Näyttely sijoittui kolmeen saliin ja oli ihan mukavaa vaihtelua, kun harvoin missään museoissa tulee käytyä. Tosin lipun hinta oli mielestäni melko suolainen 15e, varsinkin kun Veetistäkin piti maksaa täysi hinta. Ehkä joku kymppi olisi ollut sopivampi siihen nähden, mitä näyttelyssä oli esillä.
Kokemuksena kuitenkin ihan hauska ja parasta antia olivat tietenkin nämä luonnollisessa koossa (?) olevat dinosaurukset, joista osa jopa liikkui.
Näyttely oli oikeastaan meidän ainut semmoinen varma kohde, mihin oltiin päätetty mennä. Muuten mentiin melko lailla fiilispohjalla. Dinonäyttelyn jälkeen käytiin asunnolla syömässä ja lähdettiin Paljekirpparille ja illalla käytiin vielä Ainolanpuistossa. Aivan mahtava paikka ja oululaisena varmasti kävisin tuolla viikoittain ihan eväiden kanssa.
Veetikin tykkäsi tuosta puistosta tosi paljon ja itkun kanssa sieltä jouduttiin lähtemään. Perjantaina käytiin kuitenkin vielä uusi parin tunnin reissu tuonne heti aamulla yhdeksältä, koska Vauhtipuisto aukesikin vasta yhdeltätoista.
Tuommoisten puistojen jälkeen nämä Ylivieskan puistot tuntuvat niin köyhiltä! Liikennepuistossa olisi kiva esimerkiksi viettää aikaa, mutta siellä se itse puisto on tosi ankea. Kiikut ja yksi pieni liukumäki. Jotenkin kaipaisin tännekin semmoista kunnollista isoa puistoa, missä olisi vaikka kesäisin joku kahvila ja vessat lapsille. Mahdollisesti myös jotain tapahtumaa. Semmoista paikkaa, minne voisi mennä heti aamusta ja olla eväiden kanssa vaikka koko päivän!
Perjantaina päädyimme siis menemään Nallikarin lähellä sijaitsevaan Vauhtipuistoon. Paikka oli ihan kiva varsinkin juuri Veetin ikäiselle, mutta valitettavasti ehkä hieman parhaat päivänsä nähnyt. En tiedä johtuiko valtavan kuumasta ilmasta vai mistä, mutta tuo liukumäki tökkäsi tuolla alhaalla todella pahasti sekä Veetillä, että miehellä samassa kohtaa ja molemmat lensivät nurin ja saivat vähän hiertymiä ihoon. Olisiko kumi kuumunut sen verran, että oli muuttunut tahmeaksi?
Ehkäpä juuri kuuman sään vuoksi oltiin puistossa melkein ainoita kävijöitä tai sitten paikka ei ole vain kovin suosittu. Laitteita oli jonkin verran eikä niihin todellakaan tarvinut jonottaa.
Ranneke maksoi 12e ja yksi aikuinen pääsi lapsen saattajana ilmaiseksi laitteisiin.
Kaikki sähköllä toimivat menopelit olivat lisämaksullisia. Veeti kävikin ajamassa ainoastaan tuommoisella sähkömopolla, joka maksoi euron.
Suurimmat naurut Veetin osalta saatiin varmasti pienestä "kaupasta". Alla oleva kuva hieman selventävät naurujen aiheuttajaa...
Leikkimökin tyylisissä mökissä oli siis eri teemoja kuten tuo kauppa ja taidetalo, jossa sai piirtää ja soittaa vaikka pianoa. Veeti veti Jänis istuu maassa.
Metsässä kulki pieni satupolku, jossa oli muunmuassa tämmöisiä siirreltäviä kuutioita, joista sai kasata erilaisia hahmoja.
Tuommoiselle alle kouluikäiselle ja vielä ehkä eka-tokaluokkalaiselle varmasti ihan riittävä paikka, mikäli ei ole aiemminkaan käynyt missään isommissa huvipuistoissa. Hieman ehkä oli pettymys se, että osa jutuista oli rikki eikä toiminut. Pientä pintaremonttia tuo paikka kyllä kaipaisi ja mielestäni toimimattomat laitteet voisi ottaa kokonaan pois.
Vauhtipuistossa saimme pari tuntia kulumaan ja sen jälkeen lähdimmekin jo syömään ja kotimatkalle Zeppeliinin kautta. Paljon ehti yhden yön reissullakin tehdä ja mukava vuorokausi oli.
Ainolanpuisto on kyllä ihana. Me käydään siellä paljon ja tuntuu, että paikka elää vuodenaikojen mukaan, joten siihen ei varmaankaan kyllästy koskaan.
VastaaPoistaTää oli meidän eka kerta ja toivottavasti päästään ennnen lumen tuloa vielä uudelleenkin!
PoistaAinolan puisto on kyllä suurenmoisen ihana paikka. Itsellä oli vähän samanlaiset fiilikset Vauhtipuistosta, kun kävimme siellä pari viikkoa sitten. Kaipaisi remonttia. Kyllä Oulun kokoiseen paikkaan yksi kunnollinen huvipuisto mahtuisi, vaikka juuri tuollainen pikkulapsille suunnattu.
VastaaPoistaNiinpä! Onkai sitä huvipuistoja pienemmissäkin paikoissa kuin Oulu. Sinänsä sijainti oli kiva, että pääsi vaikka samalla Nallikariin uimaan. Mutta tosiaan remppaa kaipaisi kovasti.
Poista