Mihin ne tunnit katoaa

Jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja! Halua olisi tehdä vaikka ja mitä, mutta tosiasiassa en saa mitään tehtyä, kun tuntuu, että aika ei riitä. Sitten kun saa hetken aikaa niin ei osaa päättää, että mitä tekisi ja se aika kuluu johonkin turhaan oleskeluun ja koneella istumiseen.
Blogissakin on nähty vaan pikaisia vaatepostauksia, kun tuntuu, että kirjoittamiseen saati sen tekemiseen ajattelun kanssa ei ole aikaa. Tai olisi sitä illalla kahdeksan jälkeen, mutta kun sillon pitäisi ehtiä tehdä muutakin ja jos ommella mielii, niin sekin pitää tehdä illalla. Nyt kun Veeti on täysipäiväsesti kotona ja Aava nukkuu onnettoman vähän (tunnin) päikkäreitä päivässä, niin silloinkaan ei ehdi tehdä mitään.

Tai ei mitään on ehkä väärä sana. Ehditäänhän me tehdä vaikka mitä päivän aikana, mutta tarkoitinkin omia juttuja. Kuulumisiakin on tullut kerrottua viime aikoina vähemmän. Veetillä siis loppui toukukuun lopussa hoito ja seuraavan kerran hoitoon pitää mennä vasta lokakuun puolessa välissä. Nyt sitten yritetään keksiä päivät tekemistä, että kaikki viihtyisivät kotona ilman kiukuttelua. Tällä viikolla ollaan käyty mm. piknikillä ompelijanaisten ja heidän lastensa kanssa, naapurien lapsenlapsi uskaltautui Veetin kanssa leikkimään ihan sisälle asti pariinkiin otteeseen saman päivän aikana, meillä kävi torstaina mun kavereita lapsineen ja tänäänkin meillä oli kavereita kylässä ja Veetille leikkiseuraa. Yllättävän haipakkaa onkin ollut tämä viikko.

Mutta kannatti näemmä valittaa viime postauksessa siitä Aavan mun perään itkemisestä, sillä sen jälkeen on ollut paljon helpompaa! Aava on märissyt huomattavasti vähemmän ja on viihtynyt välillä pitkänkin aikaa omissa touhuissaan. Olen saanut välistä tehdä jotain kotitöitäkin ilman yhdeksän kilon punttia lahkeessa :)

Tänään lastasin iltapäivällä lapset autoon ja käytiin ruokakaupassa ennen miehen kotiin tuloa. Järkytyin Prismassa kovasti pitaleipien hintaerosta Lidlin leipiin verrattun ja oli pakko hurauttaa hakemaan ne erikseen Lidlistä. Prismassa neljän leivän paketti maksoi noin 2,5e ja Lidlistä saa kuusi leipää hintaa 0,89e. Aika reipas ero tulee, varsinkin kun Prismasta olisi pitänyt ostaa kaksi pakettia eli hinta olisi ollut melkein vitosen! Onneksi tuli lähdettyä vielä Lidliin, sillä siellä oli Liljakimppuja alle kolmella eurolla! Ostin siis itselleni kukkia viikonlopun kunniaksi. Ja onnistuin näemmä näin illalla ottamaan vielä todella hämäriä ja sumeita kuviakin. Kukista pitäisi toivottavasti tulla valkoisia. Ainakin yksi auennut kukka toisessa kimpussa oli valkoinen. Aiemmin viikolla meillä oli myös kukkia, nimittäin lupiineja. Musta ne on nättejä niin poimin lenkiltä muutaman vaaleanpunaisen oksan maljakkoon.

Prismasta puolestaan löysin tuommoisen kivan, valkoisen maljakon. Tuo kaipaisi ilmiselvästi jotain yhtä kivaa kukkaa sisäänsä. Pitää varmaan käydä hakemassa joku kiva luonnonkukka tuohon. Reilun kympin hintakaan ei päätä huimannu.

Löysin myös uuden lempparimaun purkista, nimittäin Jenkin Polkan makuinen purkka! Melkein kuin karkkia söisi, kun tuon nakkaa suuhun.

Meillä on aloitettu talonmaalausurakka, joten käytiin hakemassa illalla koko perheen voimin Kärkkäseltä maalia ja kävin ostamassa tuommoisen sporttivyön, että saa puhelimen lenkillä johonkin niinä kertoina, kun ei ole vaatteissa taskuja. Vanhalle puhelimelle mulla oli ennen semmoinen käsivarteen tuleva kotelo, mutta tuon S4:n kotelo olisi jo aika iso niin ei ollut kiva laittaa semmoista enää käsivarteen. Saa nähdä mimmoinen tuo on käytössä. Sinne pitäisi mahtua nyt sitten myös tarvittaessa vaikka pieni juomapullo mukaan ja avaimet. Onko kellään kokemusta juoksuvyöstä?

Tällä hetkellä lapset nukkuu ja mies on frisbeegolfseuran talkoissa. Äsken tein pienen kotitreenin ja nyt laiskottelen tässä koneen ääressä ja nautiskelin yhden minttudaimin. Sauna on lämpenemässä ja Sommersby jääkaapissa viilentymässä. Ehkä vähän ompelua tai surffailua ja jospa se mieskin kohta kotiutuisi saunaseuraksi. Huomenna sitten maalataan, mikäli ei sada vettä. Hauskaa viikonlopun alkua kaikille! Joko on suunnitelmat valmiina?

Maijat ja Raidat ne yhteen soppii

Tulipas hauska sanaleikki otsikosta, kuinka moni hoksasi? Kuvissa näkyvät sukkahousut ovat nimittäin Raida-merkkiset ja samalla raitaiset, joten raitoja ja Raidoja monessa mielessä. Kävin viime viikolla Oulun reissulla tutustumassa myös Verson Puotiin ihan livenä ja hain muutamaa kangasta lahjoja varten. Jotain ostin itsellekin ja ihana Anna-Elina nakkasi mulle vielä minipalan Maijoja mukaan. Korkeutta palalla oli tasan tuon verran, mitä Aavan mekossa näkyy plus tietty saumanvarat.

Ajattelin heti, että kyllä tästä jonkun ihanan vaatteen Aavalle saa ja niin saikin. Kaavana tuttu Little elephant, jonka yläosan tein EK:n raitatrikoosta, koska Maijojen kuvio olisi mielestäni ollu yläosaan liian iso. Maijoja riitti kuitenkin vielä huppuun ja jäi muutama ehjä tyttö vielä muuhunkin käyttöön. Helmaan lisäsin vielä resorin, että olisi vähän pidempi-ikäinen.

Aika suloinen tämä kangas ja sopii kyllä täydellisesti kankaiden yönä Hannan kankaasta ostettujen Raidan Palikka-sukkisten kanssa! Maijoillakin kun on kankaassa mustavalkoraitaa päällä. Sovituskuvia on nykyään hieman vaativaa ottaa, kun Aava seisoo aina jotain vasten, että etupuoli vaatteesta jää aina piiloon.

Vaikka en jotenkin aluksi lämmennyt tälle kankaalle ( siis niin paljoa, että olisin tilannut), tuli tästä varmaan yksi meidän lempimekoista! Kuviokaan ei ollut liian isoa pieneen vaatteesee, vaikka niin pelkäsin. Jätin kuitenkin pois tuosta etu- ja takakappaleelta ne rypytykset, että kuvio olisi helmassa mahdollisimman suorassa ja Maijat näkyisivät hyvin.

Pipipussi ja mekkonen

Joskus tekee ihan valtavasti mieli ommella, vaikka oikeastaan aikaa ei olisi. Pahimpaan hätään itsellä auttaa jokin pienen pieni ompelus, jonka tekemiseen ei mene kymmentä minuuttia kauempaa. Viime kerralla ompelutuskien iskiessä se oli pipipussi. Pipipussi on siis riisinjyvillä (voit käyttää myös esim kauraa, itseltä ei semmoista löytynyt) täytetty pussi, jota säilytetään pakasteessa. Kuhmun sattuessa sillä voi painaa kipeää kohtaa ja kylmä helpottaa kipua. Samaten pussia voi kuumentaa mikrossa tarvittaessa. Saa nähdä, että tuleeko tälle meillä käyttöä. Veikkaan, että itse olen se, joka tätä kaivaa esille aina kun onnistun kolhimaan itseäni johonkin. Kankaana pieni pala muumikangasta ja kuvaan sattui sopivasti pienet hattivatit.

Jatketaan juttua toisella puuvillaompeluksella. Tein Ottobren Kokeshidoll- kaavalla Aavalle ensimmäisen puuvillaisen singoallan. Kokona 80cm ja ehkä hitusen voisi olla kapeampi ja reilusti pidempi mekko. Nyt tämä on melkein paitamittainen. Kankaana tässä samaa isomummuni vanhaa lakanaa, mistä tein Aavalle myös lakanat pinnikseen.

Muuten helppo ommeltava, mutta en oikein ymärrä, että miten tuon kuminauhakujan saa nätisti ommeltua puuvillaan. Kun yritti kääntää tuota kangasta pääntieltä, niin väkisinkin tulee ruttuja, kun puuvilla ei jousta. En tiedä olisiko tuo kuulunut oikeasti tehdä alavaran kanssa? Olisiko jollain hyvää vinkkiä? Onneksi rypytyksen ansiosta ne rutut eivät oikeastaan näy tuolta.

Kesäyökkäri

Koneen valokuvakansiota siivotessa tuli vastaan pari kuvaa tästä kesäyökkäristä, jonka ompelin Veetille ennen Turkin reissua. En nyt ainakaan yhtäkkiä muista, että olisin sitä täällä esitellyt. Kaavana käytin Ottobren nettisivuilta löytyvää ilmaiskaavaa yläosaan. Alaosa on tavallinen housukaava pätkäistynä lyhyeksi.  Muuten ihan passeli kaava, mutta jotenkin kirraa tuolta kainalon alta. Mitähän tuolle pitäisi tehdä?

Tähtitrikoo on Hannan kankaan ja ostettu camp kakkosella jostain palalaarista. En oikein tiedä, että onko tuo nyt virallisesti trikoota, sillä se on ehkä vähän paksumpaa ja aivan unelman pehmeää sisäpuolelta. Palanen oli niin pieni, että korkeussuunnassa se ei riittänyt paitaan kokonaan, joten yhdistin yläosaan valkoruskearaitaista kangasta palan. Tuokin leiriltä semmoisesta saa ottaa-kasasta. Nämä halvat tai ilmaiset kankaat ovat omiaan yökkäreihin, kun en niihin niitä kalliimpia kankaita raski kuitenkaan käyttää!

Neiti kesäheinä 9kk

Aavalla tuli eilen mittariin 9kk ja samalla oli ensimmäinen isäneuvola. Täällä siis järjestetään yksi neuvola, jonne toivotaan isän tulevan lapsen kanssa kahden. Minä joudun siis odottelemaan syyskuulle, että pääsen Aavan mukaan seuraavan kerran neuvolaan. Edellinen neuvola oli puolen vuoden iässä, eli neuvolakäyntejä on harvennettu siitä, mitä niitä Veetin aikana oli.

Aavan mitat neuvolassa olivat seuraavat (suluissa 6kk mitat):

paino 9,17kg (8,325kg)

pituus 72,8cm (69cm)

pipo 45cm (43,2cm)

"Touhukas pirpana. Olet suloinen! Mukavasti isille juttelet. Ryömien liikut, tukea vasten seisot. Ensikengät, kunhan harj. askeltamista. 10kk isästä hapanmaitotuotteet".

Tuommoiset tekstit oli Aava saanut neuvolatädiltä. Kaikki muutenkin hyvin. Yhdeksän kuukauden iän kunniaksi Aava otti eilen muutamia konttausaskelia. Tähän mennessä on ottanut ehkä kerralla yhden tai kaksi, mutta nyt jo liikkui hieman eteenpäin kontaten.

Liikkumisesta vielä sen verran, että Aava nousee nykyään jo melko näppärästi seisomaan tukea vasten ja parhaimmillaan ottaa keittiönpöydän reunasta kiinni ja nostaa itseään ilmaan! Alas ei tosin vieläkään osaa tulla, joten on koko ajan jumissa jossain päin asuntoa. Eteenpäin menee vieläkin ryömimällä, koska se on nopein tapa. Seisoessa osaa liikkua esimerkiksi sohvasta kiinni pitäen. Taaperokärryn kanssa ei vielä pysy pystyssä, mutta käsistä taluttamalla on alkanut ottaa askelia.

Viime viikolla nautittiin kuumista kesäpäivistä ja Aavakin sai ammeen pihalle. Läträsikin niin paljon, että vedestä oli ehkä puolet jäljellä lääräämisen jälkeen. Ostin kerran kirpparilta Aavalle tuon flexibathin, joka on kyllä todella kätevä, kun menee pieneen tilaan pesuhuoneessa. Veetikin haluaa käydä tuossa ammeessa, vaikka se on pienempi kuin Veetin oma.

Ruuat menevät sormiruokana sekä soseena. Saadaan kohta Ikeasta kokovartaloessu, niin sen jälkeen alan laittamaan ahkerammin lusikkaa Aavan omaan käteen. Puurot ja soseet syötän edelleen lusikalla, mutta paljon Aava syö myös sormin. Täysin ei kuitenkaan edelleenkään sormiruokailla.  Välistä Aava syö samaa ruokaa meidän kanssa (ilman suolaa) ja välistä saa soseita. Ruokahalua löytyy ja toisinaan pitäisi saada syödä kaikki sormin, eikä lusikka kelpaa ollenkaan.

Tuntuu, että itse en ehdi tehdä mitään päivän aikana, koska Aava on vähentänyt nukkumista päivällä entisestään. Ennen nukkui aamulla sen tunnin tai puolitoista ja iltapäivällä maksimissaan puoli tuntia. Tällä hetkellä on menty aamupäivän neljänkymmenen minsan päikkäreillä! Oon kyllä vähän kateellinen niiden lasten äideille, joiden lapset nukkuvat kolmekin tuntia putkeen ja iltapäivällä vielä lisää. Ei oikein saada rauhassa Veetinkään kanssa esimerkiksi pelailla, kun Aava ei viihdy yksin lattialla, että voitaisiin Aavan hereillä ollessa pelata. Lattialle ei voida mennä pelaamaan, kun Aava ottaa kortit.
Eikä jaksa kyllä kuunnella itkuakaan pelin ajan, jos toista ei huomioi ollenkaan. Eilen Aavan ja isin ollessa neuvolassa pelattiinkin sitten urakalla eri pelejä, kun saatiin rauhassa pelata :)

Nyt on meneillään entistä enemmän joku äitiin ripustautumiskausi. Jos ollaan miehen kanssa molemmat kotona, niin Aava roikkuu koko ajan mun lahkeessa kiinni. Yritäppä siinä lintata pyykkejä pikkuapina sylissä :) Nyt on ollut onneksi pari helpompaa päivää välissä ja tänään Aava ja Veeti jopa leikkivät sulassa sovussa Veetin huoneessa hetken aikaa. Kumpikaan ei itkenyt ja se on harvinainen tilanne!

En tiedä milloin tuo helpottaa, että lapsen voisi hetkeksi laskea lattiallekin ilman, että saa perään kamalan huutokonsertin, joka kuulostaa siltä, että olisi tapahtunut suurikin vääryys tai laiminlyönti. Onko teillä ollut tämmöisiä sylivauvoja? Milloin tuo vaihe on helpottanut? Eikai tässäkään muuten olisi mitään hätää, mutta yhdeksän kuukautta kestäneenä voin sanoa, että olen välistä melko väsynyt tähän touhuun. Ei vaan yksinkertaisesti jaksaisi kuunnella jatkuvaa itkua, mutta en jaksa kantaa lasta sylissäkään ihan koko päivää. Vessassakin on kivempi käydä yksin ja ilman itkuefektiä. Siihen vielä yhdistettynä ne pienet unet päivällä niin huhhuijakkaa. Joskus vaan tulee stoppi siihen jaksamiseenkin ja sunnuntaina mies pakkasi lapset autoon ja lähti puistoon niin sain hetken olla yksin.

Muutoinhan Aava on edelleen oma suloinen itsensä, joka tykkää huomiosta ja väläyttelee aurinkoisia hymyjä kaikille, jotka hänelle juttelevat. Pikkuhiljaa alkaa olemaan myös enemmän vuorovaikutusta eli kun Aavalle juttelee niin saa takaisin juttelua jne. Aava on siinä suhteessa samanlainen kuin Veeti oli, että tykkää kaikista leikeistä, missä kunnolla höykkyytetään ja hyppytetään. Mitä ronskimmat leikit, sitä suurempi nauru :) Tuommoinen pienen lapsen tai vauvan nauru on kyllä niin hauskaa kuultavaa!

Tänään meillä on ollutkin ihan eri rytmi, kun en saanutkaan Aavaa nukkumaan normiaikaan kympin maissa vaan tyttö suostui nukahtamaan vasta puoli yhden jälkeen. Saa nähdä, että piteneekö unet jos nukkuu näin myöhemmin. Ennen sillä ei ole ollut mitään vaikutusta, vaikka olen yrittänyt siirtää unia myöhemmäksi. Nyt on mennyt vajaa tunti nukahtamisesta, joten ainakin paremmin mitä sen normaali neljäkymmentä minuuttia.

Aavan tukka se kasvaa myös melko kohisten ja tietenkin kattoa kohti. Meillä on tämmöinen peikkotyttö nykyään! Ihana kamala tuo tukka kun se ei asetu mitenkään päin vaan sojottaa aina mihin sattuu! :) Aava näyttää aina sähköiskun saaneelta. No, jospa ei tarvisi sitten myöhemminkään käyttää sen kummemmin mitään tyvikohottajia... Vielä kun nuo kaikki hiukset sojottaa aina eri suuntiin. Edes panta ei auta, kun kuitenkin osa hiuksista jää pannan ulkopuolelle. Otsatukka alkaa olla sen verran pitkä, että sen ollessa suorana alaspäin (erittäin harvoin), se alkaa mennä silmille. Täytynee lähteä pinniostoksille ja sitten saakin kytätä koko ajan, että milloin se pinni löytää tiensä suuhun...

Yöt onneksi nukutaan hyvin ja yöunien kesto on noin yksitoista tuntia. Viikon sisään Aavalle on tullut kaksi ylähammasta, jonka vuoksi ehkä on nukkunut vähän levottomammin. Viime yönäkin heräsi puoli neljältä syömään. Olen vielä kuuden ja seiskan välissä Aavan herätessä lämmittänyt maitopullon ja sillä olen Aavan saanut jatkamaan unia ainakin tuonne seiskaan asti. Se nyt alkaa olla jo inhimillinen aika nousta ylös. Imettämisen lopetin Turkin reissun jälkeen ja korvikkeella mennään siis siihen asti, että saadaan alkaa juoda oikeaa maitoa.

Aava on myös hoksannut kiusanteon ja kömpiminen isin pleikkarien luo on todella jännää. Meillä on uusi pleikkari nelonen ja Aava sai sen yksi päivä päälle ja minä ehdin varmaan viisi minuuttia sitä nappia, mistä se sammutetaan! Ei meinannut millään löytyä, mutta kuitenkin tuommoinen vauva sen löysi...

"Minua ei kyllä mitkään tämmöiset säkkituoliesteet pidättele, ryömin vaan täältä päältä sinne pleikkarin ja vahvistimen luo!"

Jotain olen saanut kuitenkin ommeltuakin, nimittäin Aavalle kuvissakin päällä näkyvän jumppiksen. Kaava on jonkin ompelijan itse piirtämä ja hän oli muutamalle korvausta vastaan tämän piirtänyt. Koko on 80cm ja oli juuri passeli Aavalle. Laitoin vain pitkät resorit käyttöikää lisäämään. Kangas on Lillestoffin farkkutrikoota, josta tein joskus itselleni leggarit. Tämä loppukangas jäi täysleveyden sivusta käyttämättä ja tarkasti mallaamalla sain jumppiksen tehtyä lopusta. Yhtään palaa ei säästöön jäänyt. Ajattelin, että tällä voi ryömiä ruohikossa ilman, että tarhat heti loistaisi kilometrien päähän. Tarkoitus on ollut tehdä pihalle ihan vanhoista farkuista jumppis, mutta tästä tuli niin kiva, että taitaa jäädä tähän yhteen. Joustavuuden vuoksi tämä on myös kivempi päällä.

Pyllyyn ompelin vanhoista farkuista leikatun taskun, johon silitin vielä tuommoisen pikkusydämen koristeeksi.

Isoon ja pieneen sänkyyn

Liekkö kesähelteet vaikuttanut täälläkin siihen, etä blogi päivittyy vähän hitaanlaisesti. Mutta ehkä lukijatkin mieluummin nauttivat pihalla auringosta, mitä istumisesta koneen ääressä sisällä ;) Toissakerralla Oulussa käydessäni ostin meidän sänkyyn ihanat Annon siksak-lakanat! Voi että tykkään noista. Samaa kuviota löytyy Aavan pinnasängyn päiväpeitteestäkin. Tarkoitus oli ostaa sillä reissulla muutakin Annolta, mutta kaikki mitä olin suunnitellut, oli loppunut Kodin ykkösestä. Halvaksi tuli, kun sain vain lakanat.

Aavan pieni pupunen on saanut sängyn päälle kaverikseen virkatun pöllön. Pöllö valmistui muistaakseni jo talvella, kun halusin kokeilla tämmöisen virkkaamista ja ihan kivahan siitä tuli. Veetille olen myös tehnyt sen pöllön, mutta akryylilanka on mennyt vähän tympeän näköiseksi. Ohje on omasta päästä, mutta ainakin prinsessajuttu-blogissa taisi olla ihan kirjoitettu ohje vastaavalle.