Ison pojan paitoja

Veetillä on aina ollut paljon kuosipaitoja, mutta nyt on tullut jotenkin vähän kuosiähky, enkä ole löytänyt mieleisiä kankaita Veetin vaatteisiin. Mietin sitten, että mitä voisin tehdä, että paidat eivät olisi kuitenkaan tylsän yksivärisiä vaan niissä olisi jokin juju. Tämä ensimmäinen paita sai inspiraation Metsolan cut-mallistosta, joissa on yhdistelty hauskasti useaa yksiväristä kangasta.

 Toiseen paitaan piirsin kangastussilla Ninjago-hahmon. Ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, koska suunnittelemani taktiikka kuvansiirtoon ei toiminutkaan. Luin Nuutikki-blogista, että tulostamalla ensin kuvan ja kovalla lämmöllä ja höyryllä silittämällä sen saisi hieman tarttumaan paitaan, mutta eipä tarttunut. Ei sitten yhtään, vaikka yritin jo epätoivoisesti kastella kuvaa ja sitten silittää.

Jouduin turvautumaan ikkunan läpi piirtämiseen, joka ei myöskään oikein onnistunut, koska kangas oli liian tumma, eikä kuva meinannut näkyä läpi. Tein sitten jonkin verran haihtuvalla tussilla apuviivoja ja piirsin kuvan niiden avulla mallia alkuperäisestä kuvasta katsoen. Tussi olisi saanut olla joissakin kohdissa ohuempikin, mutta Kärkkäisellä ei ollut saatavilla kuin tätä paksuutta.

Pääasia, että Veetille kelpaa ja tästä tulikin lempipaita, mitä pitäisi saada pitää myös helteellä. Ihan kiva tämmöinen ääriviivakuva semmoisen kaupan värikkään printin sijasta. Housut olen myös tehnyt Veetille keväällä. Taisivat olla Ottobren Knicker bockerit, jos oikein muistan. Hassun pitkä malli, ilmeisesti tarkoituksella. Veetillä on pitkät jalat ja nämä taisivat olla kokoa 122cm ja yltävät melkein nilkkaan. No menevätpä sitten ensi kesänäkin, kun tänä vuonna ei kamalasti ehditty pitää.