sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Suru on kunniavieras

Tasan vuosi sitten oli kesän ensimmäinen kunnon hellepäivä. Samanlainen auringonpaiste kuin tänäänkin. Päivämäärä, joka ei unohdu. Vaarin kuolemasta tulee tänään ensimmäinen vuosi täyteen. Tuntuu, että se oli eilen, mutta silti siitä on jo todella pitkä aika. Harmittaa kovasti, että et ehtinyt nähdä Aavaa. Ehkä katselet meidän touhuja sieltä jostain ja naureskelet kaikille tempauksille, mitä lapset tekevät. Meilläkin on ikävä.


surua kyynelin kastella täytyy
jotta se puhkeais kukkaan
helli ja hoivaa varoen vaali
ettei se menisi hukkaan



pois älä oveltas käännytä koskaan
suru jos koputtaa milloin
pyydä se sisälle syötä ja juota
tarjoa yösija silloin


sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
hajoaa se maahan multaan
näät sen silti kukkana aina
muistot on kalleinta kultaa
eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
lähti se muualle matkaan
vielä se tulee mennäkseen jälleen
lähemmäs kuin aavistatkaan


se mitä kunniavieraasi kertoo
kätke se sydämees tarkoin
ei niitä oppeja kirjoista löydä
ei ostaa voi miljoonin markoin


itkuja varten on ihmisen silmät
vierikää kyyneleet
tuleehan tuolta se toinen päivä
kun on kepeät askeleet

*Jenni Vartiainen - Suru on kunniavieras

4 kommenttia:

  1. Kaunis postaus <3 Saan olla onnellinen kun kaikki omat isovanhemmat vielä elävät..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Mulla on ollut vain äidin puolen vaari ja isän puolen mummu, muut ovat kuolleet jo ennen syntymää. Tosin mummu ei minua enää muista dementian vuoksi :/

      Poista
  2. Halauksia sinne ♥ Tänään tulee vuosi siitä kun isäni kuoli, suru ja ikävä kulkee edelleen joka päivä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halaukset myös sinne <3 Kyllähän tuo lähes päivittäin mielessä on, mutta suru hellittää pikku hiljaa päivä päivältä ja nyt osaa miettiä niitä muistoja ilman, että koko ajan itkettää.

      Poista