Kotona

Nyt se meidän pieni neiti viimein syntyi ja ollaan oltu jo tiistaista asti kotona! Sunnuntaina aamulla heräsin mahakipuun ja mietin, että onkohan tämä nyt supistelua vihdoin! Sitä jatkui päivän ja välillä aika säännöllisestikin, kunnes taas hiipui. Soitettiin kuitenkin varalta mun äiti hakemaan Veeti sinne yöksi, että ei tartte keskellä yötä alkaa odotella hoitajaa. Käytiin illan mittaan lenkillä ja lämmitettiin saunakin ja niinhän ne supistukset alkoi tulla yhä tiheämmin. Neuvolassa mulle sanottiin, että ei kannata jäädä toissynnyttäjänä odottamaan, että milloin ei pärjää enää kotona vaan laitokselle pitäisi mennä kun supistukset tulevat säännöllisesti. No puolenyön maissa supisteli jo parhaimmillaan kolmen minuutin välein, mutta ei kamalan kipeästi. Käytiin kuitenkin näytillä sairaalassa, mutta tultiin vielä kotiin yrittämään nukkumista särkylääkkeen voimalla. Käyrillä nimittäin piirtyi tasan yksi supistus!

Kotona en saanut kuitenkaan nukuttua, koska särkylääke ei auttanut mitään ja kivut vaan kovenivat. Puoli neljän maissa lähdettiin takaisin sairaalaan ja päästiin osastolle, missä sain kipupiikin. Tosin sekään ei kyllä tehonnut toisin kuin Veetin synnytyksessä. En saanut nukuttua siis oikeastaan koko yönä yhtään. Tällä kertaa pääsin myös kokeilemaan ilokaasua ja se veikin pahimmat kivut pois hetkeksi. Epiduraalin sain puoli ysiltä, jonka jälkeen sain nukuttuakin hetken aikaa. Tytöllä oli kiire maailmaan, sillä ponnistusvaihe kesti huimat neljä minuuttia ja kätilön piti jo toppuuttaa, koska ei ollut ehtinyt edes hanskoja laittaa käteen, kun neiti olisi jo syntynyt. Tavoite oli puolittaa Veetin synnytyksen kesto eli 22h ja siinä onnistuttiin, koska kokonaiskesto oli jotain 11h. Kaikkinensa synnytys eteni paremmin kuin Veetin, vaikka kivunlievitykset eivät ehkä tehonneet tällä kertaa niin hyvin. Mutta koska loppuvaihe oli niin nopea, oli jotenkin kokonaisuus vähemmän kivulias. Osasin myös hengittää paremmin ja vauvan sydänkäyrät pysyivät tällä kertaa parempina. Eikä tarvinnut tälläkään kertaa huutaa ja kirota kätilöitä tai miestä maan rakoon :)

Me ei otettu tällä kertaa perhehuonetta, koska Veetiä nyt ei kukaan olisi saanut viihdytettyä pienessä huoneessa vuorokautta. Olin siis yksin osastolla yötä, mutta pääsin huoneeseen, jossa ei ollut vierustoveria. Tai oli, mutta hän kotiutui melkein heti kun päästiin huoneeseen. Sairaalassa oli tylsä olla yksin ja aika tuli pitkäksi, joten kysyin tiistaina hoitajalta, että onko mahdollista päästä kotiin ja samana päivänä. Kotiutusta vaativaa lääkärintarkastusta ei olisi kuitenkaan voinut tehdä keskiviikkona, koska lääkäri oli paikalla vasta torstaina, niin en todellakaan olisi halunnut jäädä osastolle yksin kolmeksi yöksi. Selvisi, että meille oli varattu samalle iltapäivälle lääkäri, joka antoi luvan kotiutukseen. Päästiin siis yhden yön jälkeen iltapäivällä kotiin ja olihan se paljon mukavampaa kuin yksin osastolla oleminen! Oma vointi oli hyvä ja samoin vauvan. Kotona olisi myös vauvan isä, joka voisi hoitaa vauvaa, että saisin itse levätä tarvittaessa, toisin kuin osastolla.

Kotona on lähtenyt hommat sujumaan hyvin ja kyllähän tuo menee näemmä ihan vanhasta muistista. Vaikka aluksi pelkäsin,että en osaa edes pyllyä enää pestä noin pieneltä... Maitokin lähti jo eilen nousemaan ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin. Rytmiähän tuolla pienellä ei ole ja viime yö menikin vähän valvoessa. Tyyppi kun nukkui koko eilisen päivän, eikä oikein pysynyt edes syönnin aikaa hereillä, niin kyllähän sen sitten tietää, että mitä yö tehdään...

Tyttö on ihan veljensä näköinen! Pitää melkein kaivaa muutama Veetin vauvakuva näiden rinnalle, niin voi verrata. Siskolla on vaan enemmän tukkaa ja se on tummempi, vaikka meillä miehen kanssa on molemmilla oma väri vaalea.

On se vaan niin ihana ja söpö! Vaikka tässäkin kuvassa kivasti silmät katsoo mihin sattuu :) Toistaiseksi ollut myös ihan kiltti vauva, mitä nyt kakkasi kaaressa miehen päälle tänään ja meillä on mahdoton valtataistelu toisen käden kanssa aina imetyksen yhteydessä. Sekun haluaisi mennä koko ajan suuhun, niin koitappa sitten syöttää siinä toista ja sitten vauva huutaa suuttuneena kun ei saa maitoa, vaikka itse työntää väkisten nyrkkiä väliin :)

Ai niin, strategiset mitat 51cm ja 3365g. Paino tippui laitoksella sen verran, että kotiinlähtöpaino oli 3235g ja tänään lääkärintarkistuksessa 3240g. Kaikki oli hyvin, mutta pientä keltaisuutta oli, joten seurataan nyt sitä sitten.