perjantai 15. syyskuuta 2017

Jumien jumi

 *kaupallinen yhteistyö / tuotteesta saatu alennusta

Reilu vuosi sitten kirjoittelin täällä blogin puolella, miten kevään kuntoprojekti oli mennyt. Kevät ja kesä meni hyvin ruokien ja treenin suhteen, mutta tuossa toukokuun kieppeillä paino alkoi junnata eikä enää laskenut, vaikka yritin nostaa ja laskea vuorotellen kaloreita. Päättelin, että syynä on imetys, joka pitää visusti kiinni viimeisistä kiloista ja päätin, että tippuu sitten kun tippuu, koska en vielä halunnut lopettaa imetystä. Syksyllä otettiinkin sitten kovasti takapakkia, kun olin käytännössä puoli vuotta urheilematta jatkuvan flunssan vuoksi. Sairastin kuuden kuukauden aikana kuusi flunssaa, joista jokainen kesti pari viikkoa. Aina kun oli kunnolla palautunut ja ehti vähän käydä tekemässä jotain, iski uusi flunssa. Turhautuminen liikkumattomuuteen sai minut myös syömään huonommin ja painoa kertyi pikkuhiljaa syksyn aikana ja jouluna sitten tietty pari joulukiloa päälle.

Tammikuussa aloin syödä maitohappobakteereita ja flunssakierre katkesi ja pääsin taas treenaamaan. Kuljin kevään sellaisessa pienessä, PT:n ohjaamassa, rasvanpolttoryhmässä, jossa käytiin hyvin läpi teoriassa kroppaan ja ravintoon sekä liikuntaan liittyviä asioita sekä kokeiltiin erilaisia liikuntamuotoja. Tykkäsin todella paljon, varsinkin siitä henkisestä puolesta, mikä on ollut ehdottomasti ryhmän suurin anti. Minulla ei ole halua menettää lihasta vaan tarkoitus olisi pikkuhiljaa kiinteyttää kroppaa ja karistaa senttejä. Kolmen kuukauden aikana sain ankaralla treenauksella ja ruokavaliolla reilut kolme kiloa pois ja senttejä muutaman. Toistaalta tärkein oli tapahtunut eli se, että sisäistin sen, miten pitää syödä ja millaisia valintoja tehdä. Yksi lipsuminen ei kaada maata vaan seuraavalla aterialla syödään taas oikein. Koska tarkoitus on tehdä loppuelämän valintoja, täytyy lipsumisiakin sallia. Ei kukaan voi elää ankarassa dieetissä koko elämäänsä.


Noiden melko alussa lähteneiden kilojen jälkeen paino jäi junnaamaan, eikä sillä painollakaan olisi niin väliä, mutta sentitkään eivät liikkuneet.

Oikeastaan koko kevään olen syönyt järkevästi ja sallinut välillä normaalimpaa elämää viikonloppuisin ja esimerkiksi juhlissa. Olen yrittänyt pitää maltillista miinusvajetta kaloreissa. Normaali päiväkulutukseni ilman liikuntaa on noin 2000kcal ja liikunnan kanssa noin 2400-2600kcal. Olen syönyt noin 1700-1900kcal lepopäivinä ja urheilupäivinä enemmän. Liikuntaa kertyi parhaimmillaan viikossa kolme aerobista ja kolme lihaskuntoharjoitusta. Jotenkin vaikea ymmärtää, että kun selvästi vajausta kaloreissa on ja liikuntaa tulee, että miksi mitään ei tapahtunut? Loppukesästä kävin sitten kehonkoostumusmittauksessa ja se kertoi, että olin saanut takaisin lihakset, jotka varmasti puolen vuoden aikana jonkin verran hävisivät. Jaloissa oli jopa enemmän lihasta kuin vuosi aiemmin, mutta käsissä vastaavasti hieman vähemmän. Tämä selittynee sillä, että kesän treenasin kahvakuulalla ja kävin enemmän lenkillä/pyöräilemässä ja nämä rasittavat jalkoja enemmän.

Tulin siihen pisteeseen, että en tiennyt oikein yksin, miten jatkaa.  Söin välistä enemmän, välistä vähemmän ja mikään ei tuntunut tehoavan. Ärsytti suunnattomasti tehdä hulluna töitä asian eteen vailla minkäänlaisia tuloksia. Vaikka itsessään liikunta onkin kivaa ja nykyisin sitä mielelläni harrastankin. Tuohan se myös paremman kunnon ja terveyttä muutoin, mutta olisi kiva nähdä muutosta myös ulkokuoressa.

Miehelle ostin synttärilahjaksi Fitverstaan saliohjelman ja siitä sain kipinän hommata itsellenikin uusi ohjelma. Ystäväni teki upean muutoksen ennen häitä juurikin Fitverstaan ohjeilla ja sivusta seuranneena niissä oli järkevän suuri määrä kaloreita ja monipuolisesti erilaisia liikuntamuotoja. Pääsin blogiyhteistyön merkeissä kokeilemaan ihan uutta nettivalmennusta Back to fit, jossa on ruoka-ja saliohjelmien lisäksi koko ajan saatavilla myös oman personal trainerin tuki. Lisäksi puhelimeen saa ladattua Syke-ohjelman, jonne merkitään salitreenit ja ruoka-ajat ja pt voi seurata niitä sitä kautta. Joka viikko saan henkilökohtaisen palautteen viikon treeneistä ja aina saa kysyä, mikäli joku asia mietityttää. On siis koko ajan se apu ja neuvo yhden viestin päässä.

Koen tässä itselleni tärkeimmäksi sen ulkopuolisen tuen, mikäli sentit junnaavat jatkossakin. Ehkä ammattilainen voi ruokamäärien ja treenikertojen perusteella hieman katsoa, että missä se vika on, jos tulosta ei tue. Omassa ohjelmassani on salikertoja viikossa 3-5, suositeltavaa olisi tuo viisi. Ajanpuutteen vuoksi treenejä voi kuitenkin yhdistääkin eli periaatteessa kahdella tai kolmella kerralla voi tehdä kaikki salitreenit. Muutenkin pt:n kanssa on helppo katsoa yhdessä jotain korvaavaa treeniä, mikäli salille ei aina ole mahdollista mennä.

Nyt takana on kohta kolme viikkoa ja treenit ovat menneet hyvin, vaikka viime viikolla määrä jäi luonnollisesti vajaaksi, kun meillä oli ystävän häävalmisteluja loppuviikosta ja leipomishommia. Lisäksi mies oli työreissussa alkuviikon, joten parhaani mukaan tein kotona treenejä ja kävin lasten kanssa lenkillä. Tällä viikolla takana on jo kolme treeniä sekä cardiotreeni. Viikonloppuna pitäisi vielä yksi rykäistä jossain välissä, niin olisi tarvittavat salit plakkarissa. Ja hyvältä tuntuu! Puntarilla en ole käynyt, koska puntari meni rikki ja uutta en ole vielä hankkinut. Fiilis on kuitenkin ollut todella hyvä ja on ollut ihana päästä treenaamaan selkeällä ja monipuolisella saliohjelmalla. Tavoite on uusi kehonkoostumusmittaus kahdentoista viikon treenijakson päätteeksi, että näkee konkreettisesti, mitä on saatu aikaan!

Yhteistyössä Nauravanappi ja Fitverstas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti