Wieniläistuolien maalaus

Bongasin kesällä anoppilareissulla kirpparilta kivan malliset wieniläistuolit hintaan 5e/kpl. Jätin ajatuksen tuoleista hautomaan ja lähdin pois kirpparilta. Siinä vaiheessa kun päätinkin haluta nämä, meni kirppari tietenkin kiinni! Onneksi anoppi suostui ne sieltä noutamaan ja nyt viime lauantaina lasten synttäreillä sain tuolit vihdoin kotiin asti ja sunnuntaina pääsin sitten entisöimään ne.

Tuolit eivät ole aidot Thonet-tuolit vaan jotkut Drevouniat, jotka on tsekeissä valmistettu. Luin, että nämä ovat myös laadukkaita ja arvokkaampia kuin kotimaiset vastaavat kopiot. Olisi kiva kuulla lisää, jos sulla on jotain tietoa näistä :) Ruskea ja kulunut väri ei kuitenkaan omaan silmään näyttänyt hyvältä, joten hain kaupasta Tikkurilan Kiva-lakkaa mustaksi sävytettynä sekä kasan hiomapaperia.

 

Irrotin ensimmäiseksi selkänojat ja hioin kaikki osat hiomapaperilla. Sitten pieni pyyhkäisy kostealla rätillä, että irtopöly irtosi pinnasta. Lopuksi vielä maalaaminen. Tuo lakka on siis kuultavaa ja mulla vaati kolme kerrosta, että sain omaan mieleen tarpeeksi peittävän tuloksen. Valitsin matan lakan ja se olikin hyvä valinta, sillä mattamusta sopi kauniisti valmiisiin tuoleihin. Maalasin noita osia hieman vaiheittain niin, että annoin osan kuivua ja maalasin myöhemmin loput, että sain osat järkevästi kuivumaan. Tuo lakka kuivui aika nopsasti, niin onnistui noinkin.

En oo maalannut koskaan yhtään huonekalua, joten hieman jännitti, että kuinka pahasti kusen homman :D Yllättävän hyvät noista tuli! Vaikka märässä lakassa näkyi siveltimen vedot, se kuivui kuitenkin todella tasaisesti. Jonkin verran onnistuin saamaan aikaan valumia, mutta eivät ne onneksi pahasti valmiista tuoleista näy. Epäusko meinasi iskeä toisen maalauskerran aikana kun maali näytti jostain syystä aivan siniseltä! Mietin, että oliko sävytyksessä tullut joku kämmi ja sinistä maalia päässyt jotenkin purkkiin, mutta mustat noista kuitenkin lopulta tuli.

Maalauksen hoidin pihalla, mutta toin tuolit yöksi sisälle kuivumaan. Maalausten välillä piti pitää ainoastaaan 2-3h väliä ja loppukuivuminen vei 24h. Nyt tuolit ovat valmiit ja toinen pääsi keittiön pöydän ääreen ja toinen olohuoneen nurkkaan. Tosin ehdin jo siirtää korin takaisin lattialle ja vaihtaa tilalle tuon peikonlehden, jonka juurrutin kesällä isommasta kasvista.

Ja onhan nuo nyt kauniit, vaikka itse sanonkin!

Ootteko te maalanneet itse huonekaluja?

Aikataito kalenteri ja taitopaketit (sis alekoodin)

 *kaupallinen yhteistyö // Aikataito

Pääsin kaupallisen yhteistyön merkeissä tutustumaan Aikataito-kalenteriin ja sen lisäosiin eli Taitopaketteihin. Valitsin valikoimista A5-kokoiset kalenterikannet ja siihen kalenterin heinäkuu-joulukuu ja Taitopaketeista Lapsiperheen vuosi, Ruoka-arki sekä Siisti koti. Hieman jännitti, että osaanko käyttää näin isoa kalenteria, kun aiempi omani on personal-kokoinen. Ajattelinkin aluksi, että jätän tämän kotikäyttöön ja kuljetan pienempää mukana. Olen kuitenkin tässä pienessä ajassa tottunut tähän kalenterin kokoon ja se on kulkenut mulla laukussa myös mukana. Nyt saatte muuten koodilla NAURAVANAPPI ilmaisen toimituksen yli 10e ostoksiin. Voit käyttää suoraan linkkiä, joka aktivoi alennuksen tai kirjoittaa sen kassalla koodikenttään :) Ja mikäli kalenterijutut muutoinkin kiinnostaa, niin Instassa on meneillään arvonta, jossa palkintona 55e lahjakortti Aikataitoon. Arvontaan pääset suoraan tästä.

Kansissa on näppäriä taskuja, joihin voi säilöä vaikka usein käytettyjä tarroja ja muita tärkeitä lippulappusia, joiden pitää kulkea mukana. Mulla on osa tarroista tässä ja osa mun "tuunauslaatikossa", jossa on tarrojen lisäksi esimerkiksi rei'ittäjä sekä washiteipit.

Aikataito-pakettien mukana tulee kuhunkin aihepiiriin sopivia tarroja, joita voi sitten liimailla kalenterin väliin muistuttamaan milloin vaikka joku asia on tehty tai pitää tehdä seuraavan kerran. Mulla on harva pää lakanoiden vaihdon suhteen ja oon iloinen, että niille oli täällä oma tarra! Nyt muistan ehkä vaihtaa ne vähän säännöllisemmin....

Mulla on tässä alussa siis vuosikalenteri joulukuuhun asti. Aukeamalle jää tosin reilusti tilaa muistiinpanoille per päivä ja lisäksi on To do-boksi ja yksi ylimääräinenkin laatikko.

Sivussa on tuollaiset tabit, joiden avulla on helppo löytää oikeaan kohtaan kalenteria selaamatta sitä kokonaan läpi! Nuo ovat tarroja ja niiden käyttö oli tosi helppoa. Isommat tarrat erottavat sitten eri Taitopaketit toisistaan.

Kalenteri alkaa perinteisellä koko kuukauden näkymällä, mihin voi halutessaan vaikka ympyröidä esim merkkipäivät, niin ne pomppaa sieltä heti silmille, kun kalenterin avaa.  Vuosikalenterin mukana tuli myös neljä kipaletta lukujärjestyksiä, joten lasten koulujututkin seuraavat näppärästi mukana.

Taitopaketti - Siisti koti

Tämä Siisti koti-paketti on tarpeellinen ihmiselle, jolle kotityöt on pakkopullaa ja ne tietyt jutut jäävät tekemättä viikko ja kuukausi toisensa jälkeen, kun ei vain muista tai jaksa. Itse asiassa hahmottelin vähän vastaavaa itse aikaisempaan kalenteriinikin. Tässä kartoitetaan ensin pienten testien avulla, että mitä kotitöitä teidän perheessä tehdään, kuinka usein ja kuka niitä tekee. Sitten kotityöt jaetaan viikko- ja vuosikalenteriin. Tarrat helpottavat muistamista ja ne voi laittaa sinne oikean viikon kohdalle kalenteriin muistuttamaan hommasta. Tässä alla on kuva viikko-ohjelmasta, johon meillä tulisi ainakin viikkosiivous, kukkien kastelu, pyyhkeiden/lakanoiden vaihto jne. Hommia kannattaa jakaa vähän eri päiville, niin ei tartte tehdä kaikkea kerralla! 

 

Vuosiohjelma oli minusta melkein tämän Kotityöpaketin paras anti! Sinne voi merkitä kaikki ne tylsät, harvemmin tehtävät hommat, jotka aina unohtuu. Näitähän on siis lattiakaivojen pesu, keskuspölynimurin säiliön tyhjennys, ilmastointikoneen suodattimien vaihto ja muut vastaavat hommat saunan pesua unohtamatta. Itsehän jo innostuin pesemään sitruunahapolla meidän kahvinkeittimen sekä vedenkeittimen, enkä kyllä rehellisesti muista, että milloin ne olisi viimeksi pesty. Ehkä nyt muistan joskus myös pestä nekin uudelleen. Tällä hetkellä sitruunahappo pyörii puolestaan pesukoneessa eli on sen pesun vuoro!

Lapsiperheen arki

Lapsiperheen arki-paketissa keskitytään siihen, että lapsilla olisi oikeankokoiset vaatteet oikeaan aikaan, luistimet silloin kun on luistelua ja paneudutaan lomien suunnitteluun. Omille välilehdilleen voi merkitä esimerkiksi lasten olemassa olevat juhlavaatteet, talviurheiluvälineet, välikausi- sekä toppavaatteet, lelut, pelit ja askartelujutut. Mulla on tämä vaatteiden taulukointi tuttua, sillä kun on pihi eikä raski ostaa mitään juuri täyteen hintaan, on hyvä olla kartalla siitä, että mitä keneltäkin löytyy ja mitä on jemmassa. Näin on helppo alennuksesta ostaa tarvittavat. Olisin ehkä kaivannut tähän vielä juuri sellaista Osta-kohtaa, mihin voisi jokaisessa ryhmässä listata ostettavat asiat. Toki nyt tein sen itse noiden listojen takapuolelle. Samaten omaa silmää hieman häiritsee se, että nuo välilehdet ovat erikokoisia kuin muut sivut paketissa ja kalenterissa.

Tavaroille on omat tarrat, jotka myös laitetaan tuonne kalenterin väliin muistutukseksi. Ensin esimerkiksi muistuttamaan, että vaatteet pitäisi käydä läpi, sitten uusi oston merkiksi ja lopuksi vaikka vielä kun on aika myydä turha tavara eteenpäin tai pestä se säilöön.

Loma-sivuille voi suunnitella vaikka majoitus- ja tekemisjuttuja lomien ja pyhien ajaksi ja joulusivuille esimerkiksi seuraavan joulun ruokalistan sekä kaikkien lahjatoiveet ja hankinnat sekä
mitä pitää vielä hankkia.

 

Ruokavuosi

Ruokavuosi on se, mikä varmasti on melko monelle arkea helpottava tekijä, mikäli sitä jaksaa täyttää. Tässä paketissa on tilaa lempiruuille, kokeiltaville uusille ruuille, ruokalistoille, kauppalaskuille viikko/kuukausi/vuositasolla sekä valmiit pohjat ostoslistojen laatimiseen. Nuo ovat itselle hieman turhat, koska käytän tähän erillistä listaohjelmaa puhelimessa, jonne näpsyttelen ruokalistan perusteella raaka-aineet. 

 

Varsinkin korona-karanteenin aikana ruokaostosten tekeminen oli painajaista kun ei yhtään jaksanut miettiä, että mitä tarttisi ja mitä niistä voisi tehdä ja ruokia piti tehdä ihan hulluna. Etukäteen laadittu ruokalista helpottaa tosi paljon arkea! Ruokapaketissa oli muuten tarra myös listojen teolle, että ne muistaa myös tehdä. Me käydään monesti sunnuntaina kaupassa seuraavalle viikolle, joten lista olisi hyvä tehdä ennen sitä, niin ei tule sitten ostettua kaupasta mitään turhaa.

Tokihan Aikataidolta saat myös siis pelkän tavallisen kannen ilman mitään lisäosia tai voit ostaa myös pelkät insertit eli nuo sivut, mikäli kalenterin kannet löytyy jo kotoa. Kunhan omien kansien renkaat ovat tuollaiset samanlaiset. Pitempään mun juttuja seuranneet varmaan muistavat mun intohimon organisointia sekä listoja kohtaan, joten tällaiset valmiit paketit on mulle aina mieleisiä ja oon ostanut muitakin vastaavia aiemmin. Näiden lisäksi tarjolla on ainakin Hääpaketti, mikä on varmasti monelle morsiammelle suuri apu. Itse voisin ottaa myös sellaisen raksaprojekti-paketin :D

Lopusta löytyy video, jossa näkyy paremmin tuota kalenteria sisältä päin ja kannattaa katsoa se, mikäli lisäkuvat kalenterin sisuksista kiinnostavat :)

Jos oot kalenteri-ihminen ( tai tällainen listoja ja organisointia rakastava kuten minä) niin millainen ois sulle tarpeellinen lisäosa kalenterin väliin?

Ensimmäinen Riddari ja kolmas islantilaisneule.

*sisältää mainoslinkin

Kun tein talvella itselleni ensimmäisen islantilaisneuleen, Treystan, saatoin vähän koukuttua tuohon villapaitojen tekemiseen. Tein myös toisen Treystan, mutta tällä kertaa aidosta Islantilaisesta langasta eli Lettlopista. Se ei vain sopinut siinä paidassa mun käsialalle ja siitä tuli itselle huonon mallinen ja myin sen pois. Harmi, että hukkasin kuvan siitä paidasta johonkin! Pohjaväri oli tumma harmaa ja tehosteena sellaista poltettua oranssia.

Kolmantena paitana tein Riddarin eli sen "The islantilaisneuleen", joita on netti täynnä ja onhan se kuviona kaunis. Tämä on tehty ihan Dropsin Karismasta, koska pelkäsin tässäkin kuvio-osan jäävän liian korkeaksi mun käsialalla Lettlopista tehtynä. Tässäkin tein kierrokset pienemmän koon mukaan eli jätin osan kuviosta pois. Tällä tavalla kikkailemalla tästä unisex-mallista tuli mulle sopiva. Aikaisemmat Lettlopit ostin kuitenkin *Adlibrikselta

Väreiksi valikoitui pinkin ja vaaleanpunaisen sävyjä ja onhan tämä nyt paljon enemmän mun värinen ja heti kotoisampi päällä! Tämän alakuvan on muuten napannut muistaakseni Aava meidän viime kevään helatorstain retkeltä. Silloin kun vielä tarvitsi villapaitaa! Nyt ei ole (onneksi) vielä ole juurikaan tarvinnut.

Kooksi valitsin saman kuin Treystassa eli M ja uskoin sen mahtuvan, koska mulla on löysähkö käsiala, vaikkakin lanka on hieman ohuempaa kuin Lettlopi.

Kaulus tässä mua eniten ahdisti. Treystassa se on kivan avoin ja tässä tuli ihan kurkkuun kiinni. Mun oli pakko purkaa siitä kierroksia pois ja tehdä päättely ohjetta aikaisemmin, koska se ahdisti ihan hulluna eikä tämäkään sen vuoksi ihan täydellinen ole. Tekee mieli vähän väliä nykiä sitä pois koskemasta kaulaan.

Mutta kivaa puuhaa on ollut näiden paitojen teko! Enpä olisi uskonut, että tulen vielä joskus neulomaan villapaitoja ja vielä useampia kappaleita! Nyt puikoilla on miehellekin oma paita. Jospa se ehtisi valmistua ennen kuin syksy on ohi. Jotenkin kesä ja varsinkaan alkukesän helteet eivät ole kovin innostaneet neulomiseen :)

Haaveilen myös Viialle neuletakista, vaan pitäisi varmaan tuo miehen paita saada ensin alta pois, ennen kuin aloittaa uutta projektia. Ootko sinä hurahtanut islantilaisneuleisiin?

Pyhä-Nattanen lasten kanssa

Tämän vuoden kesälomareissu meidän perheellä (satojen muiden perheiden tavoin) suuntautui Lappiin. Tarkemmin Saariselälle. Vuokrasimme Saariselän keskustasta asunnon, jossa olimme neljä yötä tutustuen alueeseen päiväretkien muodossa. Teen useamman postauksen kohteista, joissa kävimme, niin ei tule sataa kuvaa per postaus. Maisemat nimittäin olivat kaikkien kuvien arvoiset!

Heti ensimmäisenä päivänä perillä lähdimme valloittamaan Pyhä-Nattasen. Tämä oli paikka, minkä vuoksi halusin juuri Saariselälle. Näin siitä etukäteen kuvia netissä ja rakastuin ensi silmäyksellä, mikäli se on mahdollista paikkojen suhteen. Pyhä-Nattanen ei itse asiassa ole edes Saariselällä vaan Sodankylässä pienen ajomatkan päässä. Reitin lähtöpiste on osoitteessa Sompiojärventie 916, missä on ensimmäinen parkkipaikka. Tästä jos lähdet kiertämään myötäpäivää eli lähdet parkkikselta metsään, kierrät pidemmän, noin viiden kilometrin mittaisen reitin. Tähän suuntaan kiertäessä kiipeät isoja kivenlohkareita ylöspäin, mikä voi jopa olla helpompaa kuin niiden päällä alas tuleminen. Jos haluat mennä suorinta (ja lyhyintä) reittiä huipulle, jatka autolla vielä kilometrin verran eteenpäin niin pääset toiselle parkkipaikalle. Tästä menevä reitti on hyväkulkuinen polku.

 Alkumatka oli lapsille melko tylsää mentävää, sillä tavallista metsää näkevät kotikonnuille suuntaavillakin retkillä ihan tarpeeksi ja valtava paarmalauma esti pysähdystaukojen pitämisen metsän keskellä. Niinpä jouduttiin kulkemaan koko metsäpätkä pysähtymättä, pientä juomataukoa lukuun ottamatta.

Olin lukenut etukäteen, että reitti on melkoisen kallioinen ja epätasainen, mutta pieni epätoivo meinasi hiipiä takaraivoon, kun metsän jälkeen valkeni tuo kivikko-osuus, joka kesti melkein tunturin laelle asti. Mietin itsekseni, että päästäänköhän me ikinä lasten kanssa ylös asti. Huoli oli turha ja lapsista tämä taisi olla paras osuus, niin reippaasti varsinkin Viia kirmasi kiviä pitkin, vaikka pienin meistä olikin. Veti välillä myös ylimääräisiä lenkkejä, koska oli vain kiva mennä eri reittiä mistä "polku" meni.

Jotta ei miltään lisäactioneilta vältytty, tuli yhdelle lapsista tietenkin vessaa vaativa hätä ja ylös piti päästä pian. Niinpä hiihdettiin menemään mullekin ihan reipasta kyytiä kivien päällä ja polkuja pitkin ja ehdittiin vessaan! Kyllä tuolla vessassa kelpasikin käydä, sillä se oli hienoin vessa missä olen ikinä itsekään käynyt! Tai no, ei se vessa ollut hienoin vaan ne maisemat :)

Pyhä-Nattasten erityispiirre ovat sen toorit eli nuo hassun näköiset kivikasat, jotka näyttävät siltä, että ihminen olisi ne rakentanut. Tosi asiassa ne ovat kallion sisintä, joka on jäänyt jäljelle kun ympärillä oleva kallio on aikojen saatossa kulunut siitä pois. Vaikuttavia nuo toorit olivatkin ja niitä on ennen muinoin pidetty pyhinä paikkoina, mitä en yhtään ihmettele.

Maisemat tuolta noin puolen kilometrin korkeudessa vedenpinnasta olivat arvatenkin huikeat. Lapsetkin jaksoivat ihastella näkymiä ja kirmailla kiveltä toiselle eikä mitään valitusta tylsistymisestä kuulunut, mikä on jo saavutus sinänsä. Ehkä heilläkin huipun erilaiset maisemat saivat unohtamaan sen tylsän patikoinnin mikä ensin piti tehdä saadakseen palkinnon. Tuolla olisi voinut kyllä olla ja istuskella ties kuinka kauan. Sen verran huikeat nuo maisemat olivat ja tuntui, kun olisi ollut ihan eri ajassa ja paikassa. Ehkä siellä, missä aikoinaan on uskottu jumalien asuvan tuolla.

Sitä jotenkin "turtuu" näihin Suomen maisemiin ja pitää niitä niin itsestäänselvyytenä, että välillä on hyvä herätä siihen, että meillä on uskomattoman upea maa, joka tarjoaa monenlaisia nähtävyyksiä. Vaikka meillä ei kotopuolessa olekaan hienoja tuntureita, on siellä muunlaista kaunista nähtävää. Ehkä ne silmät aukeavat kun käy välillä vähän kauempana katsomassa toisenlaisia näkymiä. Tänä kesänä ja keväänä on kyllä Instagram antanut parastaan siinä mielessä, että olen nähnyt toinen toistaan upeampia maisemia ja seurannut huikeita retkiä kotimaassamme useammallakin tilillä.

Mekin haaveiltiin monen muun tavoin Norjan reissusta tänä kesänä, vaan ei haluttu koronan vuoksi sinne mennä, vaikka siellä aika eristyksissä olisi voinutkin elää. Kun mietittiin lomaa, ei edes tiedetty, että aukeaako rajat, joten pidimme järkevimpänä varata mökin Suomen puolelta. Ihan hyvä päätös oli tämä, ehtii sinne Norjaan myöhemminkin kun ei ne maisemat sieltä mihinkään ole katoamassa. Ehkä menemme sinne sitten kun kaikki muut suomalaiset pääsevät taas matkustamaan aurinkorannoille ilman pelkoa koronasta.

Paljon on mediassa puhuttu siitä, että korona räjäytti kansallispuistot ja lapin, vaan tuolla sai olla suhteellisen rauhassa. Yhtä aikaa huipulla oli muutamia seurueita, jotka ehtivät vaihtuakin sinä aikana kun me oltiin tuolla.

Päällä on päivätupa, jossa yöpyminen ei ole sallittua, mutta päivisin sitä sai käyttää sateensuojana tai vaikka ruuanlaittopaikkana. Meilläkin oli trangia mukana ja paistelimme tuvassa makkarat sillä aikaa kun pihalla oli pieni sadekuuro. Tupa oli hyvin varusteltu ja siellä oli kaasuliesi sekä kamina, johon myös puita. Lapsille oltiin varattu ylläriksi vähän karkkia sekä limpparia palkinnoksi hienosta kiipeilyurakasta :)

Lopuksi keiteltiin vielä teet ja kahvit siinä odotellessa sateen loppumista ja alettiin valmistautua jättämään jäähyväiset tuolle uskomattomalle paikalle. Alaspäin mennessä polku oli helppokulkuinen ja sen tulimmekin melko nopeasti alas asti. Tunturin juurelta on vielä kilometrin mittainen sorapätkä ennen parkkipaikalle saapumista ja ihan viimeisillä metreillä alkoi Viiallakin muka väsy painaa ja piti päästä reppuselkään.

Reitin kokonaispituus oli siis 7km ja meidän lapset iältään 10,7 ja 5 jaksoivat sen hyvin kävellä. Toki tähän vaikuttaa varmaan sekin, että paljonko lapset ovat tottuneet kävelemään. Varsinkin tuo kiipeäminen oli kuitenkin aika rankka. Toisaalta taas en tiedä, olisinko uskaltanut itse kiipeillä tuota reittiä vaikkapa lapsi repussa selässä. Sinänsä oli siis hyvä, että reppu jätettiin suosiolla mökille eikä me sitä enää tarvittukaan koko reissun aikana.

Jo tämän ensimmäisen reissupäivän jälkeen olin niin onnellinen siitä, että päätettiin lähteä lappiin. Tavallaan olen kiitollinen myös koronasta (ainoastaan) siinä mielessä, että tuli harrastettua kotimaanmatkailua. Monesti olen kyllä miettinyt, että lappi olisi kiva kohde, vaan yleensä reissubudjetti on käytetty jonnekin ulkomaille, eikä sen vuoksi ole voitu enää tehdä toista kallista reissua. Nyt kyllä mentiin aika pienellä budjetilla, kun saatiin edullinen asunto ja tehtiin ruuatkin asunnolla pääsääntöisesti. Retkeily kun itsessään ei maksa kuin eväiden verran jos vehkeet on jo valmiiksi olemassa :)

Negatiivinen puolihan tuossa on se, että tekee mieli takaisin! Näkemään vielä niitä kaikkia hienoja paikkoja, mitä ei mitenkään ehditty nyt nähdä. Ja haaveena olisi tehdä joku vaellus ihan aikuisten kesken joskus. Sellainen ihan useamman yön juttu! Ehkä ensi kesänä sitten?

Ommellisen hame

Rasti seinään tai voisiko se ompelukielellä olla vaikka lanka neulansilmään? Olen nimittäin ommellut jotain kivaa itselleni! Bongasin ompeluryhmässä ihanan mallisen hameen, jonka kaava olikin Ommellisen suunnittelema ja se löytyi Suuri Käsityö-lehdestä numerosta 4/20. Ryntäsin tietty innoissani lainaamaan sitä kirjastosta, vaan eipä sitä tietenkään sieltä löytynyt. Joku toinenkin ehkä oli halunnut tehdä saman hameen. Onneksi Facebook pelasti taas kerran ja sain lehden tutulta lainaan.

Tein ensin koeversion yksivärisestä (lue halvasta) trikoosta ja jouduinkin tekemään muokkauksia jonkin verran. Hame on oikeasti tosi pitkä ja itse halusin myös vyötärökaistaleen kuminauhan sijasta. Niinpä lyhensin kaavaa ja tein kaistaleen. Lisäksi olen vähän tuota helman pyöriötä muokannut myös lyhyemmäksi. Vieläkin ehkä saisi olla vyötärö matalammalla, sillä tässä joudun taittamaan vyötäröresoria kaksin kerroin, että se ei tule tisseihin asti! :) Mulla on kyllä tosi lyhyt selkä, että sekin vaikuttaa. Toisaalta se resorin taitto tukee vähän mahaa, mikä on tietty aina positiivinen asia.

Mallin ideasta tykkään tosi paljon. Mulla on koko 40, minkä valitsin lehden mittataulukosta lantion mukaan. Vyötärö olisi pitänyt tehdä koolla 46, mutta rohkeasti otin ton koon 40 ja tein trikoosta joustocollegen sijasta. Mulla ei ole kokemusta näistä SK:n kaavoista, joten en tiennyt etukäteen, että ovatko pientä vai isoa mitoitusta vai vaihteleeko se paljonkin. Tästä tuli aika istuva, joten varmasti myös koko 42 olisi voinut olla hyvä. Kankaana "pirteä" musta pioni, joka on mun mielestä kyllä edelleen tummansininen eikä musta! Tästä tuli ihana ja se pääsikin heti valmistumisen jälkeen mun päälle Kalajoen reissulle testiajolle.

Onko joku teistä ehtinyt tehdä tän saman hameen?

Yö riippumatossa

Juhannuksena Veeti ihastui kovasti ystävien riippumattoon. Meiltäkin löytyy moinen, mutta nyt kun olisimme sen kiinnittäneet niin huomasimme, että meillä ei yksinkertaisesti ole sopivia puita tuossa meidän takametsässä. Niinpä ajattelin tilata telineen riippumattoa varten. No meikäläisen tuurilla kaikki muutkin suomalaiset ovat halunneet just tänä kesänä pötkötellä riippumatossa ja joka paikka myi ei oota. Niinpä nakkasin puoliksi vitsillä Veetille, että lähdetäänkö jonnekin metsään kahdestaan yöksi testaamaan riippumattoja. Vastauksena oli innostunut "mennään vaan", joten ei auttanut kuin laitella Ylivieskan ladulle viestiä, että mahtaisiko heillä olla toista mattoa vuokralle, että olisi molemmille sellainen missä on sääskiverkko.

Instassa jo vinkkasinkin, että Suomen Ladun yksiköt vuokraavat todella edullisesti retkeilyvarusteita teltoista retkikeittimiin ja lastenkantorinkkoihin. Myös Partioaitta tarjoaa ilmaista lyhyttä tarvikkeiden kokeilua ilmaisen klubinsa jäsenille. Jos siis haluat vaikka testata rinkan sopivuutta tositoimissa, voisi tuo olla hyvä keino kokeiluun ennen ostopäätöstä. Meillä Ylivieskan ladulta saa telttojen ja rinkkojen lisäksi tosiaan myös esimerkiksi suplautoja, kajakkeja, riippumattoja ja oikeastaan kaiken mitä tarvitset metsässä.  Vuokrahinnat alkavat ihan muutamasta eurosta ja Rinkankin saa vuokralle viikoksi hintaan 15e, joten suosittelen kyllä tsekkaamaan valikoiman!

Pakkasimme siis yhden yön tavarat ja lähdimme ensiksi koko perheen voimin iltauinnille ja iltapalalle, josta jatkoimme Veetin kanssa matkaa Törmäjärven partiolaisten majalle, minne viritimme riippumatot. Omassa matossani oli ihan onnettoman lyhyet ja ohuet narut, joten hain Kärkkäiseltä pari kolmen metrin kuormaliinaa alle vitosella. Samalla ne toimivat puunhalaajina eli kun kiinnitysnaru on leveämpi, se ei vahingoita puuta samalla lailla kuin ohuet narut, jotka pureutuvat puuhun. Tässä oli todella näppärä tapa käyttää liinoja kiinnitykseen! Lisäksi solmua ei tarvitse purkaa kun maton irrottaa vaan se irtoaa itsestään.

Eniten jännitti oikeastaan se, että saadaanko matot järkevästi ekaa kertaa puuhun kiinni ja ehkä myös se, että olin ensimmäistä kertaa metsässä yötä niin, että ei ollut toista aikuista mukana. Tuolla Törmäjärven läheisyydessä on myös ilmeisesti ollut karhuja liikenteessä, niin sekin vähän jännitti, että sattuuko sellainen samoille hoodeille, vaikka varmasti se on melko epätodennäköistä.

Oltiin paikalla illalla, joten kamalasti ei muuta tehty kuin pystytettiin leiri ja tsekattiin vähän maisemia ja mentiin riippumaan. Makuualusta ei tahtonut pysyä paikoillaan ja koska mulla on käytössä retkipeitto, ei pussia, niin se on melkein pakollinen, koska kylmyys tulee riippumatossa maasta eli alhaaltapäin. Jos siis palelet riippumatossa paksulla makuupussilla, se johtuu maan kylmyyden hohkaamisesta mattoon ja siihen  auttaa juuri tuo makuualusta. Kätevin olisi riippumatto, jossa on tavallaan kaksi pohjaa, jonka väliin alusta tulee. Sellaisiakin kuulemma on. Silloin se alusta pysyy paremmin paikoillaan. Oikein kylmällä maton kanssa pitäisi käyttää underquiltiä eli tavallaan makuupussin tyyppistä juttua, joka viritetään riippumaton alle suojaamaan kylmyydeltä.

Yö meni aika levottomasti kun heräsin jokaiseen Veetin rasahdukseen. Veetillä oli hieman vaikeuksia saada hyvä asento, koska nukkuu itseni tavoin normaalisti mahalleen ja kuulemma aina kun nukahti niin heräsi verkon ulkopuolelta kuuluviin sääskien ininä-ääniin. Korvatulpat olisi varmasti ollut hyvä valinta! Ja linnutkin ovat varsinkin vesistön äärellä aika äänekkäitä kun ääni kulkee vedenpintaa pitkin. Onnistuin kuitenkin nukkua selälleen/kyljelleen, mitä epäilin eniten. Parasta on tietenkin nukahtaa ja herätä kauniissa maisemissa. Riippumatto on helppo virittää sellaiseenkin paikkaan, mihin ei telttaa saa laitettua ja se mahdollistaa ehkä paremmin kauniit maisemat.

Aamulla Veeti tuumasi, että ei haittaa, vaikka nukkui huonosti yön, kun oli muuten niin kivaa! Ja sehän se pääasia on. Taidan kokeilla tätä riippumista vielä uudemman kerran ilman Veetiä. Yöllä tietenkin huolehti, että toisella on kaikki hyvin, eikä halunnut, että lapsi joutuu yksin olemaan hereillä metsässä keskellä yötä, niin siksi heräsin jokaiseen rasahdukseen. Kokemuksena reissu oli kuitenkin kiva ja kun vähemmän tulee tehtyä Veetin kanssa mitään kahdestaan niin siinäkin mielessä tämä oli varmasti tarpeellinen reissu. Instassa jo kirjoittelinkin, että ehkä jotain on mennyt kasvatuksen suhteen putkeen kun saadaan lapset innostumaan tällaisista metsäretkistä sillä, että on raahattu niitä koko heidän pienen ikänsä metsään. Tällaiset kokemukset eivät myöskään maksa juuri mitään, mutta jäävät varmasti lapsen mieleen. Käytännössä tarvitset mukaan sen riippumaton ja makuupussin ja nekin voi lainata.

Ystäväni jo ehdottelikin, että pitäisikö heittää tyttöjen kanssa joku vastaava reissu porukalla. Kun meillä näitä retkeilykamoja on lainaan asti :D Ja mielelläni lähdenkin kaveriksi tarjoamaan ystävienkin lapsille kivoja retkikokemuksia.

Oletko sinä kokeillut riippumattoilua?