Meille piti tulla ystäviä kylään virallisena "nuku yö ulkona"-päivänä (vai yönä!), mutta kyläily peruuntui flunssan vuoksi. Mikä oiva tilaisuus siis toteuttaa tuo yö ulkona. Ystävä ei päässyt seuraksi, niin mies väläytti, että mene lasten kanssa. Tytöt aluksi olivat vähän nihkeinä, mutta yhtäkkiä kääntivätkin kelkkansa ja niin alettiin lauantaina ennen kuutta pakkaamaan tavaraa rinkkaan ja reppuihin ja päätettiin kohde, joka olisi Oulaisten Isojärven laavun lähimaasto (tarkemmat ajo-ohjeet täältä https://www.nauravanappi.fi/2020/08/edellinen-retkipaikkapostaus-kasitteli.html). Ei ollut kamalasti aikaa miettiä tavaroita, että ehdittäisiin varmasti pystyttää leiri ennen pimeää. Yhden yön reissulle otettiin mukaan:
- ilmatäytteiset makuualustat sekä retkipatjat
- makuupussit kaikille sekä yksi varapussi hallayön vuoksi
- aamupala sekä iltapala ja vettä
- hammasharjat ja tahna
- merinokerrastot, pipot, villasukat ja hansikkaat
- teltta
- tulitikut sekä puukko
- kevytuntuvatakit
Pakkauslista oli siis melko lyhyt ja kaikki mukaan otettu puukkoa lukuun ottamatta tuli käyttöön. Suosittelen muuten lämpimästi noita kevytuntuvatakkeja! Menevät lämmittävänä kerroksena kuoritakin alla tai muuten vain ja meillä lapset nukkuivat nuo päällä, koska kädet ei tahdo kummallakaan pysyä makuupussin sisällä. Meillä on ollut useana vuotena käytössä tytöillä Reiman Fern- takit ja Veetillä vastaava poikien versio Falk. Voit lukea noista takeista lisää vanhasta postauksestani täältä.
Tulipa samalla testattua myös eskarilaisen reppu, että miten sinne mahtuu tavaraa ja onko hyvä kantaa. Valitusta ei tullut ja tuo veti yhtä paljon ellei enemmänkin tavaraa kuin Haglöfsin Corker koossa M, joka Aavalla oli reppuna mukana. Tuo Corker on vaan tosi paljon pidemmän mallinen ja huonompi lapselle muotoilultaan ja ergonomialtaan.
Saatiin kamat kasaan ja lähdettiin ajelemaan parinkymmenen minsan matka luontopolun parkkipaikalle. Kävelyä oli varmaan noin 1,5km laavulle ja reippaasti tytöt kantoivat ovat tavaransa. Lasten reppuihin pakkasin heidän makuupussinsa, kolme ilmatäytteistä alustaa, juomapullot, kevytuntuvatakit sekä retkipatjat. Ja toki heidän omat villasukat ja pipot jne. Itse kannoin sitten teltan ja omat yöpymisvälineet sekä ruuat ja ison vesipullon.
Hetki onkin vierähtänyt siitä, kun on käyty tuolla viimeksi, mutta ihan yhtä kiva paikka se oli kuin aiemminkin. Paikalla oli muutama muukin, mutta he olivat jo lähdössä kotia päin meidän tullessa. Koska maasto oli aika epätasaista, päätin pystyttää teltan laavuun. Olin melko varma, että ei tuonne yöllä venetsialaisviikonloppuna muita tulisi eikä teltta haittaisi siinä mitään. Lisäksi siinä olisi lämpimämpi nukkua, kun maasta ei hohkaisi niin paljon kylmyyttä.
Perillä pystytettiin teltta ja yritettiin saada nuotioon tulet, mitä vaikeutti se, että paikalla ei ollut pieniä puita ollenkaan. Olisin toki voinut ne metriset halot tehdä polttopuiksi, mutta paikalla ei ollut kuin rikkinäinen saha ja pieni kirves. Joku oli aiemmin polttanut nuotiopaikan vieressä niitä isoja pöllejä ja osa oli jäänyt palamatta, joten poltettiin niitä, että saatiin eväsleivät lämmitetty. Toki ne onneksi olisi voinut syödä kylmänäkin, mutta samapa nuo hiiltyneet puut oli polttaa pois siitä maasta kuleksimasta.
