Mekkoja, mekkoja

Mulle on varmaan iskenyt jokin mekkomania, kun tekisi mieli ommella vain mekkoja. Tai oikeastaan liivareita. Niitä kun saa tehtyä aika pienestäkin pätkästä kangasta ja meillä mies tykkää jostain syystä pukea liivarin päälle Aavalle, jos saa itse valita päivän vaatteet. Mun poissa ollessakin Aavalla näkyy aina olevan kettuliini-liivari. Ovat kuulemma niin helppoja vaatteita.

Uusimmassa Ottobressa oli todella kivan näköinen mekko, joten se meni heti kokeiluun. Testiversion tein tästä ihanasta sydänkankaasta, jota olen ostanut toiselta ompeluryhmäläiseltä. Kaavan nimi oli joku omenaan liittyvä, ehkä Giant apple? Leveys 74cm ja pituus 80cm, että olisi pidempi-ikäinen. Kanttasi turkoosilla, että sain vähän kontrastia. Tässä on aika hauskat nuo pikkuhihat. Vielä pitäisi sovittaa päälle, että miltä ne näyttää. Uskaltaa sitten tehdä toisenkin samalla kaavalla, mikäli malli on hyvä.

Fuksianvärisen joutsofroteen jämästä tein perusliivimerkon, mutta piristeeksi tein tuommoisen sadepilven eteen. Ompelin ihan vain suoralla kiinni ja reunat saavat rauhassa käpristyä pesussa. Tästä tuli mielestäni tosi kiva. Pitäisi vain tehdä tai ostaa mustia bodeja, kun niitä tarvii tämmöisten mekkojen alla. Lehtijuttukin on ilmestynyt, mutta koska mulla ei ole vielä konkreettista lehteä, niin kirjoittelen siitä sitten myöhemmin!