Käveltiin pitkospuita pitkin ja ihmeteltiin matkan varrella kasvavia kasveja.
Ihailtiin kaunista suomaisemaa, jota halkoivat ainoastaan pitkospuut.
Hassua, miten näin karu maisema voi omalla tavallaan olla samalla niin kaunis?
Laavu oli kallion päällä, pienessä saarelmassa keskellä muutoin aavaa suota. Paikkaa suosittelen lämpimästi, sillä laavu oli hyvin hoidettu. Paikalla oli puita, makkaratikkuja, pannuja sekä kattiloitakin!
Veeti valitsi syömäpaikakseen kallion reunan ja ihaili samalla maisemia.
Pienin nukahti äidin selkään Manducaan ja nukkui loppumatkan rauhallisena selässä.
Syötiin suut makeiksi mustikoista, joita löytyi yllättävän paljon. Huomatkaa takana mustikkapusikossa kykkivä Veeti.
Hyvää treeniä oli kyykkiä mustikoita maantasolta melkein kymmenen kilon puntti selässä.
Soittelin äidin kanssa illalla ja hän tuumasi, että kuka hullu lähtee eräjormailemaan tämmöisellä helteellä... No me lähdettiin, mutta suolla tuuli mukavasti eikä missään vaiheessa ollut liian kuuma. Huomenna vähän eri maisemiin Kokkolan Touhutaloon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti