Neuletakki

Vaikka blogin nimi jostain syystä onkin NauravaNappi, niin voin sanoa, että tuo nappien ompelu ei aiheuta minkäänlaista nauruun viittaavaakaan reaktiota kasvoilleni. Monet työt lojuvat tuolla keskeneräisenä sen vuoksi, että en saa aikaiseksi ommella nappeja paikoilleen. Tässä nyt kuitenkin valmiina vauvan neuletakki kokoa n.74cm. Tämä on tehty kaverilleni tilauksesta. Toiveena oli, että ei ihan vastasyntyneen kokoa, sillä semmoisia saajalla jo kuulemma oli. Ohje on otettu Kotipalapelin sivulta, ohjeeseen pääset täältä.

Lankana on käytetty ihan perus seiskaveikkaa. Valitsin Nallea paksumman langan, koska ajattelin että marraskuussa syntyvä vauva voisi käyttää tätä kokoa ensi keväänä/kesällä, joten tällä tarkenisi pelkästään esimerkiksi kaukalossa tai vaunuissa. Toivottavasti on mieleinen tilaajalle, vauvahan ei osaa vielä valittaa ;)

Tässä vielä parempaa kuvaa hupusta, joka on tuommoinen kantikkaan mallinen, eikä pyöreä.

En malttaisi odottaa huomista, sillä meillä on muutaman kaverin kanssa ompeluiltamat täällä meillä. Teen mahdollisesti toisen kaverin kanssa vaihtarin ja otan hänet meille ja passitan ehkä miehen ja Veetin sitten kaverin miehen tykö siksi aikaa, että saadaan juoruilla ja ommella rauhassa :) Kaveri ei ole koskaan oikeastaan ommellut, joten lähinnä tämä on semmoinen tutor-tunti omalta osalta, mutta jospa saisin vaikka leikattua vähän joululahjoja ;)

Peruskauraa

Oon ollut vähän laiskalla päällä tuon valokuvauksen suhteen ja valmista kuvattavaa olisi kun joku muu ottaisi kuvat ja julkaisi ne :) Tässä siis sekalainen setti tämmöistä perusompelua. Muutama vaate tarpeeseen ja muutama ihan ompelun ilosta tehty.

Maastopipo on menossa tuohon seinäntaakse ja leppispiposta taas tuli minipieni! Ei mennyt edes Veetin päähän, kun tuo kangas ei veny. Tarttisko joku pientä pipoa päähän, joka on maksimissaan 40cm? Kangas ehkä luonnossa tummemman sininen. Semmoinen rehellisen kirkas. Ostin tuota kangasta kerran kirpparilta metrin pätkän ja tuo oli eka ompelus siitä. Pipo on kaksinkertaista trikoota eli sisältä samaa leppiskangasta.

Ihanan harmaaviolettisävyinen ruttupipo koossa 54-57cm on myös kierrätyskankaasta ja tähtipipo tuli Veetin paitakankaan jämäpalasta, koko ehkä n.55cm, omaan 57cm päähän mahtui mutta oli melko just ja just sopiva. Nämä saa siis luultavasti etsiä uuden käyttäjän. 

Veetillä on monessa paidassa alkanut hihat jäädä lyhyeksi, vaikka muuten olisivat vielä hyvinkin sopivia. Niinpä tarpeeseen tämä Petronella-kankaasta tehty paita Ottobren Little Lamb-kaavalla. Olisikohan koko ollut 98cm ilman saumanvaroja ja pidennetyllä helmalla sekä hihoilla, niinkuin aina. 

Ensimmäiset joululahjasukat ovat olleet jo jonkin aikaa valmiina, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata näitäkään. Tarkemmat tiedot jätänkin pois, niin ei ole niin helppo arvata, että mihinpäin ovat menossa :)

Testissä on olleet myös Pirkan sitruunauffinssit Omar-kuorrutteella. Omasta mielestä tuo itse muffinssi ei ollut kovin hyvä tai taikina jäi paistuessaan semmoiseksi isorakeiseksi. Ääh, en osaa selittää.

Joskus kesällä ostin Metsolasta ihanan tummaa turkoosia joustista puoli metriä ja vähän aikaa sitten muistin tuon kankaan olemassaolon ja iski paniikki, että jos siitä ei kohta pituudensa puolesta saakaan housuja, niin nämä piti myös ottaa työn alle. Piristeeksi mustalla resorilla kantatut ympyrätaskut. Tietenkään noin tummaa resoria ei varastossa ollut. Joskus olen pienentänyt Saimi-kaavan pienintä itselläni ollutta kokoa niin, että vastasi suunnilleen kokoa 80/86 ja sillä samalla kaavalla tein nämä, mutta lisäsin vain pienet saumanvarat ja mittaa lahkeeseen ja hyvät tuli.

Veeti oli mummun hoidossa viikonlopun ja tämän päivän, joten testattiin tänään näitä housuja, jotka sain vasta viikonloppuna pääteltyä.

 

Mummu nauratti mallia, että saatiin vähän hymykuviakin.

Pari viikkoa sitten tein Veetille lorukortteja ja ne tarvi säilytyspussin, joten semmoisenkin olen tehnyt. Maailman helpoin ompelus tuommoinen pussi. Napinlävet ja pari saumaa. Muutama minuutti aikaa ja voila!
Tuo kiristysjuttu ja ihana neonvihreä nauha mummun varastoista.

Samalla tyylillä itselle uusi käsityöpussukka matkalle mukaan otettavaksi. Tuohonkin löytyi nyöri ja kiristysjuttu mummulta. Kankaana sitä joskus kirpparilta parilla eurolla ostettua Marimekon Purnukka-kangasta. Vihdoin keksin sille käyttöä!

Yksi joululahjakin on valmistumassa tästä, mutta ei siitä vielä sen enempää ;)

Olen viettänyt tässä useamman päivän sairastuvalla, joten huomenna sitten vaihteeksi töihin puurtamaan. Olisipa kohta jo viikonloppu, koska silloin meillä on pitkästä aikaa kaveritapaaminen Kalajoella.

Kalusteet

Vihdoin sain teillekin asti näytille jotain kalustekuvia. Saatiin itsekin kuvat vasta viime viikolla, vaikka suunnitelmat on ollut valmiina jo pitkän tovin! Tässä nyt vessojen sekä keittiön kalusteet. Kaapeista ja kodarista en laittanut kuvia, koska ne tulevat olemaan melko peruskamaa :)

Kuvassa on kaksi identtistä wc-kalustoa, koska meillä tulee samanlaiset kalusteet kylppäriin sekä pikkuveskiin ja ne on vain piirretty tähän samaan kuvaan. Eli yksinkertaiset valkoiset, kahdella laatikolla olevat allaskalusteet ja kalusteen levyinen allastaso. Molempiin vessoihin tulee myös valopeilit, vaikka kuvassa vasemmanpuoleinen näyttää omasta mielestäni kyllä enemmän tavalliselta.

Keittiöstä olisin halunnut teille näytille semmoisen kuvan, missä olisi näkynyt hieman kauempaa tuo koko kokonaisuus, mutta semmoista ei valitettavasti ollut. Saatte sitten joulukuussa oikeita kuvia. Kalusteet saapuvat näillä näkymin jouluun ensimmäisellä viikolla, eli alle kahden kuukauden päästä!

Oikealla on kuiva-aine kaappi ulosvedettävillä laatikoilla. Ei siis apteekkikaappia, vaan jokainen laatikko tulee ulos yksinään. Seuraavaksi integroitu astianperukone, jonka päällä ja alla kaappitilaa. Yläkaapeissa on oikealla alhaalla astiankuivausteline ja muut ovat pelkkää kaappitilaa. Yläkaapit ovat leveydeltään 90cm, joten kyllä niihin tavaraa saa ihan kiitettävästi mahtumaan, vaikka näyttävätkin pieniltä kuvissa.

Toisella seinämällä ovat kylmäkalusteet sekä integroitu uuni ja mikro päällekkäin. Reunaan tulee rulokaappi, jonka sisälle tulevat esim kahvinkeitin ja muut pienkoneet. Kaapin sisällä on pistoke, jotta johdot saavat olla aina paikoillaan ja tarvittaessa tavarat vain vedetään ulos käyttöä varten.

Saarekkeessa on myös paljon tilaa, sillä se on mitoiltaan 2m pitkä ja molemmilla puolilla sitä on säilytystilaa. Keittiönpuolella on laatikoita, joista reunimmaiset ovat 50cm leveitä ja keskimmäiset 100cm leveitä.  Toisella puolella saareketta on kaapit, jotka ovat samanlevyset. Lisäksi tason päälle tulee induktioliesi ja ylös ponnahtava sähköpistoke.

Semmoiset on meidän talon kalusteet. Kyllä näistä kuvista varmasti ihan hyvän käsityksen saa siitä, että miltä tuolla tulee kalusteiden puolesta näyttämään. Itse ainakin tykkään kovastin, mikä on tietenkin tärkeintä :)

Viikonloppua ja raksakuulumisia

Viikonloppuna meillä kävi viimeiset vieraat juhlimassa Veetin synttäreitä, kun Veetin kummit tulivat Oulusta yökylään. Veeti olikin jo koko viikon hokenut kummien nimiä ja että tulevatko he viikonloppuna. Lauantaina odotus sitten palkittiin. Tehtiin porukalla aivan mahtavaa ruokaa ja nautiskeltiin siitä. Menulla oli ryppypottuja, mojokastiketta, valkosipulivoietanoita, salaattia sekä tajuttoman isot naudan sisäfilepihvit. Jälkkäriksi oli vielä mutakakkua :) Hyvästä ruuasta lumoutuneena en muistanut ottaa yhtään ruokaa sitten itse ruuasta...

Veeti odottelee muikeana kummeja kyläilemään :)

Mojo kastike:

6 annosta

2 kpl punaista paprikaa
1 kpl tuoretta chiliä (punainen)
2 kpl paahtoleipäviipaletta (paahdettuna)
2 kpl valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl viinietikkaa
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1/2 tl juustokuminaa

Halkaise paprikat ja chili ja poista siemenet. Pilko paprikat, chili, leipä ja kuoritut valkosipulinkynnet monitoimikoneen kulhoon. Lisää loput aineet ja jauha seos tasaiseksi.

Tarjoa punainen kastike ryppyperunoiden kanssa.

 

Kastike oli kyllä aika herkkua ja sopi hyvin suolaisten ryppyperunoiden kanssa! Ryppyperunat valmistat helposti niin, että peset muikkuperunat hyvin, mutta älä kuori! Liuota merisuolaa keitinveteen niin paljon, että perunat kelluvat vedessä. Keitä suolavedessä ja lopuksi kaada vesi pois ja anna kuivua kannen alla.

Tehtiin myös ekaa kertaa etanoita! Nämä oli ihan Lidlin pakasteesta. Täytyy sanoa, että maku oli ihan hyvä, mutta ehkä tuo koostumus kuitenkin oli hieman liian löllykkä omaan makuun :)

Raksallakin on taas alkanut tapahtua, kun lattiat ovat vihdoin kuivuneet ja sisällä voi taas tehdä hommia. Tällä viikolla raksamiehet ovat laittaneet paikoilleen katot sekä maalanneet koko talon. Tänään ikkunoihin ja kattoihin oli ilmestynyt myös listoja. Tosin itse en tätä huomannut, vaikka kävin ottamassa töiden jälkeen kuvia :)

Päätyseinän harmaa maali näyttää edelleen omasta mielestäni todella hyvältä, eikä toistaiseksi taita mihinkään toiseen väriin, vaan on puhdas harmaa. Tosin isona pintana se näyttää huomattavasti vaaleammalta, mitä pienenä mallina. Toisaalta ihan hyvä, koska en mitään kamalan tummaa halunnutkaan!

Saunan seinäänkin on leikattu jo aukko lasitusta varten ja kylläpäs se suurensikin tuota saunaa! Meillä tulee siis molemmille puolille lauteet ja tuonne takaseinää vasten tornimallinen kiuas.

Muutama käsityökin on valmistunut, vielä kun saisi ne joskus kuvattua tänne ;)

Mahtava arvonta!

Käykäähän osallistumassa huikeaan Tikbumsan 3v arvontaan! Osallistumaan pääset tästä.

Pienenpieni vaellus Siiponjoella

Tässähän voisi kohta kuvitella, että meidän perhe oikeastikin viettää paljon aikaa metsässä. No todellisuudessa ei kyllä vietetä, nyt on vain iskenyt joku pieni kärpänen. Kuten jo mainitsin edellisessä postauksessa, että saatiin työkaverilta testiin kantorinkka, niin otettiin eilen suunta kohti Siiponjokea. Kalajoella on hyviä karttaan merkittyjä vaellusreitteja, joista pari kappaletta lähtee Tapiontuvalta. Reittien pituudet olivat 10 ja 20km, joten päätettiin soveltaa itse oma reittimme, koska emme viitsineet kylmiltään lähteä mitään pitkää lenkkiä heittämään. Varsinkaan kun ei ollut mitään käsitystä siitä, että malttaako Veeti tuossa rinkassa istua.

Ajettiin siis auto parkkiin Pleunan laaavun lähistölle ja lähdimme siitä kulkemaan luontopolkua pitkin. Tarkoitus oli kävellä semmoinen reitti, että palaamme samaa tietä takaisin, kun luontopolku risteää autotien. Kaikenkaikkiaan kävelyä tuli joku 6-7km, mikä oli näin ensimmäiseksi kerraksi ihan ok määrä, kun maastokin oli mäkistä.

Alku ei mennyt oikein putkeen, kun Veeti sai jonkun uhmakohtauksen, eikä suostunut kävelemään saati menemään rinkan kyytiin. Pitkällisen tappelun jälkeen saimme Veetin rinkkaan, jossa sitten viihtyikin todella hyvin. Turhaa taas tappeli vastaan. Tosin oli mulla varalta mukana pieni karkkiaski, jolla saatiin Veeti rauhoittumaan ja pysymään rinkassa. Karkkien loputtua istuskelikin tyytyväisenä rinkan kyydissä.

Rinkka oli Tatonka-merkkinen ja ihan hyvältähän tuo vaikutti. Lasta saa kantaa, kunnes 22kg raja tulee täyteen. Jalat saa myös koukkuun semmoisten tukien päälle, mutta tuossa Veeti vielä roikottaa niitä tyhmästi sivulla :) Lapsen päälle saa viritettyä tuommoisen sadekatoksenkin!

Hienot maisemat tuolla oli! Itse olen joskus kauan aikaa sitten ollut useammallakin partioleirillä noissa samoissa maisemissa, joten välistä tuli tuttujakin juttuja vastaan. Kuten tämä lähde, josta voi käydä juomassa vettä. Koska rinne tuonne lähteelle oli todella jyrkkä, kiipesin minä alas miehen ja Veetin odottaessa ylhäällä. Ja otinpa hörpyn lähteestäkin ja ihan hyvälle se vesi maistui.

Kameralla on erittäin vaikea kuvata korkeuseroja, mutta jospa tästä kuvasta saisi vähän käsitystä tuosta erosta. Veeti ja mies siis tuolla ylhäällä ja minä alhaalla kameran kanssa :)

Suloinen pieni vessa keskellä ei mitään. En uskaltanut käydä sisällä kurkistamassa, että olisiko ollut yhtä suloinen sieltäkin...

Meillä kaikilla oli niin mukavaa, kunnes huomasin hirvikärpäsen! Sen jälkeen pitikin sulloa tukka tiukasti pipon alle ja säikähtää jokaista lentävää öttistä! Yöks. Onneksi vältyttiin (toivottavasti) enimmiltä salamatkustajilta, eikä ainakaan vielä ole päästä löytynyt ylimääräisiä asukkeja.

Nähtiin todistettavasti myös jokin tikka, joka nakutti reikää puuhun.

Loppuhuipennus oli tietenkin makkaranpaisto leiripaikalla. Tuolla samaisella paikalla on tullut laulettua useammat Nuotiolaulut ja katseltua iltanuotion hehkua pimeässä syysyössä partioleireillä. Voisi melkein sanoa, että nuo iltanuotiot olivat leirien lähes parasta antia. Kyllä te, jotka olette itsekin olleet partiossa, tiedätte sen tunteen, kun istuu nuotion ääressä keskellä hiljaista metsää kaukana asutuksesta. Ympärillä kuuluvat vain metsän äänet ja nuotiolaulut. Se vasta on elämää! Olen kyllä tyytyväinen, että olen joskus valinnut noinkin fiksun harrastuksen, jossa retkeily on tullut tutuksi. Nyt onnistuu nuotion sytyttäminenkin ilman sytytysnestettä ;)

"Meil`on metsässä nuotiopiiri,

missä kuusten kuiske soi. 

Kipunat kohti tähtiä kiirii,

lähipuutkin punervoi."

 

Taisi olla suosittu makkaranpaistopaikka, koska tuolla oli koko ajan porukkaa. Päästiin tällä kertaa myös valmiille tulelle paistelemaan makkaraa.

Olisi kyllä kiva päästä joskus käymään ihan Lapissa vaeltelemassa ja käydä kiertämässä joku lenkki hienoissa maisemissa. Vieläköhän tuo Veeti ensi syksynä malttaisi istua rinkan kyydissä?