Kun testiin ei ilmesty plussaa

Tehtävänimikkeenä Laura-blogissa käsiteltiin eilen helposti raskautumista. Itse kuuluin myös tuohon joukkoon naisia, joille raskautuminen oli suhteellisen helppoa. Ja kyllä, välillä itsekin tunsin häpeää sanoessani, että muutamalla kierrolla tärppäsi, koska tunnen ihmisiä, joille raskaus ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys saatika millään tavalla helppoa. Vaikka kyllähän jokainen sen oikeasti tajuaa, että toisen raskaus ei ole keneltäkään toiselta pois. Se raskautunut ei ole vienyt sitä vauvaa toisen nenän edestä, vaikka pahalta se varmasti tuntuu katsoa muiden raskautumista. Varsinkin jos muilla lapsi toisensa jälkeen raskaus alkaa helposti ja itse odotat vielä sitä ensimmäistä tärppäystä.

Meidän kaikki lapset ovat saaneet alkunsa muistaakseni alle neljästä kierrosta, mikä on todella lyhyt aika siihenkin nähden, että kierto voi olla melko sekaisin vuosien hormoniehkäisyn jälkeen. En siis todellakaan olisi uskonut, että näin onnellisesti ja nopeasti kaikki käy. Tästä päästään oikeastaan aasinsillan kautta siihen kysymykseen, että paljonkohan Suomessa on perheitä, jotka kuukausi toisensa jälkeen pettyvät kun testiin ei ilmesty viivaa, vaikka syy tärppäämättömyyteen olisi hyvinkin yksinkertainen. Yksinkertainen, mutta sellainen mitä ei tavallinen ihminen todennäköisesti tiedä, koska eivät aina edes neuvolassa tiedä näitä asioita. Selitänpä hieman mistä puhun!

Raskaushan on mahdollinen, mikäli munasolu hedelmöittyy ovulaation aikana. Mutta pelkkä hedelmöittyminen ei riitä, vaan munasolun tulee myös kiinnittyä seinämään, jotta raskaus jatkuu. Itsellä kaksi raskautta oli alkanut helposti ja kolmannen kohdalla tunnistin myös selvästi ovulaation. Kiertoja ehti mennä muutamia pillereiden lopettamisen jälkeen, kun ystävän kanssa tuli puheeksi kiertojen pituudet ja eri vaiheet. Keskimääräinen kierto lienee jotain 28-30 päivää, joista ovulaatio on normaalisti noin puolessa välissä kiertoa ja sen jälkeistä vaihetta kutsutaan luteaalivaiheeksi. Tämän vaiheen tulisi kestää minimissään kymmenisen päivää, jotta munasolu ehtii kiinnittyä ennen kuukautisia. Minulla ovulaatio oli vasta noin 20-22 kiertopäivän kohdalla ja kierron ollessa noin 28 päivää, jäi luteaalivaihe selvästi liian lyhyeksi. Itse en olisi tämmöistä koskaan tiennyt ja olisi voinut mennä pitkäänkin, ennen kuin tärppäämättömyyden syy olisi selvinnyt. Onneksi ystävä oli perehtynyt aiheeseen ja osasi kertoa, että tuolla kierrolla et koskaan tule raskautumaan!

Soitin heti keskustelun jälkeen neuvolaan, jossa terveydenhoitaja ei tiennyt mitään moisesta luteaalivaiheen kestosta saati sen vaikutuksesta raskautumiseen ja varasikin neuvolalääkärille ajan, joka sattui olemaan kyseisenä päivänä talossa. Ja kyllä, kokenust lääkäri vahvistu, että tuo lyhyt luteaalivaihe voi olla este raskaudelle ja siihen voidaan määrätä keltarauhashormonia (muistaaseni Lugesteron merkkistä). Minullekin sitä määrättiin kolme kuuria. Lääkettä aletaan ottaa ovulaation aikaan ja jatketaan olikohan pari viikkoa. Itse ehdin syödä sen yhden kuurin ja kappas, raskaustesti näytti plussaa. Eli minunkin tapauksessani kyseessä oli hyvinkin pieni juttu, mutta tietämättömyyttäni olisimme voineet odotella lasta sen vuoden, minkä jälkeen varmaankin pääsee julkiselle puolelle tutkimuksiin lapsettomuutta varten. Eli käytännössä olisimme tuhlanneet vuoden ja kokeneet pettymyksen toisensa jälkeen, kun tilanteen olisi voinut ratkaista noinkin yksinkertaisella asialla kuin keltarauhashormoni.

Yritän vain havainnollistaa, että joskus syy siihen, että ei raskaudu, voi olla hyvinkin yksinkertainen. Ja mietin, että monikohan ei raskaudu sen vuoksi, että kärsii samanlaisesta kierrosta kuin minä tietämättään sen vaikutusta vauvan yrittämiseen. Mutta mistäpä nainen tällaista tietäisi, mikäli edes neuvolan terveydenhoitajat eivät osanneet sanoa asiasta mitään! Eivät kaikki osaa tämmöisiä asioita netistä etsiä, mikäli eivät ole tietoisia esimerkiksi kierron eri vaiheiden pituuden merkityksistä raskauksiin. Ehkäpä myöskin siksi näistä asioista olisi hyvä puhua avoimesti, että tietoisuus tällaisistakin asioista lisääntyisi.

Onko siellä ruudun takan muita, joilla on todettu samanlainen häiriö kierrossa?

Fantasiatrikoot

 Yhteistyössä NOSH / kankaat saatu

Olen erittäin mukavuudenhaluinen ihminen, mitä vaatteisiin tulee. En koskaan ole kotona samoissa vaatteissa, missä olen töissä, vaan vaihdan töiden jälkeen päälle rennommat kamppeet. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat kotonakin aina tiukoissa farkuissa. Rehellisesti sanottuna ahdistaa ajatuskin! Nykyisin päälle eksyvät aika usein paksuhkoa trikoota olevat Niken jumppahousut. En tiedä ovatko ne hieman isot vyötäröstä vai minulle huonon malliset, koska tahtovat valua alaspäin. Ajattelin siis kokeilla tehdä istuvammat versiot itse ja selvää oli, että teen ne tästä Noshin fantasia jc:stä. Jokin aivopieru ehkä kävi, kun olisi tosiaan voinut tilata myös trikoota ja tilasinkin tätä jc:tä, mutta onneksi nämä Noshin joustocolleget eivät kuitenkaan kamalan paksuja ole. Tarkeneepa sitten viileämmilläkin keleillä lenkkeillä. Melko lailla vuosi sitten olen muuten ommellut samasta kankaasta urheilullisen svetarinkin itselleni!

Kaavana näissä on Ottobren Daily Routine koossa 38. Lahje oli minusta aika leveä tai sitten minulta lipsahti liikaa saumanvaroja, koska jouduin kaventamaan sitä todella paljon tuosta nilkan kohdalta, että sain tarpeeksi istuvan. Etukappale jäi ehkä myös hieman liian löysäksi vähän haarakoukun yläpuolelta. En tiedä oikein, että miten sitä pitäisi muokata. Vyötärö näissä on myös melko korkea, mutta toisaalta pysyvät juuri siksi napakasti ylhäällä. Vyötäröllä on kuminauha. Ostotrikoissa tahtoo olla ongelmana se, että lahje on aina liian lyhyt. Itse tekemällä saan siitäkin sopivan mittaisen. Kuten kuvistakin huomaa, niin jalat on mulla suhteessa muuhun vartaloon todella pitkät ja selkä lyhyt ja se aiheuttaa monesti ongelmia vaatteiden istuvuuden kanssa.

Jujuna näissä housuissa on nuo eriväriset kaistaleet, jotka ovat kaavassa suoraan. Takaosan tikkasin päältä peittarilla valkoisella langalla, mutta onnistuin kyllä ompelemaan mahdottoman kieroon koko tikin! Onneksi se ei kauas erotu. Sinänsä toimiva ja kivan mallinen kaava. Tällä voisin tehdä ihan jostain lycrastakin hieman ohuemmat housut niin toimisivat myös salikäytössä. Koeajoin nämä eilen juoksulenkillä, eikä nämä nyt mitkään hikihousut olleet, vaikka lämmintä oli kuitenkin yli viisitoista astetta. Hyvin pysyivät myös paikoillaan. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin valuvien housujen nykiminen juostessa! Vielä paremmaltahan nämä näyttäisivät kun olisi pylly tuossa lättänän laatikon tilalla :D Sitä kai tuon kaaren on tarkoitus korostaa, mutta kun ei ole niin ei ole.

Mistä te olette tilanneet hyvää lycraa housuihin? Onko kokemuksia esimerkiksi Ommellisen tai Ehtan lycrista??

Millainen puhelin ekaluokkalaiselle?

Itse sain ensimmäisen kännykkäni joskus yläasteiässä. Muistan, että ensin käytin äitini kännykkää kotosalla, sitten pikkuhiljaa ryöväsin sen kokonaan ja lopulta sain oman Nokialaiseni. Nykypäivänä taitaa olla melko yleistä, että lapselle ostetaan jo alakouluikäisenä kännykkä ja kyllähän se vähentää vanhemman huolta, kun tietää, että lapsi saa hädän tullessa jomman kumman vanhemman kiinni. Meillä tulevan ekaluokkalaisen puhelin on vielä ostamatta, koska en oikein tiedä, että millainen puhelin kannattaisi ostaa ja mitä pitäisi muutenkin huomioida samalla.


Millainen puhelin?


Aluksi ajattelin, että joku ihan peruspuhelin ilman mitään nettejä tai muita hienouksia. Toisaalta taas olemme pelanneet esimerkiksi Pokemonia Veetin kanssa vuoden päivät jomman kumman meidän vanhemman puhelimella ja olisi kiva, että Veeti voisi pelata sitä omalla puhelimellaan yksin tai kavereiden kanssa. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että älypuhelin olisi ostettava ja vielä sellainen, missä on tarpeeksi muistia noiden pelien asentamiseen. Oma kipurajani puhelimen suhteen on sellainen sata euroa, mikä on jo aika paljon lapsen puhelimesta. Varsinkin kun ei voi tietää, miten huolellisesti lapsi puhelinta käyttää ja kohtelee. Panssarilasi tai kotelo onkin myös hankintalistalla heti ensimmäisenä!

Haluaisinkin kuulla teidän kokemuksia edullisista älypuhelimista. Tuntuu, että nykyään kaikki puhelimet ovat myös valtavan isoja pieneen käteen! Oman puhelimeni näyttö on 5,1 tuumaa ja mielestäni se on jo minun hankala pitää kädessä. Noista katselemistani alle satasen puhelimista ainoastaan tuossa Lenovossa on pienempi, 4,5" näyttö, mutta se on muutoin myös heikoin vaihtoehto. Äkkiseltään alla satasen vaihtoehtoja ei kovinkaan monta ole, mutta toisaalta peruspuhelimen sekä älypuhelimen hintaero ei ole montaa montaa kymppiä ole, joten sama hommata se älypuhelin. Ensimmäinen ja ehkä kiinnostavin on Huawein Y6 II, joka on nyt tarjouksessa Powerissa 89e, normaalisti yli 130e.

Huawein Y6 II

Huaweissa ja Oukitelissa RAM-muistia on 2GB kun Lenovossa ainoastaan 1GB. Niin kuin itse ymmärtäisin, että miten se vaikuttaa käytännössä :D Mies vain tuumasi, että pitäisi olla tuo kaksi. Näillä hinnoilla kallistuisin melkein tuon Huawein puoleen. Onko kenelläkään siitä kokemuksia? Muutoin nämä kaikki merkit ovat itselle ihan vieraita, sillä oma puhelin on vuosia ollut Samsung, enkä ole kokenut tarvetta vaihtaa merkkiä.

Toisena tämä Lenovo A Plus hintaan n.70e

Nettiliittymä vai ei?

Puhelimista ja peleistä päästään myös siihen, että pitäisikö puhelimessa olla nettiliittymä. Liittymä rajattomalla netillä sekä tietyllä puhemäärällä ja viesteillä maksaa noin 15e/kk. Mietin myös sitä, että kun kotona on langaton netti, voisi Veeti käyttää sitä, jolloin puhelimessa ei tarvisi omaa nettiä. Mutta silloin esimerkiksi Pokemonien kerääminen ilman meidän puhelimesta jaettua nettiä ei toimisi. Mikäli netti laitetaan, haluaisin ehdottomasti jonkin ohjelman, jolla voisin rajoittaa itse eränä lapsen puhelimen nettikäyttöä. Sellaisiakin kuulemma on, että voi laittaa omasta puhelimesta vaikka puoli tuntia nettiaikaa kun läksyt on tehty. Kuulostaa toimivalta ja kätevältä. Ehkä voi myös saada lapsen vähän aktiivisemmin tekemään kotitöitä, kun suoritetuista tehtävistä saisi vähän nettiaikaa ;)

DNA:lta tuli kotiin jokin mainoslappunen, missä oli tarjouksena liittymä vuodeksi hintaan 9,9e/kk ja sen jälkeen 13,90e/kk. Tuo kymppi olisi vielä ihan ok-hinta, koska sen päälle ei tulisi enää muita kuluja. En ole katsonut, että paljonko nuo puhepaketit maksavat, mikäli sitä nettiä ei siihen ota.

Kolmantena Oukitel C5 Pro, joka menee himpun jo yli budjetin eli noin 107e.

Lapsia on erilaisia ja toisia varmasti eivät nämä puhelimet kiinnosta ja niitä käytetään vain soittamiseen. Veeti on ollut ihan pienestä pitäen kiinnostunut tekniikasta ja uskon, että siitä puhelimen/netin käytöstä tulee vielä paljonkin keskustelua. Onko teillä lasten puhelimissa netti vai ei ja miksi päädyitte siihen ratkaisuun mikä teillä on? Mietin sitäkin, että toisaalta onko järkeä maksaa siitä netistä jonkin pelin takia. Voisi kuitenkin meidän kanssa liikkuessa pelata meidän jaetun netin kautta. Ehkä pitää ensin ostaa pelkkä puhelin ja katsoa, että miten se sujuu ilman nettiä tai jaetulla netillä.

Jahkailen näiden kanssa kun periaatteessa haluaisin, että puhelimella vain soitettaisiin tai laitettaisiin viestejä, mutta toisaalta koko ajan kaikki siirtyy enemmän nettiin ja väistämättä lapsetkin käyttävät yhä enemmän nettiä niin haluanko kuitenkaan sitä kieltääkään. Netin käytön kanssa pitäisi tietenkin sitten myös sopia siitä, mitä siellä on luvallista tehdä ja miten siellä käyttäydytään. Toisaalta haluaisin myös, että nettiä käytettäisiin ainakin aluksi vain kotona aikuisen ollessa paikalla. En tiedä ajattelenko tätä asiaa nyt pienessä päässäni ihan liikaa. Että menevätkö muut vain liikkeeseen ja ostavat jonkin puhelimen ja siihen nettiliittymän :)

Kertokaapa miten teillä on nämä asiat hoidettu?!? Kiinnostaisi myös, että millaisia sääntöjä puhelimen käyttöön on ja miten käyttö on sujunut lapselta.

Ilmainen kaava ja kahden euron kesämekko

Olen joskus pinnannut pinterestissä tämmöisen kivan näköisen ilmaiskaavan lapsen kesämekkoon. Nyt päätin tulostaa kaavan ja kokeilla sitä. Ostin kirpparilta aikuisten persikanvärisen, unelmanpehmyen t-paidan kokoa XL ja siitä sai hyvin Aavan kokoisen mekon. Hintaa kaavakokeilulle tuli kaksi euroa.

Juju on mekon takaosassa. Mulla oli koneessa kaksoisneula paikoillaan enkä millään jaksanut vaihtaa sitä rypytyslangan ompelua varten (tosi kova homma - not!), joten käytin framilonia rypytykseen. Nätimpi olisi varmaan tullut langalla.

Etuosan kaavanleikkauksessa mulla tuli pieni kämmi ja etukappaleelle tuli vahingossa leveyttä keskietuun ehkä nelisen senttiä lisää. Helmassa tuo ei haittaa, mutta etuosa ei käsien osalta nyt oikein istu. Keskeltä yritin rypyttää ohjetta enemmän, että se vähän kompensoisi mokaa.

Kaiken kaikkiaan tästä tuli kuitenkin ihan hauska kesämekkonen ja varmasti menee käyttöön, vaikka ei täydellinen olekaan. Tein tämän pienimmällä koolla eli 12-18kk ja vähän jatkoin helmaa ja leikoin reiluilla saumanvaroilla. En muistanut sitäkään ohjeesta tarkistaa, että sisälsikö kaava varat vai ei.

Tästä näkee parhaiten tuon etuosan, eli ei oikein istu ja jää kädentiet ryttyyn, kun menevät liian leveälle.

Kokoja mekossa oli muistaakseni tästä Aavan koosta johonkin seitsemään vuoteen, joten kannattaa kyllä tallentaa tämä, jos tuntuu, että käyttöä on!

Pikkulahti kids ja ensimmäiset hellepäivät

Viikonloppuna pääsimme vihdoin täällä pohjoisessakin nauttimaan kunnon keleistä ja varsinkin lauantaina aurinko helli meitä koko päivän. Mies oli töissä viikonlopun, joten me lähdettiin lasten kanssa lauantaina Raaheen Pikkulahti kids-tapahtumaan. Tapahtumasta oli todella huonosti infoa missään. Sen verran sain selville, että siellä oli "jotain ohjelmaa" lapsille. Instagramin puolella kyselin ja sain hieman selville aiempien vuosien agendaa ja sillä perusteella sitten lähdettiin matkaan. Päätarkoitus oli kuitenkin tavata siellä kummityttö äitineen sekä heidän ihan pieni, muutaman viikon ikäinen tyttövauvansa. Edellisenä iltana sain valniiksi pari lahjabodya koossa 56cm, joita jatkoin hieman selkämitasta kestovaippojen vuoksi. Vauva on vielä ihan mini, mutta ovat nämä joskus sopivat. Kankaat löytyivät tilkkukorista.

Melkein tunnin automatka meni nopsaa, kun käväistiin puolimatkassa mökillä äitiäni moikkaamassa ja pidettiin vessatauko. Viia nukkui mökille asti ja isommat touhusivat omiaan. Matka jatkui Raaheen ja loppuajasta takapenkillä alkoi olla jo hieman levotonta väkeä. Raahessa saimme aika näppärästi paikan läheltä tapahtumaa ja käveltiin perille.

Paikalla oli todella paljon väkeä, varmasti osittain myös mahtavan kelin vuoksi! Kaikki tapahtumassa taisi olla ilmaista ja tarjolla oli ruokapuolelta makkaraa ja lättyjä sekä jostain ilmeisesti sai myös tikkujätskejä. Ohjelmaa oli ainakin poniratsastus, paloauto, temppurata, ilmapalloja, kasvomaalausta ja traktoriajelua. Joka paikkaan oli älyttömät jonot ja poniratsastustakin olisi pitänyt jonottaa yli puoli tuntia. Tyydyimme hakemaan pallot, syömään, kiertelemään ja Aava kävi myös tutustumassa paloautoon.

Väenpaljouden vuoksi pienimmät olivat rattaissa, joten mentiin läheiseen puistoon, että hekin pääsivät jaloittelemaan ja purkamaan enrgioita. Puistossa vierähtikin hyvä tovi.

Lopuksi kävimme vielä ostamassa jäätelöt maailman hitaimmalta jätskikiskalta. Aikaa saatiin kulumaan tunteja, vaikka ei mitään kummoista tehtykään. Kiva oli kuitenkin vaihtaa kuulumisia ja nauttia lämpimästä säästä.

Kotimatkalla mentiin vielä mökille syömään savusiikaa ja vesimelonia. Tytöt pääsivät vähän lääräämään vedellä ja Veeti leikkimään papan kanssa. Ajattelin Raahessa lähtiessä, että kaikki varmaan sammuvat heti autoon pitkän pihalla olon jälkeen, mutta mitä vielä! Aava piti kaikki hereillä mölinällään ja nukahti vasta kun oli ajettu joku puoli tuntia. Sitten kohta tulikin herätys kun oltiin perillä mökillä.

Itsekin pääsin paistattelemaan vähän päivää, kun lapset humpsuttivat menemään mummun ja papan kanssa.

Sunnuntaina heräsin hulluna aamulla kuudelta, että ehdin lenkille ennen kuin mies lähti seiskaksi töihin. Vaan olipa mukava käydä lenkillä hiljaisessa kaupungissa ja mukavasti päivä lähti käyntiin! Tuohon aikaan oli jo mukavan lämmin ja aurinkoinen sää ja bongasin matkalla myös kolme leikkisää jänistä sekä siilin.

Aamupäivällä saatiin ystäviä kylään ja käytiin myös järkkäämässä kirpparipöytä. Ruuan ja päikkäreiden jälkeen tehtiin vielä pieni pyöräilylenkki ja käytiin katsomassa miestä töissä. Lapset katsoivat vielä elokuvan ja itse siivosin sillä aikaa työhuoneen kaappeja. Nyt on taas pitkästä aikaa jopa ylimääräistä tilaa, mutta se taitaa olla melko ohimenevä tilanne :)

Vitsi miten paljon nautin, kun oli kerrankin lämmintä ja tarkeni oikeasti kesävaatteilla! Instan puolella kerroinkin jo, että olen todennäköisesti syntynyt ihan väärään maahan, kun nautin niin paljon lämmöstä ja täällä sitä on muutamana päivänä vuodesta :/ Onneksi kesäloma on vasta edessä!

Mitäs teidän viikonloppuun  kuului?

Nukku kerrossänky

Kaupallinen yhteistyö Nauravanappi ja Veken kaluste

Toukokuun alussa pohdin täällä , että minkä kerrossängyn ostaisin tyttöjen huoneeseen. Silloin katselin ainoastaan noita pituudeltaan pienempiä sänkyjä, mutta lopulta päädyin vaihtoehtoon, jota ei alkuperäisellä mietintälistalla edes ollut. Yhteistyön merkeissä meille saapui Veken kalusteelta tämä Nukku-kerrossänky. Veken kalusteella oli muutenkin mielestäni paras valikoima omaa silmää miellyttäviä kerrossänkyjä, kuten tuosta mietintäpostauksestakin huomaa.

Kun tein päätöksen siitä, että ostetaankin täysipitkä sänky, jäi oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: Unipuun kerrossänky sekä tämä Nukku-sänky. Veetillä on parvena Unipuun parvi ja jotenkin kuitenkin tykkään tästä Nukun ulkonäöstä enemmän kuin Unipuusta. Isoin ero näissä on nuo päädyt. Unipuussa on avonaiset hyllyt ja tässä umpinaiset, mikä mielestäni tekee rauhallisemman vaikutelman, koska hyllyillä olevat tavarat eivät näy päästä vaan jäävät tuon levyn taakse. Meillä on tällä hetkellä siellä jotain tyttöjen pehmoleluja jemmassa. Tämän Nukun muotokieli on myös hieman kanttisempi ja varmaan siksi enemmän omaan makuun.

Sänky on valkoiseksi maalattua MDF-levyä ja siinä on sälepohja. Sängyn mitat ovat seuraavat:

Pituus 207 cm

Leveys 86 cm

Korkeus 165 cm

Patjakoko 80 cm x 200 cm

Tähän menee siis ihan normaalikokoiset patjat. Aavalle otettiin käyttöön varastosta löytyvä runkopatja ja Viia sai uuden patjan, koska Aavan vanha patja oli niin ohut, että sälepohja tuntui läpi :) Sänky on todella jämäkkä eikä heilu ja hytky, kun yläpedille kiivetään. Veetin Unipuu heiluu ja notkuu kun sinne kiipeää, mutta en tiedä voiko näitä suoraan verratakaan, kun toinen on kuitenkin parvi ja toinen kerrossänky ja sen vuoksi rakenne erilainen. Sängyn alle hommattiin myös sängynaluslaatikko, joka toimii sitten varasänkynä, jos joskus tulee yökavereita. Jokapäiväisessä käytössähän tämä ei meillä toimi, koska se ei mahdu aukeamaan kun hella on edessä. Tarkoitus onkin säilöä siellä nyt harvemmin käytettäviä tavaroita. Tässä on paikoillaan tällä hetkellä myös turvalaita.

Miten samaan huoneeseen siirtyminen sujui?

Siirrettiin tytöt saman tien uuteen sänkyyn ja yhteiseen huoneeseen, kun kerrossänky saapui ja saatiin se kasattua. Pieni miinus siitä, että ainakaan meidän paketissa ei ollut kokoamisohjeita ollenkaan ja hieman jouduttiin purkamaankin, koska oltiin unohdettu yksi tukipuu laittaa paikoilleen ennen päätyjen kiinnitystä.

Tytöt olivat innoissaan uudesta sängystä ja yllättävän nätisti siirtyminen samaan huoneeseen tapahtui. Tytöt jäivät kumpikin omaan sänkyynsä, eivätkä rampanneet huoneesta pois. Ensimmäisinä iltoina huoneesta kuului yli puolen tunnin ajan tasainen pulputus, kun tytöt juttelivat ja lauloivat. Ensimmäisten iltojen jälkeen se väheni kun uutuuden viehätys katosi ja nykyisin menevät aika nätisti nukkumaan. Koko ajan odotin, että milloin tulee takapakkia, mutta ei sitä tullutkaan! Meidän huoneessa nukkuessaan Viia heräsi joka aamuyö ja vaati viereen nukkumaan. Pelkäsin vähän, että alkaakohan tästä nyt sitten ralli meidän huoneen ja tyttöjen huoneen välillä. Viia on kuitenkin pääsääntöisesti nukkunut joka yön kokonaan heräämättä ja aamulla unta riittää noin seiskaan asti. Yleensä tytöistä ensin herännyt herättää myös toisen. Voisi siis sanoa, että todella kivuttomasti sujui siirto.

Alussa mietin myös, että miten Viian saa pysymään pois tuolta yläsängyltä, kun Veetin parvikin on aina kiinnostanut. Ensimmäisinä päivinä Viia löytyikin monesti ylhäältä, vaikka sanottiin, että se ei ole leikkimispaikka, vaan Aavan sänky. Ehkä se hohto siitäkin katosi, koska nyt yläsänky saa olla melko rauhassa. Myös päikkäreille meno yhdessä on sujunut hienosti ja kumpikin nukkuu hyvin yhteisessä huoneessa. Paitsi kun tämän menin kirjoittamaan, niin tänään jouduttiin laittamaan lopulta Viia meidän huoneeseen päikkäreille. Huoneeseen ei tullut hiljaista ollenkaan ja Viia löytyi aina vähän väliä Aavan vierestä yläsängyltä. Muuten saisivat nukkua vierekkäin, mutta eihän siitä mitään tullut kun kumpikaan ei malttanut sulkea silmiä ja sulkea suuta.

Kaiken kaikkiaan sänky on ollut loistohankinta, eikä siitä ole mitään huonoa sanottavaa ainakaan näin kuukauden kokemuksen jälkeen. Tytöt ovat nyt iältään 2v ja kohta 4v ja kerrossänky toimii tämän ikäisillä oikein hyvin. Aava pääsee hyvin ylös ja alas yläkerrasta ja hyvin saa tilaa säästettyä, kun sängyt ovat päällekkäin. Olen myös iloinen, että kuitenkin päädyttiin tähän täysipitkään sänkyyn. joka on pitkäikäinen ja lisäksi myös hyvännäköinen ja meidän sisustukseen sopiva.

Minkä ikäisenä teillä on lapset laitettu kerrosänkyyn nukkumaan ja miten yhteisen sängyn jakaminen sujui?