Koska mukana ei ollut mitään leluja, keksivät tytöt meille olympialaiset ja kisailtiinkin kävyn pituus- sekä tarkkuusheitossa, kävyn kantamisessa lehden päällä sekä kauneimman lehtisydämen askartelussa :D Nopeasti ilta alkoikin hämärtyä ja leikkimisen ja syönnin sekä hampaiden pesujen jälkeen siirryttiin kymmenen maissa telttaan kuuntelemaan iltasatua Bookbeatista. Laitettiin vielä pressu laavun suun eteen, kun tyttöjä vähän jännitti, että jos sieltä tulee jotain eläimiä.
Tytöt nukahtivat ehkä viidessä minuutissa siitä, kun satu oli kuunneltu loppuun. Itse en meinannut saada millään unta! Varmaan itseä jännitti olla yksin aikuisena metsässä lasten kanssa. Varsinkin kun pihalla oli säkkipimeää ja toki yöllä kaikki aistit on jotenkin tosi tarkkoina ja pienikin rasahdus sai miettimään, että mikä se oli. En tykkää normaalistikaan nukkua yksin saati pimeästä ja nyt ne yhdistettiin! Enemmän pelkään kyllä metsässäkin muita ihmisiä kuin sitä, että leirin lähellä joku eläin seikkailisi. Vaikka sanoohan sen järkikin, että tuskin tuonne mitään murhaajia tulee yöllä :D Näin myös tietty kaikkia unia, missä joku susi tai koira kävi nuolemassa telttakangasta ulkopuolella, joten aika levoton yö oli. Aava heräsi puoli seiskan maissa ja halusi nousta seiskalta ylös. Viialla olisi vielä riittänyt unta, mutta heräsi tietenkin kun me kömmittiin Aavan kanssa teltasta ulos.
Yölle lupasi vain muutamaa astetta lämmintä, mutta laavun sisällä oli kyllä tosi lämmin! Olin varannut itsellenikin kevytuntuvatakin, mutta oli pakko riisua se ja nukkua pelkällä merinokerrastolla ja hanskojakaan en tarvinut. Mulla on käytössä siis makuupussin sijasta
Cumuluksen Quilt eli tuollainen "untuvapeitto" ja nukun se auki enkä kiinnitettynä patjaan. Sen comfort arvo on vain -2 joka on miehen comfort eli naiselle varmasti menee plussan puolelle ja pelkäsin, että palellunko, mutta ennemmin oli kuuma, mikä oli aika yllättävää. Tuossa muuten vinkki jos makuupussi ahdistaa. Tuon saa jalkopäästä vähän matkaa pussille eikä se ahdista mua yhtään kun tiedän, että vetoketju ei pidä pussia kiinni. Oon kerran testannut makuupussia kotona varmaan viime keväänä ja se tunne kun sen vetää kiinni on ihan kamala. Tulee jäätävä ahdistus saman tien, että pitää päästä pussista pois. Tuo peitto on ollut täydellinen ratkaisu tuhoon ongelmaan! Pitää vaan muistaa, että sen kanssa makuualustan on oltava hyvin eristävä, koska se tulee itseä vasten ja pelkkä tavallinen retkipatja esim ei varmasti ole kovinkaan mukava kun kylmyys tulee maasta sen läpi.
Meillä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi mukava retki ja tytöt nauttivat todella paljon! Aavan mielestä parasta oli eväät ja Viian mielestä hänen keksimät olympialaiset. Minusta parasta oli se, että ylipäätään lähdettiin ja se, että uskalsin viedä yksin tytöt metsään sellaisena vuodenaikana, jolloin tulee pimeää. En todellakaan ollut yöllä mukavuusalueellani, mutta selvittiin ja sain aamuyöstä nukuttuakin jonkin verran. Uskon, että tytöt muistavat tämän meidän tyttöjen kesken tehdyn reissun pitkään ja toivottavasti haluavat lähteä retkelle vielä toistekin. Kamalinta oli se, että mun piti käydä yöllä yksin pimeässä pissalla! :D Mutta siitäkin selvittiin, enkä joutunut minkään eläimen syömäksi. Oon niin ylpeä siitä, että rohkaistuin lähtemään tuonne! Vaikka en varmaan jotenkin ehtinyt lähtöä miettiessä edes tajuta sitä, että oikeasti siellä on yöllä säkkipimeää. Ja ehkä parempikin niin, että ylianalysointi jäi pois.
Nukuttiinko teillä yö ulkona viime lauantaina?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti