Isäinpäivä ja sen menu

Isäinpäivää vietettiin meillä aika perinteisin menoin, eli otettiin rennosti ja syötiin hyvin. Aamulla isi sai nukkua myöhään ja minä heräsin lasten kanssa valmistelemaan myöhäistä aamiasta. Lapsille annoin voileivät aluksi, että jaksoivat odotella varsinaista koko perheen aamiaista. Kaivettiin myös lahjat ja kortit valmiiksi esille isiä odottamaan. Itse ostin miehelle merinovillaisen pipon, koska lämpimämmästä piposta on ollut puute. Tarkeneepas ulkoilla nyt paremmin lasten kanssa. Tähän väliin kai voisi sanoa, että vietettiin leppoista perhe-elämää, mutta kyllä siinä taisi välillä leppoisuus olla melko kaukana kun kaikki lapset huusivat välillä kurkku suorana kun toinen kiusaa :) Eli perusarkea, vaikka olikin isäinpäivä.

Aamupalaksi tein suolaisia vohveleita kananmunien sekä pekonin kera ja "jälkkäriksi" sai ottaa vohveleiden kanssa myös itse tehtyä omppuhilloa. Yllättävän kivasti sopi yhteen pekoni+muna-compo vohvelin kanssa!

Meillä lapset eivät syö paistettuja munia, mutta pekonia kylläkin. Paistoin pari paketillista, josta otin itse vissiinkin kaksi ja kaikki loppui heti! :) Itse tykkään, että kananmunien tulee olla tuollaisia, missä keltuainen jätetään vähän löysäksi eikä munaa saa paistaa missään nimessä kummaltakin puolelta.

Tähän olisi sopinyt hyvin kaveriksi joku vähän vihreäkin kuten herneenverso tai vaikka rucola, vaan enpä hoksannut sellaisia kaupasta ostaa. Muutenkin oli aika pikainen ruokakauppareissu perjantaina kun sinne oli eksynyt suunnilleen kaikki muutkin tämän kaupungin ihmiset! Ihmismäärästä kertonee myös se, että kaikki mahdolliset kermat oli perjantaina myyty loppuun Prismasta :)

Saatiin myös mun isä kylään ja syötiin yhdessä lounasta ja kakkukahviteltiin. Alkupalaksi tein ensimmäistä kertaa elämässäni blinejä! Lettupannu olisi aika bueno pikkulättyjä paistaessa, pitänee laittaa ostoslistalle. Blinien kaverina tarjottiin perinteisesti mätiä, smetanaa sekä punasipulia. Kun on kalastava vanhempi, ei mätiäkään tarvitse ostaa kaupasta :) Ei sillä, että koskaan raskisinkaan sitä ostaa ihan rahalla! Blinit eivät kamalasti eronneet mielestäni tavallisista lätyistä, vaikka valmistusprosessi oli monimutkaisempi. Tein osan taikinasta jo eilen hapattumaan (?) jääkaappiin ja tein sen loppuun juuri ennen paistoa.

Pääruuan kanssa mentiin helpolla ja tehtiin avokadopastaa, josta tykätään molemmat miehen kanssa tosi paljon. Tosin unohdin ostaa tavallista spagettia ja tumma versio ei kyllä ollut läheskään niin hyvää! Lapset eivät tykkää avokadosta, joten he saivat samalla vaivalla tehtyä pestopastaa (pelkkää spagettia, johon sekoitettiin kaikille pari lusikallista pestoa!).

Jälkkärinä tällä kertaa aika perus täytekakku. Tiedättekö, ollaan asuttu tässä talossa kohta viisi vuotta, enkä ole KOSKAAN tainnut saada paistettua kunnon kakkupohjaa. Vuosia oon soimannut itseäni, että kuinka kukaan voi olla yksinkertaisesti näin paska leipuri ja esimerkiksi Viian synttäreille tilasin kakkupohjan naapurin mieheltä. No, päätin sitten harrastaa kokeilevaa keittiötä ja selvittää, että onko tässä taloudessa paska kokki vai paska uuni ja menin mummulaan (eli mun äidille) leipomaan! Oltiin siellä siis lasten kanssa ja päätin testata ihan sitä perusohjetta, mihin tulee lasi kaikkea. No tein kakun, nakkasin uuniin ja otin pois lähes täydellisen kakkupohjan. Eli oikeasti meidän uunilla ei vain saa paistettua pohjaa. Pitänee ensi kerralla mummulassa leipoa pakastin täyteen pohjia! Nyt kyrsii kyllä aika paljon, kun meillä ei kuitenkaan mikään halvimman mallinen uuni ole. Voiskohan uunikaupoille mennä kakkutaikinan kanssa, että pääsis koeajaan ennen ostopäätöstä ;)

Kakku on leikattu vain kahteen osaan ja välissä on lemoncurdia sekä moussea, jossa oli kermavaahtoa, sitruunarahka sekä sulatettua valkosuklaata sekä yks valkosuklainen Royal-patukka. Alunperin halusin tehdä täytteen, jossa olisi ollut valkoista Tobleronea erään ohjeen mukaan, mutta en onnistunut löytämään sitä koko kaupungista!

Koristeluiksi tein pitkästä aikaa pursotuksia, jotka olisivat voineet olla hieman nätimmätkin. Onnistuin ottamaan kuvankin juuri siltä kyljeltä, josta kakkukupu vähän tuhosi yhtä ruusuketta... Pelkäsin, että kerma loppuu enkä uskaltanut ensin päällystää kakkua kermavaahdolla ennen pursotuksia, hieman se tietenkin kostautui lopputuloksessa. Pakko silti kehua, että tuo Wiltonin viisiteräinen tähtityllä on kyllä ihan loistava ja sillä saa (osatessaan) todella kauniita ruusupursotuksia ja marenkeja. Koristeen väänsin pikaisesti aamulla lasten katsoessa piirrettyjä.

Iltaruuan jälkeen käytiin vielä koko porukalla pimeässä puistossa. En tiedä saattaisiko se kahden lampun polttaminen kaupungin konkurssiin, koska mies soitti jo viikkoja sitten asiasta siihen puiston kyltissä olevaan numeroon ja ilmoitti, että valot eivät pala. Ulkoilun jälkeen katsottiin koko perhe sohvalla joku piirretty elokuva ja lapset söivät samalla iltapalaa. Siihen yhteiseen hetkeen oli kiva kruunata isäinpäivä koko perheen voimin.

Viileä polkka

Kävin pitkästä aikaa eilen parturissa! Edellisestä kerrasta on yli puoli vuotta aikaa, olisiko ollut joskus viime keväänä ennen meidän Thaimaan reissua? Olen antanut oman värin kasvaa, koska tukka on ollut huonokuntoinen, enkä ole halunnut sitä värillä rasittaa. Kävin samalla parturilla alkusyksystä ottamassa kampauksen ystävän häihin (alla kuvia kampauksesta!) ja tykästyin jälkeen niin, että uskalsin varata leikkaus- ja värjäysajan. Tätä kampausta moni kehuikin :) Itse asiassa parturi on entinen luokkakaverini, joka tekee tätä sivutyönä kotonaan, joten sinne on myös rento ja kotoisa mennä ja juttu luistaa hyvin. En tykkää käydä leikkaamassa hiuksiani ihmisellä, jonka kanssa ei juttu oikein luista. On vain vaivaantunut olo ja sitä en halua, kun harvoin käyn parturissa.

Olen tosi huono itse visioimaan mitään tukkajuttuja ja mulla ei pitkään aikaan ole ollut oikein luottoparturia, jonka käsiin uskaltaa pään antaa silleen, että tee mitä lystäät. Tai no, en kamalasti ole parturipalveluita käyttänyt viime vuosina, kun tukka oli pitkän aikaa pitkä. Edellinen parturini puolestaan on äitiyslomalla, joten pakko oli lähteä vieraille vesille.

Omat toiveet tukan suhteen olivat ne, että mahdollisimman paljon huonokuntoista hamppulatvaa pois ja värin taitto harmaaseen keltaisen sijasta. Mervi otti kuvia lähtötilanteesta ja siitä mihin päädyttiin ja onhan tuossa kiva ero ja tukka näyttää jo paljon parempikuntoiselta! Takana oli siis kovasti jo puolesta välistä katkenneita hiuksia ja väri oli todella keltainen. Omaa tukkaa näkyi todella reippaasti jo juuresta. Juureen tehtiin vähän raidoitusta ennen muun tukan värjäämistä. Sivulle sain ehdotuksen violetti-pinkistä pastelliraidasta, joka toki nyt on vielä melko tumma, kun tukkaa ei ole vielä pesty. Tämmöistä en olisi itse osannut toivoa, mutta tykkään tosi paljon! Mun työkaverilla on aina ihania pastellivärejä vaaleassa tukassa ja niitä aina ihailen. Tuo väriraita on siitä näppärä, että se jää tuonne mun paksun tukan alle ja jos tukka on auki, se ei oikeastaan edes näy. Mut jos sen haluaa näkyviin, voi letittää tuota sivutukkaa vähän. Tosi kiva idea tämmöiselle aremmalle värjääjälle!

 
Kuviin on aina hieman haastavaa saada oikeaa sävyä esille ja näissä se onkin hieman kellertävämpi kuin luonnossa. Alakuvasta puolestaan näkee värin kun tukka on kokonaan auki. Eipä juuri raitaa näy! Tukka tuntui heti omalta ja kiva kun se on nyt niin paljon parempikuntoinen. Ehkä uskallan taas suoristaa ja laittaakin sitä. Eteen jätettiin kuitenkin sopivasti pituutta, että ei ihan orpo olo ole. Oon ihan supertyytyväinen tähän!Kyllä se vaan tuo pieni ilmeen freesaus aina silloin tällöin tekee hyvää!

Lahjavinkki miehelle sekä naiselle

Olikohan se viime joulun aikaa, kun etsin miehelle jotain kivaa lahjaideaa. Joulun alla oleva isäinpäivähän on myös hyvää ideoiden poimimisaikaa kun ihmiset eri paikoissa keskustelevat lahjoista. Jostain keskustelusta minäkin nappasin idean tähän koruun, joka meillä ei tosin isäinpäiväksi ehtinyt, mutta oli ihan yhtä hyvä joululahjaidea.

Kyseessä on siis Lumoan tekstilaatta, jota saa eri mallisina ja kokoisina versioina. Itse tilasin pelkän laatan, koska tiesin mieheltä löytyvän vanhan ketjun. Meillä mies ei ole mikään korujen pitäjä, mutta tästä hän tykkäsi todella paljon ja se on ollutkin siitä lähtien kaulassa. Koruun en halunnut nimiä, vaan siihen on kaiverrettu lasten syntymäpäivät. Onpahan helppo luntata, jos joskus sattuisi unohtumaan ;) Tuossahan voi olla myös muuta tekstiä, kuten kihla/vihkipäivä tai vaikka tyttökaverin nimi jos niin haluaa. Vain taivas on rajana! Ei tarvitse siis välttämättä olla lapsia, että tämän korun voisi ostaa lahjaksi.



Minä itse puolestani olen saanut mieheltäni Kalevalakorun Lapsi-korun. Veetin synnyttyä sain sormuksen, mutta koska en osaa sormuksia oikein enempäänsä pitää, päädyttiin tähän koruun, johon kaikki lapset saisi näppärästi samaan. Minulla onkin kolme "tynnyriä" kolmesta lapsesta. Tytöille on korussa omat kivet, Veetin tynnyri on kivetön, koska en halunnut siihen sinistä. Näin se kuitenkin erottuu tyttöjen tynnyreistä.

Minusta tämänkin idea on tosi kiva ja joskus tulevaisuudessa lasten ollessa isoja voi jokainen saada halutessaan itselleen nuo omat osansa korua. Oma koruni pitäisi käyttää puhdistuksessa koruliikkeessä, kun noita kivellisiä ei oikein voi upotella mihinkään puhdistusaineisiin ja muutenkin tuo pinta on hieman haastava puhdistaa. Oma koruni satuttiin saadaan hyvällä alennuksella kun muistaakseni Kultatähti-nimisessä verkkokaupassa oli kaikki korut -30% ja myös Kalevalakorut sisältyivät tuon tarjouksen piiriin. Ketjuna mulla on joku ohuehko papuketju, ei se Kalevalan versio. Ystävälläni on tämä kaulakoru ja ihastuin siihen heti kun bongasin sen hänen kaulastaan. Muita kaulakoruja ei tule juurikaan pidettyä, koska tämä on niin mieleinen. Ehkäpä joku teistä sai näistä nyt kipinän mitä ostaa tai pyytää lahjaksi!

Halloweenin herkut

Viikonloppuna mummulassa pidettiin lasten kanssa pienet halloweenjuhlat. Tai no, juhlista ei ehkä voi puhua, mutta tehtiin iltapäiväruoka halloweenin hengessä. Itse en sen kummemmin edes tunne halloweenin perinteitä, mutta tykkään kyllä teemajuhlista ja lapsistakin on kiva tehdä jotain vähän arjesta poikkeavaa syötävää. Joskus olisi kiva koristella myös koko talo halloween-tyyliin ja pitää vaikka lasten naamiaiset! Aiemmin olen tehnyt halloweenina mm. tätä veristä kakkua, kurkkaa ohje vanhan postauksen lopusta.

Lauantaina leivottiin lasten kanssa kummitusmuffinsseja ja nämä kummitukset olivat kyllä enemmänkin symppiksiä kuin pelottavia, kuten oli tarkoituskin.  Muffinssit tehtiin Kinuskikissan ohjeella ja lisättiin päälle vain nämä marengista pursotetut kummitukset. Silmät on tehty sulatetusta suklaasta.

Lopulta ristittiin nämä kakkakummituksiksi, koska sen näköinenhän tuo muffinssi on, kuin kummitus olisi kakannut alleen. Hyvältä maistuivat kakkoineen päivineen! :)

Ruuaksi tehtiin hämähäkkejä eli nakkeja, joiden läpi pujoteltiin spagetti raakana ja sitten keitettiin, jolloin nakille muodostui jalat. Nakkeja oli myös muumionakeissa, jotka kyllä tänä vuonna epäonnistuivat, kun menin halkaisemaan nakit ohjeen mukaan ja ne vääntyivät uunissa mutkalle. 

Laitettiin suolaiseksi tarjolle myös erilaisia ruisleipäkeksejä ja nachoja sekä tuorejuustoja. Lapset tykkäävät dippailla noita ja oli meillä salaattiakin, ettei ihan nakkilinjalla vedetty.

Ai niin ja oli meillä myös makeita muumioita, eli vähän samalla periaatteella tehty kuin nakkimuumiot, mutta sisällä oli hilloa.

 Vietettiinkö teillä halloweenia?

Ulkoilua ja viilavaatetta

 *kaupallinen yhteistyö Jujuna / kaavat saatu

Mies on ollut keskiviikosta asti reissussa ja Viia sopivasti juuri silloin kuumeessa, joten ollaan loppuviikosta vietetty aikaa lähinnä neljän seinän sisällä. Viikonlopuksi oli sovittu mummulareissu, jota ei peruttu kuumeen vuoksi. Onpa helpompi kun isommat voivat ulkoilla ja olla normaalisti kun jompi kumpi meistä aikuisista voi olla Viian kanssa sisällä. Eilen illalla kuume alkoikin jo laskea ja tänään aamulla ei kuumetta ollut, joten uskalluttiin hetkeksi uloskin kunnon lämpimällä varustuksella. Viiakin oli innoissaan, kun pääsi ulos eikä tarvinut kökkiä taas yhtä päivää sisällä.

Talvi katosi ihan yössä parissa ja jäljelle jäivät vain peilijäällä olevat kadut ja liukkaat kalliot sekä satunnaiset lumikasat, jotka eivät ole vielä kohdanneet voittajaansa lämpimästä kelistä. Viimeiset kasat luovuttavat varmaan huomenna kun on luvattu vesisadetta. Näillä keleillä ihan parhaat ulkovaatteet ovat kyllä vuorilliset kura-asut! Viialla on Aavan vanha Ticetin asu ja Aavan haalari onkin matkahuollossa odottamassa noutamista. Harmillisesti saapumisilmoitus tuli kun oltiin jo matkalla mummulaan.

Viialle puettiin varalta vielä villaa alle, että ei ainakaan palelluta itseään pienen ulkoilun aikana, kun on ollut juuri kuumeessa. 

Itse suosin ulkoilussa ja urheilussa myös villaa alukerrastona, sillä se lämmittää ja hengittää hyvin, jolloin vaatteet eivät tunnut hikoillessa märältä eikä tule niin helposti vilu. Mulla on pari merinopaitaa, joista toinen on itse tehty (huonon mallinen) ja toinen on Woolpower-merkkinen. On ollut tarkoitus ommella lisää merinopaitoja ja nyt otin vihdoin härkää sarvista kun pääsin testaamaan Jujunan koko perheen kerraston kaavoja. Kaavojen pitäisi piakkoin tulla myyntiin ja ne on valmiiksi kaavoitettu villalle, joten väljyyksiä ei tarvitse itse pohtia.

Tämä onkin ehkä nopein toteutus ikinä, sillä pdf-kaava kolahti sähköpostiin juuri silloin, kun mies oli sopivasti työreissussa. Innolla odotin iltaa, että lasten mentyä nukkumaan pääsisin ompeluhommiin. Tappelin ensin langattoman tulostimen kanssa, jonka sain toimimaan soittamalla miehelle pienen puhelinkonsultaation. Melkein luovuin toivosta, mutta onneksi sain asennettua tulostimen kuitenkin. Mikähän siinä on, että tekniikka temppuilee vain ja ainoastaan silloin, kun olen yksin kotona? Tulostin kaavat ja leikoin ja ompelin paidan saman illan aikana. Mietin, että olisi voinut tehdä hienoja tehosteompeluita peittarilla, mutta päädyin kuitenkin ensin ompelemaan tavallisen version, että näkisin istuvuuden ennen kuin tekisin mitään valtavan aikaa vievää. Harmittaisi vain nähty vaiva, jos paita olisikin todella epäistuva.

Valitsin vanhaan paitaan verraten koon 38, mikä oli täydellinen valinta. En halua, että kerraston paidat ovat liian löysiä, koska niiden pitää mahtua tarvittaessa myös toisen paidan alle. Pituutta lisäsin helmaan hieman, koska haluan että se yltää kunnolla housujen sisään ja peittää vähän pyllyä. Kaavassa on takaosa paidasta hieman pidempi, mikä on ehdottomasti hyvä juttu! Kaava istui yllättävän hyvin ainakin omalle yläkropalle. Mitään muutoksia ei tarvinut tehdä. Kaavassa on valittavissa poolokaulus sekä resorikaulus ja itse valitsin resorin, koska kaulattomana poolot näyttävät päälläni todella kauhealta. Vaikka eihän tuota alupaitaa sinänsä juuri kukaan näe :) Jujunan blogista pääset katsomaan lisäkuvia muista vaatteista.

Villoissa olen lapsillakin suosinut juurikin merinoa, koska se on mukavan ohutta ja kutittamatonta. Aiemmin olenkin kirjoitellut meidän viime vuoden villavaatteista täällä. Monet tavallisesta villasta tehdyt vaatteet ovat selkeästi paksumpaa kuin merinovilla ja ulkovaatteet tuntuvat helpommin ahtaalta, kun välissä on paksu kerros. Merinovilla harvemmin myöskään kutittaa samalla lailla kuin tavallinen villa. Meillä ei oikein lapsilla osata kerrastoja käyttää ja leggareina housuihin tulee helposti polvipussit, koska merinossa ei ole elastaania. Ajattelin, että lapsille voisi ommella hihattomia merinopaitoja, jotka mahtuisivat hyvin tiukempienkin pitkähihaisten kanssa eivätkä jäisi kurttuun päällypaidan kanssa. Sisätiloissa en osaa myöskään välikerrastoja lapsilla käyttää, joten helpoin on sisävaatteiden päälle puettava lisäkerros, että hoidossa esimerkiksi ei tarvisi ennen ulkoilua riisua sisävaatteita, että saisi ne kerrastot ulkoilua varten vaatteiden alle.

Fleecejä en ole enää ostanut, koska niistä irtoaa mikromuovia koko vaatteen eliniän ajan aina pesun yhteydessä. Käytössä on ainoastaan vielä popin windfleecet, jotka sopivat vielä kaikille ja niitä harvoin pestään. Ei ole varmaan sen ekologisempaa nakata sopivaa vaatetta roskiin. Ehkä noiden jälkeen siirrytään sitten kokonaan villavaatteisiin. Toki tuota mikromuovia tulee muualtakin, mutta esimerkiksi sertifioidussa luonnonkosmetiikassa sitä ei ole ja pienilläkin teoilla voi vähentää sen määrää. Nykyisin tosin on keksitty myös villafleece, mutta itse en ole sitä päässyt koskaan kokeilemaan, että tuntuuko se vastaavalta kuin fleece? Kuulostaa aika kätevältä materiaalilta :)

Käytetäänkö teillä kerrastoja vai päällepuettavia välikerroksia? Merinoa vai fleeceä?

Varustautumista talveen

Vaikka talvi tälläkin kertaa hieman meinasi yllättää, ei se onneksi yllättänyt niin pahasti, etteikö meillä olisi ollut jemmassa lapsille toppakampetta. Yllätyksenä se tuli lähinnä siksi, että syksy hurahti jotenkin todella nopeasti ohi! En jotenkin edes tajunnut, että on ihan normaalia, että lunta ja pakkasta tulee lokakuussa :) Tuntuu vain siltä, että syksy oli todella lyhyt. Olenko ainut, josta tuntuu tältä?

Toppakamppeet olen jemmannut alesta edellisen vuoden takaa ja onneksi melkein kaikki hanskoja ja muutamia loskareita lukuunottamatta löytyi valmiiksi kaapista. Aavalle ostin viime vuoden black fridayna Jollyroomista ensimmäistä kertaa Didriksonin haalarin. En tiedä miksi en ole näitä lapsille osannut aiemmin ostaa, vaikka omat takit ovat jo vuosia olleet samaa merkkiä ja aivan loistavia! Hassun ohkaisen tuntoinen haalari, mutta lukemani mukaan oikein lämmin ja toimiva. Malli vaikuttaa myös hyvälle. Näissä erikoisuutena on se, että hihoja ja lahkeita pystyy "jatkamaan" yhden koon verran eli noissa on ompeleet jotka ratkomalla hiha ja lahje vielä vähän pitenee. Pitkäikäinen haalari siis jos niska-haara riittää eikä lapsi kasva talvien välillä hillitöntä pyrähdystä.

Kenkinä Aavalla on loskakeliin Kavatin Gimot, jossa on irroitettava villasukkaosa sisällä. Pakkaslille on Bisgaardin nahkakengät ja muuhun käyttöön Eccon goret. Loskarit ja nahkakengät on ostettu Facebookin kirpparilta ja Eccot Prisman -50% alesta. Onnistuin ostamaan tismalleen oikean kokoisen kengän! Nahkakenkiä on tarkoitus pitää myös sitten kauppakenkinä.

Takkina Aavalla on Molo Kidsin Hestia, jonka satuin bongaamaan vielä puoleen hintaan kesällä jostain verkkokaupasta. Tässä mitoitus minusta aika naftia, sillä vertailin pitkään kokoa 116 ja 122 ja lopulta päädyin isompaan! Aavalla on pituutta hieman reilu 110cm. Se 116cm olisi mennyt myös, mutta en tiedä olisiko hihat jääneet kevätpuolella lyhyiksi. Tämä on malliltaan sellainen, että ei näytä liian isolta ollenkaan. On todella muhkea ja lämpimän oloinen takki ja ajatus on pitää tätä myös kauppatakkina, niin saadaan yksi vaatekappale minimoitua kun ei tarvitse sellaista erikseen ostaa.

Viialle on myös samainen Didriksonin Migisi, ihanan vaaleanpunaisena!  Olikohan sävy joku dusty pink tai vastaava. Nämä ovat muuten todella reilua mitoitusta. Viia oli kesäkuussa noin 90cm pitkä ja haalari on samankokoinen. Meidän viime talven HM:n haalari oli itseasiassa isompi, kun se oli 92cm :D Tässä on todella paljon kasvunvaraa ja Aavankin haalari on 110cm eli sama kuin Aavan pituus ja kasvunvaraa on siinäkin todella paljon. Näissä on kuitenkin vyötäröllä kiristysmahdollisuus ja kun haalari on kapeahko, ei se ole säkki vaikka onkin kasvunvaraa.

Toppahanskat ovat Name itin ja niissä on osittain villavuori. Aavalla on vastaavat Reiman Tominot, mutta Viia jää niissä niin pahasti kahden koon väliin, että se olisi ollut kuin lapio Viian kädessä. Nämä Name itit ovat huomattavasti sirommat! En muutenkaan käsitä mikä järki on tehdä hanskat niin, että saman koon pitäisi mennä kolme vuotta! Koot kun ovat 2-4 eli saman hanskan pitäisi mennä kolmen eri kokoisen lapsen käteen. Meillä tuo koko on sopiva Aavalle, jolla todellakin on isompi käsi kuin Viialla. Pienessä kädessä se reiluus vielä korostuu, kun lapsen on vaikea tehdä mitään valtavalla hanskalla.

Kauppatakkina Viialla on paikalliselta Fb-kirpulta ostettu Zaran takki. Ostin myös viime vuonna Prismasta -50% alella Lassien toppikset, mutta takki uupuu vielä. Että jos nurkissa pyörii 92/98 kokoista takkia jonkin sortin ominaisuuksilla, niin olisin kiinnostunut! Näiden lisäksi käytössä on molemmilla vielä fleecevuorilliset kurapuvut loskakeleihin. Voi olla, että siirrytään viikonloppuna taas niihin, kun on vissiin luvannut taas lämpimämpää keliä.

Loskareina Viialla on Vikingin Ultrat, jotka esittelinkin jo täällä. Kengät ovat näin lyhyen käytön jälkeen vaikuttaneet todella hyviltä! Kuivan kelin kenkinä Viialla on Reiman Freddot (samat kuin Veetillä), jotka onnistuin molemmille ostamaan muistaakseni -40% alella. Pakkaskenkinä on nahkasaappaat villavuorilla. Nämä ovat myös kauppakengät. Kolmilla kengillä siis mennään, kuten tähänkin asti! Tosin Veetillä on toistaiseksi vain kahdet ja voi olla, että enempää ei tulekaan. Veetin talvea ja välikautta esittelin aiemmin jo täällä.

Talveksi ostin Kärkkäiseltä Metsolan merinovillapipon Viialle ja Aavalle on vihdoin sopiva monta vuotta sitten alekorista hamstrattu Fredriksonin lakki. Kuvassa Aavalla on muuten Reiman Taag, sillä irrotettavalla kokovuorilla ja silllä ollaan menty pikkupakkaset villapuvun kanssa ja hyvin on tarennut.

Veetille olisi tarkoitus ostaa vielä joku lämmin, tupsuton pipo. Millaisia pipoja teillä on koululaisilla? Tupsuton siksi, että se menisi näppärästi myös kypärän alle. Merinovilla esimerkiksi olisi plussaa!