Kaxsia päästä varpaisiin

Veeti oli tänään hetken aikaa yksin pihalla leikkimässä ja hieman alkoi huvittaa, kun katsoin päälle valikoituneita vaatteita. En löytänyt mistään Veetin kypärälakkia ja pipoa ja otin jonkin toisen pipon kaapista. No, sattui käsiin tuo vanha Kappahlin pipo, joka sopikin värien puolesta täydellisesti takkiin. Kävi vaan niin, että pipo, takki sekä housut ovat kaikki samaa merkkiä. Kengät ovat ainoastaan Kavatin karvakumppari. Ehkä muuten paras ostos pitkiin aikoihin ja eniten käytetyt kengät koko talvena.

Nyt on ollut sen verran kuivat kelit, että jätettiin kurahaalari suosiolla kaappiin ja puettiin popin windfleece alle ja välikausivaatteet päälle. Tuo takki oli kyllä ihan nappiostos, sillä tykkään tuosta väristä todella paljon. Ihanan pirteä olematta kuvioiden sekamelska.

Muistelin, että ostin todella reilut housut syksyllä, mutta eipä nuo ole kuin 104cm ja Veeti on jo yli sen. Mahtui onneksi vielä jalkaan, mutta syksyksi pitää varmaan olla jo kokoa tai pari isommat. Musta tuntuu, että tuossa takissa on hieman materiaali muuttunut aikaisempiin verrattuna? Onko kellään muulla samanlaista mielikuvaa? Tuo on jotenkin mun mielestä vähemmän laadukkaan tuntoinen kuin esimerkiksi se vihreä, joka meillä aiemmin oli.

Ei mitään järin suurta mitoitusta tuo takkikaan, kokona siinä 110cm ja samaan aikaan mahtuu päälle vielä se popin viime syksyn takki, joka on kuitenkin kaksi numeroa pienempi.

Mietin, että pitäisikö yrittää tehdä joku musta takki semmoiseen siistimpään menoon, mutta tuo puuvillan ompelu kun ei oikein ole mun juttu ja ompelukonekin käy jotenkin kumman kankeasti. Pitäisi varmaan aukoa ja putsata, jos se vähän helpottaisi.

Meillä oli eilen aamupäivästä pari kaverin lasta hoidossa kaverin parturin ajan ja oltiin aluksi tuossa meidän pihalla. Hitiksi muodostui saippuakuplien puhaltelu ja vuorotellen puhaltelivat ja toiset ottivat kiinni. Vuorotellen jo siksi, että lapset halusivat puhaltaa ilman hanskoja ja kovin pitkään en antanut ilman olla. Minä taisin päästä kaikista helpoimmalla tässä hommassa kun Veetillä oli kavereita, niin ei vaatinut mua koko ajan leikkimään. Mulla oli siis rento aamupäivä ja mielelläni otan vastaisuudessakin mukelot hoitoon, niin pääsee itse tekeen jotain muuta sillä aikaa.

7kk

On taas aika uuden kuukausipostauksen. Miten sitä tuntuu, että näitä saa olla ihan koko ajan tekemässä. Tänään on kuitenkin virallinen päivä, joten kerrankin olen oikeaan aikaan liikenteessä tämän postauksen kanssa. Aava nukkuu ja Veeti meni pihalle puhaltamaan saippuakuplia, joten on hetki rauhaa kirjoittaa ennen siivoilua.

Mittoja ei ole nyt otettu, koska seuraava neuvola on vasta yhdeksän kuukauden iässä ja sekin on isäneuvola. Ärsyttävän pitkä väli tässä. Veikkaisin kuitenkin, että pituutta on jo se 70cm kasassa ja painoakin on varmaan tullut. Näkisihän tuon omalla puntarillakin kun kävisi Aava sylissä punnitsemassa itsensä.

Aava on lähtenyt nyt kunnolla ryömimään ja vaeltelee pitkin taloa tutkimassa paikkoja. Viihtyy myös jonkin verran paremmin nyt yksikseen, kun pääsee paikasta toiseen. Tosin sekin on kyllä ihan päiväkohtaista. Toisinaan ei kelpaa millään lattialle jättäminen. Aava nousee myös konttausasentoon, mutta keinuttaa vain itseään siinä, eikä vielä yritä mennä eteenpäin. Bongasin eilen ensimmäistä kertaa Aavan "seisomassa" polvien varassa Veetin huoneessa junarataa vasten. Nojasi siis käsillään junarataan (joka on siis vähän maasta korkeammalla) ja oli polvien varassa. Saman tien kun kameran sain hollille, niin tyttö veti itsensä tietenkin maahan.

Meillä asuu vieläkin hyvän ruokahalun omaava pikkuneiti. Suu ammollaan odottaa yleensä seuraavaa lusikallista. Meillä syödään viisi ruokaa päivässä ja eilen uutena maistettiin kananmunaa. On muuten jo melko vaikea keksiä mitään uusia ruokia kun tuntuu, että meillä syödään jo kaikkia semmoisia perusruokia! Minkä ikäiselle sitä paistettua ruokaa sai antaa? Mietin, että milloin esimerkiksi voisi antaa banaanilättyjä, kun ne paistetaan pannulla...

Ostettiin viime viikolla kaupan ruokia mun sairastumisen vuoksi kun tietenkin pakasteesta loppui samaan aikaan kaikki soseet. Oon siis tehnyt melkein kaiken ruuan Aavalle tähän asti itse. Kaupan kasvissoseet ei uponnut, ei sitten millään. Muutama haukku meni ja sen jälkeen suu ei vain auennut. Omat ruuat ovat aina kelvanneet. Kaupan kasvissoseet olivat muutenkin ärsyttävän löysiä ja niitä oli vaikea sen vuoksi syöttää, kun eivät meinanneet pysyä lusikassa.

Syödään pääsääntöisesti soseita ja yritän päivässä antaa aina jotain myös itse käsillä syötäväksi. Parsakaali on tainnut olla sormiruuista suosituin ja sitä Aava vetäisi varmaan kokonaisen kaalin kerrallaan jos antaisi. Tokihan se on myös helppo syötävä kun pysyy hyvin kädessä. Maitoa saa korvikkeena sekä äidinmaitona, vähän riippuen tilanteesta.

Illalla nukkumaanmenoaika on kasin maissa ja aamulla herätään seiskan ja kasin välissä. Ekat päikkärit on kymmenen  ja yhdentoista välissä sen tunnin, puolitoista ja iltapäivällä toiset johonkin aikaan ja niiden kesto vain sen maksimissaan puoli tuntia. Aava nukkuu edelleen vuorokaudessa vähemmän kuin Veeti. En tiedä alkaako nukkua pidempiä unia, jos nukkuisi vain yhdet ja myöhemmin, mutta epäilen kyllä. Ja tuohon puoleentoistatuntiinkin saa käydä yleensä ainakin kerran lykkäämässä vaunuissa uudelleen uneen, kun yrittää herätä jo alle tunnin unien jälkeen. Autossa nukahtaa, mutta kaupassa esimerkiksi herää heti.

Yöt menee vaihtelevasti. Liikkumisen myötä se yksi aamuyön syönti ei ole riittänyt, mutta monesti se toinen syöttö osuu siihen aikaan kun menen itse nukkumaan, joten sen vuoksi ei tarvitse herätä. Tokihan tuota voisi yrittää yöllä saada nukahtamaan ilman syöntiä, mutta vielä olen ainakin ollut liian mukavuudenhaluinen itse.

Kaukalossa oleminen on ihan tylsää ja siinä kannattaa myös huutaa kurkku suorana, mikäli sattuu heräämään kesken automatkan. Kiva sitten ajella menemään kun takapenkillä toinen huutaa kuin hinaaja. Minkäs teet kun ahdistaa olla paikoillaan. Meidän perhe ei siis varmaan kamalasti ajele pitkiä matkoja autolla ennen kuin tuo lapsi osaa viihdyttää jollain itseään. Varsinkin kun takapenkillä on aika vähän tilaa aikuisen istua istuinten välissä, että voisi samalla viihdyttää Aavaa.

