Virkattuja lahjoja

Kummityttöni täytti kesällä kaksi vuotta ja värkkäsin hänelle lahjaksi satsin erilaisia virkattuja herkkuja. Meillä tytöillä ja Veetillä aikanaan nämä leikkiruuat ovat olleet hitti ja niillä on leikitty paljon. Ikää kummitytölle tuli vasta kaksi vuotta, joten välttämättä vielä eivät ole hitti, mutta jospa jossain vaiheessa!

Virkkasin näitä pikkuhiljaa pitkin kevättä ja itse asiassa lankanyssäkät olivat mukana myös Thaimaan reissullamme. Veivät laukusta hyvin pienen tilan ja oli näppärä kaivaa esille iltaisin. Kotona sitten vain täyttelin ja yhdistelin kappaleet toisiinsa. Kaveriksi ompelin vielä fantti-puuvillasta näille säilytyspussukan, jota toki voi käyttää muuhunkin. Kotoa löytyi vain mustaa nyöriä ja idea tähän tuli vähän liian myöhään, että olisin ehtinyt käydä hankkimassa vähän sopivampaa väriä.

Elokuussa puolestaan juhlistettiin miehen veljen tyttövauvan ristiäisiä. Mies toimi kummin tehtävässä ja päälahjana meillä oli toppapussi kaukaloon, mutta kaveriksi halusin tehdä vielä jotain itsekin. Aiemmin vauva sai syntymälahjaksi jo tämän jumppiksen. Päädyin tekemään vaunulelua ja jostain bongasin ohjeen tähän ihanaan norsuun ja väsäsin niistä sitten kuminauhan avulla vaunulelun. Kiinnitys vaunuun tapahtuu noilla klipseillä, millä esimerkiksi lapaset saa köytettyä hihaan kiinni. Mikä lienee virallinen nimi! Kuminauhaa lyhensin reilusti kuvan ottamisen jälkeen, koska se oli selvästi liian pitkä.

Mukava oli välillä virkata jotain pientä ja kivaa, kun yleensä tulee tehtyä enemmän neuletöitä!

Syksyn värejä

Syksy on vuodenaikana melkeinpä lempparini heti kesän (sellaisen lämpimän kesän!) jälkeen. Syksyllä on ihana nauttia luonnosta ja retkeillä kun ilma ei vielä ole liian kylmä. Ja alkusyksystä eivät vielä hirvikärpäsetkään ole rieasana! Tämä syksy on ehkä ollut poikkeuksellisen (?) sateinen, koska tuntuu, että on satanut ihan joka päivä. Siksipä varmaan ei ole tullut pihalla paljoa oltua eikä retkiäkään ole tälle syksylle vielä tehty.

Viikonlopulle luvattiin lämmintä ja aurinkoista, mutta vasta sunnuntaina iltapäivällä alkoi aurinko pilkistellä ja lämpötila kohosi viiteentoista. Mies lähti lopettelemaan frisbeegolfkautta Rukalle, joten oltiin lasten kanssa päinemme kotona. Perjantaina Veeti meni ensimmäistä kertaa englanninkielen kielikylpyyn! Löydettiin siis vihdoin harrastus, joka ei sisällä yhtään liikuntaa! Ja tässä harrastuksessahan on vain hyviä puolia. Veeti tykkää siitä, samalla oppii hyödyllistä englantia ja hintaakin oli vain 21e loppuvuodelta. Kyseessä on siis kansalaisopiston kurssi, joka on aina perjantaisin ja kestää 45min. Ensimmäisellä kerralla oli kuulemma ollut vain sellaisia sanoja, jotka Veeti jo osasi :D

Me käytiin sillä välin tyttöjen kanssa kirjastossa lainaamassa uusia iltasatukirjoja ja Veetille vähän lukemista lisää. Sopivasti jäi aikaa kirjastossa olemiseen ja ehdittiin hyvin hakea Veeti matkalla kotiin. Tulevaisuudessa Veeti varmaan menee sitten pyörällä, koska tuonne kurssille on aika näppärä matka ja melko turvallinenkin kun ei tarvitse juurikaan isoja teitä ylitellä.

Lauantaina aamupäivä hurahti nopeasti kun puistoiltiin pitkästä aikaa hieman kotipuistoa kauempana ystävien kanssa. Muutama tunti meni kuin siivillä, mutta lopulta oli pakko lähteä kotiin, koska tuuli oli niin kylmä, että itsellekin tuli jo vilu. Viiallahan on ollut jo viikon kuorihaalarin alla Popin windfleece, koska palelee niin helposti.

Kun mies on pois kotoa, on pakko yrittää saada mahdutettua jotain liikuntaa arkeen lasten kanssa, kun salille tai juoksemaan ei oikein pääse. Perjantaina teinkin illalla vatsalihastreenin kun lapset lukivat kirjoja omassa huoneessaan ennen nukkumaan menoa ja Viia taisi olla jo unilla. Hyötyliikunnan muodossa kannoin myös puita meidän uuteen puuliiteriin ja tunti menikin siinä puuhassa. Eiköhän tuo käsitreenistä mene kun kantaa puita tontin toiselta laidalta toiselle!

Lauantaina käytiin sitten tyttöjen päikkäreiden jälkeen lenkillä, Viia rattaissa ja Aava potkupyörällä. Matkaa kertyi seitsemän kilometriä eli ihan hyvä lenkki! Matkalla poikettiin arboretumiin, missä tytöt halusivat kerätä mukaan kotiin vaahteranlehtiä.

Puistoon pysähtyminen olikin ihan hyvä idea, niin Viia pääsi vähän jaloittelemaan ja Aava puolestaan keräämään vähän voimia kotimatkaa varten. Reippaasti tuo potkuttelikin! Pidemmille matkoille olen käskenyt ottaa vielä potkupyörän, koska sillä on selvästi kevyempi mennä pitkää matkaa kuin sillä tavallisella pyörällä, joka on painoltaan selvästi raskaampi.

Ilta olikin jännä kun ekaa kertaa Veetin kaveri pyysi päästä meille yökylään ja minä tietenkin lupasin. On tuosta naapurista, joten kotiakin pääsee tarvittaessa :) Kyllä oli Veeti täpinöissään kun kaverin kotoa laittoi viestiä, että heidän äiti oli luvannut, jos meille sopii. Eivät sielläkään kuulemma olleet malttaneet paikoillaan pysyä kun olivat niin innoissaan. Lapsille olin jo aiemmin luvannut leffaillan, joten pääsi naapurikin katsomaan meidän lasten kanssa elokuvaa herkkujen kera.

Meillä ei lapsilla olekaan vielä aiemmin ollut ketään kaveria yökylässä, ainoastaan serkkuja!

Yökyläily meni hyvin ja kymmenen maissa malttoivat hiljentyä tuolla Veetin huoneessa. Sunnuntaina ehdittiinkin sitten käydä tyttöjen kanssa vielä "keijumetsässä aamulla", siltä reissulta edellisen postauksen kuvat! Harrastettiin myös hyötyliikuntaa ja käytiin pyöräkärryn kanssa Kärkkäisellä ja ruokakaupassa. Illalla saatiin sitten isikin takaisin kotiin. Tänään ilta menikin siinä, kun kahvakuulailin pihalla lasten leikkiessä ulkona ja loppuilta maalattiin vaihteeksi tuota piharakennusta.

Maalaaminen kahvakuulailun jälkeen ei ollut ehkä maailman paras idea, kun ei meinannut pensseliä jaksaa pitää kädessä!

Tykkäättekö te syksystä? Mikä siinä on teidän mielestä parasta?

Easy like sunday morning

Tänään selaillessani Instagramia, osui silmiini Emmi Nuorgamin kuva ja teksti, jossa hän kehui viikonloppuaamujen olevan nykyisin melko helppoja, kun joku lapsista ei ole koko ajan vaatimassa jotain. Samaan havahduttiin miehenkin kanssa tässä joku tovi taaksepäin. Lapset ovat kasvaneet, eikä kukaan onneksi herää juuri koskaan enää kuudelta! Yleensä viikonloppuna lapset heräävät seiskan maissa. Veeti yleensä ensimmäisenä, mutta se ei vaadi meiltä minkäänlaisia toimenpiteitä.

Veeti laittaa piirretyt olkkariin itselleen tai lukee sohvalla kirjaa. Kun tytöt heräävät, he menevät Veetin kanssa katsomaan piirrettyjä, eikä me välttämättä edes tiedetä, että ovat hereillä. Saadaan siis monesti nukkua jopa kahdeksaan molemmat, kun lapset katsovat piirrettyjä. Yleensä sitä kuitenkin on sellaisessa pienenssä puolihorroksessa, että kuulee, jos jotain hätää tulee.

Tytöt herättävät meidät siinä vaiheessa, kun on heidän mielestään aamupala-aika. Sitten jompi kumpi meistä nousee ylös tekemään aamiasta ja toinen saa jatkaa uniaan. Riippuen siitä, kumman nukkumisaamu on kyseessä. Olen ennenkin hehkuttanut noita meidän nukkuaamuja täällä! Meillä siis ihan Veetin syntymästä saakka toinen on saanut nukkua lauantaina niin pitkään kuin nukuttaa ja toinen sunnuntaina. Toinen hoitaa lapset sillä aikaa. Aivan loistava, kun molemmat saavat nukkua univelkojaan edes yhtenä aamuna!

Kohta voidaan valjastaa Veeti tekemään vielä tytöille aamupalaa, niin saadaan nukkua molemmat pitkään ;)

Mahtava hehkuttaa, kuinka hyvin saa nukkua ja silti silmäpussit näyttävät tältä :D

 Muutoinkin lasten muuttuessa omatoimisimmiksi, helpottuu elämä luonnollisesti. Ketään ei tarvitse syöttää (vaikka ei tyttöjä kyllä ole tarvinut muutoinkaan sormiruokailun vuoksi), kaikki pukevat suunnilleen vaatteensakin itse ja leikkejäkin on alkanut syntyä sisarusten välille. Oma työ helpottuu koko ajan, kun lapset kasvavat. Eniten ehkä odotan sitä, että Viian voisi päästää yksin ulos ilman, että tarvitsee mennä itse vahtimaan vierestä. Monesti kun lapset tietenkin haluaisivat ulkoilla silloin, kun itse pitäisi tehdä ruokaa tai muuta vastaavaa. Viia on niin arvaamaton, että saattaa lähteä nopsaakin juoksemaan jonnekin pois pihalta.

Jonkin verran Viia on ollut pihalla Veetin vahdittavana niin, että ollaan itse oltu esimerkiksi etupihalla tekemässä hommia ja lapset ovat takapihalla. Näin riittää jo se, että Veeti huikkaa että Viia meinaa lähteä. Silloin se vastuu siitä, että Viia karkaa eikä hän saa Viiaa takaisin ei jää Veetille vaan meille.

Yhä helpompi on myös lähteä vaikkapa metsään retkeilemään, kun Viiakin jaksaa reippaasti kävellä jo pidempiä matkoja, eikä aina tarvitse välttämättä ottaa reppua mukaan. Mies on ollut viikonlopun pois kotoa, niin tänäänkin käytiin tyttöjen kanssa pienellä metsäretkellä kolmistaan. Veeti jäi ystävän kanssa kotiin.

Pystyy myös lähteä vaunulenkille niin, että Aava pyöräilee ja Viia istuu rattaissa. Tupliahan meillä ei enää ole, kun myin ne kesällä ystävälle. Käyttö olisi ollut enää niin pientä, että en viitsinyt niitä säilöä.

Onhan se aika hassua, että nyt ihan joka sekunti joku ei välttämättä ole vailla mitään vaan voi lasten leikkiessä nauttia jopa rauhassa sen kupin teetä ilman, että joku roikkuu koko ajan lahkeessa kiinni.
Viikonloput ovat mukavia kun voidaan tehdä perheellä asioita, eikä yövalvomiset ja univelat enää paina.

Lapset nukkuvat pääsääntöisesti yötkin heräämättä. Välillä pitää tytöille käydä laittamassa peittoa päälle tai antamassa juomista, mutta heräämiset ovat niin vähäisiä, että ne eivät kuormita enää arjessa ja oma jaksaminen on hyvä.

Merinovillainen tuubihuivi ja ohje

*sisältää mainoslinkin

Olen selvästi tänä syksynä kunnostautunut helppojen neuleiden tekemisessä! Ensin kirjoitin ohjeet superhelppoon rusettipantaan ja nyt ajattelin jakaa teille ohjeen ja vinkin kätevään asusteeseen näin syksyllä eli merinovillaiseen tuubihuiviin! Tämä huivi pujotetaan vain kerran pään ympärille, mutta se on kuitenkin sen verran leveä, että menee kerran hupun alle ja suojaa hyvin naamaa tarvittaessa. Aiemmin täällä olen jakanut ohjeen helppoon, hieman pidempään huiviin joka kiepautetaan kaksi kertaa kaulan ympäri. Nappaa sieltä myös kiva pipo-ohje!

Ensimmäisestä versiosta tuli hieman reilu, eikä se sopinut väreiltään niin hyvin Viian haalariin, joten se meni Aavalle ja Viialle tein mustan, joka sopii paremmin tuohon Aavan vanhaan fuksiaan popin haalariin, kun siinä on mustat vetskarit.Vaikka tämä olisi ollut täydellinen pari tuon Viian turbaanin kanssa!

Onneksi tämä lila sopii kuitenkin väriltään Aavankin haalarin ja pipon kanssa, niin tulee sekin käyttöön!

Ohje on hyvin yksinkertainen ja lankana minulla on näissä *Dropsin Merino extra finea sekä Adlibriksen Socki merinolankaa. Dropsin on hieman pehmeämpää, mutta ei tuo toinenkaan huono ole. Sanoisin, että pehmeydeltään Novitan (joka on merinoksi minusta todella karkea!) ja Dropsin välimaastoa. Puikkokoko itsellä oli 3,5mm. Tähänhän käy mikä tahansa lanka, varsinkin jos lapsi ei ole herkkä kutiamaan. Lasten serkuille äitinsä neuloi viime talvena vastaavat heijastinlangasta!

Huivi neulotaan pituussuunnassa ja lopussa yhdistetään ompelemalla samoin kuin rusettipanta. Omassa työssäni on 40 silmukkaa. Sitten vain aloitetaan neuloa seuraavasti:

Nosta aina kierroksen ensimmäinen silmukka neulomatta. Neulo yksi oikein, yksi nurin- neuletta koko puikko. Käännä työ. Nosta taas ensimmäinen silmukka neulomata ja neulo nyt oikeat silmukat nurin ja nurjat oikein. Tästä muodostuu tuo hauskan elävä pinta. Taitaa virallinen termi olla helmineule. Toista noita kahta kierrosta niin kauan, että huivi on halutun mittainen. 

Minun huiveissa mitat ovat seuraavat:

lila 22x30cm

musta 19cmx26cm

Kuvissa Viian huivi on kaulaa vasten, mutta menee myös hyvin hupun alle niin halutessaan. Molemmissa langoissa on sama silmukkamäärä ja aika lailla sama vahvuus, mutta Sockista tuli selvästi korkeampi eli lanka on paksumpaa. Mitat on helppo katsoa omalle käsialalle sopivaksi kun pituutta voi aina mittoa ennen yhdistämistä. Korkeudenkaan kanssa ei ole niin nuukaa, kun se istuu ihan kivasti oli korkeampi tai matalampi. Voisiko siis paljon helpompaa neuletta ollakaan! Kun pituutta huivissa on riittävästi (eli noin kaksi kertaa tuo ilmoittamani leveys), ompele huivin päät yhteen haluamallasi tavalla ja päättele langat. Nyt sulla on kiva ja lämmin huivi jonka langan voit valita mätsäämään just teidän vaatteisiin!

Lankaa näihin kului noin puolitoista kerää eli hintaa huiville tuli jotain kuuden euron pintaan! Jos haluat paksumman, voisi tämän tehdä esimerkiksi Dropsin Big merinosta talvea ajatellen tai kaksinnkertaisena tästä ohuemmasta merinosta. Vinkkaanpa samalla, että Adlibirikselta saa näitä lankoja ilman toimituskuluja, kun valitsee toimituksen Ärrälle. Yleensä ovat kuitenkin alle viikossa perillä eli ei mitenkään edes hidas. Ja ei ole maksettu mainos :D Täältä tuota lankaa ei saa mistään kivijalkakaupasta, joten pakko tilata ja postien hinnalla saa jo pari kerää lankaa!

Neiti neljä vee

Alkukuusta Aava täytti jo hurjat neljä vuotta ja käytiin pidemmän kaavan mukaan myös neuvolassa. Samalla kertaa pistettiin kaikille lapsille viimeiset hepatiittirokotteet ja sitten minä jäin odottelemaan, että Aava jäi tekemään tehtäviä neuvolatädin kanssa. Olin varautunut, että tunteroinen menee ja nautin omasta ajasta neuleen ja Skamin parissa odotusaulassa, mutta ehdin olla siinä ehkä parisenkymmentä minuuttia ja sitten Aava hakikin minut takaisin. Oli ilmeisesti ehtinyt tehdä niin pian kaikki tehtävät!

Tehtävät olivat sujuneet hyvin, eikä mistään tullut mitään sanomista. Samassa neuvolassa Veetillä muistaakseni oli vaikeuksia ottaa palloa kiinni sekä piirtää rasti vaikka risti onnistui. Näkö oli hyvä ja paino/pituuskäyrätkin menivät mallikkaasti omilla radoillaan. Pitkä tyttöhän tuo on, pituus menee +2 käyrällä, mutta samaten paino seuraa siellä yläkäyrällä tasaisesti. Yllä nelivuotismittoja, suluissa kolmevuotiaana otetut vastaavat.

 "Ihana tytteli olet! Hienosti osaat kaikki tehtävä. Vahvaa osaamista. Pitkä Tyttö. Näkö Hyvä."

111cm (103,1cm)

20,5kg (18,3kg)

51cm (50,6cm)

Aava oppi juuri nelivuotisneuvolan kynnyksellä sanomaan myös r-kirjaimen! Nyt on hauska kuunnella, miten se pärähtelee koko ajan paremmin. Alussa kun se meinasi tulla vähän poskesta välillä.

Aava on tosi sosiaalinen lapsi ja rakastaa sitä, kun saa kavereita leikkimään tai kun mennään kylään jonkun luokse. Ei oikeastaan koskaan ujostele sellaisissa tilanteissa, vaan painuu leikkimään. Hoidosta olivat kirjoittaneet kyselylomakkeeseen, että leikkii pitkiäkin leikkejä, joihin ammentaa tilanteita esimerkiksi saduista ja piirretyistä. Kotona leikkiminen tahtoo mennä vain nahisteluksi Viian kanssa. Nyt ovat innostuneet kuitenkin rakentelemaan synttärilahjaksi saaduilla legoilla yhdessä.

Aava ei ole läheskään niin kiinnostunut esimerkiksi palapeleistä ja kirjoista, mitä Veeti aikanaan. Aava on enemmän sosiaalinen ihminen ja tykkää tehdä asioita muiden kanssa. Tunnistaa jonkin verran kirjaimia ja osaa kirjoittaa jo nimensä ja mallista sanoja. Kirjaimet itsessään eivät kuitenkaan kamalasti vielä kiinnosta. Aava puolestaan tykkää kovasti piirtää ja värittää, mitä taas Veeti ei ole koskaan harrastanut kotona. Välillä piirtelee vähän liiankin kanssa kun on kaikki pöytää myöten tussissa :D Myös kaikenlainen askartelu on mukavaa, sekä muovailu ja vesiväreillä maalaaminen.

Kavereiden kanssa leikkimisen lisäksi Aava on kova ulkoilemaan. Viihtyy yksinkin pihalla pitkiä aikoja jolloin touhuaa esimerkiksi hiekkalaatikolla. Pyytääkin usein päästä yksin pihalle, jos tietää, että me ei sillä hetkellä päästä tulemaan niin, että Viiakin voisi tulla ulos. Viime aikoina naapurin 5v ja 7v ovat pyytäneet paljon Aavaa leikkimään ja heidän kanssaan Aava onkin viihtynyt pitkiä aikoja ulkoleikeissä. Varmaan Aava puhuu sen veran hyvin ja on kuitenkin isokokoinen ehkä ikäisekseen, että menee sitten hyvin myös vanhempien lasten leikeissä, jotka saattavat ehkä mieltää Aavan vanhemmaksi kuin tämä onkaan.

Aava on myös todellinen keimailija ja posettaa mielellään kuvissa ja ottaa kunnon keikistelyasentoja! Kaikki korut ja hiusjutut ovat myös mieleisiä ja sellaiset "tyttökrääsät". Vielä ei onneksi ole kovin ranttu vaatteistaan, vaan äidin valitsemat kelpaavat, toisin kuin Viialle...

Aina kun ompelen jotain lasten nähden, kysyy Aava, että onko hänelle mitään. Hänelle oletus on myös se, että vaatteet ovat minun tekemiä. Aavalle ompeleminen onkin palkitsevaa, kun hän aina tykkää vaatteista, joita hänelle teen riippumatta siitä millaisia ne ovat :D

Tänä kesänä Aava tosiaan oppi ajamaan ilman apurattaita, siitä kirjoittelinkin jo kesäkuussa enemmän.  Nyt Aava osaa jo jarrutella oikeallakin pyörällä ja ollaan uskaltauduttu sen kanssa keskustaan. Hyvin on jaksanut polkea nuo viiden kilometrin lenkit ja ensi vuonna varmasti vielä paremmin, kun hommataan isompi pyörä. Tuo 16" on nyt hieman pieni valmiiksi, mutta opettelu pienemmällä pyörällä oli vain helpompaa.

Vaikka Aava on oikein iloinen lapsi, on nyt loppukesästä ollut aika paljon sellaisia kitinä- ja itkujaksojakin, joissa jokin alkaa vaivata, mutta ei voi kertoa vaan pitää kitistä ja itkeä. Hieman raskasta kuunneltavaa pidemmällä aikavälillä, mutta ovat selvästi taas vähentyneet. Tuollaisia saattoi tulla vaikkapa jos ei pyöräily kesken matkan huvittanutkaan tai kun jotain vaatetta ei saa itse päälle, mutta ei tietenkään voi kysyä apua! :) Pikkusiskoa ja myös isoveljeä on mukava kiusata ja ärsyttää, mutta auta armias jos sieltä tulee kostoa takaisin, niin alkaa huuto!

Aava tykkää myös paljon läheisyydestä. Haluaa olla paljon sylissä ja vieressä edelleen ja tahtoo tulla heti mustasukkaiseksi, jos Viia tulee ensin syliin. Sitten pitäisi samalla istumalla päästä itsekin! Jos ottaa tytöt toisen toiselle polvelle ja toisen toiselle, tulee siitäkin tappelua. Kaiken kaikkiaan Aava on kuitenkin hurmaava ja vekkuli pieni tyttö!

Kuvituksena muutamia kuvia, jotka otin Aavasta kun ompelin tytöille ihanasta Ehta:n Uni-kankaasta leggarit! Kangas on vaan niin herkkua ja Aavakin tykkäsi tästä, vaikka vähän mietin, että mitä sanoo. Vielä pala kangasta odottaa kaapissa mekoksi tai paidaksi pääsyä...

Millaisia nelivuotiaita teillä on?

Synttärihulinaa

Viikonloppuna vietettiin Veetin ja Aavan tuplasynttäreitä ja Veeti saa sitten myöhemmi omat kaverisynttärit. Meillä on ollut viime viikot niin hässäkkää kun on ollut vaikka mitä menoa ja tekemistä, että kaverisynttäreiden miettimiseen ei jäänyt yhtään aikaa ja siksi homma on venynyt näin pitkälle. Saatinpa kuitenkin juhlittua nyt edes nämä sukulaissynttärit pois alta ensin! Aavan yhdet kummit kävivät jo viikolla, koska eivät päässeet eilen paikalle. Minulle tyypilliseen tapaan synttäreistä ei ole juurikaan kuvia ja ne muutamatkin ovat lähinnä tarjottavista.

Veeti sai lahjansa jo aiemmin, kun sattui tonkimaan sopivasti Kärkkäisen pussia ja löysi sen sieltä. Ostettiin yksi lisätarvike joululahjaksi saatuun pleikkapeliin, koska se oli oikeastaan ainut, mitä Veeti oli toivonut. Lisäksi Veetin paketeista paljastui ainakin Aku Ankan taskari, Star wars-astiat, Risto Räppääjä-kirja, älypeli ja lennokki. Aava sai pakettinsa lauantaiaamuna ja sieltä paljastui oma legoalusta, peruspalikoita ja pieni Lumikki-lego. Aava sai keskiviikkona Froten-legon lahjaksi ja oli innostunut siitä, joten ajateltiin ostaa lisää omia legoja. Aavalla niitä ei juurikaan ole ja Veetin legoissa on todella vähän niitä peruspalikoita!

Vierailta Aava sai vaatetta, oman laukun, puuhakirjan, Ryhmä Hau-astiat ja pikku nuken. Aava avasi lahjoja omassa huoneessaan, joten en varmaan ehtinyt edes nähdä, että mitä mistäkin paketista tuli :) Synttärit olivat oikein onnistuneet ja lahjat mieluisia ja varmaan parasta oli saada serkut yökylään leikkimään. Aava alkaa nyt olla sen ikäinen, että leikit muutamaa vuotta vanhemman tyttöserkun kanssa alkavat mennä yksiin.

Tarjolla meillä oli kolmea makeaa kakkua ja pizzaa, ruisnappeja levitteellä sekä poppareita ja viinirypäleitä. Pääkakkuna oli yksisarviskakku, jossa täytteenä mansikkamoussea. En tiedä, että onko vika minussa vai uunissa, koska en ole koskaan saanut leivottua täydellistä kakkua. Yleensä kakkupohja nousee keskeltä ja lopulta lässähtää. Nyt pistin märät pyyhkeet reunoille ja kakut näyttivät alussa täydellisiltä, mutta lopussa taas tapahtui jotain ja toinen läsähti ja toisesta reunatkin jotenkin romahtivat keskelle päin. Ei kamalasti houkuta enää edes yrittää kun aivan sama miten ja millä ohjeella teen, niin en saa kahdellakaan vuoalla koottua suunnilleen yhtä kakkua :/ Yksisarviskakku on Kinuskikissalta kopioitu vaan aika paljon kuppaisempi versio :D

Omaksi suosikikseni nousi yllättäin valkosuklaajuustokakku, jonka pohjana oli leipäjuusto ja päällä lakkahillosta tehty kiille. Todella hyvä yhdistelmä! Juustokakkuun laitoin nämä aineet, jos en aivan väärin muista:

2dl vispikermaa

1 Pandan valkosuklaalevy

1prk vaniljarahkaa 

1rs maustamaton tuorejuusto

4kpl liivatelehti

Kolmas kakku oli myös taivaallista ja sitä olen aiemmin syönyt ensin ystävän luona ja myöhemmin nyt viikonloppuna saman ystävän häissä. Tämä on maailman helpoin ohje ja se löytyy Lunni leipoo-blogista. Kyseessä on siis Nutellakakku, joka on suussa sulavaa! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan tätä. Tämä on siis uunissa paistettava juustokakku ja koostumukseltaan ihanaa. Nutellaa olisin voinut ehkä laittaa päälle vielä vähän lisää ;)

Tänään käytiin ostoksilla ja Aavan piti saada heti uusi käsilaukku mukaan! Tuo oli vielä sellainen, minkä sai ensin itse tusseilla värittää mieleisekseen :) Kiitos vielä kaikille synttärisankareita muistaneille! <3