Lomareissulla Oulussa

Oltiin viime viikolla pari yötä Oulussa kesälomareissulla. Saatiin taas majoittua ystäväni vanhempien kaupunkiasuntoon, joten ei tarvinnut tämän sirkuksen kanssa mennä hotelliin yöksi. Ja näin olikin helpompaa, kun lapset saatiin toiseen huoneeseen nukkumaan ja pystyttiin myös tekemään aamu- /iltapalaa ja ruokaakin asunnossa. Reissuun lähdettiin tiistaina ja suunnistettiin heti samana päivänä Tietomaahan.

Itse olen lapsena käynyt useastikin Tietomaassa, mutta edellisestä kerrasta on aikaa jo parikymmentä vuotta, joten oli kai tuo aikakin mennä taas :) Meidän lapsista ei mennyt vielä mitään sisäänpääsymaksua, kun Veeti ei ole täyttänyt kuutta vuotta ja aikuisista meni yhteensä 30e. Hinta oli ihan kohtuullinen, koska tuolla myös aikuinen (ainakin me) viihtyi hyvin monta tuntia. Olisin viihtynyt varmaan jopa paremmin ilman lapsia :D

Tekemistä ja näkemistä oli todella paljon kolmessa kerroksessa. Ainoastaan ylimmän kerroksen elokuvatrailereiden teko oli selvästi suunnattu vanhemmille lapsille ja se jäi meiltä tekemättä. Nuo ovat kuitenkin vaihtuvia, joten en tiedä kuinka pitkään nuo samat jutut ovat esillä. Osa oli tuttuja omasta lapsuudesta, kuten fakiirin matto, jossa saa mennä pötköttelemään naulojen päälle.

Veeti ja Aava kävivät ajamassa mm. tällä kumiveneellä yhdessä. Taustalla näkyi koko ajan maisema, mihin suuntaan veneellä ajoi ja vene liikkui aaltojen tahdissa.

Korkeassa tornissa piti myös käydä katselemassa maisemia ja komeasti tuolta näkyy Oulun yli.
Päivä oli sopivasti sateinen, joten sisätiloissa olo ei harmittanut yhtään!

Tietomaassa pystyi liikkumaan myös rattaiden kanssa, mutta meillä oli Manduca mukana, että Viia malttaisi nukahtaa kun rattaissa se ei yleensä onnistu, jos ollaan just tuollaisessa hälyisessä sisäpaikassa. Ainoastaan tuolta tornista piti tulla portaita alas, koska tornissa oli näyttelytiloja. En nyt yhtäkkiä muista, että olisiko hissillä kuitenkin päässyt rattaiden kanssa toiseen suuntaan.

Oletteko te koskaan käyneet Tietomaassa? Suosittelen kyllä vierailemaan, jos seudulla satutte olemaan. Tuolla riittää näkemistä monen ikäiselle. Aavakin viihtyi, vaikka ei läheskään kaikkea näkemäänsä edes ymmärtänyt :)

Pelastusveneen kyydissä.

Loppuilta kulutettiin kauppakeskus Valkeassa, jossa en ole itse koskaan aiemmin käynyt. Käytiin Rossossa syömässä ja kierrettiin muutamissa kaupoissa.

Keskiviikkona ajettiin vähän ex tempore Ranualle eläintarhaan. Meillä ei ollut lomalle sen kummempia suunnitelmia ja mies ehdotti eläintarhaa, niin ajeltiin sitten sinne. Matkaa Oulusta kertyi n.160km suuntaansa, mutta koska täältä meiltä tulisi vielä se 130km lisää niin lyhyempi on käydä tuolta Oulusta.

Ranuan eläintarha oli hyvin samantapainen kuin Ähtärinkin, mutta Ranualla oli lisäksi jääkarhuja!

Ehdottomasti kannatti ajaa melkein pari tuntia, koska enpä ole koskaan ennen nähnyt villisikaa pissalla :D Villisiat olivat muuten todella isoja ja kyllä saattaisi luikahtaa jotain itselläkin housuun, jos joskus metsässä moisiin otuksiin törmäisin!

Pieniä kuurosateita saatiin, mutta ei onneksi niin kovasti, että oltaisiin pahasti kastuttu. Viia oli melkein enemmän innoissaan kuin isommat lapset ja osoitteli eläimiä ja äänteli kovasti innostuneena. Ei myöskään yhtään kitissyt mistään päivän aikana, vaikka joutui istumaan rattaissa koko reissun ajan.

Eläintarhan lisäksi pääsymaksulla pääsi tuommoiseen puistoon, missä oli vaikka ja mitä kiipeilyjuttuja lapsille sekä kotieläinpiha. Oltiin sovittu illaksi ystävien kanssa muuta menoa, joten ei kamalan kauan noissa ehditty olla, mutta veikkaisin, että lapset olisivat viihtyneet vaikka kuinka kauan!

Illalla minä kävin ystävän kanssa Toripolliisissa syömässä ja mies meni ystävän miehen ja lapsien kanssa Ideaparkin Skidiparkkiin kuluttamaan energiaa.

Lapsille oltiin luvattu käydä reissun aikana vielä Ainolan puistossa, joten käytiin siellä vielä torstaina ennen kotiin lähtöä. Kelikin oli aurinkoinen, joten kelpasi puistoilla. Tuo puisto on aivan ihana, niin toiminnoiltaan kuin miljööltäänkin. Tuolla olisi ihana olla piknikillä vaikka koko päivä!

Aava halusi Kärkkäiseltä Frozen-aurinkolasit ja niitä pidettiin koko loma, satoi tai paistoi :D Aika cool!

Puistoilun jälkeen ajettiin vielä hetkeksi Zeppeliiniin ostoksille ja syömään ja siitä sitten kotiin. Paljon mukavia juttuja ehtii tehdä ihan muutamassa päivässä ja loppuloma onkin ollut kiva viettää ihan kotona laiskotellen. Tai no, varasto pitäisi vielä siivota, mutta saa nähdä ehtiikö enää miehen loman aikana. Viikonloppuna saadaan iso kasa ystäviä meille kyläilemään, joten sitä odotellessa <3

Kesäjuttuja ja katse tulevaan

Kesä alkaa olla kohta ohi. Tuntuu, että se meni kamalan nopeasti, mutta toisaalta taas on ehditty tehdä vaikka ja mitä! Ehkä kesää hieman lyhentää se, että usein kesäkuu menee sisällä kun on kylmää ja sateista. Mies oli ensin juhannukselta kaksi viikkoa lomalla ja nyt vielä kolme, joten on ehditty hyvin lomailla niin perheenä kuin keskenään lasten kanssa.

Heinäkuussa kelit suosivat ja ollaan käyty tänä vuonna ennätysmäärä Kalajoella! 

Lämpimien ilmojen tullessa ja heti sen jälkeen kun olin kirjoittanut laiskuudestani lähteä nelisin lasten kanssa mihinkään, pakattiin kamppeet autoon ja hurautettiin Särkille viettämään kesäpäivää. Otettiin ihan eväät mukaan, että ei tartte yksin noiden kanssa lähteä syömään ravintolaan. Viia kun ei ole helpointa ravintolaseuraa ilman toista aikuista :)

Nopeasti saatiinkin aika kulumaan ihan vain leikkipuistossa ja Särkillä muuten vain kierrellen. Eväiden syömisen jälkeen käytiin tietenkin vielä jätskillä.

Ollaan myös käyty uimahommissa rannalla myös Pyhäjoella mummulassa ollessamme sekä ihan täällä Ylivieskan uimarannalla, jossa ollaan käyty viimeksi vissiin silloin, kun Veeti oli pieni :) Kesäkuussa mietin UV-asun hommaamista Viialle, mutta en sitten kuitenkaan ostanut, kun oli niin kylmää. Onneksi en ehtinyt tilata, sillä löysin Lindexin alerekistä tämän ihanan Pikku Myy UV-paidan alle vitosella. Sitä ollaan nyt pidetty sitten jos ollaan oltu ihan rannalla päivää viettämässä.

Pieni kilpikonna ja kaverinsa mustekala :)

Sen lisäksi, että on käyty rantsulla, käytiin viime viikolla vaihteeksi suomaisemissa makkaranpaistossa. Samassa paikassa käytiin myös vuosi sitten :) Yhtä hyvät kelit osui tällekin reissulle. Tuo paikka on siis Sievin Kukonkylän luontopolku ja se on yksi mun lemppariretkipaikkoja tässä lähistöllä, koska tuo laavu on niin hienolla paikalla ison kallion päällä, suon keskellä. Kannattaa ehdottomasti käydä! Reitti on myös lyhyt, noin kolmisen kilometriä niin sen jaksaa hyvin lapsetkin kävellä.

Huomenna meillä puhaltavat uudet tuulet, kun Veetillä on ensimmäinen eskaripäivä! Hieman taitaa jännittää, vaikka ei oikeastaan ole myöntänyt, että jännittäisi :) Aiemmin käytiin jo ostamassa reppu ja tänään pitäisi pakata sitten tavarat, mitä tarttee ottaa mukaan. Huomenna käydään sitten viemässä koko porukalla Veeti eskariin, kun mieskin on vielä lomalla. Onneksi samaan ryhmään ja hoitoon tulee tuttuja naamoja Veetin aiemmasta hoitopaikasta. Ei tartte mennä ihan yksin uuteen tilanteeseen, kun eskarin alku varmasti on jännittävä tilanne itselläänkin, vaikka Veeti ei jännitystä myöntäisikään.

Itsellä ei ole mitään hajua siitä, mitä eskarissa oikeastaan tehdään, mutta kaipa sekin selviää sitten huomenna :)

Omiin työsuunnitelmiin tuli myös pieniä muutoksia, mutta palaan niihin vielä tuonnempana kun kaikki on varmistettu :)

Kalajoelta piti ottaa myös muutama Pokemon!

Joko teillä on alkaneet koulut ja eskarit vai vieläkö loma jatkuu lapsilla tämän viikon?

Kokemuksia Tulan taaperorepusta

Varsinkin kesä on sellaista aikaa, että tulee oltua paljon liikenteessä koko perheellä. Kauniilla ilmalla tulee liikuttua kaupungin lisäksi myös luonnossa, minne ei luonnollisestikaan pääse rattailla. Viime vuonna käytiin mustikassa niin, että lainattiin ystävältä toinen Manduca, jossa Aava matkusti ja otti päikkärit ja Viia oli meidän omassa Manducassa. Manduca oli jo tuolloin kuitenkin hieman pieni Aavalle, mutta jatkopalojakaan en ostanut, koska kuitenkin pitäisi olla sitten toinen Manduca, että tytöt saisi kantoon yhtä aikaa.

Tula ja Manduca pienellä karhunkierroksella

Kesän ajan meillä on ollut käytössä kaksi reppua. Manducan lisäksi meillä on siis taaperokokoinen Tula, jossa Aava voi matkustaa väsyn yllättäessa kaupungilla tai metsässä. Reppu kulkee tyhjänä nätisti selässä metsässä ja kaupungissa rattaiden tavarakorissa. Kaksi reppua helpottaa meidän elämää, kun ei tarvitse miettiä reittejä suunnitellessa, että jaksaako Aava kävellä koko matkan vai ei. Tosin olen huomannut, että Aava on laiskempi kävelemään, kun tietää, että olisi mahdollisuus päästä repun kyytiin. Olen tutustunut aiemmin standardikokoiseen Tulaan päästessäni testaamaan sitä Ipanaisen kantokiertueella, joten siksikin oli helppo luottaa merkkiin.

Pääasiallisesti meillä mies kantaa Aavaa ja minä Viiaa, mutta viime viikolla  makkaranpaisto- ja mustikanpoimintareissulla minä otin Tulan selkään ja mies kantoi Viian. Minun oli tarkoitus poimia mustikoita, joten se olisi helpompaa ilman Viiaa selässä. Alkumatkan Aava käveli, joten oma kanto-osuus oli aika lyhkäinen. Sen mittainen, että sain hieman tuntumaa reppuun ja sen kanssa kävelemiseen.

Aavalla on mittaa varmaan himpun alle metri ja painoa kuutisentoista kiloa. Äkkiseltään sanoisin, että tuolla jaksaisi kantaa pieniä matkoja myös Veetiä, joka on noin viisi kiloa painavampi. Paino tuntui hieman hartioilla, mutta ei liikaa. Ainoa hankaluus on se, että jos kannettava kamalasti heiluu puolelta toiselle, voi oma tasapaino hieman horjua :) Lapsen saaminen reppuun on todella helppoa, kun kyse on tuon ikäisestä. Minä menen kyykkyyn maahan ja Aava hyppää reppuselkään ja sitten nostan vain paneelin ylös ja laitan olkaimet. Taaperoreppuun voi siirtyä, kun lapsi on suunnilleen vaatekokoa 86/92 eli mahdollisesti vuoden päästä myös Viia voi käyttää Manducan sijaan tai lisäksi tätä isompaa Tulaa.

Mielestäni säädöt ovat aika samanlaiset Manducan kanssa, joten reppu tuntui ensimmäiselläkin pitokerralla tutulta. Meidän taapero-Tula on Ipanaiselta ja väriksi valitsin aika neutraalin siniharmaasävyisen repun, koska pääasiassa kantaja on tuo mies. Ehkä ei olisi ollut niin mielissään, jos olisin ottanut jonkun hyvin kirjavan kukkarepun. Tuo sinisen sävy on mielestäni todella kaunis ja varmasti semmoinen, että sen näkeminen ei kyllästytä hetken päästä.

Reppu oli meillä myös mukana pienellä kesälomareissulla Oulussa ja pääsi käyttöön, kun Aava ei jaksanut Ranuan eläintarhassa kävellä koko matkaa vaan hyppäri loppuajaksi repun selkään.

Tula taaperokokoinen kantoreppu:

• Paneelin koko: korkeus 45 cm ja leveys 48 cm
• Lasta voi kantaa kantajan etu- tai selkäpuolella, aina kasvot kantajaan päin.
• Reppu on erittäin helppokäyttöinen yksinkertaisten säätöjen johdosta.
• Nopea pukea ja riisua.
• Lantiovyössä on pieni tasku, jossa kulkevat kätevästi mukana esimerkiksi avaimet, puhelin ja pankkikortti.
• Repussa on korkea paneeli ja irroitettava huppu, joka tukee lapsen päätä nukkuessa, suojaa säältä sekä antaa näkösuojaa.
• Repussa on pehmusteet olkahihnoissa sekä panelissa lapsen jalkojen kohdalla.
• Mahtuu pieneen tilaan ja on helppoa kuljettaa mukana.
• Kantoreppu voidaan pestä pesukoneessa.

Onko teillä kannettu isompia lapsia ja millaisilla välineillä? Liinalla tuntuma olisi varmasti vielä parempi, mutta reppu on tämmöisen laiskan ihmisen hyvä valinta :)

*yhteistyössä Ipanainen

Imetyksen päätepysäkki

Kun Viian imetystaivalta oli takana kolme kuukautta, kirjoitin täällä blogissa sen hetkisen elämäni imetystarinan kaikkinensa. Tavoitteenani (tai ehkä toiveenani on parempi sanamuoto) oli puolen vuoden täysimetys ja siihenkin päästiin. Toissakuussa minusta tuli yhden yön aikana taaperoimettäjä, kun vauvani täytti vuoden verran. Näin myös se maaginen vuoden raja imetystä täyttyi. WHO suosittelee lapsille vähintään vuoden imetystä, mutta mielellään kahta vuotta. Itse otin tavoitteekseni tuon vuoden ja se on nyt yli kahdella kuukaudella ylitetty. Päästiin siihen tilanteeseen, että aloin miettiä, että mitä nyt? Jatkanko imetystä vai lopettelenko sen ennen töihin menoa. Ennen aina sanoin, että sitten lapsi on liian iso imetykseen (siis omalla kohdallani), kun osaa pyytää tissiä sanomalla. Onneksi Viia ei ole vielä oppinut puhumaan :)

Viia syö päivisin aika vaihtelevasti tissiä muutamasta kerrasta varmaan sinne seitsemään kertaan. Jos ollaan paljon menossa tai pihalla, jäävät kerrat melko vähiin, mutta sadepäivinä niitä kertyy enemmän kun ollaan sisällä. Jos en ole kotona, Viia juo maidot pillimukista ja pärjää varsin hyvin ilmankin.

Viimeisen viikon imetyksiä suomaisemissa marjanpoimintaretken yhteydessä.

Itse imetyksessä ei edelleenkään ole mitään vikaa, mutta vika on ehkä siinä ärsyttävässä lieveilmiössä, jonka imetys käynnistää. Viia on nimittäin mun seurassa tosi itkuinen koko ajan. Haluaisi vain olla sylissä ja osittain tämä johtuu varmasti siitä, että mulla on sitä maitoa mitä isillä ei ole. Repii nimittäin paidan kaula-aukkoa ja yrittää ottaa tissiä esille. Ilmiselvästi hengaisi siinä mielellään silloinkin kun ei ole nälkä. Ja jos en anna, on koko ajan kiukkuinen ja itkee ja roikkuu jalassa. Tämä "vaihe" on kestänyt jo kuukausia ja sitä ei esiinny ollenkaan silloin, kun olen pois kotoa ja Viia on isin kanssa. Omaa hermoa riistää, kun toinen aloittaa itkemisen heti, kun astun ulko-ovesta sisään.

Pelkään sitä, että jos jatkaisin imetystä töihin palattuani, menisi illat siinä, että Viia kitisisi sylissä ja haluaisi olla vain tissillä, koska ei ole päivällä sitä saanut. Alkaa pääkopalle olla jonkin verran jo liikaa tuo jatkuva itku ja kitinä ja roikkuminen. Päivisin on melko mahdotonta tehdä yhtään mitään, kun lelujen kanssa viihdytään ehkä kymmenen minuuttia ja loppuaika märistään jalassa tai sylissä kun siinäkään ei ole hyvä.

Vajaan vuoden iässä pidettiin Viialle unikoulua, missä saatiin kitkettyä pois kaikki muut yösyönnit, paitsi se aamuyön syönti, mikä oli mulle ok, koska sen jälkeen saan jatkaa vielä unia. Yhtäkkiä Viia alkoi heräämään taas joka yö vartin säteellä kolmesta, enkä saanut Viiaa rauhoittumaan omaan sänkyyn enkä viereen ilman tissiä. Eli otettiin vähän takapakkia, mutta sitten hoksattiin, että mies siirtyi pinniksen viereen nukkumaan ja rauhoittaa Viian enkä minä. Sillä päästiin kello kolmen tissistä. Aamuyöt menee tosin siihen, että Viia hengaa tissillä ja käy omatoimisesti syömässä pitkin aamua, kun itse yritän saada vielä nukuttua.

Olen nyt prosessoinut tätä asiaa ja ehkä tavallaan kokenut jo etukäteen sitä luopumisen tuskaa, että meillä ei ehkä kohta ole enää yhtään vauvaa. Olen päättänyt, että huomenna mies saa pakata lapset muutamaksi yöksi mukanaan mummulaan ja samalla jätetään imetys kokonaan. Tiedän, että lapsen kannalta paras olisi lapsentahtinen vieroitus, mutta en jotenkin jaksa uskoa siihen, että se toimisi meillä. Miten se lapsi ymmärtäisi, että nyt et saa maitoa kun äsken sait ja taas seuraavalla kerralla saat? Oma pää ei kestä sitä, että huudatan lasta sitten sen pari tuntia kun ei saa sitä maitoa kun haluaa ja roikkuu itkuisena kiinni mussa. Uskon, että paremmin menee kun Viia on muualla, missä suostuu muiden kanssa juomaan pillimukista maitoa ja ehkä se tissikaipuu vähän unohtuu kun on paljon muuta touhuttavaa ja muita ihmisiä lähellä kuin maidontuoksuinen minä. Viikonlopun aikana hanat menevät siis lopullisesti kiinni ja pääsen ensimmäistä kertaa pariin vuoteen viettämään viikonloppua ilman yhtään lasta.

Kun tein päätöksen, oli olo haikea ja samalla helpottunut. Tiedän, että on vaikea kieltää viikonlopun jälkeen Viialta maitoa, kun varmasti sitä tullaan hakemaan. Imetys on ollut meidän kahden oma juttu ja se saa aina Viian hyvälle tuulelle ja tuo lohtua ja läheisyyttä. Viia alkaa aina onnellisen hykertelyn kun kysyn, että ottaako maitoa. Vaikka lopettamista siirtäisi, niin olisi se kuitenkin joskus edessä, joten helpoin on hoitaa se nyt, kun en ole vielä töissä.  Kaiken järjen mukaan tämä on paras päätös, mutta ei se sulje pois sitä, että olen surullinen siitä, että se loppuu. Toki läheisyyttä voi antaa muutoinkin, mutta en tiedä saanko mistään muusta läheisyydestä Viialta niin onnellista ilmettä ja hykertelyä, mitä imetys tuo tullessaan.

Imetys on ollut kaikin puolin helpompi vaihtoehto kuin pulloruokinta, oli se pullossa oleva aine sitten omaa maitoa tai korviketta. Itselläni on kokemusta kummastakin, joten omalla kohdallani voin tehdä vertailua. Tissit ja näin ollen ruoka kulkee aina mukana eikä yölläkään tarvitse nousta lämmittelemään pulloja saati tiskailla niitä tai murehtia, että yöllä käyttöön meni viimeinen korvike ja kaupasta unohtui ostaa lisää. Mikäli teillä on vielä imetystaival edessä, suosittelen tutustumaan Imetyksen tuen sivuihin esimerkiksi facebookissa, sillä siellä on uskomattoman paljon tietoa! Tätä ei voi hehkuttaa liikaa ja neuvolassakin saisivat jakaa tästä enemmän tietoa :)

Tällä hetkellä olen kuitenkin niin oman viikonlopun tarpeessa, että ehkä se vie pahimman huomion siitä, että mun vauva on eri kaupungissa eikä saa ensimmäistä kertaa elämässään aamuyön tissiä eikä enää muutakaan. Äsken nukkumaan mennessä Viia sai elämänsä viimeisen kerran iltatissiä ja pakko sanoa, että kyllä on haikea olo. Miten voi yhtäaikaa ollakin näin helpottunut ja surullinen?

Millaisia tunteita teillä imetyksen lopettaminen on herättänyt tai miten itse vieroitus on sujunut? Onko teillä jäänyt jokin harmittamaan imetyksessä tai olisiko imetys onnistunut paremmin, jos olisi ollut paremmat tiedot imetyksestä?