maanantai 15. kesäkuuta 2020

Salamajärven Kansallispuisto - Vaatimen kierros 18km

Mummu pyysi meidän lapsia viikonlopuksi yökylään, joten me lähdettiin sitten vähän ex tempore miehen kanssa telttailemaan ja testaamaan kevään aikana hommattuja varusteita Salamajärven kansallispuistoon. Meillä kriteereinä oli se, että ajomatka ei olisi kovin pitkä, koska meillä oli aikaa vain yksi yö sunnuntain menojen vuoksi. Tuonne ajoikin alle kahteen tuntiin, joten hyvin ehdittiin matkaan töiden jälkeenkin!


Valitsimme reitiksi Vaatimen kierroksen, jonka pituus on noin 18km. Kiersimme sen myötäpäivään eli ensimmäisenä iltana kävelyä leiripaikalle tuli vain noin 4,5km , johon meni aikaa puolisentoista tuntia kun pysähteli välillä ihastelemaan maisemia! Lauantaina sitten kävelimme tuon loppumatkan.


Varusteista sen verran, että tilasin meille keväällä kaksi eri telttaa. Molemmat ovat Naturehike-merkkisiä, kevyitä ja aika halpoja. Tämä kahden hengen teltta on malliltaan Mongar ja sillä on painoa vain 1,8kg! Lisäksi se on malliltaan kätevä ja helppo pystyttää. Itse telttaosa on suorakaiteen mallinen, jossa on molemmilla pitkällä sivulla kummallekin oma oviaukko ja aukon edessä pienet absidit, johon justiinsa mahtuu rinkka tarvittaessa yöksi. Tämä Mongar on tilattu E-villestä, mutta halvemmalla sen saisi tilaamalla esim Ebaysta. En vain viitsinyt ottaa riskiä, että sen toimituksessa menisi niin pitkään, että se olisi meillä vasta kun reissut olisi jo tehty. Alle kahdensadan sille jäi siltikin hintaa. Toinen saman merkin teltta on Cloud up 3 upgrated, joten otamme nämä kaksi mukaan kun lähdemme koko porukka liikenteeseen ja painoa saa jaettua kummankin aikuisen kesken. Viiden hengen teltat tuppasivat painamaan yli 7kg ja näiden yhteispaino on reilut neljä kiloa.


Rinkan löysin Facebookin retkeilyvarustekirpparilta (kuten myös itsestään täyttyvät Thermarestin makuualustan ja yhden untuvamakuupussin) ja se oli juuri se, mitä olin ajatellut hankkivani. En päässyt etukäteen testaamaan rinkkaa, mutta se osoittautui hyväksi valinnaksi ja selän säätö riitti just mun todella lyhyelle selälle! Rinkka on siis Ospreyn Aura AG 65l ja kantojärjestelmän koko on M. Tämä on siis naisten malli ja sen suunnittelussa on huomioitu kantajan sukupuoli ja esimerkiksi just se, että naisilla on yleensä miehiä lyhyempi selkä!



Kelit oli kohdillaan ja saimme vaellella kumpanakin päivänä yli kahdenkymmenen asteen lämmössä. Tämä tietenkin oli huono puoli siinä mielessä, että pitkiä vaatteita ei tehnyt mieli pitää ja sääsket pääsivät helpommin syömään.


Hirvaan kierrokselle lähdimme Koirasalmen parkkipaikalta. Reitin varrella oli todella kauniita maisemia! Alussa ja lopussa Koirasalmen ympäristössä maasto oli rasittavuuteenkin asti kivistä ja jalkoja piti vahdata koko ajan, että ei kaatunut. Muutoin sitten maisemat korvasivatkin nuo tympeämmät pätkät. Matkalla oli paljon pitkospuita ja tosi iso osa niistä oli jo melko huonossa kunnossa. Välillä sai todella tasapainoilla, että ei olisi kaatunut kun lankku ei ollutkaan päästä kiinni ja astuis siihen ja pääty lähti nousemaan! Kannattaa siis varoa niitä.


Matkan varrella oli todella paljon erilaisia suoalueita ja mullehan se vain passaa, koska tykkään suomaisemasta suunnattomasti! Nyt varsinkin suot olivat poikkeuksellisen kauniita, kun tupasvillat kukkivat täydessä pehmeydessään. Sen vuoksi varmaan tulikin otettua sata ja yksi kuvaa pitkospuista ja soista, joten koittakaa kestää!




Valitsimme yöpaikaksemme Heikinjärven laavun, koska halusin majoittua veden äärelle. Pakkasin nimittäin biksut mukaan uimista varten, joten siinäkin mielessä paikka oli täydellinen. Vesi oli superlämmintä, mutta pohja melko ällöttävä, sellainen suomaisen kuohkea. Pinnassa pystyi uida, mutta jalkoja ei tehnyt kyllä mieli laskea alaspäin :D


Etukäteen vähän jännäsimme, että sattuuko laavulle kuin hirveästi väkeä samaan aikaan. Lopulta paikalla oli ennen meitä kaksi telttaa ja neljä ihmistä, jotka kaikki olivat todella mukavia ja meillä oli oikein mukava ilta ja aamu porukalla!


Maasto oli tuossa laavun likellä kamalan kivikkoista, eikä teltalle meinannut löytyä paikkaa ollenkaan. Lopulta laitoimme sen puuvajan eteen sahanpuruisen  maan päälle, koska se  oli ainut tasainen paikka eikä kukaan kuitenkaan tarvinnut puuvajasta mitään, koska tulia ei kuitenkaan saanut tehdä metsäpalovaroituksen takia.

Koska oltiin reissussa vain yksi yö, niin kannettiin vähän myös luksusta mukana lapsivapaan kunniaksi! Söimme matkalla autossa salaatit, joten emme tehneet enää illalla oikeaa ruokaa. Söimme kylmäkassissa kylmäkallejen kanssa matkanneita juustoja ja lidin pieniä salamipötköjä ja juomana meillä oli minikuohari. Leiriläiset saattoivat hieman kateellisena katsoa meidän iltapalaa sekä pekonimunakasta aamulla :) Lisäksi meillä oli jälkkärinä tummaa suklaata ja jaettavaksi toinen pieni pahvinen viinitetra.


Aamukokkaukset menossa


Juustot ja just nuo salamimakkarat/chorizot on hyvää retkievästä kun säilyvät ihan ok jonkin aikaa lämpimässäkin. Lisäksi ne ovat myös rasvaisuuden vuoksi täyttäviä. Ostin lisäksi pienen kuuden munan munakennon niin saatiin tosiaan aamulla munakokkelia pekonin kanssa! Tuolla sitten jaksoi seuraavana päivänä hyvin ja oikean ruuan sijaan syötiinkin vain loput juustot ja makkarat. Alun perin meidän piti tehdä pussista porokeittoa chorizomakkaran kera, mutta ei meille ehtinytkään tulla niin nälkä. Tein myös siemenleipää, jossa on paljon rasvaa ja energiaa niin sitä pystyi syömään myös voin kanssa.


Oli muuten matkalla aika komeaa pirunpeltoakin aina paikka paikoin! Jotenkin hauska kun yhtäkkiä suoalueen jälkeen maisema muuttui tuollaiseksi karun kivikkoiseksi. Yllättävän paljon pieniä vesialueita osui myös reitin varrelle. Lasten kanssa ehkä olisi haastavaa ollut tuo todella kivikkoinen maasto alussa ja lopussa ja sen lisäksi myös ne huonokuntoiset pitkospuut. Ei me kyllä noin pitkää reittiä lasten kanssa toki ois kierretykään!



Teltassa nukutti hyvin ja sainkin nukuttua aika kivat yöunet. Hieman eri rytmit oli meillä meitä vanhempien leiriläisten kanssa, jotka hiipivät puoli kympiltä telttaan ja olivat varmaan reilusti ennen seitsemää hereillä. Itse yritin siinä vaiheessa vielä kääntää kylkeä ja sainkin jonkin aikaa nukuttua, vaikka laavulta vierestä rupattelua kuuluikin. Yöllä järvellä oli joutsenia ja se kyllä kuului telttaankin asti, olivat sen verran kovaäänisiä! :)


Olisin mieluusti ollut reissussa toisenkin yön, mutta tällä kertaa nyt tällainen reissu. Itse ruukaan muuten tsekkailla reittijutut aina Luontoon.fi-sivustolta, jossa on hyvät reittikuvaukset sekä kartat! Meidän reitin kartta ja kuvaus löytyy täältä. Jos olet lähiaikoina suuntaamassa Salamajärvelle ja juurikin Vaatimen kierrokselle, niin huomioi, että matkan varrella ei ollut yhtään hormillista tulipaikkaa, missä olisi nuotion saanut tehdä. Ainoastaan vuokratuvassa on takka mihin tulen saa. Vettä sai Ahvenlammella olevasta kaivosta, mutta tokikin se on joko reissun ihan loppupäässä tai alkupäässä, riippuen kulkusuunnasta.


Kaiken kaikkiaan Salamajärvi oli hieno paikka ja jos olisi ollut aikaa enemmän, olisi voinut käydä reissun vaikka sysilammella! Toki tuonkin lenkin ehtisi heittää yhden vuorokauden aikana, mikäli olisi kaksi täyttä päivää aikaa. Meillä meni aikaa yhteensä Vaatimen kierroksen kiertoon 1,5h ekana päivänä ja noin 3,5h tokana eli viiteen tuntiin käveli tuon, mutta siihen ei ole laskettu mukaan ruokailua keittimellä. Lisäksi käveltiin metsäosuudet aika reipasta tahtia aina kun ei ollut ihmeemmin nähtävää.





Nyt sitten odotellaan tässä meidän yhteistä kesälomaa, että päästään uudestaan retkeileen. Varasin nimittäin meille Saariselältä mökin neljäksi yöksi ja otamme myös teltat mukaan ja käymme jonkun reissun heittämässä teltalla siellä koko perheen voimin! Ainakin Pyhä-Nattaset on mun "to see"-listalla ja lisäksi joku Kiilopäältä lähtevä reitti. Sieltä näytti lähtevän parikin sellaista sopivan mittaista, joissa päivämatka jäisi noin 5-7 kilometriin. Sen verran lapsetkin jaksavat kävellä ja me kantaa kaikkien kamoja. Mökki helpottaa siinä mielessä, että ei tartte raahata kuin ne yhden yön kamppeet mukaan.

Niin ja ajateltiin me käydä telttailemassa myös Juhannuksena jossakin rannikolla ystäväperheen kanssa! Eli useampi telttareissu tiedossa ja olisihan tuo kiva loppukesästäkin käydä jossain ja syksyllä testata uuden retkipeiton lämpimyyttä :)


 Mitkä on teidän lemppari vaelluskohteet missä olette käyneet?



tiistai 26. toukokuuta 2020

Ylivieskan retkipaikat

Ollaan aina retkeilty paljon ja uusien paikkojen etsiminen on mukavaa! Itse kyllästyn helposti siihen, että käydään aina samassa paikassa retkellä. Siitä sain idean tehdä pari postausta Ylivieskan ja lähialueen laavuista/nuotiopaikoista sekä retkipaikoista, joissa ollaan käyty lasten kanssa. Ensimmäinen postaus käsittelee Ylivieskassa sijaitsevia paikkoja ja toiseen ajattelin koota tietoa lähialueen paikoista, joissa ollaan käyty. Laitan pienen kuvauksen ja esimerkiksi sen, että pääseekö autolla lähelle, paljonko on kävelyä tai pääseekö vaikka lastenrattailla perille asti.

Huhmarlampi

Sijainti Huhmarin ulkoilukeskuksen läheisyydessä, Huhmarlammen rannalla. Viitoitus Huhmarlammen metsäautotieltä ja hiihtoladulta.

Laavu ja puuliiteri kauniilla paikalla pienen Huhmarlammen rannalla. Paikalle pääsee perille asti autolla ja liiterissä on aina ollut Tähän mennessä valmiit puut. Helppo retkipaikka lasten kanssa, mutta tietysti pieniä pitää valvoa, että eivät pääse veteen. Talvella ollaan kävelty järveä pitkin tuonne vastarannan metsiin, siellä oli myös jonkin sortin kota!





Kähtäväjärvi

Tarkkaa osoitetta en löytänyt, mutta täältä näkee laavun paikan.

Autolla pääsee melkein perille, kävelyä ehkä sata metriä :) Sijaitsee järven rannalla, toisella puolella on suoaukea. Paikalla on liiteri, mutta varkauksista johtuen sinne ei ilmeisesti enää viedä puita vaan pitää ottaa omat mukaan. Keväällä tie saattaa olla todella huonossa kunnossa, joten todella matalalla autolla en välttämättä lähtisi tai jättäisin sen vähän kauemmaksi matkan varrelle.

Tämä on meidän yksi lempparipaikoista, mutta tuntuu olevan just nyt tosi kovalla käytöllä eli rauhassa ei välttämättä saa olla. Kaunis paikka sekä kesällä että talvella. Kannattaa huomioida, että järven rannalla tuulee todella kovasti! Kannattaa varata reilusti vaatetta, jos tuulisella kelillä suuntaa tuonne.









 Törmäjärvi

Törmäjärvellä on kolme tulipaikkaa ja sinne pääsee joko Törmälän leirikeskuksen pihalta Löytyntie 457 tai autolla grillikatoksen viereen, mutta äkkiseltään en löytänyt osoitetta jälkimmäiselle vaihtoehdolle. 

Tärmäjärven kierrokselle tulee mittaa noin 3,5km, mutta leirikeskukselta voi kävellä suoraan tuohon Törmäjärven rantaan makkaranpaistoon. Matka on varmaan alle kilometri. Ensimmäisen grillikatoksen luota löytyy myös huussi. Tuossa on myös hiekkaranta ja varmaan siinä kesällä voisi uida. Meillä ei ole koskaan ollut uimakamppeita mukana.


Järven toiselta rannalta löytyy partiolaisten maja, jonka läheisyydessä on myös laavu ja yleensä puita. Joskus tosin joutuu kirveshommiin pilkkomaan niitä.


Reitti on muuten ihan helppokulkuista, mutta toisessa päässä järveä on jonkin verran kivikkoa. Meidän lapset on kuitenkin kiertäneet tuon ihan ongelmitta.


Toisessa päässä järveä on Hyväntoivoinniemi, jossa sijaitsee Niemen kota. Siellä oli ainakin viimeksi käydessämme myös puita. Varalta otimme kuitenkin grillikatokselta jokainen muutaman kalikan mukaan.



Törmäjärvellä on tosiaan bonuksena kolme tulipaikkaa. Jos ensimmäinen on varattuna, voi aina mennä seuraavalle! Ja kauniit maisemat täälläkin ympäri vuoden :)




Mustolan laavu

Törmälän leirikeskus Löytyntie 457 3km matka kodalle TAI Valkialan metsätie 269 1km matka kodalle.

Me jätimme auton Törmäjärven grillikodalle vievän tien varteen, ei siis menty leirikeskukselle. Tuonne Mustolannevalle pääsee kun kävelee ensin partiolaisten majalle järven toiselle rannalle ja siitä jatkaa merkittyä polkua eteenpäin. Matkaa tuli noin 2,7km suuntaansa. Metsätieltä olisi ollut lyhyempi, mutta me tykätään kävelläkin.

 
Paikalla oli "autiotupa", jossa pystyisi nukkua ja lisäksi pieni kota ja myös sauna. Pienen kävelymatkan päässä oli myös tuo Mustolanjärvi, joka on pienehkö suojärvi. 



Perillä oli puuliiteri ja ulkohuussi. Oikein mukava paikka, meille ensimmäinen kerta täällä oli nyt helatorstaina. Tosin jälkikäteen kuulin, että alueella liikkuu karhuperhe!

 
Viitajärven laavu

Tämä oli meille uusi tuttavuus, eikä oikein päästy selvyyteen, että mistä tänne pääsee oikeasti. Me mentiin ojia pitkin, koska niissä oli vielä kantava jää. Tällainen opastus löydettiin, mutta silti ei sitä oikeaa polkua ehkä bongattu "Viitaperä 10 (Oulainen), josta n. 1km laavulle tai Lorvikallion metsätie 70 (Ylivieska), josta n. 300m laavulle."


Tämä siis pienen järven rannalla ja näytti kyllä siltä, että ei täällä kamalasti ole väkeä käynyt. Ellei sitten vahingossa oltu jossain väärällä laavulla :D Nähtiin joutsenia tuossa suolla, joten lintuja voi bongata ja ilmeisesti järvessä myös kalastetaan. Tuossa laavun kohdalla ei taida kesälläkään olla vettä, vaan enemmän heinittynyttä suota.


Tänne voi mennä, jos hermo ei pala pienestä etsiskelystä. Meillä oli parisuhde ja usko koetuksella kun paikkaa ei alkanut näkyä eikä kuulua ja lapsilla oli nälkä. Laavulla puita oli vaikka muille jakaa, koska varmaan muutkaan ei olleet löytäneet perille.


Möyrynnevan luonto- ja riistapolku Vähäkangas

Polun alkupiste on Vähä-Pylvään metsästysseuran pihalla osoitteessa Rääkkyläntie 16. Pihalta lähdetään kyltin osoittamaan suuntaan. Polun alku oli hieman hakusessa (ei pelkästään meillä, vaan muillakin!), joten kun saavut tuon peltoaukean päähän, mene vasemmalla puolella olevaan metsään hirvitornin kohdalta. Älä lähde oikealle, vaikka siinä kiva silta onkin ja jokin luontotaulukin. Matka oli meidän mittauksella noin 7km ja paikoitellen piti ylitellä ojia hyppimällä. Toki varmaan vuodenaika vaikuttaa tähän, että miten pääsee kulkemaan. Tulipaikkoja oli matkan varrella kaksi. Toiseen pääsee autolla viereen ja toinen oli metsässä.



 Tämä oli mukavan vaihtelevaa maastoa. Oli lehtimetsää, havumetsää, pellon viertä ja suomaisemaa.


Tähän alla olevaan laavuun olisi päässyt suoraan autolla viereen, mutta meidän matka jatkui seuraavalle laavulle.Tässä Paanusaaren laavulla oli myös huussi ja puuliiteri.



Möyryn laavu oli meidän ruokapaikka tällä kertaa. Puitakin löytyi laavulta, tämä varmistettiin etukäteen tutuilta, jotka olivat käyneet viikkoa aiemmin paikalla. Täällä oli myös wc. Jos ei jaksa koko reittiä kiertää, voi etsiä kartasta tämän Möyryn laavun ja jättää auton mahdollisimman lähelle ja kävellä vain sen pätkän tieltä laavulle ja takaisin.






Kekajärvi

Sijaitsee osoitteessa Isokankaan metsätie 228. Paikalla sijaitsee kaksi vuokrattavaa mökkiä sekä rantasauna, joka yleensä lämpenee joka sunnuntai avantouimareille. Poikkeuksena tietenkin tämä koronakevät. Paikalla on laavu ja tulisija, mutta omat puut pitää ottaa mukaan. WC taitaa muuten myös löytyä mäen yläosasta, emme ole tainneet sitä vain koskaan käyttää. Täällä olen käynyt nyt toukokuun aikana kolmesti uimassa ja tuntuu nyt olevan tosi suosittu paikka niin retkeilijöiden kuin uimarienkin keskuudessa!

Autolla pääsee ylätasanteelle ja nuotiopaikalle on portaat, joten pyörätuolilla esimerkiksi ei pääse, mutta rattailla mahdollisesti jos jaksaa kantaa ne ylös ja alas.






Toivottavasti tästä postauksesta on apua sinulle, joka et ole vielä niin paljon Ylivieskan retkeilykohteisiin tutustunut. Ja miksipä ei myös kokeneemmalle konkarille, jolta joku paikka on jäänyt käymättä :) Seuraavassa postauksessa siirrytään sitten tosiaan lähikuntien retkeilypaikkoihin! Ja jos teillä on näistä jotain lisättävää, niin voin toki lisätä tekstiin muutakin oleellista infoa.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Namut

Heipä hei piiitkästä aikaa! Täällä on ollut varmaan yhtä hiljaista kun eteläsuomalaisessa kauppakeskuksessa viime aikoina, heh heh. Jos joku tätä sattuu lukemaan vuosien päästä niin huomiona, että että koronavirusepidemia jyllää just nyt. Ajattelin kuitenkin keskittyä tässä postauksessa johonkin ihan muuhun, nimittäin villasukkiin! Tykkään yleensä tehdä sukkia sellaisesta 7 veljestä-paksuisesta langasta, koska siitä saa nopeasti sukat valmiiksi. Nyt kuitenkin olen yrittänyt tehdä myös niitä ohuempiakin sukkia, koska ne ovat jalassa jotenkin istuvammat ja eivät myöskään niin kuumat.


Nämä kuvan sukat ovat nimeltään Namut ja niiden ohje löytyy maksullisena Ravelrystä. Ohje on suomalaisen Maria Kostamovaaran, jonka blogi kulkee nimellä Nupunupu.  Periaatteessa nämä osaisi varmaan tehdä ilmankin ohjetta, mutta itse tykkään ostaa ohjeen, koska ei se niin monta euroa maksa ja kilauttaa muutaman kolikon heidän kassaan, jotka jaksavat näitä kirjoittaa muille.

Nämä oli jotenkin mukavat neuloa ja yllättävän nopeasti valmistuivat Dropsin Fabel-langasta. Joku väri saattoi olla jotain muutakin lankaa, koska osa väreistä löytyi omasta takaa ja pari kerää taisin ostaa. Kantapään ohjetta en jotenkin tajunnut tai jaksanut alkaa kokeilla, joten tein näihin tavallisen tiimalasin. Tosin en ole vieläkään hoksannut miten se tehtäisiin niin, että jälkikäteen ei tarvitsisi jostain paikkoa reikiä...


Kuvaajan näissä kuvissa on muuten toiminut yhdeksänvuotias poikani! Ehkä saan nykyään helpommin otettua sovituskuvia kun houkuttelen hänet vain kameran toiselle puolelle :)


Millaiset villasukat olette itse viimeksi neuloneet? Saa vinkata alle vaikka kivoja malleja, tekniikalla ei niinkään ole väliä :)