Meillä kynttilät on pyritty sijoittamaan siten, että Aava ei niihin pääse käsiksi ja harvoin kyllä poltellaankaan oikeita kynttilöitä lasten ollessa hereillä. Myöskin tulentekovehkeet pysyvät kaapissa lasten ollessa kotona. Veetille on opetettu lastenkirjan avulla, mitä tulee tehdä esimerkiksi tulipalon syttyessä. Kirjan nimi taisi olla Vilkku Paloauto ja sen lopussa on lapsille ohjeet, miten soitetaan hätänumeroon. Tämä sivu piti aina lukea sadun loputtua, joten ilmeisesti se kiinnosti lastakin.
Meillä kävikin tässä joku aika sitten niin, että minä vahingossa laitoin liesituulettimen päälle samaan aikaan kun takka oli päällä, joten savuthan siinä puski sisälle ja kaikki hälyttimet alkoivat huutaa. Veeti heti huusi, että nyt on tulipalo, kaikki pihalle! Oppi oli ainakin sen verran mennyt perille, että tiesi mitä pitää tehdä hälyttimien soidessa. Pitkään saatiin vakuutella, että se on vain savua, eikä tulta. Eli kyllä tuommoinen nelivuotiaskin jo voi oppia, miten hädän tullessa toimitaan. Ollaan myös opetettu meidän osoite Veetille, että osaa sanoa vaikkapa puhelimeen sen mikäli tarvisi oikeasti joskus jollekin kertoa missä meidän talo on.
Lisäksi olen kynttilöistä oppinut sen verran, että esimerkiksi tuikkuja ei saisi polttaa liian lähekkäin vaan ne voivat roihahtaa yhdeksi isoksi liekiksi. Myöskään pilttipurkeissa tai muissakaan vastaavan mallisissa lasipurkeissa ei saisi oikeita kynttilöitä polttaa, sillä purkin kapeneva suuaukko kuumuu ja purkki voi räjähtää. Nykyään on kuitenkin keksitty noida led-tuikkuja, joita voi poltella rauhassa missä lyhdyssä tahansa.
Pienen ajan sisällä ollaan panostettu muutenkin turvallisuuteen, sillä hommattiin Veetille juuri heijastinliivi ulkoilua varten. Aavalle ja itselle pitäisi vielä ostaa, mutta tuolla kertaa ei löydetty pienempää kokoa kuin kuusivuotiaalle tarkoitettu, joka ostettiin vain Veetille. Lisäksi ostettiin häkävaroitin, joka pitäisi vielä asentaa jonnekin takan lähistölle. Pelkkä palovaroitinhan ei ilmoita, jos ilmassa on häkää, joten siksi hommattiin erillinen varoitin. Veetikin tiesi heti kertoa, että Pekka-papan mökillä on myös samanlainen. Ilmeisesti siitä on siellä keskusteltu :) Palovaroittimet meillä on kytketty sähkövirtaan, joten pattereiden vaihdosta ei tarvitse huolehtia ja toimivuuskin tulee aina välillä testattua meikäläisen toimesta. Ainakin silloin kun leivontajutut kärähtää uuniin...
Lapsiperheessä ei varmaan koskaan voisi olla liian varovainen minkään suhteen, mutta itse olen yrittänyt muistaa ne vaarallisimmat tavarat ottaa semmoisista laatikoista pois, mihin Aava pääsee. Pesuaineet siirsin alakaapista yläkaappiin, mutta keittiöstä pitäisi ehkä vielä siirrellä tavaraa alalaatikoista pois, koska niissä on vielä esimerkiksi yleiskoneen teriä. Ihan outoa minulle, kun Veeti ei ikinä ollut kiinnostunut kotona laatikoiden purkamisesta!
Millaisilla jutuilla teidän perheessä on huomiotu lasten ja aikuisten turvallisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti