maanantai 21. marraskuuta 2016

Tuttivieroitus

Mies päätti viime viikolla, että nyt loppuu Viian tutin syönti. "Tutu" alkoi olla vähän liian tärkeä ja eksyi suuhun koko ajan. Aiemmin meillä oli päätös, että pidetään tuttia vain päiväunilla ja muissa erityistilaisuuksissa, mutta loppuajasta Viia alkoi heti hoidosta päästyään itkeä tutin perään, eikä sitä itkua ja kitinää jaksanut kukaan koko iltaa kuunnella. Myös hoitopaikalla tutista alkoi yhtäkkiä tulla tärkeä, vaikka siihen asti päivät olivat menneet hienosti ilman tuttia.


En muista tarkkaan, että missä iässä meillä on muut vieroitettu, mutta varmaan ehkä suunnilleen samassa iässä. Veetin tutti leikattiin pikkuhiljaa pienemmäksi ja sitten se jäi pois kokonaan ja Aavalta otettiin vain kerralla tutti pois ja sen perään ei juurikaan itketty. Viian on ollut selkeästi eniten tuttiriippuvainen, joten ajateltiin käyttää sitä tutin leikkaamiskeinoa eli tutin kumiosasta napsaistaan osa saksilla pois. Mies leikkasi tutin ja antoi sen sitten Viialle ja sanoi, että "tutu meni rikki". Ja voi sitä mielipahaa mikä siitä syntyi! Viia on muutenkin herkkä loukkaantumaan ja tuo tutin rikkoutuminen aiheutti valtavan itkun ja isot kyyneleet ja äidin sydän särkyi, kun toinen loukkaantuneena itki rikkinäisen tutin perään. Viia ei suostunut edes laittamaan rikkinäistä tuttia suuhunsa vaan itki vain vuolaasti. Tässä vaiheessa teki mieli kaivaa uusi tutti kaapista.


Itku kuitenkin rauhoittui ja nukkumaan mentiin ilman tuttia. Itkua kesti nukkumaan mennessä noin vartin ja sen jälkeen Viia nukahti ja nukkui heräämättä aamuun asti! Seuraava päivä meni myös hyvin ja hoidossa Viia nukkui myös ilman tuttia. Ilta olikin sitten vähän itkuisempi. Meillä oli vieraita ja Viia itki oikeastaan koko illan. Olisikohan ollut pieniä vieroitusoireita?  Nukkumaanmeno tapahtui ihan liian helposti. Mies antoi rikkinäisen tutin ja Viia käytti sitä suussa ja antoi sen takaisin miehelle, joka laittoi sen yöpöydälle. Tämän jälkeen Viia käänsi kylkeä ja nukahti. Yöllä itkeskeli ehkä viitisen minuuttia, mutta lopulta rauhoittui viereen. Nyt ei ole enää protestoinut tutittomuutta millään lailla ja nukahti ensimmäistä kertaa kotona viikonloppuna sisälle päikkäreille ja vielä ilman tuttia!


Parasta tässä tutista vieroittamisesta on se, että nyt Viia pystyy myös puhumaan ja tänään kuultiin ensimmäistä kertaa sana äiti <3 Tähän mennessä Viia on sanonut esimerkiksi Aava, mummu, pappa, auto, lamppu, tutu, vettä, kakka ja muita helppoja sanoja, mutta vasta tänään kuulin äitin ensimmäistä kertaa. Suu käy myös huomattavasti enemmän, kun tutti ku ei haittaamassa puhetta. Sinänsä varmasti oikea aika oli ottaa tutti pois, että puhe pääsee kehittymään ja se tutti unohtuu suhteellisen nopeasti. Aivan kuten kävi myös tissin kanssa.

Itse en jotenkin jaksa uskoa, että tuon ikäinen ymmärtää vielä mistään oravavauvoista, joille tutti pitäisi jättää, niin ihan turhaan olisin semmoisia alkanut satuilemaan. Ehkä oli helpompi vain näyttää lapselle, että se tavara meni rikki. Vaikka en tiedä kuinka hyvin tuon ikäinen toisaalta sitäkään tajuaa.  Tutti oli kuitenkin mahdollista saada  vielä turvaksi käteen, vaikka sitä ei enää suussa voinutkaan pitää. Tosin Viia kyllä paiskasi sen ensimmäisenä yönä loukkaantuneena lattialle, eikä suostunut huolimaan sitä sänkyyn :)


Missä iässä teillä on otettu lapsilta tutti pois ja millä menetelmällä toteutitte vieroituksen?

6 kommenttia:

  1. Meillä erikoiselta jäi aikanaan tutti pois noin 1v8kk iässä kun mummulareissulle ei muistettu ottaa tuttia mukaan eikä sen ikäiselle viitsinyt suurtakaan ostaa kun tutista vieroitusta oli muutenkin suunniteltu. Pienemmältä jäi nyt syksyllä samassa iässä, pitkän flunssan yhteydessä. Helposti on meillä tutit unohdettu ja suht helposti kuulostaa teilläkin menneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin todellakin tuntikausien itkuhuutoa ja nukkumattomuutta, joten tämä meni kyllä todella hyvin siihen verraten! :D

      Poista
  2. Mietin lukiessani että olisikohan turvattomuuden tunnetta paikkaamaan tullut tuo tutti niin tärkeäksi, tyttöhän aloitti syksyllä päivähoidonkin juuri, ja imetys lopetettiin melkein samaan syssyyn? Vielä kun kerroit että iltana jona teillä oli vieraita, itki paljon. Kannattaa varmaan pitää vielä enemmän sylissä, halia ja antaa huomiota hoitopäivän jälkeen, oman äidin syli ja turvallisuuden tunne on noin pienelle vielä niin tärkeää. Meidän 3.lapsi joka nyt 2,5v. hakee sängystä tutin ja unilelun jos olen itse äksy tai kiireinen. Muutoin tuttia ei tarvita kuin unilla. Inhoan kaikenlaista "vierottamista". Eiköhän tuo tuttikin jää itsestään ennen kouluikää.

    -äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis vieraat olivat tutin vieroittamista seuraavana iltana eli varmaan sitä tuttia itkeskeli ja olikin illan sylissä :) Viia ei hoidon alussa tarttenut tuttia juuri ollenkaan ja oli päivät tyytyväisenä ilman. Mutta toistuvien flunssien aikaan se tuli tärkeämmäksi ja ehkä alkoi olla myös sen ikäinen, että alkoi sen tutin perään ymmärtää ja kaivata ja tosiaan tuli tärkeämmäksi :) Viiahan on aina viihtynyt sylissä, saa välistä kaivaa Manducankin esille, että saa töiden jälkeen tehdä ruokaa ja pitää samalla tyttöä lähellä. Itse en viitsinyt tuttia antaa pitää kun se olisi ollut suussa koko ajan ja haittasi selvästi myös puhetta. Vaikeahan sitä on puhua jos on suu täynnä koko ajan! Eri asia, jos sitä tuttia käytettäisiin vain juuri esimerkiksi unilla :)

      Poista
  3. Meillä esikoinen luopui unitutistaan itse aikalailla tasan 1,5-vuotiaana, kun muutaman kerran mainitsin, ettei isot tytöt tuttia tarvitse. Päiväunille mennessä heitti sitten kerran itse tutin pois, ku sitä tarjosin, eikä sitä päikkäreille sitten enää kaivannut. Yöunille mentäessä en sitä tarjonnut. Muutamana iltana sitä pyysi, mutta ei enää sitten.

    Poitsun kohdalla kävi samalla tavalla kuin teillä eli unitutista alkoi tulla kotona todella tärkeä. Päiväkodissa jättivät tutin päikkäreiltä pois, kun ei tuntunut sitä tarvitsevan niin eivät tarjonneetkaan, eikä mitään ongelmaa. Kotona taas olisi pitänyt saada olla tutti suussa koko ajan. Syyslomalla sitten tähän hermostuin, kun kitisi koko ajan tutin perään ja niin niitä sanojakaan ei tule ku muutama. Leikkasin tutista kärjen pois. Poika käänteli sitten tuttia hetken aikaa käsissään ja heitti lattialle ja vei sen sitten roskiin, kun totesin, että ohhoh, tutti on mennyt rikki. Muutamana yönä huusi sekä nukkumaan mennessä että keskellä yötä ja nukkui levottomasti, mutta melko vähällä päästiin. Heti tuli uusia sanojakin. Poika oli 1 v 9 kk tutista luopuessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä teidän pojan tuttivieroitus ihan samalta kuin meillä! uusia sanoja tulee koko ajan uusia! Nukkumaan meno on tosi helppoa nyt, laittaa sänkyyn ja peittelee ja silittää kerran pari ja sanoo hyvät yöt niin jää sinne ja nukahtaa :)

      Poista