Miten terveellinen elämä on sujunut?

Alkuviikosta tuli täyteen viisi viikkoa siitä, kun kerroin täällä blogin puolella aloittaneeni elämäntaparemontin. Nyt ajattelin hieman kertoa omia fiiliksiä ja tietenkin tuloksia tuolta viiden viikon ajalta. Ensimmäisenä täytyy sanoa, että tuntuu edelleenkin tosi hyvältä, eikä motivaatio ole vieläkään kadonnut mihinkään! Se on varmaan se tärkein juttu, jos meinaa pysyvästi saada muutettua elämäntapoja. Viiden viikon ajan olen saanut tehtyä liikunnasta rutiinia arkeen ja sen myötä tekosyyt ovat kadonneet. Ennen sitä aikaa liikunnalle ei muka löytynyt, mutta nyt kun Viiakin pärjää ilman minua, niin pystyn helposti yhdistämään lapsiperhe-elämän ja liikunnan. Kyllä sen tunnin pari kertaa viikossa jostain välistä repii, jos seurauksena on parempi jaksaminen arjessa.

Pt:ni Suvi kirjoitti omilla sivuillaan viime viikolla todella fiksusti:

"Tuntuuko siltä, että elämä on kiireistä ja ei ole aikaa liikuntaan tai itseensä panostamiseen? Monet voivat ajatella näin, mutta todellisuudessa säännöllinen liikunnan harrastamisen antaa aikaa arkeen, eikä vie sitä. Kun jaksat lähteä salille tai lenkille kotiin jäämiseen sisään, takaisin tullessa oletkin paljon virkeämpi loppuillasta ja saat paljon enemmän aikaiseksi. Käytit siis 30-60 min saliin, mutta sait oloosi lisää virtaa ja jaksat puuhata muutakin kuin katsoa telkkaria.

Aina motivaatiota liikuntaan ei ole, eikä sitä kannata jäädä odottelemaan. Se aika, kun tuskailet, että menisikö sitä tänään salille vai ei, on turhaa energian tuhlausta. Sen sijaan, päätä etukäteen viikon alussa, että ma, ke ja pe urheillaan, etkä enää mieti asiaa, vaan toimi suunnitelman mukaan. Liikunnan harrastaminen ei ole enää sinun päätettävissä, vaan päätös on jo tehty, eikä sinun tarvitse enää käyttää energiaasi jahkailuun. Motivaatio on valitettavasti aika ajoin hukassa kaikilla (myös itsellä), joten olen kokenut paljon helpommaksi tavaksi suunnitella viikon liikunta-annoksen etukäteen ja toteuttaa suunnitelman sen enempää miettimättä. Jos koet, että et millään pysy suunnitelmassasi ja kaipaat ulkopuolista motivaattoria, niin PT on siihen oiva ratkaisu."

Tosin itse en ole vielä sen kummemmin suunnitellut treenipäiviä, koska olen enemmänkin innoissani odottanut, että milloin sinne salille pääsee!

Hyötyliikuntaa; kauppareissu yhdistettunä lenkkiin.

Liikunnan suhteen ei ole ollut mitään ongelmia tai motivaation katoamista havaittavissa. Enneminkin olen liikkunut enemmän kuin olisi edes tarve. Tai voiko sitä nyt koskaan liikkua liikaa, mutta enemmän mitä suunnitelmiin on kirjattu! Johtuu tietenkin myös mahtavista ilmoista, että viime viikon yhteenveto näytti tältä ja tässä siis viikon lenkit, joista puuttuu lauantain tunnin kauppareissu kävellen sekä n.45min mitä olen käyttänyt salimatkoihin pyöräillen. Yhteensä siis 5h lenkkejä ja vielä 45min pyöräilyä plus päälle kolme salikertaa ja Pyhäjoella ollessani tein pienen treenin leikkipuiston laitteilla.

Ruokavaliota olen noudattanut suhteellisen hyvin, mutta joitakin tahallisia lipsahduksia on tullut. Olen kuitenkin oppinut sen, että kohtuus kaikessa. Voin hyvällä omalla tunnolla joskus syödä pienen herkun vaikka kylässä ollessani, kunhan jätän sen siihen. Ennen yhden karkin syöminen oli mahdotonta, vaan piti syödä koko pussi. Nyt olen oppinut siihen, että kaikkea voi joskus syödä, kun vaan pitää kokonaisuuden kasassa. Vappuna ja äitienpäivänä söin yhdellä ruualla vähän rennommin. Vappuna se tarkoitti kahta munkkia vapun aikana ja äitienpäivänä hieman sallitusta poikkeavaa lounasta. Päivän muut ruuat söin kuitenkin suunnitelmien mukaan ja olen kokenut tämän itselleni parhaaksi tavaksi.

Yksi lipsuminen ruokavaliosta esimerkiksi viikossa ei vaikuta liikaa mihinkään ja tarkoitus on kuitenkin pystyä elämään tämän ruokavalion kanssa ja terveellisesti jatkossakin, eikä se varmasti onnistu, ellei koskaan saa syödä mitään herkkua. Elämä ei kaadu, jos syö yhden suklaapalan, vaikka se on periaatteessa kielletty. Äärimmäisyyteen herkuista karsittu elämä aiheuttaa itselle ainakin sen, että sitten kun se lipsuminen tapahtuu, se tapahtuu kunnolla. Silloin on mätetty sitten monen kuun edestä ja sitä seuraa se ajatusmaailma, että "sama kai se on nyt syödä kunnolla kun on joka tapauksessa jo lipsuttu". Tuo on se ajatusmaailma, mistä olen tietoisesti pyrkinyt pois ja opetellut sen kohtuuden.

Nyt on siis  kuudes viikko menossa ja mulla on taas flunssa eli toinen jo tän kuuden viikon sisällä! Liekö nyt sitten jo neljäs vai viides tälle vuotta? Edellinen meni parissa päivässä ohi ja tämä on kestänyt jo sunnuntaista asti. Tällä viikolla olen sitten pitänyt lepoviikkoa, koska haluan parantua kunnolla ennen kuin lähden treenaamaan. Ehkä sunnuntaina voi tehdä jo pienen treenin, jos olo kohentuu. Mutta tiedättekö? Ahdistaa ihan kamalasti, kun on tottunut liikkumaan ja nyt ei pääsekään! Oikein odotan, että olen terve ja pääsen taas salille. Jotain on tainnut naksahtaa oikeaan suuntaan tuolla pääkopassa?

Ja mitä siinä kropassa on sitten tapahtunut viiden viikon aikana? 

Paino -3,4kg

vyötärö -5cm

lantio -4cm

rinnanalus -4cm

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että nakkaan puntarin nyt ainakin pariksi viikoksi kaappiin, koska alan liikaa stressata lukemia. Salitreeni nostaa painoa toista kiloa ja koko viikon aikana saavutettu painon lasku saattaa tulla punnituspäivänä takaisin tai paino saattaa olla jopa hieman suurempi kuin viikko aiemmin. Päätin, että nyt toistaiseksi otan sitten vain mittoja ja katsotaan sitten sitä puntaria myöhemmin. Painoa on lähtenyt maltillisesti, koska en usko nesteitä sen kummemmin poistuneen, koska olen syönyt aika samalla lailla jo ennen tätä elämäntaparemontin aloittamista. Kuitenkin keskiarvona yli puoli kiloa viikossa eli tavoitteessa olen pysynyt tuon suhteen tämän alun.

Vaikka senttejä ei vielä ole mitään valtavia määriä lähtenyt, tuntuu olo jo paremmalta ja hoikemmalta :D Että kyllä pienelläkin muutoksella on vaikutusta omaan mieleen, vaikka ei ulkomuotoon välttämättä vielä olisikaan! Pienentyvät luvut vain lisäävät motivaatiota jatkaa tällä mallilla ja antavat vahvistuksen sille, että oikealla tiellä ollaan.

Pitäisi muistaa vielä ottaa väliaikakuvia. Otin lähtökuvat, mutta sen jälkeen en ole ottanut muutoskuvia. Mulla oli ennen semmoinen juttu tän oman kropan kanssa, että kun katsoi itseä peilistä, ei se oma kuva näyttänyt mitenkään ihan järkyttältä. Mutta sitten kun katsoi kameralla otettuja kuvia itsestä, huomasi olevansa huomattavasti isompi mitä oli luullut olevansa. Tiedättekö? Että se "totuus" tuli ilmi vasta kun näki valokuvan itsestään. Tai no ehkä järkytävä on väärä sana, mutta peilikuvan minä näytti todellisuutta pienemmältä. En tiedä yrittikö siinä ennen mieli huijata, kun ei olisi halunnut tehdä asialle mitään vai onko meillä hyvin hoikentavat peilit :D Niin kuin anorektikoilla, jotka näkevät aina itsensä lihavana, mutta toisin pävin :)

Mitat ja karisseet sentit numeroina harvoin kertovat ulkomuodon muutoksesta mitään ja tässäkin tapauksessa kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa. Katsokaapa vaikka näitä Miian kuvia (on muuten tehnyt huikean työn ja luonut mullekin sitä kipinää onnistua tässä!), joissa on painoeroa kuvien välillä vain 4-6kg ja miten huikea muutos kropassa!

 

 

Mutta näillä mennään ja periksi ei anneta! Palaan taas kertomaan jossain vaiheessa, miten on jatko sujunut. Onko siellä ruudun takana muita, joilla on kuntoprojekti menossa? Saa myös linkkailla omaa blogiaan, jos siellä käsitellään samoja juttuja.

Pahin virhe on oletus

Tiedättekö, en ole vielä kolmen lapsenkaan jälkeen oppinut olla olettamatta asioita, jotka koskevat lasten käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Koska lasten kanssahan asiat eivät koskaan mene niin kuin olisi olettanut ja ainakin allekirjoittaneelle se tuo usein harmaita hiuksia. Tiedättehän nämä olettamukset esimerkiksi kellojen käännöstä, että "nyt ne lapset nukkuu ainakin tunnin pidempään kun kelloja on siirretty" tai "tänään ne meni kaksi tuntia myöhemmin nukkumaan, varmasti heräävätkin sitten myöhemmin". Näitä olettamuksia on varmasti lukemattomia, mutta yhteistä niissä on se, että ne eivät yleensä toteudu. Huomattavasti helpommalla ja vähemmällä vitutuksen määrällä pääsisi, jos ei koskaan olettaisi mitään.

Rattaita lykkimässä. Josko se nukahtaisi uudelleen? Tai sitten ei...

Itsellä kiehahti (ensimmäisen kerran) tänään, kun oletin, että saan edes imuroitua rauhassa ja isommat lapset leikkivät sillä aikaa pihalla ja Viia nukkuu. No, ei mennyt ihan niin. Aava tykkää yleensä leikkiä ulkona ja istuu helposti tuntikausia hiekkalaatikolla. Paitsi silloin, kun yritän siivota. Viiden minuutin välein sai käydä aukomassa etuovea ja kysellä, että mitä nyt. Viia nukkuu etuterassilla, joten senkin takia etupihalla ei tarvisi silloin leikkiä, että Viia ei herää. Niinhän siinä sitten kävi, että molemmat isommista tulivat etuterassille hakemaan kypäriä ja meluamaan niin, että Viia heräsi. Tuolla sitten kaikkeen vittuuntuneena lykin kärryjä varttitunnin, että saisin Viian nukahtamaan uudestaan. Tuloksetta. Voin sanoa, että siinä vaiheessa kasvoi melkoinen elin otsaan! Loput talosta piti sitten imuroida kitisevä lapsi jalassa roikkuen.

Hyvän ärsytyksen saa itselleen myös sille, että olettaa järjestävänsä lapsille jotain kivaa. Vaikkapa makkaranpaistoretken tai pyöränostamisreissun. Molemmista on tosielämän kokemus. Ihan into piukeana odotat, että pääset kertomaan kivat uutiset ja lopputulos on se, että sulla on lattialla itkupotkuraivareita vetävä lapsi joka ei missään nimessä halua makkaraa paistamaan saatikka uutta pyörää, koska se on vääränlainen kuitenkin kun se ei ole vanha pyörä. Kaupassa ei suostuta edes kokeilemaan uutta pyörää, koska se on muka liian iso. Ja koska se ei ole samanlainen kuin vanha. Oletus oli tietenkin, että lapsi ilahtuisi siitä, että saa ensimmäisen uuden pyörän käytettyjen sijaan tai siitä, että pääsee makkaranpaistoretkelle, mitä on monta kertaa pyytänyt.

Oletus on yleensä myös se, että vauvat nukkuvat päivässä paljon. Sekin on kumottu meillä tyttöjen toimesta. Jossain vaiheessa Viia nukkui jopa pienen ajan niin, että molemmat unet saattoivat kestää hieman yli tunnin! Nyt on palattu taas vissiin näihin reilun puolen tunnin uniin. Tyhmänä myös edelleen kaikkien näiden kuukausien jälkeen päivittäin oletan, että jos aamu-unet jäävät lyhyiksi, on iltapäivän unet pidemmät. Siinä kun saat Viian jälkeen Aavan nukahtamaan, keität teen ja ennen kuin olet saanut sen juotua, kuuluu itkuhälyttimestä ääni. Voi aaargggh!

Miten se onkin niin vaikea luopua niistä olettamuksista lasten käytöstä koskien ja samalla helpottaa omaa elämää huomattavasti. Tai jos ei helpottaa, niin ainakin olisi vähemmän ärsytyksen aiheita! Kun tosielämä ei kohtaa oletusta, on minun ainakin välillä todella vaikeaa hyväksyä se ja päälle jää ärsyttävä ja vihainen olo. Tiedän, että se ei ole lapsen vika, että lapsi ei toimi niin kuin minä oletan, mutta en osaa kytkeä sitä oletusta tai siitä aiheutunutta ärsytystä ja pettymystä pois ihan heti. Siinä tilanteessa olen ihan kuuro kaikille järjen äänille, joita pääkopasta yrittää kuulua. Päälle menee joku semmoinen murjottava lapsi-vaihe ja pakko myöntää, että tuolloin alennun kyllä puheissani ja käytöksessä sinne lapsen tasolle.

Kyllä, meidän pienin osaa kiivetä mökissä pikkuiselle jakkaralle ja leikkiä kioskin myyjää! :D

Pahin on ehkä se, jos on ollut muutenkin huono päivä tai sitä edeltänyt vaikka huono yö ja koko päivän odottaa sitä hetkeä, että saa pienimmät yhtä aikaa nukkumaan. Että ehtisi vähän hengähtää päivän keskellä ilman, että kukaan on sylissä tai iholla. Silloin käy niin, että jompi kumpi ei nuku ollenkaan tai nukkuvat jotenkin ristiin ja se päivän ainoa hiljainen hetki jää saamatta. Sitten itku kurkussa yrittää lykkiä pihalla vauvaa uudelleen uneen, eikä se tietenkään silloin onnistu! Siellä sitten pääkopassa ääni lällättää, että "mitäs menis olettamaan liikoja!".

Kuulostaako edes hitusen verran tutulta vai olenko ainoa, joka olettaa liikoja?

Ps. Me ollaan viihdytty koko porukalla tosi hyvin pihalla. Oletin, että Viia syö kaiken maasta, mutta onneksi se olettamus myös petti, mutta positiivisesti! Tyttö on ihan liekeissä tuolla ulkona kun pääsee konttaamaan pitkin pihaa ja hiekkikselle ja leikkimökkiin ja... 

Rimpsuhelmaa ja lippaa

En ole juurikaan tehnyt tänä vuonna lapsille vielä kesävaatteita. Jotenkin sitä ajattelee, että onhan tässä vielä aikaa, eikä kankaitakaan ole hommattu. Viime kesä on vielä niin karvaana mielessä jatkuvine sateineen, että ehkä se on vienyt suurimman hohdon kesävaatteiden teolta. Tuntuu turhalta tehdä vaatetta, jota ei välttämättä koko kesänä tarvitse.

Tuhosin kuitenkin yhden vanhan tunikani Aavan topiksi. Tuo kangas olikin ohuempaa kuin olin olettanut sen ostaessani ja en oikein koskaan osannut käyttää siitä tehtyä tunikaa. Nyt muokkasin siitä mekon, josta tulikin tosi kiva! Yläosa on tehty Ottobren 1/13 Veruschka-kaavalla koossa 104cm ja alaosa leikattu summissa tunikan vanhan helman mukaisesti. Sopivasti tuli rypytystä noin.

Yläosa saisi olla 5-10cm lyhyempi, mutta menee hyvin näinkin. Olkaimet pitää vielä lyhentää oikeaan mittaan ja tikata kiinni. Nyt ne on solmittu vain olalle.

Nyt voi sit haikeudella kattoa näitä kuvia kun se minikesä tuli ja meni ja tänään on satanut koko päivän vettä! Tosin nyt juuri joku outo valoilmiö taitaa pilkoittaa pilvien välistä...