Alla pieni videopätkä ryömivästä Aavasta. Mistä tulikin mieleen, että sitterin saisi kyllä jo siirtää jonnekin säilytykseen, kun ei sitä enää käytetä ollenkaan.

Lautapelivinkkejä lapsille

Ompeluryhmässämme facebookissa pohdittiin yksi päivä, että minkälaisia pelejä pienten lasten kotona pelataan. Siitä innostuneena ajattelin omistaa aiheelle kokonaisen postauksen, koska meiltä löytyy aika monta lautapeliä ja niitä pelaillaankin kiitettävän paljon. Uutena meille on ostettu noista vain kaksi ja nekin tarjouksesta. Muut ovat lahjaksi saatuja tai kirpparilta ostettuja.

Veetin kanssa ollaan pelattu varmaan jo vuoden verran? En nyt yhtäkkiä muista, että milloin on ekaa kertaa pelailtu, mutta osan peleistä ostin muistaakseni jo toissa kesänä ja silloin niitä jo pelattiin eli Veeti oli alle kahden vuoden silloin. Laitan tähän nyt vähän tietoa niistä peleistä, mitä meiltä löytyy.

Eläinystävät lammella

Hyvin helppo kahden pelaajan peli, joka sopii pienellekin pelaajalle. Hyvä esimerkiksi ensipeliksi. Käytännössä heitetään vaan noppaa ja toivotaan, että tulee oikea kuva, että päästään etenemään.

Lotot

Meillä on Nalle Puh sekä Monsterit lotto. Lotot ovat myös helppoja pienillekin lapsille ja taisivat meilläkin olla ihan ensimmäisiä pelejä. Peli sisältää alustan kummallekin pelaajalle ja niissä on kuvia sekä kuvia vastaavat kortit. Kortteja nostetaan pinosta ja se kumman alustassa kortti on, saa sen. Kumpi saa alustan ensin täyteen, voittaa. Suosittelen!

Muumit katolla

Tämä ostettiin alennuksesta Kärkkäiseltä ja on vielä ehkä hieman vaikea motorisesti Veetille. Pitää siis saada pysymään "muumit" katolla pinon noustessa ja se on vielä hieman vaikeaa. Ei mikään huippupeli.

Muistipelit
Meillä muistipelejä ovat tuo Memo, jossa on kodin esineitä sekä Star Wars-muistipeli. Eka kirpparilta, toinen joululahja. Veeti tykkää molemmista, mutta itselle tuossa Tähtiensodassa on liian samankaltaiset kuvat, enkä millään muista ja löydä pareja kun kaikki näyttävät samalta.

Nalle Puh Domino

Perus dominopeli, ei kovin vaikea.

Hippo

Ehdottomasti Veetin suosikkipeli ja vanhempien inhokki. Päätöntä hakkaamista Hippoilla tavoitteena kerätä eniten tuommoisia palloja. Idea on tylsä ja pelistä lähtee iso ääni.

Muumien sieniretki
Tämän Veeti sai synttärilahjaksi viime syksynä ja helppo semmoinen "oikeampi" lautapeli lapsille. Tavoitteena päästä pelilaudalla nopan avulla sieniruutuihin keräämään sieniä. Eri sienille on eri pisteet, jotka lasketaan lopuksi. Hieman ehkä pitkä ainakin pienemmälle lapselle, koska meinaa loppua mielenkiinto kesken pelin. 

Choko

Omastakin lapsuudesta tuttu suklaapeli. Myös helppo pienellekin pelaajalle.

Rapelli

Joulun jälkeen laitoinkin kuvia tuosta meidän uusimmasta matopelistä. Idea on hauska ja tämän parissa viihtyy aikuinenkin. Matoja vedetään ulos ja työnnetään sisään bambuun sitä mukaa mitä väriä ja lukemaa noppa osoittaa. Pelin voittaa se, joka kerää itselleen eniten bambusta ulos tippuneita matoja. Tätä suosittelen omana suosikkina!

Näiden lisäksi meiltä löytyy tuo sammakkopurkki sekä Uunokortit, jotka ovat Veetin tämän hetken suosikit. Tänään pelattiin (tosin minun pyynnöstä) kolme erää. Muuten Veeti osaa hyvin säännöt, mutta korttien pitäminen vastapelurilta piilossa on vielä hakusessa. 

Yksin pelattavia pelejä eli lähinnä palapelejä on tuossa vasemmassa reunassa. Nuo numero- ja vastakohtapelit ovat kivoja kun niissä on samassa vähän sitä opettavaakin juttua!

Löytyy meiltä vielä tämä kaikkien varmasti tunteva onkipelikin! Se olikin levällään lattialla, kun Veeti ja isi sitä eilen pelasivat. Aika paljon noita pelejä on kertynyt, mutta kuten olen joskus sanonutkin, niin niitä mielelläni meille ostan ja pyydän lahjaksi. Olen vähän huono leikkimään, mutta pelejä minäkin osaan ja tykkään pelata, joten siksikin on kiva omistaa useita pelejä, niin ei ihan heti itsekään kyllästy!

Pelataanko teillä ja mitä? Oliko tässä postauksessa teidän perheen suosikkeja tai niitä inhokkeja?
Toivottavasti tästä oli hyötyä lapsiperheille tai niille, jotka suunnittelevat esimerkiksi pelilahjaa jollekin lapselle.

Pitkiä päiviä

Kuten Facebookiin jo päivittelinkin aiemmin, niin meillä on vietetty sairastupaa keskiviikosta asti. Keskiviikkona iski joku mahatauti ja kuume ja illalla sai halata pönttöä. Oksentaminen jäi onneksi kahteen kertaan, mutta tänään iski sitten jo yhden kuumeettoman päivän jälkeen se toinen muoto tuosta mahataudista, nice. Harmittaa, kun huomenna olisi pitänyt lähteä lasten serkkujen luo Jyväskylään, mutta reissu siirtyy nyt. Pidetään peukut pystyssä, että tauti pysyy poissa lapsista.

Voimat ovat olleet aika vähissä, kun ruoka ei maistu tai jos maistuu, niin ei pysy sisällä. Onneksi lapset ovat kerrankin olleet kiltisti päivät! Aavakin on alkanut viihtyä yksin lattialla, kun pääsee ryömimällä tutkimaan paikkoja. Saattaa myös tutkailla pitkän aikaa lelujakin yksikseen. Todella suuri helpotus, koska en tiedä millä voimilla sitä olisi hyppyyttänyt tuota sairaana sylissä tunnista toiseen, kun päikkäritkään eivät edelleenkään ole mitään kamalan pitkiä.

Veetikin on keksinyt itse tekemistä, eikä ole tarvinnut mua leikkimään kanssaan ja olen saanut rauhassa levätä sohvalla viltin alla.

Monta hetkeä on mennyt tämän synttärilahjaksi saadun magneettikirjainjutun parissa.

Koska ulkoilut ovat jääneet melko vähälle tällä viikolla niin lupasin Veetille jo perjantaina peliaikaa padilla, jos käy vähän aikaa yksin leikkimässä omalla pihalla ja kävihän tuo kun oli tarpeeksi hyvä houkutin. Ikkunasta seurailin ja näytti ainakin kiikkuvan ja kaivavan hiekkalaatikolla kaivurilla. Olen antanut myös katsoa joka päivä jonkun videon telkkarista, niin riittää tekemistä koko päivälle ilman, että mun tarvisi jaksaa sen kummemmin värkätä mitään.  Ja voin sanoa, että aika tehokkaasti on mennytkin päivät levätessä. Jospa tämä jo huomenna helpottaisi? Tehokas dieetti ainakin jos ei muuta. Päivässä on tippunut yli kiloa painoa. Harmi, että se tulee varmasti tuplana takaisin kun ruoka taas alkaa maistua.

Meillä onkin säilytty ihmeen hyvin taudeilta. Nuhia kyllä ollaan sairastettu kun Aavallakin on ollut varmaan jo kolme, mutta kaikki kuumeet ja mahataudit ollaan onnistuttu tähän saakka välttämään. Ja tietenkin se sitten iskee minuun, vaikka Veeti kulkee hoidossa osan viikosta ja siellähän ne taudit jyllää. Enkä tietenkään tarkoita tuolla sitä, että olisin tämän taudin mieluummin Veetille halunnut! Todella hyvä, jos pysyy vain ja ainoastaan minussa. Tauteja, varsinkin näitä mahasellaisia, on tuntunut olevan jotenkin ekstrapaljon syksystä lähtien. Onko teillä vältytty taudeilta vai onko pitänyt sairastaa useamman kerran kaikki mahdollinen?

Ilosofiaa

Sain Surinan Pauloissa-blogin Paulalta Ilosofiaa tunnustuksen.  Tunnustus on tarkoitettu blogeille,joista löytyy käsitöitä. Ilosofiaa was here-tunnustus on lähtenyt Ilosofiaa -blogista

ja se jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka saa aina palaamaan takaisin ja takaisin. Blogia kuvaillaan muutamilla sanoilla.

Paula oli kertonut blogistani näin ".Naurava nappi on monipuolinen blogi ,josta löytyy ihania

ja rehellisiä ompeluksia! Kuvat on  isoja ja selkeitä.Plussaa postaustahista!"

Olen iloinen saamastani tunnustuksesta, mutta hieman jo hävetti tuo maininta postaustahdista, kun blogissa on ollut koko viikon hiljaista kuin huopatossutehtaalla! Alkuviikko meni toipuessa ompeluleirin aiheuttamasta univelasta ja eilen tulin sairaaksi. Että näillä mennään. Tässä kuitenkin tunnustusta eteenpäin.

Itse laitan tunnustuksen jakoon seuraaville blogeille:

1. Karkelot blogi on oikea hyvänmielen blogi. Ihana Kukka taikoo lapsilleen toinen toisaan ihanampia vaatteita ja perheen koti nyt vain on herkku. Olen varma, että Kukka on oikeassa elämässä todella positiivinen ja hauska ihminen!

2. Kiikkusaari. Mitä tästä voikaan sanoa? Meillä nyt vain sattuu Marian kanssa maut prikulleen kohdalleen! Ihania käsitöitä, jotka monesti toteutettu "vähän sinne päin saksin ja hyvää tuli" :) Lopputulos aina kuitenkin huikea.

3. Projektila on yksi uusimmista tuttavuuksistani blogimaailmassa. Ah niin ihanan muodikkaita ja inspiroivia projekteja. Todella paljon kaikenlaisia DIY-juttuja niitä kaipaaville.

Kiitos vielä tunnustuksesta! Ilmoitan nämä blogit Ilosofiaa-blogiin, jossa on ihan oma sivu tehty blogeille, jotka tunnustuksen ovat saaneet. Sinne pääset suoraan tästä. Pitääkin käydä katsomassa, että löytyisikö sieltä uusia, ihania tuttavuuksia lukulistalle.

Laura sydän ompeluleiri

Perjantaiaamuna tukin auton täyteen ja otin suunnan meidän ompeluryhmän toista järjestettävää ompeluleiriä eli camp kakkosta. Matkalla koukkasin Askossa ostamassa uuden maton olkkariin sekä hakemassa yhdeksän kiloa savulohta kaupasta nälkäisille ompelijoille. Matosta sen verran, että olen kytännyt Askon mainoksia, että milloin sattuis jokin hyvä tarjous päälle ja nyt kun kaikki matot olivat -30% niin oli pakko koukata vielä sen kautta. Onneksi mattoa ei ollut saatavilla myymälässä, sillä oli muutenkin mielenkiintoista ahdata kaikki kamat meidän kakkosautoon eli minipieneen Ford Ka:han, jonka peräkontti ei edes aukea...

Pärjääkö tällä määrällä pari yötä? Huomatkaa kahvakuula, sekin on lähdössä mukaan.

Ompeluleiri järjestettiin siis toista kertaa Alavieskan Lumikurussa ja paikalla oli noin nelisenkymmentä naista, joista osa oli vain päiväkävijöitä ja osa minä mukaan lukien vietti niissä merkeissä koko viikonlopun. Meillä oli jälleen hyvin järjestetty leiri ja paikalta löytyi niin kangaskauppa, ompelukoneen huoltaja, testikoneita sekä ihan hierojakin! Ompelun lisäksi halukkaat kävivät juoksemassa sekä kahvakuulailemassa. Itse kuulailin perjantaina ja lauantaina ja kävin samoina päivinä myös juoksemassa. Illalla tietenkin saunottiin ja kävipä muutama jopa Ylivieskassa baarissa!

Kuvat ovat perjantaiaamulta, jolloin paikalla oli vielä vähiten väkeä.

Mitä siellä leirillä sitten saatiin aikaiseksi? Yhteensä meidän nelisenkymmentä naista ompeli melkein kuusisataa vaatetta! Meillä oli seinällä lappu ja kello, jota piti rimpauttaa aina vaatteen valmistuttua sekä merkitä se listaan. Itse sain tehtyä neljätoista vaatetta, mikä on omalla mittapuulla todella paljon, koska koko aikaa ei todellakaan tullut tehokkaasti ommeltua. Tässä alla nyt niitä valmistuneita.

Veeti sai uudet housut Iloisen Kettuliinin täydellisen vihreästä joustofroteesta. Kaveriksi Ottobren Huntsman-kaavalla tehty huppari, johon Veeti itse valitsi kaupassa keltaisen vetskarin. Kokoa paidalla on 110cm ja helma tehty sen mukaan, että siihen menee 40cm vetskari. Idiootisti noissa lehdissä nuo vetoketjun pituudet kun tähänkin oikea mitta olisi ollut 38cm, mistäpä semmoisen saa? Hupparissa on hieman vino vetskari vähän Gugguun-tyyliin.

T-paitapula meillä on ollut jo talvella, kun käytössä on vain kaksi sopivaa paitaa. Muut paidat ovat toissakesältä! Tein siis neljä uutta paitaa, joista yksi oli Veetillä tuolla hupparin alla. Pitää ottaa kuvaa myöhemmin, kun kokeilin siihen ensimmäistä kertaa silityskuvaa.

Veeti sai myös hupparin Metsolan raitajoustiksesta. Sininen väri on oikeasti turkoosi, kuva vääristää sävyä. Kaavana Beagleboy koossa 110cm. Harmaata joustocollaria jäi hupparista vielä yli, joten siitä tein vielä toiset perushousut.

Harjoittelin myös nappilistaa Bert-nappilistabodyn kaavalla. Ylemmässä hienosti vinossa lista, kun en oikein hahmottanut Ottobren ohjeita... Alempaan meni jo oikein!

Itselle valmistui pari paitaa ja farkkutrikooleggarit. Sovituskuvaa tulossa myöhemmin.

Jaksoin jopa väsätä leggareihin taskut!

Aava sai bodien lisäksi timanttitrikoosta tunikan. Kaavana Ottobren Toffee ilman taskuja ja taitteelta otin sentin pois eli yhteensä kavennusta nelisen senttiä. Lisäksi pidensin hieman helmaa, että menisi pidempään.

Leirillä oli yleisessä testikäytössä Elnan peitetikkikone ja kävin sillä kääntämässä useankin helman ja arvatkaa oonko ihan in love?

Aava hallitsee ilmiselvästi tän posaamisen jalon taidon. Tosin asento sopisi kyllä enemmän johonkin Seiskan bikinikuviin...

Semmoisia ompeluita valmistui! Unet jäi hieman vähiin kun joka yö piti kahteen surruutella, mutta muuten oli kyllä niin mahtava viikonloppu ihanien ihmisten seurassa, että ei paremmalla väliä. Nyt sitten seuraavaa kertaa odotellessa. Harmi vaan kun jäi kamala ompeluflow päälle ja ei ole aikaa toteuttaa kaikkia ajatuksia nyt heti. Lisäksi Aava on nukkunut kaksi yötä todella levottomasti ja mulla on silmät ihan ristissä. Leirillä kun tuli nukuttua vähän sillä ajatuksella, että kotona saa sitten nukkua. Olin väärässä. Mutta kyllä tällä taas jaksaa arkea ja varsinkin kun muutaman viikon päästä on tiedossa ihanien tyttöjen kanssa saunailta täällä meillä! Miten teidän viikonloppu meni?