Neljän tunnin päiväunien aikana tuli *yllätysyllätys* ommeltua! Tein itselleni Metsolan Clover-kankaasta "lörppänäpipon". Eli tuollaisen hieman liian pitkän pipon. Vuorikangas on vaaleansinistä perustrikoota Löytöpalan kilolaarista. Yksityiskohdaksi lisäsin pätkän Hanhelista tilattua norsukoristenauhaa. Istui hyvin päähän ja muutenkin tuli mieleinen pipo. Näitä pitää saada lisää, kunhan saa tilattua joskus lisää kankaita. Äidilleni surautin Kimperi-mallisen neliöpipon vanhaa Kimperin pipoa kaavana käyttäen. Äiti olisi halunnut myös jonkin kivan merkin pipoon ja lupasin ommella siihen jälkikäteen sitten tähtinauhaa. Minun lörppäpipon nähtyään äiti tosin halusi samanlaisen, että pitää tehdä sellainenkin sitten.
Äiti ja sen tytär, uusien hienojen pipojen omistajat.
Tänään valmistui Veetin sisähaalarikin. Koko oli muka 80cm, mutta oli retrohaalarin kaavat eli alunperin 70-luvun käsityölehdestä, niin olikin hieman pientä mitoitusta ja menee juuri ja juuri Veetille nyt päälle! Applikoinnin kanssa oli vähän semmoinen hätä keinot keksii meininki, sillä unohdin kotiin kaksipuolisen tukikankaan, eikä täältä pikkukylästä sellaista saa. Lisäksi äidin koneessa ei voi säätää piston pituutta, joten ompelin applikoinnin kiinni napinläpiompeleella, joka ei sitten lopulta ollutkaan paras vaihtoehto tuohon. Kuvan taakse silitin ensin yksipuolisen tukikankaan ja kiinnitin sen rinnukseen pikapaltilla, eli tarranauhalla, joka on tarkoitettu esimerkiksi housujen lyhennykseen. Hieman oli haastavaa saada nauhasta sopivia palasia ja saada ne pysymään oikeassa kohtaa että sai silitettyä kuvan kiinni. Mutta onnistui lopulta ja lopputulos voisi olla huonompikin! Haamuapplikaation malli jostain Ottobren lehdestä.
Aamulla otin kuvan Veetin keväthaalarista mallin päällä kun näyttäähän se nyt ihan eriltä päällä kuin lattialle levitettynä. Piti vielä ottaa vertailukuva tuosta Tutan haalarista ja keväthaalarin kankaasta, kun ovat niin samanvärisiä ja tyylisiä.
Melko samannäköistä ja väristä, eikö?
Veetin Kiuruveden Eila-mummu oli ostanut Veetille purulelun. Yksinkertainen "vanhanaikainen" tummansininen rengas vain ja se näyttää olevan paras lelu. Ainoastaan kaukosäädin vetää vertoja. Piti sitten ostaa tänne toiseenkin mummolaan sellainen. Illalla sitä syötiin hienossa kylkiasennossa jalat ristissä lattialla maaten.
Kuvissa Veetin taustalla näkyy kunnon retroa, nimittäin minun vanhoista 80-luvun lakanoista tehdyt pienemmät lakanat Veetin viltin suojaksi. Kyllä on Veeti tarkkaan tutkinut Karvisia tuosta lakanasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti