Tuttivieroitus

Mies päätti viime viikolla, että nyt loppuu Viian tutin syönti. "Tutu" alkoi olla vähän liian tärkeä ja eksyi suuhun koko ajan. Aiemmin meillä oli päätös, että pidetään tuttia vain päiväunilla ja muissa erityistilaisuuksissa, mutta loppuajasta Viia alkoi heti hoidosta päästyään itkeä tutin perään, eikä sitä itkua ja kitinää jaksanut kukaan koko iltaa kuunnella. Myös hoitopaikalla tutista alkoi yhtäkkiä tulla tärkeä, vaikka siihen asti päivät olivat menneet hienosti ilman tuttia.

En muista tarkkaan, että missä iässä meillä on muut vieroitettu, mutta varmaan ehkä suunnilleen samassa iässä. Veetin tutti leikattiin pikkuhiljaa pienemmäksi ja sitten se jäi pois kokonaan ja Aavalta otettiin vain kerralla tutti pois ja sen perään ei juurikaan itketty. Viian on ollut selkeästi eniten tuttiriippuvainen, joten ajateltiin käyttää sitä tutin leikkaamiskeinoa eli tutin kumiosasta napsaistaan osa saksilla pois. Mies leikkasi tutin ja antoi sen sitten Viialle ja sanoi, että "tutu meni rikki". Ja voi sitä mielipahaa mikä siitä syntyi! Viia on muutenkin herkkä loukkaantumaan ja tuo tutin rikkoutuminen aiheutti valtavan itkun ja isot kyyneleet ja äidin sydän särkyi, kun toinen loukkaantuneena itki rikkinäisen tutin perään. Viia ei suostunut edes laittamaan rikkinäistä tuttia suuhunsa vaan itki vain vuolaasti. Tässä vaiheessa teki mieli kaivaa uusi tutti kaapista.

Itku kuitenkin rauhoittui ja nukkumaan mentiin ilman tuttia. Itkua kesti nukkumaan mennessä noin vartin ja sen jälkeen Viia nukahti ja nukkui heräämättä aamuun asti! Seuraava päivä meni myös hyvin ja hoidossa Viia nukkui myös ilman tuttia. Ilta olikin sitten vähän itkuisempi. Meillä oli vieraita ja Viia itki oikeastaan koko illan. Olisikohan ollut pieniä vieroitusoireita?  Nukkumaanmeno tapahtui ihan liian helposti. Mies antoi rikkinäisen tutin ja Viia käytti sitä suussa ja antoi sen takaisin miehelle, joka laittoi sen yöpöydälle. Tämän jälkeen Viia käänsi kylkeä ja nukahti. Yöllä itkeskeli ehkä viitisen minuuttia, mutta lopulta rauhoittui viereen. Nyt ei ole enää protestoinut tutittomuutta millään lailla ja nukahti ensimmäistä kertaa kotona viikonloppuna sisälle päikkäreille ja vielä ilman tuttia!

Parasta tässä tutista vieroittamisesta on se, että nyt Viia pystyy myös puhumaan ja tänään kuultiin ensimmäistä kertaa sana äiti <3 Tähän mennessä Viia on sanonut esimerkiksi Aava, mummu, pappa, auto, lamppu, tutu, vettä, kakka ja muita helppoja sanoja, mutta vasta tänään kuulin äitin ensimmäistä kertaa. Suu käy myös huomattavasti enemmän, kun tutti ku ei haittaamassa puhetta. Sinänsä varmasti oikea aika oli ottaa tutti pois, että puhe pääsee kehittymään ja se tutti unohtuu suhteellisen nopeasti. Aivan kuten kävi myös tissin kanssa.

Itse en jotenkin jaksa uskoa, että tuon ikäinen ymmärtää vielä mistään oravavauvoista, joille tutti pitäisi jättää, niin ihan turhaan olisin semmoisia alkanut satuilemaan. Ehkä oli helpompi vain näyttää lapselle, että se tavara meni rikki. Vaikka en tiedä kuinka hyvin tuon ikäinen toisaalta sitäkään tajuaa.  Tutti oli kuitenkin mahdollista saada  vielä turvaksi käteen, vaikka sitä ei enää suussa voinutkaan pitää. Tosin Viia kyllä paiskasi sen ensimmäisenä yönä loukkaantuneena lattialle, eikä suostunut huolimaan sitä sänkyyn :)

Missä iässä teillä on otettu lapsilta tutti pois ja millä menetelmällä toteutitte vieroituksen?

Sisarusten yhteiset leikit

On ollut ihan mahtava huomata, että nykyään koko ajan enemmissä määrin tytöt viihtyvät yhteisissä leikeissä. Viia on kasvanut sen verran, että ei pilaa kaikkia leikkejä vaan osaa muka leikkiä jo mukana. Toki useasti tytöt ovat Aavan huoneessa ja tekevät vain kumpikin omia juttujaan, mutta kuitenkin yhdessä. Toisesta on seuraa, vaikka leikki ei olisikaan yhteinen.

Monesti puhutaan, että lapsia ei kannattaisi välttämättä tehdä pienellä ikäerolla, koska on rankkaa kun talossa on sekä vauva että taapero. Aavalla ja Veetillä on ikäeroa kolme vuotta ja yhteisiä leikkejä alkaa olla nyt jonkin verran. Tätä on jouduttu odottamaan siis kolme vuotta. Toki Veeti on luonteeltaankin niin erilainen kuin Aava, että leikkejä ei ehkä siksikään synny. Veeti viihtyy enemmän omissa oloissaan, mitä leikkimässä. Tyttöjen yhteisiä leikkejä ei puolestaan tarvinnut odottaa edes kahta vuotta ja joka päivä heistä on toisilleen entistä enemmän seuraa.

Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että tuo pieni ikäero on tavallaan helpompi sen kannalta, että se raskas aika kestää vain sen reilun vuoden ja sen jälkeen lapsilla alkaa olla toisistaan jo seuraakin, eikä tarvitse odottaa vuosia, että yhteisiä leikkejä syntyy. Jos Aava olisi vanhempi, ei leikki puolitoistavuotiaan kanssa varmastikaan kiinnostaisi samalla lailla. Vauvavuosi on ehkä rankempi, mutta se helpottuu sitten mahdollisesti nopeampaa mitä isommalla ikäerolla olevien lasten kanssa. Toki nämä ovat paljon kiinni myös lasten luonteesta, että miten huolivat paljon pienempiä lapsia leikkimään. Sitten on toki tilanteita, joissa esimerkiksi vanhin lapsi on jo selkeästi vanhempi, jolloin hänestä on jo vähän apua lastenhoidossa ja hän ehkä jo mielellään leikkii pienempien kanssa.

Tyttöjen touhuja on todella hauska katsella. Viia matkii kaikessa Aavaa ja samat asiat pitää tehdä mitä isosiskokin. Yleensä tytöt rullaavat leikkiautolla ja nukenrattailla pitkin kämppää tai touhuavat jotain Aavan huoneessa. Uutena juttuna on tullut nyt tanssihommat. Saattavat kuunnella lastenlauluja ja samalla tanssia. Jos Aava laittaa kukkapannan päähän, on semmoinen kohta myös Viialla ja kaikki samat jutut pitää tehdä perässä juuri samalla lailla.

Viime viikolla tytöt löysivät kaapista jotain meidän vanhoja, pieniä tonttulakkeja ja ne päässä hiihtivät menemään. Aava auttoi Viiallekin lakkia päähän, vaikka tuo omatoiminen tyttö pukee kyllä vaikka ja mitä päälle itse!

Jokin aika sitten tytöt myös tekivät hamahelmillä yhdessä. Tai Aava halusi tehdä ja Viiankin piti päästä osallistumaan. Vähän aikaa jaksoi jopa tehdä noilla isoilla, ennen kuin alkoi nakella helmiä yksitellen lattialle.

Samana päivänä taidettiin jopa muovailla, vaikka yleensä olen aika laiska kaivamaan niitä esille, kun sotku sen jälkeen on kamala ja mielenkiinto riittää viideksi minuutiksi...

Tässä viimeisessä kuvassa kiteytyy aika hyvin se, miten pienempi matkii ihan kaikessa isompaa. Viia katsoo nykyään telkkaria tuossa asennossa, koska Aavakin on niin. Isosisko on niin tärkeä <3

Missä iässä teillä on lapsilla alkanut sujua yhteiset leikit?

Lastenhuoneen uusi valaisin (sis alekoodin!)

Puolisen vuotta sitten eräs kaverini vinkkasi minulle Facebookissa uudesta sivustosta, jonka puolestaan hänen vanha tuttunsa oli perustanut. Sivustolla oli tyylikkäitä, lastenhuoneeseen sopivia tuotteita. Kommentoi, että saattaisin pitää sen tyylisistä tuotteista. Ja voi kyllä, rakkautta ensi silmäyksellä! Sivusto oli EK for kids ja ensimmäinen tuote, minkä näin, oli vanerinen laatikko, jossa oli pisaroita. Sama kuin tämän ensimmäisen kuvan laatikko, mutta tosiaan pisarakuosilla. Yritin keksimällä keksiä, että mihin sen saisin meillä mahtumaan, mutta silloin sille ei ollut tilaa ja se jäi tilaamatta.

Kuvat: Ek for kids

Aloin seurata yritystä myös instassa, minne putkahteli toinen toistaan ihanampia tuotteita ja heti kun näin pilvivalaisimen, tiesin, että se on meidän Aavan tuleva yövalo. Maali on liitutaulumaalia, joten siihen voi myös halutessaan kirjoittaa jotain. Ek for kids valmistetaan täysin Suomessa, tarkemmin sanottuna Kuopiossa.

"EK for kids -mallisto sai alkunsa keväällä 2016, kun Kuopio Designmarket -myyntitapahtumaan kaivattiin lapsille leikkipiste. Aluksi syntyi tiipii ja talosänky, sittemmin suloiset pisara- ja pilvityynyt. Viattomasta leikkipisteestä syntyi vahingossa EK-lastenhuonemallisto."

Me on pikkuhiljaa sisustettu Aavan huonetta uusiksi, kun hommattiin kesällä uudet kalusteet sinne. Nyt vihdoin saatiin sitten myös yövalo ja hyllykkökin seinälle.
 
Arvasin heti valaisinta tilatessani, että se on myös Aavan mieleen. Pähkäilin pitkän tovin puunvärisen ja vaaleanpunaisen välillä ja lopulta päädyin kuitenkin vaaleanpunaiseen, koska arvasin sen olevan enemmän Aavan mieleen. Ja oikeassa olin! Tyttö oli aivan tohkeissaan uudesta pilvestään.

Valaisimien ja säilytyskalusteiden lisäksi EK:n valikoimissa on myös mm. ihania rakennuspalikoita, kelloja sekä tietenkin noita talosänkyjä. Jos tytöt eivät tarvisi kohta kerrossänkyä, tilaisin tuon saman tien meille. Se on niin kaunis! Ollappa isompi talo, jossa olisi joka lapselle oma huone. Kiitos Minna siis puolen vuoden takaisesta vinkistä <3

Nyt alan pikkuhiljaa olla tyytyväinen Aavan huoneen sisustukseen. Ainahan sitä pientä viilattavaa löytyy, mutta nyt on ainakin kalustepuoli kasassa. Tosin olen miettinyt, että haluaisin tuohon pikkupödän ja hellan tilalle sellaisen Ikean leikkikeittiön. Jotenkin tuo pelkkä hellaosa on niin köyhä, eivätkä tytöt sillä kamalasti leiki.

Säilytyskalusteet ovat Ikean Stuva-sarjaa ja ovat olleet todella mieluiset. Edellisessä Ikean lokerikossa tavarat olivat ärsyttävästi koko ajan esillä tehden huoneesta sekaisen näköisen. Tässä ne ovat kätevästi lapsen ulottuvilla, mutta kuitenkin piilossa. Yllättävän paljon tavaraa mahtui muuten tuonne sisään, vaikka se ei kuvissa isolta näytäkkään.

Mustavalkoisen hyllyn tilasin jokin aika sitten jo Tuutilullan verkkokaupasta. Saatiin se nyt vihdoin seinälle samalla kun ruuvattiin tuo pilvilamppu.

Hyllyjen päällä on nyt myös hyvin leikkitilaa nukkekodille, jonka kunnostin Aavalle syntymäpäivälahjaksi.

Myös teillä on nyt mahdollista hankkia pienellä alennuksella valaisin Ek for kids-valikoimasta sillä koodilla nauravanappi11  saatte valaisimista -15% alennuksen. Tästä ihana lahja vaikka pukinkonttiin ja samalla voi tukea suomalaista työtä.

Joko merkki oli teille entuudestaan tuttu? Jos olette instassa, niin täällä näyttää olevan EK for kids-kello arvonnassa!

*Tuotteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

Ensimmäinen blogitapahtuma

Viime perjantaina lähdin aiemmin töistä ja suuntasin junalla Helsinkiin Bloggers inspiration dayhin sekä Inspiration blog awardseihin. Tuttavallisimmin siis BID2016 ja IBA2016. Mies oli sopivasti työreissussa ja oli valmiina Helsingissä ja tuli hakemaan mut asemalta hotellille. Tarkoitus oli käydä perjantaina hyvin syömässä jossain, mutta koska valinnan varaa oli liikaa, päädyttiin tylsänä hotellin ravintolaan. Yövyimme siis Scandic Marskissa tällä kertaa, missä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt. Ravintolassa ja oli halloween-juhlat ja ruoka oli herkullista. Sen kunniaksi, että päästiin kerrankin johonkin kahdestaan, syötiin ihan alkupalat ja jälkkäritkin! Tarkan markan tyyppeinä käytettiin tietenkin hyväksi Scandicin kanta-asiakasalennuksia ja vouchereita ;)

Lauantaina puolen päivän maissa lähdin yhdessä Murulit-blogin Meerin kanssa päivätapahtumaan. Kerta oli itselle ensimmäinen, joten en kamalasti osannut odottaa mitään. Lähinnä jännitti, että millaista siellä on ja ovatko kaikki muut jotenkin paremmin sinne ympäristöön sopivia. Meeri puolestaan oli käynyt tapahtumassa jo aiemminkin ja tiesi vähän mitä odottaa. Kamera oli vahingossa alussa jäänyt videokuvatilaan, joten osa kuvista on ihan mitä sattuu.

Päivän tarkoituksena oli mm. verkostoitua muiden bloggareiden kanssa, tutustua yhteistyökumppaneiden tuotteisiin ja seurata lavalla tapahtuvia haastatteluja. Itselle yllätys oli ehkä se, että jo päiväohjelma oli aika kostea.

Yhteistyökumppaneiden pisteillä päästiin esimerkiksi sovittelemaan silmälaseja, stailaamaan hajuvesikuvia, nauttimaan erilaisia virvokkeita ja maistelemaan vaikkapa tuorepuuroa. Ai niin ja tarjolla oli myös vihersmoothieita, joita unohdin maistaa!

Jonkin verran huvitti ajatus siitä, että tuli syötyä tuorepuuroa kuohuviinin kera...

Iltatapahtumaan sai tuoda avecin mukana, joten mies lähti sinne mun seuraksi. Valmistauduttiin muuten gaalaan nukkumalla kymmenen tunnin yöunet ja ottamalla vielä ennen gaalaa päiväunet! Lisäksi käytiin Skifferissä pizzalla :) Kaikki ilo irti siitä, että päästiin reissuun ilman lapsia. Ja oli muuten melko luksusta nukkua aamulla niin pitkään kun nukutti ja käydä hotellin aamupalalla ilman lapsia, kahdesti!

Koska en ole muotibloggaaja, ei mun illan asusta ole tämän kummoisempaa kuvaa :)

Tapahtuma järjestettiin kivassa miljöössä konepaja Brunossa, jonne pääsi näppärästi ratikalla. Mietin muuten, että olikohan tuo elämäni ensimmäinen kerta ratikassa?!? Ei mitään muistikuvaa, että oonko koskaan matkustanut muuta kuin metrolla Helsingissä.

En ollut tavannut ketään Blogirinkiläisiä (saati noita muitakaan bloggaajia) aiemmin, joten aika paljon jännitin etukäteen sitä, millaista tapahtumissa olisi. Uskaltauduin kuitenkin kysymään Meeriä kaveriksi päivätapahtumaan ja siellä meidän seuraan päiväksi liittyi myös Kun haaveet muuttuvat todeksi-blogin Karina. Karinasta löysin heti sielunsiskon ja meillä synkkasi yhteen älyttömän hyvin Tästä kertoo ehkä se, että iltatapahtumassa Karinan avec kyseli, että kuinka kauan me on toisemme tunnettu. No oltiinhan me muutama tunti ehditty tuntea siihen mennessä!

Iltagaalassa palkittiin vuoden parhaimpia blogeja ja paikalla oli myös livemusiikkia. Sen kummempaa ohjelmaa ei gaalassa oikeastaan ollut, enkä semmoista ehkä kaivannutkaan. Semmoista hengailua lähinnä, mutta mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen. Tapasin myös muita meidän Blogiringin bloggareita ja kaikki vaikuttivat oikein mukavilta. Ja tietenkin myös Indiedaysin porukkaa, samaa jengiä kun nykyään ollaan.

Olihan se hassua välissä olla ihan "tavallisena tallaajana" tuolla gaalassa ja päivätapahtumassa, jossa oli mukana monia niitä bloggareita, joiden blogeja on itse seurannut vuosia ja jotka ovat varmasti Suomessa jo pieniä julkkiksia. Nyt kun on kerran käynyt, on kynnys lähteä toistamiseen varmasti matalampi.

Kaikin puolin viikonloppu oli erittäin mukava ja erilainen ja mieskin tykkäsi juhlista, vaikka ei sinänsä blogimaailmaa kamalasti tunnekaan. Saatiin pieni irtiotto arjesta ja lapset saivat nauttia mummujen seurasta. Olivat olleetkin taas niin vieraskoreita että! Kaikki olivat nukkuneet molemmat yöt kertaakaan heräämättä! Ehkä me joskus toistekin päästään taas kahdestaan johonkin, kun tämä oli ensimmäinen kerta varmaan moneen vuoteen.

Tonttulakkipaja

Huhheijakkaa! Viikonlopun tsembaloista selvitty ja aloitettu taas se tavallinen arki! Laittelen teille blogitapahtumista kuvia jahka ehdin käydä niitä vähän läpi. Ennen sitä ajattelin laittaa tännekin puolelle vähän juttua siitä, mikä on työllistänyt mua kiitettävästi näin arki-iltaisin. Muutama vuosi takaperin aloin ommella myyntiin tonttulakkeja. Viime vuonna tein pari lakkia, joissa oli mukana samanlainen rusetti kuin pipossanikin. Tänä vuonna ajattelin ottaa sitten ihan yleiseksi malliksi tuon rusettipipon ja asiakkaat ovat tykänneet siitä todella paljon. Ei ole tarvinnut miettiä iltaisin, että mitä tekisi kun on ollut ompeluhommia, että saadaan teille kaikille kivat lakit jouluksi.

Muutin mallia muutenkin hieman aiempaa pidemmäksi. Kangasvaihtoehtoja on nämä raidalliset kankaat, tähtikuvioiset harmaana ja punaisena (valkoiset tähdet) sekä yksivärisenä mm. meleerattu harmaa, musta, punainen, valkoinen. Toki voin tehdä vaikka pinkin, jos se on juuri sinun tonttulakkisi väri! Rusetin sijaan tai lisäksi voit valita perinteisen kulkusen lisäksi myös tupsun esimerkiksi mustana, valkoisena tai punaisena. Kangas on trikoota, joten sama lakki menee usean kokoiseen päähän ja hyvällä tuurilla mahtuu lapsellesi useampana jouluna :)

Tonttulakkeja voit tilata vaikka faceookin Nauravanappi-sivujen kautta tai vaikkapa sähköpostilla nauravanappi@gmail.com. Hintaa peruslakilla kulkusineen on 12e sis pkt. Rusetti maksaa 2e lisää, samoin tupsu. Jos siis mielit saada jouluksi lapsille uudet tonttulakit, on aika tehdä jo tilaus :)

Uusi tukka, suunnitelmia ja paniikki

Meillä on tiedossa hieman erilainen viikonloppu. Erityisen viikonlopusta tekee jo ensinnäkin se, että päästään miehen kanssa reissun päälle kahdestaan. En muista, että milloin olisi oltu viimeksi missään ihan kahdestaan. Joskus ennen Viian syntymää ehkä. Ainakin puolitoista vuotta sitten.

Sain kutsun Helsingissä järjestettävin Bloggers inspiration day:hin sekä illalla järjestettävään blogigaalaan. Kalenterista katsottiin, että mies on menossa torstaina joka tapauksessa Helsinkiin työmatkalle, joten minä hyppään perästä junaan perjantaina ja menen myös Helsinkiin. Perjantaina anoppi tulee yhdeksi yöksi lasten kanssa meille ja lauantaina äitini joko hakee lapset Pyhäjoelle tai ovat täällä meillä. Ihan miten itse haluavat. Sunnuntaina me tullaan jo takaisin eli todella pikainen reissu, kun juna on Helsingissä perjantaina vasta kahdeksan jälkeen.

En ole koskaan ollut missään blogitapahtumissa, koska ne yllättäen järjestetään aina hieman turhan kaukana täältä perähikiältä. Mielenkiintoista siis nähdä, että millainen meininki noissa pippaloissa on. Semmoinen once in a lifetime kokemus varmaan meikäläisellekin. Ehdin jo kehittää paniikin vaatteiden osalta, koska eihän mulla ole mitään sopivaa vaatetta tuommoisiin kemuihin! Kyselin vähän muilta, että kuinka hienoa vaatetta sinne laitetaan kun nimenä "gaala" kuulostaa niin hienolta. Katselin vanhoja gaalakuvia viime vuosilta ja pukeutuminen vaihteli suunnilleen iltapuvuista farkkuihin, niin otappa siinä sitten selvää pukukoodista. Eräs kommentoi, että aikoo laittaa "vain" cocktailmekon. Niitähän se mun kaappi onkin pullollaan. Not.

Tänään tein siis vielä paniikkiostoksia paikallisessa kaupassa ja hain yksinkertaisen pitsimekon ja kaulakorun. Ja ne sukkahousut! Pitää muistaa ottaa varaversiot kyllä laukkuun. Sama mekko menee sitten vaikka jouluna ja kyllähän mustalle nyt aina on käyttöä :) Kävin myös parturissa. "Oma" parturini oli lomalla, joten uskaltauduin vieraisiin ja vielä toiselle paikkakunnalle. Jälkeen olen tyytyväinen. Tällä kertaa jätettiin vähän pidempi polkka. Ehkä tämä on kuitenkin omaan makuun kivempi hieman pidempänä kuin se aivan lyhyt, vaikka kiva oli sekin.

Tässä olen aika kauhunsekaisin fiiliksin odotellut viikonloppua, koska sairastuin viime viikon puolella TAAS flunssaan (kolmatta kertaa alle kolmessa kuukaudessa!) ja sain sen kunniaksi ensinnäkin komean yskän. Toivon todellakin, että tämä ehtii parantua viikonlopuksi.

Mutta oikeasti se kaikken paras juttu on se, että sain myös herpeksen huuleen. Kaikista päivistä ja viikoista just nyt! Voitteko samaistua tunteeseen?? Mulle tulee herpes muutamia kertoja vuodessa ja tietenkin se tulee juuri nyt, kun pitäisi muka yrittää olla jotakuinkin edustuskelpoinen. En ala! Kaikki vinkit tuon paholaisen hävittämiseen lauantaiksi ovat arvokkaita.

Että semmoisia suunnitelmia. Odotan kyllä innolla sitä, että saa olla ruhtinaalliset kaksi yötä hotellissa! Varattiin huone yllättäen taas Scandicista, mutta tällä kertaa Marskista, missä en ole aikaisemmin ollutkaan. Instan puolella jo kirjottelinkin, että hieman jännittää, että miten tämmöinen maalaistollukka osaa tuolla isojen bloggarien seassa käyttäytyä! Mies saa kyllä luvan viedä mut perille ja hakea sieltä päivätapahtumasta, koska en todellakaan aio yksin liikkua mihinkään :D Oon muuten satavarmasti jossain aivan muualla kuin pitäisi! Onko teistä kukaan tulossa tapahtumaan tai oletteko olleet aikaisempina vuosina?