maanantai 28. syyskuuta 2020

Kesän viimeinen telttaretki Raatejärvellä

Teimme heinä-elokuun vaihteessa tämän kesän viimeisen telttaretken lasten kanssa. Paikaksi valikoitui Peuran polun varrella oleva Raatejärvi, jonne ei ollut parkkipaikalta mikään kamalan pitkä kävelymatka. Tarkkaa matkaa en enää muista, mutta olisiko ollut muutamia kilometrejä suuntaansa. Kotona pakattiin ensimmäistä kertaa lapsillekin kannettavaa ja jokainen kantoi omat makuualustansa, makuupussinsa sekä vaihtovaatteet ja vesipullon. Me vanhemmat kannoimme sitten teltat, ruuat ja retkikeittimen omien tavaroiden lisäksi.

Kelit suosivat meitä ja lämmintä piisasi, joten takkejakaan ei tarvittu kävellessä eikä juurikaan kuin vasta myöhään illalla. Matkalla oli välillä melko kivikkoista maastoa ja sitten taas välissä kuljettiin pitkospuilla soiden läpi tai helpommassa metsämaastossa. Sopiva reitti tuollaisille alle kouluikäisillekin kulkea.

Paikka oli mukava, mutta tasaista alustaa teltalle sai hieman ensin etsiskellä. Meidän toinen teltta oli vanhemmillani lainassa, joten minä nukuin riippumatossa ja muu perhe ahtautui meidän isompaan kolmen hengen telttaan, joka on ihan sopiva neljällekin jos kolme neljästä on lapsia.


Mulla oli tietysti paras yöpaikka järven rannalla riippumatossa. Katosta ei ollut, koska ei oltu luvattu sadetta ollenkaan. Huomasin vaan aamulla, että tuossa heinä-elokuun vaihteeessa on yöt sen verran kosteita, että makuupussin pintaan kertyi kosteuskerros. Eli tarppi olisi saanut olla, mutta me ei olla sitä hankittu kun ei ole tietoa, että tuleeko riipparia minkä verran oikeasti käytettyä. Halusin kuitenkin kokeilla nukkua siinä toisen yön, koska ensimmäinen meni hieman heikosti.


Raatejärveltä löytyy ilmainen autiotupa yöpymistä varten sekä noin 60e/vrk hintaan käytössä oleva vuokratupa. Myös sauna löytyi ja se olikin auki kun oletimme sen kuuluvan vain vuokratupaan. Emme siis tajunneet käydä kokeilemassa ovea kun siinä roikkui munalukko, mutta illemmalla selvisi, että lukko ei ollut edes kiinni!


Meillähän kävi tosi surkea sattumus kun pääsimme perille, sillä Veetin puhelin tippui vuokratuvan terassin lautojen alle. Tietenkään meillä ei ollut mitään työkaluja mukana ja autiotuvasta kokeiltiin kaikki mitä löytyi, että olisi saatu aukaistua edes yhtä terassin laudan ruuvia ja näin puhelin pois sieltä alta. Meidän onneksi paikalle saapui toinenkin perhe ja heidän pojallaan sattui olemaan mukana monitoimityökalu, millä ruuvit saatiin auki ja puhelin pois. Seuraavaksi oli sitten heidän perheen vuoro kokea epäonnea. He nimittäin olivat vuokranneet sen vuokratuvan ja veivät kaikki tavarat valmiiksi tupaan ja laittoivat oven kiinni. No avaimet olivat sitten pöydällä! Seinässä olisi ollut koodillinen avainpiilo, mutta sen koodia ei mistään viikonloppuna saatu ja lopulta soitettiin paikalliseen K-markettiin, mistä avaimet oli noudettu. Lupasivat tuoda sieltä vara-avaimen sen jälkeen kun kauppa sulkeutuu, mutta mies lähti vastapalvelukseksi sitten käyttämään heidän perheen isää kaupalla avaimenhakureissulla! Kunnon epäonnen sarja, mutta onneksi kaikki lopulta kääntyi hyvin.

Meidän kahden perheen lisäksi paikalle saapui vielä kaksi naista telttailemaan ja istuskelimmekin porukalla iltaa nuotion ääressä kun meidän lapset oli saatu nukkumaan. Toisessa perheessä sattui olemaan pari pienempääkin lasta mukana, joten lapset saivat illaksi leikkiseuraa, eikä tarvinut vain meidän aikuisten kanssa hengailla.

 
Paikka oli kyllä nätti ja sellainen, että tuonne voisi mennä vaikka toistekin yöksi! Nyt ei pakattu uikkareita mukaan, mutta jos joskus mennään niin sitten kyllä pakataan ja saunotaankin. Ensin mietin, että aika kallis yö tuo 60e vuokratuvassa, mutta kun toiselta kantilta ajattelee, niin mistä saa "järvenrantamökin" tuohon hintaan?
 

Miesten lähtiessä avaimenhaku puuhiin, päästiin me kaikki naiset sitten töihin kun huomasimme, että polttopuita pitäisi tehdä saunaa ja nuotiota varten. Korona-aikana varmasti puiden kulutus on ollut niin suurta, että tarkoituksella on jätetty puut rangoiksi, jotta niiden eteen joutuisi tekemään vähän töitä eikä niitä poltettaisi niin paljon turhaan. Ja kyllähän tuossa hiki tuli sahatessa isoja koivurankoja. Onneksi sain jättää kirveshommat muille, koska olen siinä todella surkea!


Mun tekisi mieli itse kokeilla, että millaisilla lämpöasteilla tarkenen vielä nukkua teltassa tuolla mun retkipeitolla sekä kunnon ilmapatjalla tai vaikka kahdella päällekäin. Ehkä pitäisi pystyttää sitten teltta omalle takapihalle ja kokeilla siellä nukkumista :)



Yö meni ihan hyvin sekä teltassa, että riippumatossa. Lapsetkaan eivät heränneet ennen sianpieremää eikä kuulemma kylmäkään ollut ollut. En muista kirjoitinko täällä koskaan, kun ostin keväällä itselleni Cumuluksen untuvaquiltin eli sellaisen ns. retkipeiton, jossa ei ole vetoketjua ollenkaan. Hyvin pystyi nukkumaan tuolla myös riippumatossa ilman, että tuli kylmä. Riippumatto on vain hieman hankala kun haluaisin nukkua kyljelläni ja heti jos joku osa vartalosta menee makuualustan yli, tuntuu se kylmältä. Nyt viikonloppuna kävimme Suomen ladun järjestämässä "Rakastu retkeilyyn"-tapahtumassa ja siellä pääsin testaamaan riippumattoa, jossa oli underquilt eli vähän kuin makuupussi, joka levitetään riippumaton alle estämään maasta hohkaavaa kylmää nousemasta matossa nukkujaan. Ja olihan eri lämmin köllötellä ilman mitään patjaa eli jos riipparissa haluaisi nukkua, olisi tuo todella hyvä lisävaruste!


En oikein osaa päättää, olisiko telttanukkuminen vai riippari mulle mielekkäämpää. Ehkä pitäisi päästä nukkumaan riippariin ton alapeiton kanssa (vai mikähän toi underquilt on virallisesti suomeksi), että voisi kokeilla miten paljon helpompaa nukkuminen on ilman retkipatjaa, joka riipparissa tahtoo koko ajan valua tai olla väärässä kohtaan. Riippumaton parhaita puolia ovat ehdottomasti maisemat, mutta teltassa nukkumisessa taas saa parhaan asennon kun voi nukkua mahaltaan!


Oletteko te retkeilleet normaalia enemmän nyt koronan aikana? Ihan siis vaikka vain pieniä päiväretkiä :)

2 kommenttia: