Koristeita meillä ei vielä kamalasti ole, koska emme ole koskaan viettäneet omassa kodissa joulua, vaan aina ollaan matkattu jommankumman vanhempien luo. Pikkuhiljaa ajattelin alkaa tehdä ja ostaa omaa silmää miellyttäviä koristeita, jotta niitä sitten alkaisi olla enemmänkin. Normaalisti en ole kamalasti laittanut joulua, koska ollaan useampi päivä pois. Nyt oli oikeastaan ensimmäinen joulu, kun teki mieli koristella ja siinä huomasi sen, että eihän meillä ole joulukoristeita.
Tekstiilit tuovat myös osan joulun tunnelmasta. Ostin meille uudet käsipyyhkeet vessaan sekä uuden keittiöpyyhkeen, jotta sain ripauksen punaista tänne valkoisen keskelle. Keittiöpyyhe on Annon ja vessan pyyhkeet Prisman House-mallistoa. Otin punaisen kaveriksi harmaan, että tulee muutakin käyttöä eikä ole arkena niin jouluinen.
Lahjojen antaminen on nykyään mukavampaa, mitä saaminen. Oikeasti! Musta on ihana miettiä ja värkätä lahjoja jo hyvissä ajoin ennen joulua. Ensimmäiset taisi tänä vuonna valmistua kesällä jo. Saatan ostaa pienempiä lahjoja useamman ja pakata kaikki erikseen, että tulisi mahdollisimman paljon paketteja. Totta kai myös toivon, että lahjojen saaja ilahtuu aukaistessaan juuri minun pakettini.
Paketointi on osa joulutunnelmaan virittäytymistä. Rakastan kauniita paketteja ja inhoan kaupan rumia tonttupapereita. Ihan ok, jos muut niitä käyttävät, mutta itse haluan panostaa kauniiseen pakettiin ja viestittää saajalle, että olen nähnyt vaivaa myös paketin suhteen. Haluaisin tehdä vielä hienompia paketteja, mutta valitettavasti aika ei aina anna periksi kaikkeen suunniteltuun.
Joulukortit teen vuosittain itse. Sukulaisille ollaan sitten laitettu valokuva Veetistä ja nyt ensimmäistä kertaa Aavastakin mukaan. Arvostan itsekin käsin tehtyjä kortteja ja säästän mieluummin semmoiset, mitä kaupasta ostetut. Toisaalta ymmärrän, että ihmisillä ei ole aikaa eikä sinnikkyyttä tehdä niitä itse, jos askartelu ei ole mieleistä puuhaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että joku on muistanut meitä, oli se sitten itse tehty tai ostettu kortti! Meiltä lähti tänä vuonna tämmöisiä melko yksinkertaisia kortteja.
Ainoa oikea joulunviettopaikka on ollut tähän asti lapsuudenkoti. Tai oikeastaan äitini ja hänen miehensä koti, koska itse en ole tuossa nykyisessä kodissa asunut. Yleensä ollaan sitten ajeltu autolla kummankin vanhempien välistä matkaa, että tulisi molemmissa käytyä tasapuolisesti. Tänä joulunakin jaetaan aatto ja ollaan ensin anopin luona ja sitten ajetaan minun kotiin. Olen viettänyt elämässäni yhden ainoan jouluaaton muualla kuin Pyhäjoella kotona. Jotenkin se joulun tunnelma ei ole muualla niin oikea.
Läheiset tekevät joulusta kuin joulusta parhaan. Viime vuonna vietettiin poikkeuksellista joulua, sillä meillä oli joulunvietossa myös äitini molemmat sisarukset, jotka yleensä viettävät muualla joulun. Tänä vuonna joulua vietetään ensimmäistä kertaa ilman vaaria, mikä tuntuu aika oudolle, kun aina ollaan oltu yhdessä jouluna. Sama määrä ihmisiä meitä kuitenkin on, kun Aava on nyt tullut lisänä meidän joulunviettoon. Ehkäpä vaarikin nauttii lipeäkalansa siellä pilven reunalla! Sukulaisten lisäksi jouluna nähdään yleensä esimerkiksi kavereita ja lasten kummeja.
Joulukirkossa käyn vuosittain, vaikka muuten en kovin uskonnollinen olekaan. Pyhäjoella vain on hyvä joulukirkko, jossa esitetään joka vuosi sama jouluevankeliumi. Taitaa olla ainut päivä vuodesta, kun kirkkoon pitää jonottaa ja kaikki eivät mahdu istumaan. Kerran erehdyin miehen mummun kanssa joulukirkkoon miehen kotikaupungissa ja voi mikä pettymys, kun se olikin tavallinen jumalanpalvelus! Pyhäjoen joulukirkossa on vain sitä ihanaa tunnelmaa. Kirkosta mennään haudoille sytyttämään kynttilät ja sieltä sitten kotiin saunomaan.
Jouluaamuna koristellaan kuusi ja tehdään riisipuuroa ja soppaa. Samalla katsotaan tietenkin joulupukin kuumaa linjaa, joka tosin ei ole ollut samanlainen enää sen jälkeen, kun Kosti Kotiranta (?) ei ole ohjelmassa ollut mukana. Lumiukosta pitää kuunnella ainakin se tunnusmusiikki joka vuosi.
Tänä vuonna meillä on siinäkin mielessä erilainen joulu, että Veeti ymmärtääkin jotain. Voi olla, että äidin mies on joulupukkina, mikäli äiti on tarpeeksi hyvä suostuttelemaan! Ensi vuonna ei pappa taitaisi enää mennä läpi... Jos ei pukkia tule, niin "tonttu" saa tuoda lahjat. Kotona ei olla mitenkään piiloteltu lahjoja vaan ollaan kerrottu, että Veeti saa lahjoja niin pukilta kuin sukulaisilta. Kun maailmassa on niin paljon lapsia, että kaikille ei pukki ehdi hommata lahjoja niin äiti ja isi sitten auttavat pukkia.
Ruoka. Tarviiko tähän enää muuta sanoa?
Joulupäivänä meillä yleensä illalla on juustotarjotin ja keksejä. Samalla pelaillaan jotain lautapelejä, yleensä Trivial Pursuitia ja keitellään glögiä. Mies ja äitin mies saattavat käydä paikallisessa. Itse en yleensä jaksa lähteä mukaan vaan jäädään äidin ja lasten kanssa kotiin.
Semmoisia jouluperinteitä meillä on. Kuulostaako yhtään tutuilta omiin perinteisiinne verrattuna?
Paljon olit luetellut joulun tunnelman tuojia ja pitkälti ollaan samoilla linjoilla. Itse lähden etsiskelemään joulutunneltaa aluksi korttiaskartelujen kautta. Se Oikea Joulu sitten lopulta tulee lasten riemun, läheisten, hyvien joululaulujen, lahjojen (lähinnä muille annettavien), herkkujen ja koristeiden myötä. Joulusaunaa unohtamatta. Kirkkoon menen aattona, jos vain aika on sopiva.
VastaaPoistaMeillä vietetään tänä vuonna ekaa kertaa ihan omaa joulua eli aattona ei mennä kenenkään luo syömään eikä meille tule ruokavieraita. Illemmalla sitten saa mummut tulla halutessaan odottelemaan pukkia ja kahvittelemaan.