Viialle ompelin samanlaisen lippapipon, mikä Aavallakin on. Aavan piposta tosin ei ole kuvaa. Molemmilla on yksinkertaista trikoota nämä pipot, että ei ole kuuma helteelläkään. Viialle laitoin pitsinauhat sitomista varten, koska tällä hetkellä mikään pipo tai hattu ei saisi muuten olla päässä rauhassa.

Meillä ei ole myöskään aurinkolaseja Viialle (tuskin pysyisivät nekään kovin kauaa päässä), joten tämä pieni lippa suojaa samalla myös auringolta. Näitä vuorettomiakin lippapipoja saa tilata multa ja facebookiin napsuttelinkin tänään muutaman tosi söpön lippapipon myyntiin.

Pieni pala kesää

Viime viikolla ja vielä tänäänkin on voinut kuvitella kesän olevan pitkällä. Sen verran lämmintä on ollut ja on saatu kaivaa vähän kesäkamppeitakin esille. Tuuli on kuitenkin vielä aika viileä ja välillä on ollut vaikea päättää, että mitä sinne pihalle kannattaisi lapsille ja itselle pukea päälle! Ollaan oltu normaalia enemmän pihalla ja lapsetkin ovat viihtyneet paremmin kun on lämmintä ja kuivaa.

Mummu osti lapsille uudet saippuakuplapullot ja niillä on puhalleltu ahkerasti useampana päivänä.

Saatiin myös Viian ja minun yhteinen kummitäti eli lasten isotäti meille kyläilemään torstaina ja lauantaina vietimme päivän Pyhäjoella hänen kanssa samalla kun äitini oli töissä. Oltiin siis seuraneiteinä :D

Viiakin on päässyt jo rattaista maahan möyryämään ja kovasti on innoissaan konttaillut pitkin pihaa menemään.

Katuliidut unohtuivat viime syksynä pihalle, joten ostin ruokakauppareissulla ison sangollisen uusia. Meidän piirtelyistä vissiin naapuritkin ovat innostuneet, koska meidän koko tie on nyt iloisen värisiä piirrustuksia täynnä :)

Pyhäjoella ollessamme käytiin myös leikkipuistossa, jonka avajaiset on tulevana lauantaina. Piipahtakaa ihmeessä, jos on siellä päin asiaa. Siellä oli ihan jotain ohjelmaakin ja olikohan se tuona samana päivänä myös kirppis tuossa pihalla missä ihmiset voi myyjä omia tavaroitaan.

Nyt on pitänyt tankata aurinkoa ja lämmintä säätä ihan urakalla, koska ilmeisesti huomisesta eteenpäin on tälle viikolle luvattu sadetta. Anoppi on kuitenkin tulossa meille huomenna kylään, niin on lapsille jotain mukavaa tiedossa. jos sattuu satamaan koko päivän.

Mulla on vieläkin haravointi kesken ja tänään sain ison osan pihasta kuitenkin haravoitua kun oltiin aamupäivällä pihalla. Flunssa ja haravointi ei vain ole mikään maailman paras yhdistelmä! Raparperi pitäisi just kohta siirtää kun siinä on vielä pieni nupu eikä valtavia varsia. Sillä on ihan liian pieni penkki kun se on vaan väliaikaisesti pukattu tuonne maahan ja sinne se on unohtunut.

Voi vitsi, oispa tämä kesä pitkä ja lämmin kun saan olla vielä kesän kotona! Toisaalta pessimisti ei pety ja olen jo henkisesti varautunut siihen, että meillä on puoli vuotta kestävä välikausi, niin kuin viime vuonnakin. Mitään kesäsuunnitelmia meillä ei vielä ole, mutta joku pieni reissu olisi kiva tehdä.

Joko teillä on kesäsuunnitelmia?

Aurinkoinen äitienpäivä

Tänä äitienpäivänä on kyllä kelit suosineet! Yhtä lämmin äitienpäivä on ollut oman muistini mukaan ainoastaan vuonna 2011 kun vietin ensimmäistä äitienpäivääni. Silloinkin tarkeni pihalla t-paidalla :)

Koska oli äitienpäivä, sain nukkua aamulla pitkään ja aamu alkoikin lasten halauksilla ja kortilla, jonka olivat hoidossa tehneet. Aiemmin viikolla kävimme lasten kanssa hoitopaikan äiti-lapsi-illassa, jossa askarreltiin yhdessä koruja. Mieheltä sain jo aiemmin Honkongin tuliaisena sekä yhdistettynä äitienpäivälahjana käsilaukun, joten luonnollisesti nyt en saanut enää toista lahjaa :)

Aamuni aloitin valmiiksi tehdyllä proteiinipirtelöllä (!) ja suuntasin pyöräillen salille ja se oli mukava tapa aloittaa päivä. Kutsuttiin meille mun äiti sekä täti syömään ja viettämään aikaa ja päivä hurahtikin mukavasti. Oltiin myös pihalla ja rapsuttelin vähän pihaakin illalla lasten ulkoillessa.

Ruualla meillä oli kylmäsavulohikastiketta sekä pussiperunoita. Kannattaa kokeilla noita perunoita, oli tosi hyviä! Lisäksi köyhän miehen bruschetta eli patonkia voideltuna valkosipulivoilla sekä päällä tomaattia ja mozzarellaa. Äitini toi salaatin mukanaan.

Kylmäsavulohikastike:

1pkt kylmäsavulohta

1 punasipuli

kylmäsavulohituorejuusto

kermaa/maitoa

tilliä

suolaa

Pilko punasipuli pieneksi ja kuullota hetki pannulla. Lisää kalat ja sekoittele hetken aikaa. Kaada joukkoon kermapurkki sekä huuhtele kermapurkki maidolla ja kaada myös sekaan. Lisää tuorejuusto ja keitä sen aikaa, että juusto on sulanut kokonaan. Lisää lopussa tilliä ja suolaa oman maun mukaan.

Jälkkärinä syötiin smoohtiekakkua, mihin tuli mustikkaa, mansikkaa, banaania, turkkilaista jugurttia ja kardemummaa. Pohjassa on digestivejä sekä Piltin mangososetta. Pohjana ohjeeseen on tämä Kinuskikissan smoothiekakku. Oli hyvää ja terveellistä :) Paitsi tuo valkosuklaa päällä ja halutessaan turkkijugunkin voi vaihtaa vaikkapa rahkaan.

Löysin kirpparilta aiemmin kauniin hempeän vaaleanpunaisen pitsipaidan ja puin sen äitienpäivän kunniaksi ekaa kertaa päälle. Kuvissa ei tuo kaunis sävy oikein erotu, mutta ehkäpä teillä on hyvä mielikuvitus :) Ja ei musta sais kyllä mitenkään muotibloggaajaa, jonka pitäisi ottaa asukuvia. Kamalan jäykkää olla kameran edessä!

Kaiken kaikkiaan oli mukava päivä, mutta mieheltä on tarttunut mulle taas flunssa! Vastahan tuosta edellisestä on alle kaksi viikkoa. Toivottavasti tämä menee yhtä nopeasti ohi kuin edellinen eli muutamassa päivässä.

Olen tainnut joskus ennenkin kirjoitella, että meillä on tapana ostaa toisillemme lahjat äitien- ja isänpäivänä. Vaikka kumpikaan meistä ei ole toisen äiti tai isä, on se toinen silti lapsiemme toinen vanhempi ja hänen ansiostaan meillä nämä yhteiset lapset on. Mielestäni se on muistamisen arvoinen juttu. Monesti kun sanotaan, että "en osta lahjaa, koska ei hän ole minun isäni/äitini". Itsekin sain äidiltäni tänään kukkia, vaikka en hänen äitinsä ole. Samalla lailla laitetaan yleensä muistaminen anopille, koska hän on miehen äiti ja lapsiemme mummu.

Jotenkin itse pidän sitä oletuksena, että toista muistetaan jollain pienellä. Oli se sitten vaikka hyvä ruoka tai lahja. Arvolla ei ole väliä vaan sillä, että ylipäätänsä muistetaan. Minä olen tainnut olla useammin se, joka käyttää sen kokkauskortin, kun en keksi sopivaa lahjaa :) Mies on puolestaan edelleen maailman paras lahjan ostaja, mutta onpa tuo myös joskus kokannut mulle! Toisaalta ehkä olen oppinut tuon joka kissanristiäisten muistamisen äidiltäni, joka muistaa lähettää mulle ja lapsille aina nimpparikortit ja itsehän sain vielä aikuisenakin äidiltäni nimipäivälahjan, vaikka harva niitä juhlii! Luulen siis perineeni äidiltäni halun juhlistaa mitä tahansa pientä asiaa.

 Miten teillä vietettiin tänään äitienpäivää?

Pienen budjetin tekemistä lasten kanssa Kalajoella

 Täällä kirjoittelinkin meidän yhden yön minilomasta ja meidän majoituksesta. Nyt ajattelin vinkata pari melko edullista tai ilmaista kohdetta, missä saa lasten kanssa vietettyä aikaa Kalajoen hiekkasärkillä. Lauantaina ennen kuin mentiin hotellille, käytiin lasten kanssa Meriluontokeskuksessa. Mies on käynyt tuolla aiemminkin lasten kanssa, mutta mulle tämä oli ensi kerta. Meriluontokeskus sijaitsee hotelli Sanin kanssa samassa rakennuksessa ja se on ilmainen.

Paikka ei ole mikään älyttömän iso, mutta se on kolmessa kerroksessa ja jokaisessa kerroksessa on jotain myös lapsille. Rakennuksessa on hissi, jos mietitte rattaiden mukaan ottamista.

Ensimmäisessä kerrokessa päästiin ongelle ja tunnistamaan pyydettyjä kaloja mallien perusteella.

Aava kävi tutkimassa Suomessa pyydettyjen ennätyskalojen mittoja! :)

Veetin mielestä ehdottomasti parasta tuolla on sukellusvene, jossa pääsee "ajamaan" ihan itse pitkin merenpohjia. Onneksi tuolloin oli aika hiljaista eikä jonoa sukellusveneelle ollut.

Viia pääsi pitkästä aikaa repun kyytiin kun ei jaksettu ottaa rattaita tuonne.

Lapsille jo ulkoilu uusissa maisemissa ja kulkeminen pitkin rantoja pitkospuita pitkin oli jännittävää. Maisemien katselu on myöskin ilmaista ja samalla voi käydä tekemässä vaikka hiekkalinnoja ja kesällä tietenkin uida, sillä hiekkarantaahan tuolla riittää kilometritolkulla!

Lokkilinnan alapuolella oli oma pieni leikkialue, mutta myös leirintäalueella on hyvä leikkipuisto ja sinne pääsee myös ilmaiseksi. Käytiin siellä viime kesänäkin leikkimässä! Täällä kuvia siltä reissulta ja niissä näkyy myös tuo leikkipuisto.

Mikäli innostusta löytyy, pääsee noita pitkospuita (vai miksi noita sanoisi kun eivät ehkä virallisesti ole pitkospuut?) pitkin kulkemaan pienen lenkin, jonka varrella on myös makkaranpaistopaikka. Reitti menee rannalta Lohilaaksoon päin ja siellä suunnalla on myös se kota vai laavu. Suunniteltiin, että voisi käydä siellä joskus retkellä niin saisi vähän vaihtelua maisemiin :)

Ilmaisten tekemisten lisäksi särkiltä löytyy myös maksullisia juttuja, joihin pääsee kuitenkin edullisesti. Hotelli Sanin yhteydessä on (asiakkaille ilmainen) pieni sisäleikkipuisto, jonne liput maksavat 5e/lapsi ja vauvat ja vanhemmat ilmaiseksi. Paikka on siis huomattavasti edullisempi kuin esimerkiksi Hoplop. Toki myös huomattavasti pienempi, mutta kyllä tuollakin lapset viihtyivät useamman tunnin.

Särkillä menee myös frisbeegolfrata, johon on muistaakseni muutaman euron suuruinen ratamaksu, joten sitäkin pääsee pelaamaan suhteellisen edullisesti, jos lajia harrastaa ja kauniissa maisemissa voi koko perhe lähteä mukaan.

Safaritalolla on myös esimerkiksi liikennepuisto lapsille. Äkkiseltään en löytänyt tietoa, että onko se ilmainen vai maksullinen, mutta tuskin sekään kovinkaan monta euroa maksaa per lapsi. Näiden halpojen ja ilmaisten kohteiden lisäksi särkiltä löytyy kyllä paljon maksullisia kohteita ja tylsää tuskin ehtii tulla! Tällä kertaa me majoituttiin pienellä budjetilla ja kyllä silläkin saatiin todella kiva pieni loma aikaiseksi. Mikäli tulee muita ilmaisia tai halpoja kohteita mieleen särkiltä, vinkatkaa toki niin tiedetään ensi kerralla :)