Roosa Nauha-huutokauppa 14.10.2016!

Huomenna järjestetään jo ainakin kolmatta kertaa ompeluryhmä Saumanvaran huutokauppa, jonka tuotto menee lyhentämättömänä Roosa Nauha säätiölle. Viime vuonna huikea ryhmä ompelijoita keräsi pottiin yli 16 000e, mikä on aivan huikea summa! Toivon, että tänä vuonna pystytään vielä parempaan. Ryhmään pääset liittymään tästä ja huutokauppa käydään huomenna klo 10-22.00. Huudettavina on niin aikuisten- kuin lastenvaatteita sekä asusteita ja muuta mukavaa. Keräsin tähän postaukseen muutamia huudettavina olevia vaatteita ja ovathan nämä ihan uskomattoman kauniita <3

Tervetuloa mukaan huutamaan ja tekemään yhdessä hyvää! Saa myös jakaa linkkiä ja sivua myös kavereille. Hyvällä ja yhteisellä asialla tässä ollaan.

Oma panokseni oli aika pieni, vauvan baggyhousut koossa 62cm sekä yksi headwrap koossa 49-52cm.

Bordeaux pisara

Ihastuin uuden Noshin naistenmalliston Pisara-tunikan malliin ja päätin kokeilla tehdä semmoisen itse, että saisin useamman tunikan käyttööni. Tilasin kangaskapinasta bordeaux-väristä trikoota, joka oli siis tämmöinen viininpunainen. Samalla nimellä kulkeva joustocollege oli muuten aivan ihanan sävyinen, enemmän semmoinen burgundy minusta mitä tämä, vaikka nimi oli sama. Kaavan pohjana on oma luottokaavani eli onion, josta sitten muokkasin tämmöisen enemmän Noshin tunikaa vastaavan.

Mulla on muutenkin puute yksivärisistä yläosista, kun olen pistänyt niin rajulla kädellä vaatteita kiertoon. Pitäisi vain keksiä, että millaisia yläosia tekisi, että niissäkin olisi jotain pientä jujua. Lyhyen tukan kanssa voisi miettiä ainakin vetoketjua selkään. Pitkä tukka kun tahtoi jäädä siihen aina jotenkin kiinni.

Mielenkiinnolla odotan, millainen uusi naistenmallisto Noshilta tulee tällä viikolla! Järjestän taas kutsut julkaisupäivänä, niin on mahdollista ehkä saadakin vielä haluamansa. Suositut tuotteet kun myyvät aika nopeasti loppuun.

Villavaatetta ja yksi syy lapsen kylmiin varpaisiin

Meillä on tähän mennessä ollut lapsilla syksyllä ja talvella välikerroksena villaa tai fleeceä. Nykyisin enemmän ehkä jo villaa ja tälle talvelle en osta enää mitään fleecekerroksia. Villa on luonnonkuitu ja hengittävämpi materiaalina, mitä keinokuituinen fleece. En kuitenkaan osaa pitää lapsilla päivävaatteiden alla erikseen villavaatteita, joten meillä haalareiden tulee olla sellaiset, että ne saa tarvittaessa laitettua vaatteiden päälle. Tiedän, että villa ihoa vasten olisi se  optimaalisin ratkaisu, mutta koska tytöt eivät pue täysin itse, en odota, että heille alettaisiin hoidossa vaihtamaan erikseen villakamppeita sisävaatteiden alle tai pelkästään päälle pihalle mentäessä.

Olen tässä pitkin syksyä hamstrannut puuttuvaa villavaatetta, että ei kerralla tarvisi kaikkea ostaa. Kuusi vuotta olen lapsia pukenut ja vasta tänä vuonna sain tietää syyn siihen, miksi meidänKIN lapsilla on aina talvisin kylmät varpaat! Syynä on yksinkertaisesti vääränlaiset sukat! Toki varpaat voivat silti palella, mutta kannattaa ainakin testata tämä helppo kikka ensin. Nykyisin suositaan paljon vedenpitäviä goretex-kenkiä. Meilläkin on ollut joka vuosi vedenpitäviä kenkiä (myös vuorilliset kumisaappaat kuuluvat samaan kastiin). Yleensä kengän sisällä on tavallinen puuvillainen sukka. Kun jalka lämpenee touhutessa kengässä, estää vedenpitävä kalvo kosteuden haihtumisen kengästä ja puuvillainen sukka imee kosteuden itseensä ja samalla jalka kylmettyy. Vedenpitävissä kengissä tulisi AINA käyttää joko urheilusukkaa tai villasekoitesukkaa, jolloin kosteus ei imeydy sukkaan eikä se tunnu märältä. Kuika moni tunnustaa tehneensä tämän mokan lasten tai omien sukkien kohdalla?

Minä olen nyt syksyn metsästänyt edullisia villasukkia ja Name it:ltä löytyikin kaikista edullisemmat, joissa kolmen pakkaus maksoi noin 12e. Meillä on nyt jokaiselle lapselle pari noita pakkausta ostettuna ja niitä on käytetty jo nyt, kun kaikilla on käytössä Reiman goretexit. Viialle löysin samalta merkiltä myös kivan villahaalarin talveksi. Jotain keinokuitua tuossa oli vähän mukana, mutta annettakoot se anteeksi, kun kuosi oli näin kiva. Toinen vaihtoehto oli vaaleanpunaharmaa, mutta omaan silmään tämä oli kivempi kun kaikki muu on sitten hanskoista lähtien jotain pinkkiä :)

Aavalle on talveksi punainen Ruskovillan merinohaalari, jonka olen aikoinaan Veetille ostanut kirpparilta. Veetille ei ole välikerrosta vielä, mutta viime talvenakaan Veeti ei tainnut fleecehaalariaan käyttää kertaakaan. Meillä on välikausitakin lisäksi Reiman kevyttoppa, jolla voidaan mennä alkutalvi niin ei välttämättä syksyllä vielä tarvitse välikerroksia.

Viialle otin haalarista koon 86cm eli saman kuin samanmerkkisestä softshellistä ja valinta oli hyvä. Viialla oli nyt pituutta n.81cm. Haalari saa olla kuitenkin nyt reilu, että menee koko talven ja alle pitää mahtua kuitenkin sitten sisävaatteet.

Lakkina kuvissa on itse neulottu merinovillamyssy, jonka ohje on ihanasta Klompelompe-kirjasta!

Lanka on Dropsin Merino extra fine, jota pitäisi ehdottomasti tilata lisää! Olen ostanut sitä ennen Kärkkäiseltä, mutta nyt sitä ei enää valitettavasti saanut sieltä, niin pitänee tilata jotain netistä.

Suositaanko teillä välikerroksina villaa vai fleeceä? Onko teillä vakkarimerkkejä ja onko kokemusta noista name it:n villavaatteista? Mietin noita saman merkin villakalsareita, että menisivätkö ihan leggareiden sijasta ettei pukisikaan mitään muuta päälle kuin mekon tai tunikan? Ovatko liian ohutta semmoiseen käyttöön?

Jouduin muuten ostamaan Viialle jo merinolapasetkin toppahanskojen alle, kun raukalla palelee nyt jo kädet Reiman toppahanskoissa. Saa nähdä kuin kiva talvi on tulossa, kun ei viitsisi nyt nollakeleillä vielä ottaa nahkahanskojakaan käyttöön :/

Ihana, kaunis syksy!

Tänä vuonna on ollut uskomattoman ihana syksy! Kesän jälkeen syksy taitaa olla lempivuodenaikani, vaikka se vääjäämättä vie aikaa kohti talvea ja kylmyyttä. Minulla on kuitenkin tietyt speksit kunnon syksylle ja jos nämä eivät täyty, ei syksy ole läheskään niin kiva. Syksyllä luonnon pitää olla kauniin värinen. Viime vuonna pakkaset tulivat niin pian, että ei tullut ruskaa ollenkaan vaan lehdet kuolivat puihin vihreinä ja muuttuivat suoraan ruskeiksi. Semmoinen syksy ei ole mistään kotoisin. Syksyyn kuuluu ehdottomasti keltaisen kirjava luonto ja maahan pikkuhiljaa tipahtelevat lehdet.

Vesisadekaan ei haittaa, jos ei sada koko aikaa ja jos ilma on muuten suhteellisen lämmin. Tänä vuonna on saatu nauttia pitkään lämpimistä ja aurinkoisista syysilmoista. Parasta on luonnon kauneuden lisäksi se, kun kävelee pimenevässä illassa märällä asvaltilla ja jalkojen alla on puista pudonneiden lehtien kerros. Pikkuhiljaa kaivetaan kynttilöitä esille ja lämmitellään takkaa.

Me on yritetty ottaa kaikki irti tästä kauniista luonnosta ja on retkeilty melko paljon viime kuussa. Muutama viikko sitten oltiin lasten kanssa mummulassa ja käytiin päiväretkellä Kalajoella. Hiekkasärkiltä, raviradan takaa, lähtee pienillekin lapsille sopiva reitti, jonka pituus oli pitkospuita pitkin noin 1.7km ja sen päässä oli makkaranpaistopaikka ja lintutorni.

Voin suositella tätä semmoisille perheille, jotka eivät ehkä vielä ole kamalasti retkeilleet, eivätkä tiedä, miten lapset jaksavat maastossa kävellä. Kesäisin reitin varrella laiduntaa lampaita eli pakko mennä tuonne uudelleen kesäaikaan! Makkaranpaistopaikka oli todella hieno! Oli ulkotuli, grillikota, erillinen rakennus syömiseen, vessa ja invavessakin. Eli matalan kynnyksen retkeilypaikka.

Tällä kertaa meillä oli mukana vain retkileivät, koska makkara alkaa hieman jo tulla korvista ulos tämän tiuhan retkeilyn johdosta. Olen miettinyt, että mikähän olisi semmoinen helppo, mutta vähän kevyempi notskieväs kuin makkara tai lihapiirakka? Ideoita?

On koluttu lasten ja mummun kanssa myös merenrantoja, missä nautittiin viimeisiä eväitä. Aava ei oli halunnut lähteä rannalta pois ollenkaan ja Viia puolestaan ei tahtonut ymmärtää, että tähän aikaan vuodesta ei meri ole ehkä se järkevin uintipaikka :)

Lapset ovat nauttineet täysillä, kun ovat päässeet retkeilemään. Veeti tuumasi mummulaviikonlopun jälkeen, että parasta oli se luontopolku.

Viime viikolla loppuviikosta me aloitettiin kaikki enemmän tai vähemmän sairastaminen ja kaikilla paitsi miehellä tuntui olevan nuhaa tai yskää. Viikonloppuna oli kuitenkin niin kaunis ilma, että päätettiin sunnuntaina ulkoistaa päivällinen ja siirtyä jonnekkin paistamaan makkaraa. Käytiin Kekajärvellä, koska sinne pääsee autolla viereen, eikä näin kenenkään tarvinnut alkaa patikoimaan puolikuntoisena.

Puut olivat valitettavasti lukkojen takana, mutta muutamalla löydetyllä kalikalla ja risuilla saatiin sen verran tulta aikaiseksi, että ehdittiin paistaa makkarat ja lihapiirakat kaikille.

Keli ei olisi paljon upeampi voinut olla ja myöhäisen ajankohdan vuoksi me nähtiin myös auringonlasku, missä itsessään oli lapsille ihmettelemistä, kun yhtäkkiä alkoi pimenemään.

Olen monesti maininnut siitä, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä suutarilla itselläkään välttämättä. Sama on pätenyt meillä näiden pipojen suhteen. Myyntiin kyllä teen, mutta omille ja varsinkin itselle tekeminen on muka niin työlästä. Vihdoin sain itsellenikin uuden rusettipipon, jona rusettiin käytin Noshin pippurikangasta.

Äkkiä vierähti aika tuolla järven rannalla. Pidempäänkin olisi viihtynyt, mutta alkoi tulla kylmä.

Oletteko te syksyihmisiä?