Millainen on sopeutumisvalmennuskurssi?

Olimme toissaviikolla Oulussa Medifamilian järjestämällä sopeutumisvalmennuskurssilla.  Sopeutumisvalmennuskurssien tarkoitus on auttaa sekä kuntoutujaa, että perhettä sopeutumaan uuteen arkeen diagnoosin myötä. Kurssilla saat roimasti tietoa sekä vinkkejä ja mikä parasta myös vertaistukea! Kurssi on Kelan maksama ja sinne pääsee aikuinen tai lapsi (perheineen), jonka diagnoosipaperissa on merkintä, että tuo kurssi on tarpeellinen kuntoutumisen kannalta. Kela maksaa matkoista matkakorvauksen sekä korvauksen jos joudut käyttämään kurssiin lomapäiviä tai ottamaan palkatonta vapaata. Jos olet kauempaa, myös hotelliyöstä saa jonkin verran korvausta, mikäli tulet paikalle jo edellisenä iltana. Lisäksi kurssin ajan on täysylläpito eli viisi ruokaa päivässä. Koska kuvia kurssilta ei ole, kuvituksena valokuvia tietomaasta, jossa kävimme kurssin yhtenä ohjelmana.

Me olimme kurssilla, joka oli tarkoitettu Asperger-diagnoosin saaneille lapsille ikähaitarilla koulunsa aloittavat sekä alakoululaiset. Tosin meidän kurssilla hajonta oli aika suurta kun osa oli eskari-ikäisiä ja vanhin kolmetoista. Ilmeisesti vanhemmille lapsille löytyy huonosti omia kursseja. Toisaalta kursseja järjestetään todella laajasti erilaisia ja erilaisiin tarpeisiin. Kelan sivuilta löytyy lista ihan diagnooseittain järjestettävistä kursseista. Täältä voit lukea lisää Kelan sivuilta.

Kursseja on eri mittaisia ja meidän kurssi oli kaksiviikkoinen ja se oli jaksotettu kahteen osaan. Me oltiin ensimmäinen jakso huhtikuussa ja nyt toinen osa oli tosiaan lokakuun alussa. Kummallakin jaksolla on mukana samat perheet, mikä on tietenkin vain hyvä asia kun naamat tulevat tutuksi ja uskaltaa avoimemmin puhua asioista. Myös lapsia helpottaa se, että siellä on leikkikavereina ihmisiä, jotka ovat jo aiemminkin nähneet.

Kurssilla on ohjelmaa sekä erikseen lapsille että vanhemmille sekä myös perheiden yhteistä ohjelmaa. Useana päivänä ohjelma meni niin, että aamupäivällä lapset ja vanhemmat olivat omissa touhuissaan ja iltapäivällä sitten tehtiin koko perheen voimin erilaisia tehtäviä ryhmissä. Lapset oli vielä jaettu aamupäiviksi useaan eri ryhmään, että ei tullut liian suuria ja hälyisiä ryhmiä. Lapset pelailivat, tekivät tehtäviä ja ulkoilivat joka päivä sään salliessa sillä aikaa kun vanhemmilla oli omaa ohjelmaa ryhmissä.

Vanhempien ryhmässä oli eri asiantuntijoita kertomassa yleistä tietoa aspergerista, kuormituksesta, aisteista, lääkityksistä jne ja samalla oli myös vapaata keskustelua muiden perheiden kanssa. Itselle yksi suurimmista anneista kurssilla oli ehdottomasti vertaistuki ja se, että muut kamppailivat ihan samojen asioiden kanssa arjessa. Toki myös eri asiantuntijoiden luennot olivat loistavia.

Yhteisissä perheohjelmissa tehtiin mm. apuvälineitä arkeen eli vaikkapa viikkosuunnitelmia ja muita visuaalisia apuvälineitä testattavaksi kotona. Tällä jaksolla teimme myös smoothieta ja pääsimme testaamaan erilaisia aisteihin liittyviä apuvälineitä, joista voi olla nepsylapselle (nepsy = neuropsykiatrisia piirteitä omaava henkilö) apua. Tuo olikin melkein kurssin paras anti meidän perheen kohdalla! Huomattiin, että todella pienillä asioilla voi olla iso merkitys lapsen käytökseen. Kun menimme tuonne perheohjelmaan, oli Veeti todella pahantuulinen ja jumitti siinä kiukun tunteessaan osaamatta päästää irti. Sitten pääsimme testailemaan noita aisteihin vaikuttavia erilaisia esineitä ja sain Veetin suostuteltua makaamaan pehmustetulle patjalle, että pääsin "telaamaan" häntä ihan sellaisella maalaamisessa käytettävällä telalla. Alle puolessa minuutissa meillä makasi patjalla todella hyväntuulinen lapsi, joka innoissaan riensi pisteestä toiselle tekemään loppuja tehtäviä! Ilmeisesti tuo aistiärsyke laukaisi päällä olevan jumin.

Päästiin testaamaan myös painoeläimiä- ja peittoja, resorituubia, kuulokkeista tulevaa kohinaa, joka rauhoittaa jne. Kotiin hankimme myös muutamia apuvälineitä, joiden rahallinen panostus oli alle 20e. Voisin vaikka kirjoitella niistä erikseen, jos saisin tytöt otettua malliksi demonstroimaan niiden käyttöä!

Kummallakin erillisellä viikolla oli mahdollista myös varata aika yksityiseen keskusteluun jonkin asiantuntijan kanssa, jos oli joku erityinen ongelma, mihin kaipasi apua. Me käytettiin tuo hyväksi kummallakin kerralla.  Nyt kun molemmat viikot ovat takanapäin, harmitti koko ryhmää, että kurssi loppui. Olisi ollut kiva kokoontua vielä samalla ryhmällä kolmannenkin kerran! Toki perustimme oman facebookryhmän, mutta eihän se sama asia tietenkään ole kuin nähdä kasvotusten. Ja näkeminenkin on aika haastavaa, koska asumme kaikki todella eri puolella Suomea.

Jos siis kaipaatte runsaasti tietoa ja vertaistukea, niin hakekaa ehdottomasti sopeutumisvalmennuskurssille! Ja mikäli diagnoosipaperistanne tuo rasti puuttuu, kannattaa ottaa yhteyttä diagnoosin kirjoittaneeseen henkilöön, koska ilman sitä Kela ei kurssille ilmeisesti hyväksy. Ja onhan tuossa myös se hyvä puoli, että saa asua täysihoidossa kokonaisen viikon ja Oulussa kurssilla käyvät saavat myös käyttää Eedeniä ilmaiseksi viikon ajan! Järjestelyt toimivat erittäin hyvin, niistä voi antaa vain kehuja niin Eedenille kuin Medifamilialle. Kaikki oli loppuun asti mietitty ja homma pelitti. Yhtenä iltana vanhemmat saavat tuolla myös vapaa-illan, jonka aikana on mahdollista lähteä käymään vaikka kaupungilla ja Medifamilian puolesta on Eedenissä sen muutaman tunnin ajan lastenvahti. Yhtenä iltapäivä kummallakin jaksolla tehtiin myös koko perheen retkikin. Ensimmäisellä kerralla hohtokeilaukseen (joka tosin oli täysi fiasko meidän kohdalla) sekä nyt toisella kerralla Tietomaahan. Valitettavasti meillä Viia oli kuumeessa, joten jäi isin kanssa hotellille ja minä olin tuolla melkein neljä tuntia lasten kanssa. Veeti huiteli toisen kurssilaisen kanssa omia teitään, joten me vietettiin Aavan kanssa kahdestaan äititytär-aikaa:) Viikko oli todella antoisa, mutta myös raskas ja sen huomasi siitä, että me kaikki nukuimme kuin tukki koko viikon. Parhaimmillaan kymmenen tunnin yöunia ja aamupalalle piti nousta herätyskellon soittoon, että ehti ysiksi aloitukseen!

Mikäli joku asia jäi askarruttamaan niin kysy toki ja sähköpostiakin voi laittaa jos ei halua julkisesti kysyä nauravanappi@gmail.com 

Ja vinkkaanpa vielä uudesta nettisivustosta Erityisvoimia.fi, josta löytyy tietoa mm. lapsen kuormittumiseen sekä vertaistarinoita. Käy ihmeessä tutustumassa, jos perheestäsi löytyy erityislapsi tai muuten vain lapsi, joka kuormittuu arjen hälyssä!