sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äideille

Tänään on taas se päivä vuodesta, kun kerhosta tai hoidosta lasta hakiessa kasseihin on sujautettu jokin pieni äiti-tekstillä varustettu yllätys. Käskin Veetin piilottaa oman yllätyksensä minulta, niin ei mennyt kauaakaan, kun tuli innoissaan selittämään, kuinka vei sen yllätyksen sängyn viereiseen lipastonlaatikkoon piiloon, että et voi sitä nyt löytää. Minulle tämä on elämäni neljäs äitienpäivä ja ensimmäinen kahden lapsen äitinä.

Aamulla sain sen kunniaksi nukkua pitkään ja herätessäni aamupala oli tehty valmiiksi. Veeti oli askarrellut kerhossa kortin ja mieskin oli muistanut lahjalla. Iltapäivällä kävimme syömässä ravintolassa ja mukaan kutsuttiin myös Veetin molemmat mummut sekä pappa.

Olen kyllä todella onnellinen siitä, että asutaan näin lähellä äitiäni ja nähdään usein. Lapsetkin näkevät mummua useamman kerran kuussa. Silloin kun ei nähdä niin soitellaan. Jos äiti ei ole koko viikkona soittanut, pitää jo soitella perään, että missä puhelu viipyy. Mieskin joskus aina jaksaa ihmetellä, että mitä sinä taas soitit äidilles, ettekö te juuri pari tuntia sitten nähnyt! :) 

Meillä on äidin kanssa ollut mielestäni aina aika mutkaton suhde ja mitään ihan valtavia konflikteja ei ole koskaan ollut. Vaikka kai niitä "ihanassa" teini-iässä on kaikilla, mutta yleisesti ollaan kyllä riidelty mielestäni hyvin vähän. Tietty äiti saattaa olla asiasta eri mieltä... Äitini on aina ollut rento äiti, joka on kuitenkin osannut asettaa sopivasti rajoja. Äiti on myös ihana mummu, joka jaksaa touhuta lapsien kanssa tunnista toiseen ja pyytää yökylään silloin kun on vapaalla töistä. Veeti tykkää valtavasti olla mummulla ja kyseleekin aika ajoin, että milloin pääsee taas mummulle yökylään. Huippua on, että välimatkaa on niin vähän, että lapset voi hurauttaa autolla yöksi mummulaan ja hakea seuraavana päivänä pois. Alla olevan mietelauseen löysin netistä kun ehdin jotain kivaa runoa äitienpäivään liittyen. Aika hyvin sanottu mielestäni. Ehkä sitä teininä ajattelee usein, että minusta ei ainakaan koskaan tule samanlaista kuin äiti. Nykyään sitä huomaa olevansa monessa asiassa ihan niinkuin äiti, mutta enää sitä ei ajattele huonona asiana vaan hyvänä.

Viisas ystäväni sanoi minulle, että nuoren naisen aikuistumisen huomaa siitä, että hän alkaa tulla toimeen äitinsä kanssa. Luulen tämän johtuvan siitä, että aikuistuessamme löydämme itsestämme niin paljon äitimme piirteitä, että meidän on pakko alkaa pitää häntä Huipputyyppinä.

Meillä on äidin kanssa myös yllättävän samankaltainen maku monien asioiden suhteen. Tykätään esimerkiksi samantyylisestä sisustuksesta ja suurta hupia on kaupassa osoitella jotain vaikkapa hyvin vääräntyylisiä tavaroita ja uhata osta semmonen lahjaksi. Kuten esimerkiksi jotain Tiffany-lamppuja tai pitsiverhoja. Uskaltauduin lahjomaan äitiä tänä vuonna itse tehdyllä tunikalla ja kokokin meni onneksi kerralla nappiin! Ehkä joskus saan sovituskuvan tästä, kun en hoksannut sitä tänään ottaa kun äiti pani tämän ravintolaan päälle.


Veeti laittoi mummun pakettiin pari keittiöluutua.


Anopille puolestaan laitettiin pakettiin pipo sekä Veetiltä luutut tietenkin toisellekin mummulle.


Jokaisen eletyn sekunnin, huonon ja hyvän.
Jokaisen porraskäytävän, jokaisen rapunpielen,
jokaisen tunteen syvän, ilon ja huolen,
jokaisen halin, jokaisen päälle puetun takin!

Yksi suhde läpi elämän kestää 

- kestää yhdessä onnen hetket 
- kestää riidat, itkut, ongelmat 

Tämä suhde ei mene rikki, 
ei murru paineessa,
pysyy vakaana sodankin keskellä. 

Äiti rakastaa tytärtään puhtaasta rakkaudesta.
Se rakkaus ei katso ulkonäköä, 
ei sisällä petollisuutta,
eikä hae omaa etuaan.
Äiti rakastaa lastaan hänenä itsenään 
säilyy tukena ja turvana aina.

Me lapset sanomme liian harvoin: 
"Äiti, minä rakastan sinua." 
mutta ajattelemme niin koko pitkän

elämämme ajan. 

Tämän runon myötä haluan toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille, äidiksi tulemisesta haaveileville sekä niille, jotka ovat kohta äitejä. Olette päivänne ansainneet!

2 kommenttia:

  1. Siis mun oli nyt aivan pakko tehdä pilkkuaviilaava insinöörimäinen tarkistuslaskenta :D Tuloksena kuule, että tämä oli sun neljäs äitienpäivä :) Mulle tää oli kolmas (laskin sitäkin jo moneen otteeseen) ja Veeti on sen verran Kiiraa vanhempi, vaikkakin K on syntynyt huhtikuun puolivälissä, että ekana äitienpäivänä se oli nelisen viikkoa vanha.

    Kamala ilmoittaa lisävuosista, mutta näin nyt kävi ;)

    VastaaPoista