Kun Aava oli vauva, nukahti hän yleensä tissille, josta siirrettiin sänkyyn. Toki yritettiin nukuttaa alussa sänkyynkin, mutta kun sinne laskeminen aloitti jo itkun, niin siitä luovuttiin. Imetyksen loputtua nukutettiin jonkin aikaa maitopullon kanssa sänkyyn. Siitä lähtien kun olisi pitänyt nukahtaa ilman mitään juomista, niin nukahtaminen on ollut melko ongelmaista.
Ajattelin, että kyllähän se lapsi jossain vaiheessa hoksaa, että sänky on nukahtamista varten, mutta ei. Meillä on joka ilta samat iltarutiinit; ensin iltapala ja suihkussa käynti ja sitten vaatteiden vaihto ja hampaanpesu. Aavalle luetaan joka ilta pieni satu yhdessä sylikkäin Aavan huoneessa ja sen jälkeen pitäisi laittaa nukkumaan. Suurin ongelma nukkumaan menemisessä on ollut se, että jos jäät huoneeseen, ei Aava malta nukahtaa. Sängystä noustaan ylös ja halutaan syliin tai jutellaan ja pelleillään, eikä nukkumisesta tule mitään. Myöskään silittely ei ole juuri koskaan auttanut, koska jos olet niin lähellä sänkyä, ei Aava malta maata pohjalla siliteltävänä vaan nousee ylös.
Pois lähteminenkään ei ole oikein ollut ratkaisu, koska siitä seuraa huuto. Tai oikeastaan huuto tulee jo siitä, kun käännät selän ja Aava hoksaa, että nyt se äiti tai isi on jättämässä hänet yksin nukkumaan. Pitkään meillä mentiin sillä, että huoneesta kuitenkin poistuttiin ja Aavaa käytiin rauhoittelemassa sänkyyn vähän väliä. Aava ei oikeastaan itkenyt sängyssä vaan se oli enemmän semmoista kiukkua ja kitinää, kun pitäisi nukahtaa. Jos olisi itkenyt lohduttomasti, ei häntä sinne yksin olisi jätetty.
Pitemmän päälle tuokin oli aika rassaavaa, kun toinen nukahti huutamalla. Sitten päätettiin kokeilla tuoliunikoulua, jossa ensin istuskellaan tietty määrä öitä tuolilla sängyn vieressä ja pikkuhiljaa siirretään tuolia kauemmas sängystä ja lopulta istutaan oven ulkopuolella oven ollessa kuitenkin auki niin, että lapsi näkee vanhemman. Tuokaan ei oikein tuottanut tulosta, sillä Aava pysyy kyllä sängyssään ja juttelee ja huutelee siellä itsekseen, mutta sekin vaatii yleensä sen, että nyt sitten jompi kumpi istuu siinä tuolilla huoneen ulkopuolella sen 15-30min, että Aava nukahtaa. Jos tuolista yrittää poistua, seuraa huutoa. Ajateltiin vissiin vähän naivisti, että unikoulun avulla lapsi jäisi nätisti makoilemaan sänkyyn ja nukahtaa sitten sinne, mutta ei. Eli ollaan vähän niinkuin alkupisteessä.
Sen verran ollaan ehkä edistytty, että tuo huutelu kestää tällä hetkellä vähemmän aikaa kuin ennen. Onko teillä lapsia, jotka vaativat jonkun sortin nukuttelua, että uni tulee? Oletteko päässeet jollain keinoilla siihen pisteeseen, että lapsen voi jättää sänkyyn ja lapsi nukahtaa sinne itsekseen ilman huutoa?
Me tehtiin tämä unikoulu nyt, koska jos olen kesällä jostain syystä kolmen lapsen kanssa yksin ja pitäisi saada kaikki kerralla nukkumaan, niin ei se oikein onnistu jos pitää yhden luona istua hiljaa liikkumatta puoli tuntia ja sillä aikaa muut odottelevat sitten vuoroaan. Viimes ollessani lasten kanssa yksin vappua ennen, harmitti itseä kamalasti se, että ilta-aika meni Aavan nukuttamiseen ja Veeti oli sillä aikaa ehtinyt jo nukahtaa meidän sänkyyn lukien itse iltasadun. Tarkoitus oli siis se, että olisin mennyt lukemaan kun saan Aavan nukkumaan, mutta koska siinä kesti niin kauan niin Veeti oli jo laittanut kirjan pois ja mennyt nukkumaan.
Molemmat lapset nukahtivat mummulassa samaan sänkyyn mummun makoillessa välissä. NIIIN epäilin, mutta olinpa väärässä! |
Ennen Aava heräili useamman kerran yössä huutelemaan jotain ja vaikka näytti, että on täysin unessa huudellessaan, ei yleensä rauhoittunut kuin vasta sitten, kun huoneessa meni käymään ja vaikka vähän silitti. Sen verran unikoulu tai aika on auttanut, että nyt kun Aava herää ja huoneesta kuuluu jotain huutelua, loppuu se yleensä ilman, että siellä tarvitsee käydä. Eli ehkä Aava herää ja huutelee jotain, mutta osaa nukahtaa itse siitä takaisin ilman apua. Ainakin nuo yökukkumiset loppuivat aika lailla unikoulun pitämisen jälkeen, joten ajattelin automaattisesti sen olevan syy. Eli yöt meillä onneksi nukutaan pääsääntöisesti ilman, että lapset herättävät enää meitä. Siinä mielessähän tilanne on todella hyvä verrattuna moneen muuhun perheeseen!
Olisiko teillä antaa mitään vinkkejä tuohon nukuttamiseen, että miten homman saisi sujumaan kaikista kivuttomimmin kaikkien kannalta?
Oletteko kekeilleet, että venytätte nukkumaanmenoa hieman, vaikka sen 15-30min, ei kuitenkaan niin paljoa, että lapsi on rättipoikki väsynyt? Oletteko kokeilleet jättää lukulamppua päälle huoneeseen, helpottaisiko se itsekseen jäämistä tai hiljainen musiikki? Minusta tuo 15-30min nukuttamiseen ja vieressä istumiseen kuulostaa todella lyhyeltä ajalta ja harva lapsi varmaan nukahtaakaan heti kun pään tyynyyn painaa. Meillä siinä vaiheessa, kun nukuttamista vielä tarvittiin, jompi kumpi istui huoneessa mutta tehden jotain omaa juttua, esim. minä neuloin ja istuskelin tuolilla. Olin siis lähellä ja läsnä mutta lapsi ei saanut sen kummempaa palvelua tai huomioimista. Ja useamman lapsen kanssa kaikkien huomioiminen on tehty siten, että iltasatu luetaan kaikille yhteisesti sohvalla ja jokainen saa tulla kainaloon kuuntelemaan. Sitten siinä toivotetaan isommille hyvät yöt ja ne menevät huoneisiinsa lukemaan tai suoraan nukkumaan ja ne käydään peittelemässä ja nukutusta vaativan kanssa vasta sitten istuskelemaan. Mutta kaikki saavat kuitenkin iltasadun ja huomion.
VastaaPoistaNukkumaanmenoajalla ei juurikaan ole merkitystä, en ole sen huomannut vaikuttavan millään lailla. Huoneessa on tällä hetkellä yövalo. Musiikkia ei olla kokeiltu! Veetillä se muuten tehosi jossain vaiheessa kun ei malttanut rauhoittua päikkäreille :) En toki oleta, että lapsi nukahtaa heti kun menee sänkyyn vaan mun puolesta saisi valvoa vaikka tunnin kun tekisi sen tyytyväisenä siellä sängyssään ilman huutoa. Ja varmasti ei ole pitkä aika tuo puoli tuntia monenkaan mielestä, mutta omalle pinnalle se on, varsinkin kun kohta on se vauva, joka ei välttämättä suostu hiljaa istumaan pimeässä huoneessa odottamassa, että toinen nukahtaa.
PoistaYhteinen iltasatukaan ei vielä onnistu kun Aava repii kirjat ja ei anna lukea rauhassa ja Veeti hermostuu. Ja mielellään soisin Veetillekin joskus sen oman hetken iltasadun kanssa äidin kanssa tai sitten vaikka isin kanssa, joka tällä hetkellä nukuttaa useammin Aavaa kun on pidempi pinna. Mutta ehkäpä se joskus onnistuisi se nukahtaminenkin ilman vieressä istumista! :)
Ja meillä ei tosiaan aina auta se vieressä oleminenkaan. Esimerkiksi mummulassa olen makoillut matkasängyn vieressä sohvalla ja odottanut nukahtamista niin silti saattaa alkaa huutamaan sängyssä ja sitten on pakko huomioida kun ei voi antaa toisen huutaakaan itseään uneen :/
PoistaMeillä esikoinen osasi jossain vaiheessa alkaa itsekseen nukkumaan, nukkui sillon pinnasängyssä meidän vanhempien huoneessa. Omaan huoneeseen ja junnusänkyyn siirtyminenkin meni hienosti, mutta sitten tuli muutos kun isi oli ottanut viereen nukkumaan mun ollessa synnärillä. Nykyään nukkuu meidän sängyssä ja vaatii sen, että joku on vieressä kun alkaa nukkumaan. Tämä kommentti ei nyt auta sua mitenkään, mutta kirjotinpa kuitenkin. :) Meillä pitäisi siirtää poika nyt takas omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen..
VastaaPoistaMeilläkin Aava nukahti jonkin aikaa siten, että kun laittoi sänkyyn, nosti pyllyn pystyyn ja otti lelun käteen ja rauhoittu nukkumaan. Sitten oltiin mumulassa yötä, jossa nukutin viereen kun ei jaksanut kuunnella sängyssä melskaamista ja sen jälkeen ei kotonakaan ole enää nukahtanut yksin :D
PoistaMeillä ei ole auttanut muu kuin aika. Meillä nukutusvaiheessa parhaiten toimivia juttuja ovat olleet laulaminen tai hyräily. Se myös venyttää omaa pinnaa, kun saa ajatukset siitä nuku nuku ajattelusta muualle. Joskus olen ottanut neuleen siihen samalla tehtäväksi. Juuri jostakin luin, että keskimäärin 2,5v lapsi oppii nukahtamaan yksin ja nukkumaan yöt katkotta. Eli aikaa ja aikaa vaan. Jotkut lapset tarvitsevat vain sitä aikaa, eikä mitkään vippaskonstit auta.
VastaaPoistaNiinhän se taitaa olla, että aika vaan auttaa :) Laulua meilläkin on kokeiltu myös. Tuo on hyvä pointti että saa ajatukset pois siitä, kun se lapsi ei nukahda :D
PoistaMeillä esikoinen ei alle 3 v koskaan nukahtanut itsekseen. Sai aina istua tai maata sängyn vieressä. Vauvanakin vaati sen vieressä olemisen. Omaan sänkyyn oli mahdoton nukuttaa vauvana. Sitten lopulta alkoi nukahtamaan itsekseen ja lopulta jätti yöllä vanhempien sänkyyn kömpimisenkin pois. Meillä ei auttanut unikoulut eikä muut, vaan aika. Kun esikoinen oli 4,5 v syntyi kuopus ja siinä olinkin ihan ihmeissäni. Nuorimmainen nukahti jo ihan vastasyntyneestä itsekseen sekä yö- että päiväunille. Pitkän aikaa oikeasti luulin, että lapsessa on jotain vikaa kun nukkuu niin hyvin ja pitkään ja muutenkin viihtyy itsekseen. Esikoinen kun ei koskaan ollut sellainen. Ei siis koskaan voi tietää miten lapsi nukkuu ja millainen tempperamentti on. Sullakin voi hyvin olla niin, että tuleva vauva on todella itsekseen tyytyväinen ja nukkuu helposti. Sitten vaan koetat keskimmäisen kanssa ajatella, että aika auttaa. Kaikki voi muuttua ihan yhtäkkiä kun lapsi alkaa olla valmis. Meillekin joskus vitsailtiin, että kyllä ne lapset murrosiässä nukkuu itsekseen viimeistään.
VastaaPoista-Eili-
Meillähän Veeti oli juur niinkuin teidän kuopus. Eli vauvanakin vain laski sänkyyn niin siinä se köllötteli sen aikaa, että nukahti. Ja sama yöunien kanssa, iltasatu luettiin ja sitten pää tyynyyn ja se oli siinä ja samanlainen on edelleen. Koskaan ei ole tarvinut unille nukuttaa. Ensimmäisessä hoitopaikassakin olivat yrittäneet päikkäreille lukea ja laulaa niin toinen oli vain katsonut tyhmänä, että miksi ette mene pois, että pääsen nukkumaan :)
PoistaEn tiedä kumpi ois parempi: se että eka oli niin hyvä nukkuja kun sitten tää toinen tuntuu vaikealta, vaikka oikeasti on varmaan vaan perus lapsi. Vai se, että ekaa sais nukutella ikuisuuden ja sit toinen oliskin helppo. Ehkä me ollaan vaan totuttu liian hyvälle Veetin kanssa :)
Minä myös vastaan vaan, että Aava on vielä kovin pieni ja kuulostaa ihan tavalliselta lapselta. Alle puoli tuntia nukutukseen on todella lyhyt aika ja jos ei jo kokeillut keinot ole auttaneet, niin sitten minä vain odottelisin, että aika korjaa. Itse olisin enemmän huolissaan, jos yöunet olisivat katkonaiset, kun monet tuon ikäiset heräilevät monta kertaa öisinkin tai haluavat viereen nukkumaan, että sikäli teillä on asiat oikein hyvin. Ja mitä vauvan syntymään tulee, niin en tiedä helpottaako itseä, jos yrittää vaan pitää mielessä sen, että Aavakin on vielä ihan pieni lapsi ja tarvitsee paljon apua kaikessa muussakin kuin vain nukkumaanmenossa ja samalla tavalla nekin tilanteet on sitten vauvan syntymän jälkeen hoidettava kaikkien tarpeet jollakin tavalla huomioiden ja tilanteet sitten itsessään opettavat sen, miten ne hoituvat kaikkien kannalta parhaiten.
VastaaPoistaOnko lapsi todella väsynyt nukkumaan menon aikaan? Jos lähtisin lasta unikouluttamaan, niin väsyttäisin lasta muutenkin päivällä normaalia enemmän. Kaksi kertaa enemmmän ulkoilua, puolet lyhyemmät päiväunet ja ehkä vielä nukutusaikaa voisi siirtää myöhemmäksi.
VastaaPoistaNuo on hoidossa pihalla kaksi kertaa päivässä ja lisäksi hoidon jälkeen kotona. Päikkärit on puolesta tunnista tuntiin päivässä että ei paljon voi lyhentää saati lisätä ulkoilua :)
Poista