Mittoja ei ole nyt otettu, koska seuraava neuvola on vasta yhdeksän kuukauden iässä ja sekin on isäneuvola. Ärsyttävän pitkä väli tässä. Veikkaisin kuitenkin, että pituutta on jo se 70cm kasassa ja painoakin on varmaan tullut. Näkisihän tuon omalla puntarillakin kun kävisi Aava sylissä punnitsemassa itsensä.
Aava on lähtenyt nyt kunnolla ryömimään ja vaeltelee pitkin taloa tutkimassa paikkoja. Viihtyy myös jonkin verran paremmin nyt yksikseen, kun pääsee paikasta toiseen. Tosin sekin on kyllä ihan päiväkohtaista. Toisinaan ei kelpaa millään lattialle jättäminen. Aava nousee myös konttausasentoon, mutta keinuttaa vain itseään siinä, eikä vielä yritä mennä eteenpäin. Bongasin eilen ensimmäistä kertaa Aavan "seisomassa" polvien varassa Veetin huoneessa junarataa vasten. Nojasi siis käsillään junarataan (joka on siis vähän maasta korkeammalla) ja oli polvien varassa. Saman tien kun kameran sain hollille, niin tyttö veti itsensä tietenkin maahan.
Meillä asuu vieläkin hyvän ruokahalun omaava pikkuneiti. Suu ammollaan odottaa yleensä seuraavaa lusikallista. Meillä syödään viisi ruokaa päivässä ja eilen uutena maistettiin kananmunaa. On muuten jo melko vaikea keksiä mitään uusia ruokia kun tuntuu, että meillä syödään jo kaikkia semmoisia perusruokia! Minkä ikäiselle sitä paistettua ruokaa sai antaa? Mietin, että milloin esimerkiksi voisi antaa banaanilättyjä, kun ne paistetaan pannulla...
Ostettiin viime viikolla kaupan ruokia mun sairastumisen vuoksi kun tietenkin pakasteesta loppui samaan aikaan kaikki soseet. Oon siis tehnyt melkein kaiken ruuan Aavalle tähän asti itse. Kaupan kasvissoseet ei uponnut, ei sitten millään. Muutama haukku meni ja sen jälkeen suu ei vain auennut. Omat ruuat ovat aina kelvanneet. Kaupan kasvissoseet olivat muutenkin ärsyttävän löysiä ja niitä oli vaikea sen vuoksi syöttää, kun eivät meinanneet pysyä lusikassa.
Syödään pääsääntöisesti soseita ja yritän päivässä antaa aina jotain myös itse käsillä syötäväksi. Parsakaali on tainnut olla sormiruuista suosituin ja sitä Aava vetäisi varmaan kokonaisen kaalin kerrallaan jos antaisi. Tokihan se on myös helppo syötävä kun pysyy hyvin kädessä. Maitoa saa korvikkeena sekä äidinmaitona, vähän riippuen tilanteesta.
Illalla nukkumaanmenoaika on kasin maissa ja aamulla herätään seiskan ja kasin välissä. Ekat päikkärit on kymmenen ja yhdentoista välissä sen tunnin, puolitoista ja iltapäivällä toiset johonkin aikaan ja niiden kesto vain sen maksimissaan puoli tuntia. Aava nukkuu edelleen vuorokaudessa vähemmän kuin Veeti. En tiedä alkaako nukkua pidempiä unia, jos nukkuisi vain yhdet ja myöhemmin, mutta epäilen kyllä. Ja tuohon puoleentoistatuntiinkin saa käydä yleensä ainakin kerran lykkäämässä vaunuissa uudelleen uneen, kun yrittää herätä jo alle tunnin unien jälkeen. Autossa nukahtaa, mutta kaupassa esimerkiksi herää heti.
Yöt menee vaihtelevasti. Liikkumisen myötä se yksi aamuyön syönti ei ole riittänyt, mutta monesti se toinen syöttö osuu siihen aikaan kun menen itse nukkumaan, joten sen vuoksi ei tarvitse herätä. Tokihan tuota voisi yrittää yöllä saada nukahtamaan ilman syöntiä, mutta vielä olen ainakin ollut liian mukavuudenhaluinen itse.
Kaukalossa oleminen on ihan tylsää ja siinä kannattaa myös huutaa kurkku suorana, mikäli sattuu heräämään kesken automatkan. Kiva sitten ajella menemään kun takapenkillä toinen huutaa kuin hinaaja. Minkäs teet kun ahdistaa olla paikoillaan. Meidän perhe ei siis varmaan kamalasti ajele pitkiä matkoja autolla ennen kuin tuo lapsi osaa viihdyttää jollain itseään. Varsinkin kun takapenkillä on aika vähän tilaa aikuisen istua istuinten välissä, että voisi samalla viihdyttää Aavaa.
Alla pieni videopätkä ryömivästä Aavasta. Mistä tulikin mieleen, että sitterin saisi kyllä jo siirtää jonnekin säilytykseen, kun ei sitä enää käytetä ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti