maanantai 19. maaliskuuta 2018

Harrastusaikaa kaksin lapsen kanssa

Koen monet talviurheilulajit hirveän työläiksi harrastaa kolmen lapsen kanssa. Esimerkiksi luistelu ja hiihto, joissa pitää ensin pukea tarvittavat välineet kaikille kolmelle ennen kuin pääsee edes harrastamaan. Yksi väsyy ennen muita, toinen haluaisi olla kaksi tuntia ja kolmatta ei vain huvita. Viia innokkaasti haluaisi tehdä kaikkea mitä isommatkin, mutta yleensä kun saadaan vaikka monot jalkaan, ei sitten haluakaan hiihtää. Tämän kaiken sähläyksen vuoksi nämä lajit jäävät meillä todella vähälle, mikä on todella harmillista. Olisi kuitenkin kiva saada lapset innostumaan talviurheilulajeista tai ylipäätänsä liikunnasta.


En tiedä mistä olen saanut päähäni sen typerän ajatuksen, että kaikkien kolmen pitäisi harrastaa aina yhtä aikaa meidän vanhempien kanssa. Kai sitä on alitajuntaisesti ajatellut, että ei voi mennä vain yhden kanssa vaikkapa luistelemaan, koska se on muilta pois ja he pettyvät jos vain yksi sisaruksista pääsee.


Meillä Aava tykkää paljon hiihtämisestä ja hoidossakin oli hiihtänyt tunnin pihalla kun yksi päivä hoitoon sai viedä sukset mukaan. Palasin eilen kotiin viikonlopun ompeluleiriltä ja päätin, että mennään Aavan kanssa kahdestaan hiihtämään kun Veeti meni kaverille. Mies otti puolestaan Viian kauppaan mukaan. Ihan ilman Viian protestoimista ei päästy lähtemään, mutta yllättävän hyvin suopui ajatukseen, että ei pääse mukaan. Viia on nimittäin nykyisin äitin tyttö, vielä entistä enemmän. Koko ajan pitäisi olla vieressä, lähellä ja katsomassa mitä Viia tekee tai tulee itku,



Vedettiin kuitenkin Aavan kanssa hiihtokamppeet päälle ja käveltiin ladulle. Meidän tien päästä tosiaan pääsee suoraan ladulle hiihtämään, joten se on lapsenkin kanssa hyvin vaivatonta. Tuo pienin lenkki on noin reilu pari kilometriä ja hiihdettiin se eilen Aavan kanssa melkein kokonaan. Kertaakaan ei valittanut tai narissut, vaikka matkalla on myös ylämäkiä. Harjoiteltiin laskemista jalat koukussa ja pyllähdyksetkään eivät haitanneet. Aava totesikin, että "onpa mukava olla äitin kanssa kahdestaan hiihtämässä". Ja niinhän se oli kun ei ollut mitään ylimääräistä kohellusta kun meitä oli vain kaksi ja ehti rauhassa jutella ja auttaa, jos toinen tarvitsi apua.

Me on hommattu tytöille käytettynä sukset ja monot. Ihan tuollaiset oikeat sukset, koska noilla on huomattavasti parempi hiihtää kuin kenkään kiinnitettävillä suksilla, jollaiset Veetillä oli aikanaan. Niissä kun ei kanta nouse niin eihän siihen potkuun oikein saa vauhtia. Itsellä huonot välineet ainakin tappavat innostuksen niin sillä ajattelin, että ehkä sama pätee lapsiinkin. Kirpparilla tuon kokoisen vehkeet eivät kuitenkaan paljoa maksa. Viian setti on ostettu työkaverilta muistaakseni kympin hintaan ja Aavan kamppeet toiselta työkaverilta viime vuonna. Hintaa en muista, mutta tuskin se paria kymppiä enempää oli :) Tämmöiset menee myös todella hyvin kaupaksi eli ei ainakaan jää ylimääräiset nurkkiin pölyttymään ja pääsee lapsi harjoittelemaan heti oikeilla kamppeilla!

Pitäisi vissiin tässä(kin) asiassa nakata vanha ajatusmalli romukoppaan ja lähteä välillä rohkeasti tekemään tämmöisiä juttuja vain yhden lapsen kanssa! Teettekö te näin, että menette pienemmillä kokoonpanoilla harrastamaan vai raahaatteko minun tyyliin koko perheen kerrallaan mukaan?

6 kommenttia:

  1. Pakko raahata, kun ei oo vaihtoehtoja. Paitsi hiihtää voi meillä onneks ihan omalla pihallakin niin siinä voi kukanekin suksia sen verran kun huvittaa ja vaihtaa sitten kengät jalkaan jos lakkaa kiinnostamasta. Nyt isimies oli viikonloppuna tasotellu noille yhteen lumikinokseen kunnon mäen (niitä kinoksia sattuneesta syystä meillä on paljon ja ne on tänä vuonna i-so-ja!). Siinä ovat nyt pari iltaa laskeneet suksilla, eikä oo riemulla rajaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei omalla pihalla oikein ole tilaa kun tuota lunta on niin maan perkeleesti :D Ja Viia tarttee melkein ladun kun ei osaa hiihtää ja tasamaalla menee sukset päällekäin. Mutta teillä onkin ihan loistava tuo piha hiihtoon! Ja ehkä se kolmen kanssa meneminenkin helpottaa, kun pienin vähän kasvaa. Jos mun pitäs yksin viedä nää kerrallaa johonkin luistelemaan niin meillä ei varmaan luisteltais ollenkaan :D

      Poista
  2. Totuushan on että helpommalla pääsee kun harrastaa yhden lapsen kanssa kerrallaan:D
    Meillä ei edes ole kuin yhdet sukset ja ne on eskarilaiselle, nelivuotias pikkusisko saa sitten lainata niitä ja hiihtää omalla pihalla, kiinnostus kestää ehkä 10-15min. Huomasin että eskari-ikäisellä on tarvittavat taidot ja kiinnostus hiihtoa ja luistelua kohtaan, ei niinkään nuilla pienemmillä, joten en ole jaksanut stressata, oppivat kyllä viimeistään koulussa :) ja ei mitään heikkoutta eskarilaisella vaikka 5vuotiaana alkoi hiihto kiinnostamaan ja luistellut ei ollut ennen eskaria kertaakaan.
    Käyn eskarilaisen kanssa hiihtämässä n.kerran viikossa ja hän jaksaa jo n.3-4kilsaa, mutta on kyllä aika poikki sen jälkeen. Pyöräily on myös meidän harrastus, että tässä nyt sitten odotetaan lumien sulamista:) siihen pääsee kyllä vaikka koko perhe mukaan, siitä se on ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikille, kun halvalla saatiin :D Ja jos sattuis semmoinen että haluttais käydä porukalla :D Mutta ehkä tosiaan helpoin käydä vain yhden tai kahden kanssa kerralla. Ei meilläkään kamalasti ole näitä harrastettu, luotan myös siihen että kyllä ne joskus oppii. Oon niin laiska kaiksessa tämmösessä. Tuo keskimmäinen selvästi tykkää hiihtää, nyt käytiin 2km ja ois varmaan mennyt vielä enemmän, vaikka ei muuten mitenkään erityisen urheilullilnen ole.

      Meilläkin on pyöräilty kun tytöt ovat menneet vielä pyöräkärryyn, mutta saa nähdä vieläkö Aava mahtuu sinne kesällä! Toki osa ajaa itsekin, mutta ei varmaan vielä mitenkään pitkiä matkoja.

      Poista
  3. Ihan oikein, että sellaista laatuaikaa annetaan yhdelle lapselle kerrallaan, jos vain mahdollista. Äidin 100% huomio silloin tällöin vain yhdelle tekee hyvää molemmille. Olen yrittänyt toimia tälla periaatteella neljän kanssa, pienetkin hetket ovat jääneet mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän ne varmasti tärkeitä ovat lapselle, menen joskus kauppaankin niin, että vain yksi pääsee mukaan niin se tuntuu jo olevan tärkeää lapselle :) että ei tarvitse olla kovin kummoisia juttuja.

      Poista