Illalla myös ompelin. Aikaiseksi sain nämä:
Pöllöcaprit kesään Veetille. Näissä vastusti kyllä vaikka ja mikä! Ensin ompelin vahingossa resorin vyötärölle siten, että sauma on edessä. Mielenkiinto ei riittänyt saumurin ompeleen purkamiseen, joten nyt se on sitten keskellä edessä! Liimakankaan liima ei pitänyt kunnolla ja silmät irtosivat pöllön vartalosta, ennen kuin ehdin applikoida niitä. Tässä vaiheessa apuun tuli kaverini pikaliima :) Hyvin toimi! Lisäksi en vieläkään osaa applikoida tasaisesti varsinkaan kaarevia muotoja. Myös alalanka loppui muistaakseni kolme kertaa kesken applikoinnin. ARGHH! No lopputulos on sitten tuo! Te jotka osaatte hienosti applikoida, voisitte laittaa vinkkejä, että miten sen teette. Millä ompeleella ja piston leveydellä applikoitte ja miten teette pyöreät muodot?? En vaan osaa/tajua! Ärsyttää! Vaikka kuin harjoittelee, niin jälki on aina yhtä kamalaa.
Veetille fleecehuppari syksyyn. Tämä oli alunperin se muistaakseni euron kirppislöytö aikuisten koossa. Leikkasin lasten hupparin kaavoilla sitten pienemmän paidan tästä ja vihdoin varmaan viikon odottelun jälkeen sain ommeltua vetoketjun paikoilleen. Ja onnistuin saamaan senkin vähän vinoon... No jospa se ei käytössä niin näkyisi... Toivossa on hyvä elää.
Niin ja kaikki tämä "mikään ei onnistu" alkoi siitä, että mulla oli tuolla leikattuna kankaasta osat Veetin lahkeelliseen kesäkietaisubodyyn. Kun aloin ommella sitä, huomasin, että jostain syystä takakappaleen hihansuut olivat noin puolet lyhyemmät kuin etukappaleen. Ja kun vertasin kaavoja niin niinhän ne oli ihan eri mittaiset! En tiedä onko kaavoissa ollut virhe vai onko mulle tullut jokin virhe. Mutta nyt on sitten turhaan leikatut palaset, joista ei saakaan sitä bodyä. Ärsytyksen multihuipennus!
Veeti on alkanut kiinnostua kovasti kaikesta ympärillä olevasta, kuten astianpesukoneesta...
Pelottaa vaan kun se lenuaa kontalleen tuota ovea vasten, että liukastuu ja lyö pään tuohon kivilaattaan. Sen verran epävarmaa vielä tuo tukea vasten oleminen on. Varsinkin jos yrittää noutsa seisomaan noin matalaa tukea vasten... Mutta hyvä merkki on, että kotityöt kiinnostaa :)
Isi vei Veetin sänkyyn ansaan ja luuli, että Veeti ei muka pääse pois kun laittaa tyynyjä ympärille. Mutta niin vaan sai itsensä kammettua tuolta tyynypaljouden keskeltä pois. Mahtui päälle vielä tuo mun evakkoreissussa tekemä haalarikin! On toimittanut meillä pari yötä yöhaalarin virkaa, kun kaikki muut oli likaisena samaan aikaan.
Naputtelin huutonettiin muutamat Veetin vaatteet, jotka on jäänyt pieneksi tai ei muuten tule käytettyä. Jos halua käydä vilkaisemaan, niin kohteisiin pääset tästä. Siinäpäs meidän tämän päivän jutut. Kohta unten maille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti