keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Bodvattnet runt lasten kanssa

Pari viikkoa sitten kävimme kahden yön minilomalla Vaasassa tarkoituksena kiertää Bodvattnetin luontopolku. Mietimme mm. Hossan ja tämän välillä, mutta päädyimme kuitenkin Vaasaan, koska siellä oli muutakin tekemistä ja samalla reissulla poikkesimme myös kyläilemässä miehen työkaverin perheen luona.

Vaasassa, Raippaluodon saaristossa on Suomen ainut Unescon luonnonperintökohde ja siksi halusimme käydä siellä. Lisää tuosta alueesta voit lukea esimerkiksi täältä  . Tuolla menee useita reittejä, mutta me halusille jonkun lyhyen reitin lasten kanssa kuljettavaksi. Samalla reissulla tuli yhdistettya myös Raippaluodon sillan näkeminen, koska en ole koskaan mielestäni nähnyt sitä! Raippaluoto oli muutenkin kaunista aluetta vanhoine taloineen.


Luontopolku lähti Svedjehamnista, joka sijaitsi noin parikymmentä kilometriä eteenpäin Raippaluodon sillasta. Tuolla oli vanha kalasatama, jossa sijaitsi kiva kahvila. Yllätyksenä tuli, että alueella oli maksullinen parkkeeraus, eikä meillä tietenkään ollut kolikoita! Seteli sattui onneksi löytymään ja sen sai rikottua kahvilassa. Lopulta ilmeni, että parkkiautomaatti olikin rikki eikä maksua tarvinnut jättää. Olisikohan se maksu ollut parin euron luokkaa koko päivältä, tiedoksi muille sinne menijöille.

Ihan reitin alussa oli valokuvanäyttely, johon käytiin pikaisesti myös tutustumassa. Hienoja luontokuvia oli esillä!


Jos haluaa käydä pelkästään näköalatornilla, oli sinne alle kilometrin matka tuosta lähtöpisteestä. Meidän reitillämme se osui sinne matkan loppupäähän.




Luontopolun varrella luonto oli vaihtelevaa. Välillä kuljettiin keskellä metsää, välillä rannikolla, välillä kivikolla. Sen vuoksi tuo olikin ihan hauska reitti kun pienellä matkalla oli niin useanlaista maastoa ja meri elementtinä vieressä tietenkin se itseäni kiinnostava. Tuolla meri tuoksuikin heti niin hyväll. Kuin kotiin olisi tullut!


Matka kulki vanhojen venesatamien kautta. Alueella on kyllä kohonnut maa niin paljon, että enää ei paljoa tuosta kalastettaisi kun alue oli pienien saarelmien peitossa ja rannikolla oli karjaa laiduntamassa.


Tuolla kulkiessa tuli myös vähän sellainen paluu menneisyyteen-fiilis. Kuin olisi itse elänyt jotain aikaa kauan sitten kun tuolla verkkojen ja vajojen vieressä kuljeskeli.




Osan matkaa käveltiin tietä pitkin, osassa reittiä oli ihan pitkospuita ja osassa jopa tällaista kunnon kivikkopolkua. Ei kuitenkaan minusta miltään osin liian haastava pienillekään lapsille tuo reitti. Loppumatkasta tosin otettiin Viia reppuun, kun tehtiinkin aiottua pidempi reitti. Kierroksen loppupäässä oli makkaranpaistopaikka, mutta koska oli metsäpalovaroitus päällä, niin meille jäi hieman epäselväksi, että olisiko sitä saanut käyttää. Jatkoimme siis hieman pidemmälle ja kävimme pienen edestakaisen matkan eräälle laavulla ja takaisin. Matkaa kertyi tästä lisää reilut kolmisen kilometriä, joten kokonaisuudessaan kävelimme ehkä seitsemisen kilometriä. Ihan hyvä, että poikettiin sillä laavu oli tosi kivalla paikalla! Alkuperäinen reitti oli jotain 3-4km.


Laavu ja erillinen nuotiopaikka jäi vähän tuollaiseen niemekkeeseen merenrantaan. Tuonne pääsi myös vaikka kajakilla ja sinne tulikin pari naista meriteitse.



Onneksi tuonne tulipaikalle sattui toinen pariskunta meidän lisäksi, sillä tajuttiin ehkä puoli kilometriä ennen määränpäätä, että tulitikut ovat minun laukun taskussa autossa. Lapset olivat jo ihan nälkää näkemässä tuossa vaiheessa, joten ilman tulta olisi varmaan sitten syöty kylmää makkaraa! Grillattiin Veetin kanssa Saarioisten grillipizzaa eli tuttavallisemmin roiskeläppää kun me ei oikein enää makkarasta sytytä. Yllättävän hyvä grilliruoka jos vaan sattuu nuotiolla olemaan ritilä. Muilla oli sitten makkaraa mukana. Raippaluodossa oli muuten kauppa, että ei tarvinut maalta asti raahata lämpimässä autossa eväitä mukana tuonne!


Olipa myös mielenkiintoinen huussireissu tuolla retkipaikalla. Bongasimme vessan vähän matkan päästä laavusta ja ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja välttää puskapissan aiheuttamat sääskenkupat. Huussiin istuutuessani huomasin oven suussa ampparin ja yritin aukoa ovea, että se tajuaisi mennä pois. Siinä vaiheessa huomasin, että se ei ollutkaan yksin vessassa vaan oven yläpuolella/vieressä oli ampiaispesä, joka kuhisi amppareita! Tuli hieman kiire vetäistä housut jalkaan ja juosta vessasta ulos. Ilmeisesti olivat kuitenkin tottuneet vierailijoihin, koska eivät ärsyyntyneet yhtään heidän rauhan häiritsemisestä.


Etukäteen vähän jännitettiin, että millainen keli meille sattuu. Vesisateessa patikointi ei kamalasti ajatuksena houkuttanut. Saatiin kuitenkin sellainen suhteellisen lämmin keli, että välissä oli ihan kuuma ja välissä tuulen takia kaivettiin lapsille hupparit päälle.

Pakollinen pitkospuukuva
Syötiin myös kesän ensimmäiset mustikat tuolla jo kaksi viikkoa sitten! Isoja mollukoita löytyi aurinkoisilta paikoilta jo tuolloin, kun täällä ei vielä silloin marjat sinertäneet yhtään.


Ryhmä rämä



Pitkän kävelun kruunasi reitin loppupäässä oleva Saltkaretin näköalatorni! Hienon näköinen rakennus ja näin korkeanpaikankammoisena uskalsin jopa kiivetä torniin kun portaat olivat hyvä ja reunoilla verkot, että kaiteen yli ei päässyt tippumaan. Niin kuin nyt olisin tippumassa, mutta eihän se korkeanpaikankammo sitä tajua.



Hienosti näkyi rannikko tuolta tornista ja joka suunnassa kyllä näkyi tuo maan kohoaminen selvästi. Kaiken kaikkiaan Bodvattnet runt oli tosi mukava ja erilainen vaellusreitti verrattuna niihin mitä ollaan aiemmin käyty.




Oletteko käyneet tutustumassa Vaasan luontoon?

Ps. edellisen postauksen Elloksen huippuale oli saanut jatkoa ja se loppuukin vasta 30.7., että jos et ehtinyt vielä edellisellä kerralla ostaa niin nyt on vielä mahdollisuus :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti