Lelukutsut halloween-tyyliin + arvonta

Huh mikä vilinä meillä oli lauantaina kun pidin elämäni ensimmäiset Leikkien-lelukutsut. Paikalla oli parhaimmillaan kymmenen aikuista sekä yksitoista lasta meidän perheen lisäksi ja tietenkin esittelijä! Koska kutsut olivat pyhäinpäivänä, pidin samalla lapsille naamiaiset ja tein tarjottavat myös halloween-teemalla. Lapsilla olikin kivasti naamiaisasuja päällä ja meiltä löytyi mm. melko monta kissaa, hämähäkkimies, tiikeri sekä keiju. Ajattelin, että tämmöinen naamiaisjuttu on lapsille mukava ja vähän erilainen ohjelmanumero. Kaikilla kun ei ole esimerkiksi hoidossa mitään naamiaisjuttuja.
Meillä lapsilla oli hoidossa edellisenä päivänä naamiaiset, joten toiset meni jo rutiinilla ;)

Saimme sopivasti Liberolta pari eläinpukua Aavalle. Liberohan julkaisi nyt syksyllä Animal collection vaipat, joissa seikkailevat mm. tiikeri ja elefantti. Vaippapaketeista voi myös kerätä pisteitä, joilla voi lunastaa itselleen näitä kuvissa näkyviä pukuja.

Pukujen koko on 92cm, mutta kuten huomaa niin hyvin menee hihoja ja lahkeita käärimällä myös pienemmälle käyttäjälle, sillä Aava on ehkä himpun verran alle 80cm pitkä.

Itse tykästyin enemmän tuohon tiikeripukuun, sillä norsussa tahtoi valua kärsä silmille :) Näissä on sen verran kasvunvaraa, että luulen näiden menevän päälle vielä vappunakin, mikäli silloin on menoa naamiaisiin.

Myös sinulla on mahdollisuus voittaa lapsellesi eläinpuku, sillä sain arpoa lukijoiden kesken yhden kumpaakin pukua eli norsun ja tiikerin. Kommentoi vaan alle kumpi puku on mielestäsi hauskempi, niin olet mukana arvonnassa! Anonyymit kommentoijat jättäkää erottuva nimimerkki ja kaikilta pitää löytyä sähköpostiosoite. Arvonta-aikaa on ensi viikon maanantaihin asti!

Veeti oli naamiaisissa kissa. Housut löytyivät kaapista ja pipo, häntä ja paita ommeltiin hoitopaikan naamiaisia edeltävänä iltana. Yritin ehdottaa, että jos haettaisiin Kärkkäiseltä vain joku naamiaisasu, mutta ei kelvannut kun äiti osaa kuulemma ommella kissapuvun. Eikai se auttanut kuin ommella. Hännän suhteen menin sieltä missä aita on matalin ja leikkasin hännäksi vanhat sukkahousut ja ompelin lahkeen kiinni vöytärökaitaleeseen, jolloin häntää voi pitää useamman kokoinen käyttäjä. Vanua ei ollut tarpeeksi, joten en täyttänyt häntää millään.

Tarjottavana meillä oli pätkismuffinsseja madoilla ja suklaakuorrutuksella.

Lisäksi tein Kinuskikissan kinuski-puolukkakakun, jonka koristelin "verellä" ja kakusta sojotti veitsi. Veri on tehty sekoittamalla vaaleaan siirappiin punaista ja hitusen sinistä elintarvikeväriä. Hieman lantrasin vedellä. Sitä sitten pärskin pensselillä kakun päälle, että sain verimäisiä roiskeita.

Toisen juustokakun tein Dansukkerin ohjeella ja koska en saanut suoraa linkkiä ohjeeseen niin laitan sen tähän. Tästä ihmiset tykkäsivät todella paljon, joten voin kyllä suositella tätä! Kuvaa en kyllä muistanut ottaa, joten kuvitelkaa itse tähän herkullinen juustokakku kinuskipäällysellä :)

Caramel Cheesecake

10–12 annosta

Ainekset

Pohja

12 Digestive-keksiä

75 g sulatettua voita tai margariinia

1 rkl kanelia

Täyte

600 g maustamatonta tuorejuustoa

2 ½ dl Dansukker Ruokokidesokeria

1 rkl Dansukker Vaniljasokeria

½ luomusitruunan raastettu kuori

4 isoa munaa

1 ½ dl kuohukermaa

Kinuskikastike

2 dl kuohukermaa

1 dl Dansukker Ruokokidesokeria

1 dl Dansukker Vaaleaa siirappia

100 g voita tai margariinia

½ tl Dansukker Vaniljasokeria

Aloita kinuskikastikkeesta. Sekoita kuohukerma, sokeri, voi ja siirappi kattilassa. Keitä, kunnes kastike sakenee. Sekoita joukkoon vaniljasokeri.

Vinkki! 

Mikäli haluat makeansuolaisen kastikkeen, lisää joukkoon 1 rkl merisuolahiutaleita.

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu rasva ja kaneli. Leikkaa irtopohjaisen kakkuvuoan (halk. 24–26 cm) pohjalle leivinpaperista pohjan kokoinen ympyrä. Painele keksiseos pohjalle. Nosta kylmään siksi aikaa kun valmistat täytteen.

Sekoita kulhossa tuorejuusto, sokerit ja sitruunankuoriraaste. Lisää munat ja kuohukerma sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan. Valuta n. 1 dl kinuskikastiketta päälle ja pyörittele se kevyesti haarukalla täytteen joukkoon. Pane loppukastike jääkaappiin odottelemaan tarjoiluhetkeä.

Paista 175 oC uunin keskiosassa noin 60 minuuttia tai kunnes täyte hyytyy. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja nosta jääkaappiin. Poista vuoka jäähtyneen kakun ympäriltä. Siirrä tarjoiluvadille ja valuta pinnalle kinuskikastiketta.

Vinkki!

Mikäli kastike on liian paksua, saat siitä juoksevamman lämmittämällä hetken mikroaaltouunissa tai kattilassa, lisää tarvittaessa tilkka kermaa ja kiehauta.

Suolaisena tarjottavana tein muumionakkeja eli voitakinakääreessä olevia nakkeja.

Nakkien seurana oli hämähäkkipiirakkaa eli Kinuskikissan Texmex-kanapiirakkaa, jonka päälle tein oliiveista pieniä hämähäkkejä. Lisäksi paistoin ihan karjalanpiirakoita ja juomana oli tietenkin Mustaa Jaffaa!

 Kutsuilla sain ison osan joululahjoista hommattua, joten taas yksi huoli vähemmän. Itse asiassa lahjavalmistelut eivät varmaan koskaan ole olleet marraskuun alussa vielä näin hyvällä mallilla! Joko teillä on ensimmäiset lahjat hankittu?

Yhteistyössä Libero ja Blogirinki

Pientä keittiöön

En ole pitkään aikaan mitenkään kummoisesti sisustanut meillä saati hommannut mitään uusia sisustusjuttuja. Kärkkäisellä kuitenkin bongasin jokin aika sitten sisustuspuolella hauskoja luutuja, jotka olivat joka tapauksessa ostoslistalla. En tykkää siitä, että perinteiset luudut ovat aina ihan järkyttävän värisiä ja vaihtoehtoja on tasan se neljä: pinkki, keltainen, sininen ja vihreä. Jos luututehdas on ihan hurjaksi heittäytynyt niin kuviointi vaihtuu tai jouluksi voi tulla joulukuvioisia luutuja. Jos itse saisin päättää, niin tekisin mustia luutuja. Vaaleat kuitenkin värjääntyvät ja menevät kaamean näköisiksi.

Niinpä ostin kaksi tämmöistä tekstiluutua, joista toinen on kätevästi harmaa valmiiksi, eikä sen vuoksi, että sitä on  käytetty niin kauan. Harmaa menikin ensin käyttöön ja valkoinen jäi vielä allaskaappiin odottelemaan vuoroaan. Meillä on välistä käytössä myös kestoluutuja, mutta mies ei niistä niin perusta ja esimerkiksi lieden pyyhkimisen ne eivät mielestäni ole niin hyviä, koska jättävät helposti siihen semmoisen vesipisaraisen pinnan. Tosin minä kyllä pesen pyykin mukana näitäkin luutuja, enkä nakkaa aina vaan roskiin. Kiva olisi saada jotain hauskoja, vaikkapa kuviollisia luutuja, mutta mistähän niitä löytäisi?

Kun on liian hiljaista

 Lapsettomissa perheissä hiljaisuudessa ei liene mitään omituista. Uskoisin kuitenkin kaikkien lapsen omaavien tietävän tuon pahamaineisen hiljaisuuden, josta harvoin seuraa mitään hyvää? Mistä ne ihan pienetkin lapset oppivat sen hiljaa olemisen juuri silloin, kun ovat tekemässä jotain, mikä varmasti joskus on kielletty tai on muuten vain kyseenalaista. Harvoin homma menee niin, että kun on hiljaista, lapset leikkivät rauhallisena hiljaa keskenään.

Viikolla kävin illalla Kärkkäisellä ja kun tulin kotiin olivat lapset iltapalalla. Kohta Aava nostettiin syöttötuolista pois ja huomasin Aavan livistävän kylppäriin. Sitten se tuli, hiljaisuus. Hiivin perään katsomaan, että onko siellä puolet meidän allaskaapin sisällöstä lattialla, mutta ei. Syyksi paljastui amme, johon Aava oli kiivennyt vaatteet päällä. En tietenkään voinut tietää, että mies oli lasten iltapalan aikana täyttänyt valmiiksi ammeen. Siellä se Aava tyytyväisenä leikki ammeessa vaatteet päällä! Jokseenkin pisti naurattamaan ja pitihän se kuva käydä ottamassa. Jalkaraspinkin on löytänyt ammeleluksi näemmä.

Aava on ajellut hoidossa naamalleen semmoisella pihalla olevalla potkuautolla. Onneksi jäljet ovat pikkuhiljaa kadonneet, koska meillä pitäisi vihdoin sunnuntaina olla ne yksivuotiskuvat, joita on nyt useaan kertaan siirretty sairastapausten vuoksi. Vaikka mikäpä kiire tässä on. Pääasia, että saadaan jossain vaiheessa kuvat otettua.

Aavalla on myös menossa se ihana vaihe, jossa ollaan koko ajan päällään jonkin laatikon sisällä ja lapataan sieltä kaikki lattialle. Ei auta se, että olisi keittiössä vaikka yksi laatikko, jota saisi rauhassa kolluuttaa. Kun se on tutkittu, jatkuu matka aina seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle. Voin sanoa, että tämän äidin mielestä ruuanlaitto töiden jälkeen ei ole enää mitään maailman mukavinta hommaa. Mies on yleensä vielä siinä vaiheessa töissä kun aloitan ruuan laiton ja kaikki kokkausaika menee siihen, että hokee "ei mene sinne, ei ota sitä, siitä tulee pipi, ei sinnekään" ja kulkee lapsen perässä tai edessä joko sulkemassa laatikoita tai seisomassa niiden edessä, että lapsi ei sinne pääse. Tässä vaiheessa toivoin, että oltaisiin valittu semmoiset laatikot, jotka saisi jotenkin laitettua säppiin!

Veetillä ei tätä vaihetta ollut koskaan, joten sinänsä ihan uusi juttu meille ja rassaa kyllä hermoja välistä aika paljon. Meillä ei ole niin paljon yläkaappeja, että kaikkia tavaroita voisi poiskaan nostaa, joten pitää vaan jaksaa se jatkuva kieltäminen. Aava kulkee nykyään itsekin päätä pudistellen ja eitä hokien laatikolta toiselle, mutta ilmiselvästi kieltäytyy ymmärtämästä ein sanomaa.

Onko muilla kaappien purkajia ja miten tuosta tavasta pääsee eroon?!?

Mikäli Aava ei ole kaapeilla, on vakiopaikka tuo keittiöjakkara, jolta on kiva katsella ruuanlaittoa. Tämä on itselle se huomattavasti mieleisempi vaihtoehto, koska jakkaralla törötetään nätisti paikoillaan, eikä mikään esine ole vaarassa joutua nakatuksi, kuolatuksi, tuhotuksi... Ainoastaan hedelmäkori pitää nostaa hieman kauemmas, koska Aava söisi muuten hedelmätkin kuorineen.

Talvivaatteet ja kuinkas sitten kävikään

Viime viikolla meillä oli parhaimmillaan kymmenen astetta pakkasta ja piti eräänä aamuna paniikissa neuvoa miehelle, että missä lasten toppakamppeet ovat. En ollut vielä ehtinyt sovittaakaan niitä lapsille, mutta onneksi rymykäyttöön kirpparilta ostettu haalari oli täydellisen kokoinen!

Tämä violetti Lassie on siis kirpparilta reilulla kympillä ostettu juuri näin lumetonta talvea ajatellen. Vettähän tuo ei pidä yhtään (testattu on...), joten kurahousut pitää olla, mutta niitä ne käyttävät hoidossa enivei. Kuvassa haalari likomärkä ulkoilun jäljiltä. Siis sen, missä testattiin, että ei pidä vettä ei.

Parempana haalarina on Ticketin pinkki Baggie koossa 80cm ja uskon tämän olevan sopivan kokoinen täksi talveksi. Veetillä oli aikoinaan kokoa isompi, mutta se mahtui ensimmäisen talven lisäksi myös seuraavan alkutalven, joten kasvunvaraa oli ehkä liikaakin. Tämä on ostettu Facebookin kirpparilta sopuhintaan, joten tästäkään ei tarvinut köyhtyä täyttä hintaa ja kunto on todella hyvä. Sisällä on irrotetava fleece.

Uutena on ainoastaan ostettu tämä ns. parempi takki, mutta tämäkin Tiksun alesta puoleen hintaan. Kokona myös 80cm ja olisi voinut olla jopa kokoa isompi, mutta ajattelin näidenkin olevan isoa kokoa, kuten haalareiden. Hyvin menee varmaan kuitenkin tämän talven. Toppahousut ehkä pitäisi vielä bongata jostain käytettynä.

Asusteita ei vielä ole kertynyt ainakaan pipojen osalta ja pitää varmaan tehdä vähän lisää. Hanskoja on riittävästi. Uutena on ostettu alesta kympillä nuo fuksian väriset Reiman kinttaat. Lisäksi Veetin vanhoja on kahdet ruskeat ja kirpparilta yhdet ruskeat hanskat. Kuivumassa oli vielä yhdet eli yhteensä viidet. Niillä varmaan pärjää helposti yhden talven :) Lisäksi aikaisemmin ommeltu kukkahattu ja tuo neulottu tuubihuivi. Musta tuubihuivi on ostettu Halpa-Hallin alerekistä ja on vähän turhan pitkä vielä Aavalle. Voisi lyhentää jos jaksaisi...

Veeti on saanut täksi talveksi ihanan keltaisen Reiman takin, jonka tilasin kesällä ulkomailta, kun Suomesta en enää sopivaa kokoa löytänyt mistään ja ulkomailla tämä oli kivassa alessakin. Tosin paikkaa en kyllä enää muista. Joku pieni saksalainen kauppa se oli, josta ei oikein mitään tietoa ollut ja vähän jännitti, että tuleekohan tuo koskaan perille... Niin se vaan eräs kaunis kesäpäivä saapui meille kuljetusliikkeen autolla ja Veetikin tykkäsi. Toinen värivaihtoehto olisi ollut punainen, mutta koska välikausitakki oli jo punainen, niin päädyttiin keltaiseen. Tämä saattaa ehkä olla tyttöjen malli alunperin? Helma nimittäin ehkä vähän levenee alaspäin, mutta nettiä selaillessani näin kyllä tätä takkia kummankin sukupuolen päällä. Kokona 116cm, joka oli sopivan reilu, että menee koko talven.

Takin kaveriksi ostin ompeluryhmäläiseltä Jonathanin toppahousut samassa koossa ja niitä onkin jo tälle vuodelle käytetty.

Viimeisenä päästään siihen "kuinkas sitten kävikään" osioon. Olen joka vuosi ostanut Veetille haalarin summassa, sovittamatta. Joko käytettynä tai sitten joulun jälkeisistä alennuksista ja kertaakaan ei ole tullut hutiostosta. Paitsi ehkä nyt. Ticketin huippulämpimän Othellon tilasin Ticketin sivuilta Tanskasta ja kooksi otin 110cm mikä on Veetin pituus tällä hetkellä. Siis kokoa pienempi mitä olisin esimerkiksi Mololta ottanut.

 Pahoittelut kamalan surkeista ja tummista sovituskuvista, toivottavasti näistä vähän hahmottaa. Haalari on pituudeltaan ihan ok ja varsinkin kengät jalassa ei ole mitään ongelmaa.

Mutta leveyssuunnassa tuohon haalariin mahtuisi ainakin KAKSI tai useampikin Veeti! Onko tämä Othello leveämpää mitoitusta kuin perus baggiet? Ne on meillä istunut aina hyvin, vaikka ovat leveämpiä mitä vaikkapa ne Molo kidsit. Vai onko se tuo kangas joka on paksumaa ja haalari ei pääse laskeutumaan? Mua ehkä vähän ahdistaa tää nyt.

En uskaltaisi luottaa siihenkään, että tämä menisi ensi vuonna, koska hihan pituudet eivät ole mitenkään reilut. Minkä kokoisella te olette pitäneet tämmöistä 110cm:stä Othelloa? Olen jo selaillut vähän huutista ja fb-kirppareita, että löytyisikö toista tilalle. Ehkä tämä malli on vaan hieman rotevammalle lapselle? Harmittaa, koska tää on maailman lämpöisimmän tuntoinen!

Hätätilanteessa pidetään sitten housuja ja takkeja ja ostan kevääksi haalarin joulunjälkeisistä alennusmyynneistä. Nyt saa huutaa hep jos kaapissa olisi poikavärinen Molo kids koossa 116cm tai tuon mittaiselle SOPIVA Tiksun haalari. Vinkkiä otetaan myös vastaan haalareista, jotka sopivat pitkäraajaiselle, mutta hoikalle lapselle ja varmaan sanomattakin selvää, että kunnon vesipilarit pitää löytyä.

No ehkä yksi huti neljän vuoden aikana on kuitenkin aika hyvä osumaprosentti onnistuneiden osalta? :) Mitä mieltä olette, voisitteko pitää lapsella tätä haalaria vai olisiko ihan nou nou??

Miauu

 Keväällä tein vessaamme virkatun maton, josta jäi yli jonkin verran kudetta. Kuteet ovat pyörineet olohuoneen nurkassa olevassa korissa siitä lähtien odottamassa ideaa jatkojalostukseen. Kunnes muistin Nuutikki-blogissa nähnyt virkatun kissan ohjeen. Sinne siis etsimään ohjetta ja kaivelemaan sopivaa koukkua.

Tämä oli nopea projekti, sillä kissa oli valmis vielä samana päivänä, jolloin sitä aloitin. Ainoastaan vanua piti käydä hakemassa Kärkkäiseltä välissä.

Ihan niin söpö kaveri tästä ei mielestäni tullut, mitä alkuperäisestä. Mutta onpa käytetty taas vähän jämiä pois. Ja niitä jäi vieläkin! Riittoisat kerät ovat olleet. Samoista kuteista virkkasin nimittäin myös vessaan sen paperikorin ja Veetin huoneeseen neliökorin cd-levyille.

Neljävuotias papupata

Meillä Aavan lisäksi myös Veeti täytti syyskuussa vuosia. Esikoisella on mittarissa jo neljä kokonaista vuotta, joten ajattelin kirjoitella ihan oman postauksen Veetin kuulumisista. Veeti kun muutoin on ehkä Aavaa vähemmän esillä blogissa, koska ei anna yleensä ottaa itsestään kuvia, vaan laittaa aina käden eteen :)

Neljävuotiaana on neuvola sekä neuvolalääkäri. Tavallisessa neuvolassa tehtiin erilaisia testejä ja Veeti läpäisi kaikki. Itse olin töissä tuolloin ja mies käytti lapset neuvolassa, mutta toki kyselin, että miten siellä oli mennyt. Ainoa maininta oli tullut siitä, että Veeti ei osaa ottaa palloa kiinni. Tarkemmin kun asiaa mietittiin, niin eipä me kamalasti olla palloteltu, vaan ainoastaan pelattu pallolla jalkapalloa pihalla. Muut testit sujuivat hyvin ja neuvolakorttiin terveydenhoitaja oli kirjoittanut seuraavasti: "Osaat huippuhyvin tehdä neuvolan 4v-tehtävät. R-vielä tärytön. Osaat jo lukea. Näkö ja kasvu kunnossa."

Veetin uudet mitat olivat 109,4cm ja 17,2kg sekä päänympärys oli 50,7cm. Vuosi sitten vastaavat mitat olivat 101,6cm, 14,8kg ja 50cm. Pituuskasvu on hieman rauhoittunut sillä normaalisti Veeti on kasvanut vähintään sen kymmenen senttiä vuodessa. Pitkä ja hoikkahan tuo on edelleen ja kengänkokokin on hurja 30!

Kuten neuvolakorttiinkin oli kirjoitettu, osaa Veeti jo lukea. Olisikohan se ollut pari kuukautta ennen nelivuotissynttäreitä kun hoksattiin, että poika oikeasti osaa lukea. En tiedä kauanko se ennen sitä oli jo osannut, mutta ei oltu asiaa hoksattu, koska Veeti oli jo varmaan puoli vuotta osannut älyttömän määrän sanoja ulkoa. Siis tunnisti niiden kirjoitusasun ja muisti mitä mikäkin tarkoittaa. Jonkin sortin lukemista kai se tuokin on. Mutta sitten hoksattiin, että osaa lukea myös sanoja, mitä ei varmasti ole koskaan edes kuullut.

Kauaa ei mennyt, niin luki jo sujuvasti pitkiäkin lauseita ja sanoja sekä pystyi lukemaan itse telkkarin tekstitykset.  Lukemaan oppiminen ei tullut oikeastaan valtavana yllätyksenä kummallekaan meistä vanhemmista, koska Veeti on aina ollut kiinnostunut kirjaimista ja sanoista sekä numeroista. On jo pitkään osannut laskea niin pitkään kuin jaksaa itse kuunnella ja laskee myös plussa- ja vähennyslaskuja. Mitään näistä ei olla sen kummemmin opetettu, mutta toki on vastattu jos lapsi on kysynyt. Lisäksi Veetillä on ollut semmoisia lasten tietosanakirjoja, joita on mielellään katsellut ja kysellyt nimiä esineiden vierestä.

Vastapainoksi Veeti ei sitten ole yhtään kiinnostunut esimerkiksi piirtämisestä tai mistään kynäjutuista. Olin todella yllättynyt, että oli osannut piirtää neuvolassa pääjalkaisen, koska itse en semmoista ihmetä ole koskaan päässyt todistamaan! :) Kirjoittaminen kiinnostaa, mutta ainoastaan tietokoneella, ei kynällä. Muutoinkin kaikki teknologia kiinnostaa ihan älyttömän paljon.

Leikkimään Veeti on edelleenkin aika huono, paitsi silloin kun on joku kaveri. Ei osaa yksin oikein kehittää leikkiä eikä jatkaa vaikka sen laittaisi alulle. Ehkäpä se ei vain ole semmoinen asia mikä kiinnostaa. Yksin lukee mieluiten vaikkapa kirjaa tai pelaa esimerkiksi sitä logiikkalinnaa. Hoidossa kyllä leikkii muiden kanssa, mutta vaatii aina sen kaverin. Viime viikolla hoidossa oli ollut sadutusta ja Veeti itse kertoi, että heillä oli semmoista, mutta hän ei keksinyt mitään satua. Eli siinä mielessä ei ole ehkä maailman mielikuvituksellisin lapsi. Ei esimerkiksi ikinä leiki minkään lastenohjelman hahmoja jne. Kaikki leikit perustuvat semmoisiin tosiasioihin eli vaikkapa kauppaleikki tai ravintola.

Muutoin Veeti on kyllä hassuttelija ja mahdoton papupata! Meidän talossa ei kyllä ole sekuntiakaan hiljaista silloin, kun Veeti on hereillä. Se puhuu jopa yksin omassa huoneessaan tauotta. Lisäksi tuo puheen volyymi tuppaa nousemaan melko korkeaksi jatkuvasti ja omaa pinnaa tämä joskus vähän kiristää. Ei sillä, että meidän perheessä muutkaan mitään pieniäänisiä olisi ;) Nyt meillä onkin ollut alkuviikon hiljaista, kun Veeti jäi mummulle lomailemaan pariksi päiväksi kun Aavakaan ei flunssan takia mennyt hoitoon ja oli mun kanssa kotona maanantain ja tiistain.

Veeti on siinä iässä, että huomaa hänen kaipaavan jo ikäistään kaveriseuraa ja ehkäpä siksi hoidon aloitus taas tauon jälkeen on sujunut todella hyvin. Hoidossa on monta suunnilleen samanikäistä kaveria, joiden kanssa saa leikkiä koko päivän. Ainakin Veetin kertoman mukaan hoidossa on tosi kivaa ja siellä leikitään muiden kanssa ilman ongelmia. Leikkikaverit ovat pääasiassa tyttöjä, niinkuin Veetillä usein on hoidossa ollut ja tuntuu, että niiden kanssa leikit sujuvat paremmin kuin poikien. Johtuu ehkä siitä, että Veeti ei ole koskaan ollut mikään autoilla leikkijä tai muutenkaan leikkinyt mitään kovin "poikamaisia" leikkejä kun enemmän kiinnostus on ollut juurikin ruuanlaitto- ja kauppaleikkejä kohtaan.

Sinänsä harmi, että Veetillä ei tässä samalla kadulla ole oikein leikkikavereita vielä. Naapurista oli käynyt tässä muutama viikko sitten lapsia leikkimässä mutta Veeti oli ollut vähän nihkeänä eikä olisi halunnut jakaa omia lelujaan. Huomaa, että on taas vähemmän ollut täällä kotona ketään leikkikaveria, kun pitää leluista tapella.

Veeti on älykäs poika, keneen lie tullut?? :) Ehkä sosiaalisissa taidoissa olisi välillä vähän kehittämistä, mutta toisaalta sitten taas muissa asioissa kuten noissa lukuhommissa menee sitten edellä ikäisiään. Hieman kyllä nyt jo mietityttää, että miten tuommoinen lapsi tylsistyy koulussa, kun itse on osannut lukea kouluun mennessä jo monta vuotta ja muut vasta harjoittelevat? Ehkäpä siellä nykyään tarjotaan omantasoisia tehtäviä noille vähän edellä lukuhommissa oleville?

Muistinpa myös, että koska Pomp de luxin vaatteista en ole sen kummemmin laittanut sovituskuvia, niin tässä on Veetille kutsuilta ostamani paita. Koko on jo 116cm eikä yhtään pienempää olisi voinut ottaa. Paita on ihanan pehmeää materiaalia ja on jo lukuisista pesuista huolimatta pysynyt todella hyvänä! Ainoa miinus on kaula-aukossa kiertävä puuvillakantti, joka ei tietenkään jousta ja sen vuoksi pari ylintä nappia joutu aina aukaisemaan, että paidan saa pois päältä. Mielestäni ehkä hieman tyhmä suunnitteluvirhe, kun tuon olisi voinut korvata joko resorilla tai joustokantilla. Mutta jos värit uusissa mallistoissa miellyttävät, niin näitä tilaan kyllä lisää!