91,5cm (85,5cm 1v6kk)
14.7kg (12.8kg 1v6kk)
Aava osaa tehdä palapelejä ja leikkiä vähän nukkeleikkejä sekä "lukea" kirjoja. Rakastaa sitä, kun isoveli lukee hänelle kirjoja ja muutenkin matkii ja palvoo Veetiä ja on onnellinen, jos veli joskus huolii mukaan leikkeihin. Osaa pikkuhiljaa myös leikkiä isompien mukana niitä mielikuvitusleikkejä. Vaikka onhan se leikkiminen vielä semmoista tavaroiden raijaamista paikasta toiseen :)
Paita NameIt / tyllihame H&M / kengät Kärkkäinen |
Kaikesta ruuasta tykkäävästä tytöstä on kasvaessaan tullut rantumpi ja monesti lautanen työnnetään koskemattomana pois ja sanotaan, että ei tykkää eikä siinä auta mikään maanittelu. Tosin herkkujen ollessa kyseessä on tilanne ihan toinen! Synttäreilläkin Aava taisi mennä pöytään ensimmäisten joukossa ja oli luultavasti viimeisiä poislähtijöitä... Nauroinkin, että tämä tyttö taitaa olla herkkupöydäs eka, herkkupöydäs vika.
Itsepäinen on Aavakin, kuten muutama muukin meidän perheessä ;) Kauhulla odottelen uhmaikää alkavaksi. Veetillä se tuli seuraavana keväänä, saa nähdä saadaanko odotella sinne asti rauhassa! Kaksi vuotta on jotenkin kamalan suloinen ikä, kun ollaan vielä kuitenkin tosi pieniä, mutta alkaa pikkuhiljaa juuri tulla lauseita ja semmoista isomman lapsen käyttäytymistä leikessä ja muutenkin. On muka olevinaan niin iso tyttö ja kuitenkin vielä ihan äitin sylivauva. Huumorintajua alkaa löytyä ja osaa muka vähän jekuttaakin.
Telkkarista Aava tykkää katsoa Ryhmä hauta ja videolta Risto Räppääjiä (vaikka äiti taitaa olla ikivanha, kun puhuu vielä videoista!). Ne ovat semmoisia, mihin keskittymiskyky jostain syystä riittää ja Risto Räppääjiä katsottaisiin aina jos kysyy, että mikä elokuva tällä kertaa katsotaan. Ilmeisesti niihin ei kyllästy. Tosin meillä luetaan myös iltasaduksi tosi usein sama Kymmenen pientä kalanpoikaa-kirja. Ehkä toisto on hyvästä lapsen, ei äidin mielestä :)
Iltaisin Aava menee nukkumaan kasin maissa hieman vaihtelevasti sen suhteen, onko nukuttaminen ja nukahtaminen helppoa vai vaikeata. Aavalla on ollut jo useamman kuukauden joku ihmeellinen yökiekumisten kausi! Herää 1-10 kertaa yössä kitisemään tai itkemään, mutta useasti itku loppuu heti, kun huoneeseen menee, vaikka Aava on selvästi unessa. Ei ole siis sellaisia kauhukohtauksia vaan enemmän sellaista kitinää. En oikein tiedä, että miten tuota saisi vähennettyä? Mies yleensä hoitaa nuo isompien lasten riekkumiset ja minä Viian, niin raskasta on miehelläkin mennä töihin, kun on kymmenen kertaa herännyt kesken unien tuohon kitinään, joka ei lopu ennen kuin huoneessa käy. Syytä noihin itkuihin ei olla saatu selville, kun ei ole mitään fyysistä syytä itkuun. Joskus mies on joutunut menemään patjalle Aavan lattialle nukkumaan, koska aina kun pääsee takaisin sänkyyn ja ehtii viisi minuuttia saada unen päästä kiinni, alkaa seuraava kitinä. Onko kenenkään muun lapsilla samanlaisia yöhillumisia ja onko niihin auttanut mikään muu kuin aika?
Päiväunet ovat semmoiset 1-1,5h ja nyt ovat muutamana päivänä jääneet kokonaan pois! Onneksi tänään esimerkiksi meni melko kivuttomasti nukkumaan kun sai ensin huoneessa höpötellä omiaan. Välistä (kuten tänään!) osuu lasten päiväunet samaan hetkeen ja saa äiti rauhassa vaikka näpytellä blogia.
Päiväunille ja yöunille mennessä luetaan aina tosiaan iltasatu ja siitä on tullut rutiini sen yhden kerran jälkeen, kun luin ennen nukkumista sadun. Sen kerran jälkeen Aava kipitti joka ilta kirjahyllylle hakemaan kirjaa ja taputti sängyn vieressä olevaa penkkiä ja pyysi istumaan, että pääsi itse syliin kuuntelemaan satua.
Aava matkii paljon Veetin ja muiden isompien lasten juttuja ja käytöstä. Nauraa myös hauskoille jutuille isoon ääneen muiden mukana, vaikka ei ymmärtäisi miksi nauretaan :) Jos Veeti ei tykkää ruuasta, ei Aavakaan tykkää ja muuta mukavaa.
Kesän aikana Aava oppi tosi hyvin potkimaan potkupyörällään ja sillä päästetään menemään tuhatta ja sataa ja nostetaan jalat ylös ja sillä lailla viiletetään useampi tolpan väli, jos on hieman alamäkeä. Aava on alkanut viihtyä myös jonkin verran rattaiden kyydissä, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys tämän tytön kohdalla. Ennenhän me ei voitu käydä koskaan esimerkiksi lenkillä vaunujen kanssa, koska Aava huusi kaikki matkat jos oli hereillä. Nykyään voidaan käydä kävelyillä lasten kanssa niin, että Veeti pyöräilee ja Aava ja Viia ovat rattaissa.
Aava on myös kova istumaan sylissä ja äidin sylissä pitäisikin istua jatkuvasti, mutta kun syliin ottaa, ei siinä viihdytä kymmentä sekuntia kauempaa. Huomattavasti hauskempaa on vissiin kerjätä syliin pääsyä, mutta sitten itse sylissä istuminen ei mikään hauska juttu sitten aina olekaan. Sitten se on semmoista nujuamista syliin ja pois.
Aava on tosiaan alkanut myös paremmin leikkiä myös ikäistensä kanssa ja huomaa, että osa leikeistä on selvästi yhteisiä, kun ennen leikittiin ehkä samassa huoneessa, mutta omia juttujaan. Ihanaa oli käydä esimerkiksi ystävän ja heidän Aavan ikäisen tytön kanssa puistossa, kun me äidit saatiin höpötellä omiamme ja lapset leikkivät koko sen ajan yhdessä puistossa.
Yritetään opetella pikkuhiljaa käymään potalla ja luopumaan vaipoista. Tällä hetkellä pottaan tulee vain aamu- ja päikkäripissat, muuten ei oikein sinni riitä potalla istumiseen. Kyllähän sen kaikki tietää, että jos siinä maltaa sen kahdesta viiteen sekuntiin istua, ei se pissa ehdi sinne tulla muista asioista puhumattakaan. No eipä tässä onneksi ole kiire sen asian suhteen. Kestovaipat meillä on jäänyt oikeastaan pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta pois käytöstä, koska kaikki L-koon vaipatkin ovat jääneet Aavalle reisistä tai vyötäröltä pieneksi, enkä viitsi enää tässä vaiheessa hommata uusia. Mennään sitten kertseillä loppuaika ja jätetään kestovaippahommat vain pienemmälle. Annoinkin Aavan vaippoja Viian kummitädille lainaan. Heidän Aavaa himpun vanhempi tyttönsä kun on hieman sirompi rakenteeltaan ja hänelle vaipat varmaan vielä mahtuvat.
Vaatekoko Aavalla on noin 98-104, riippuen vähän merkistä. Housuista melkein saa olla jo tuo suurempi koko, koska jalat ovat pitkät niinkuin minullakin. Nyt esimerkiksi Pomp de Luxilta tilasin yläosat jo tuossa isommassa koossa, niin menevät varmasti sitten koko talven. Juhlapäiväksi valittiin tämmöiset hieman hempeämmät vaatteet ja koska en ole raskinut Pompin tyllihametta ostaa, nappasin Oulun reissultani Aavalle tämmöisen hieman edullisemman henkkamaukan version. Harmaan kanssa sopi kivasti tuo kesälomareissulta Keskiseltä ostettu kanervan (?) värinen paita.
Hän on tosi kaunis ja ilmeikäs lapsi. näyttää vanhemmalta kuin onkaan, kuvista olisin veikannut jotain kolme-neljä vuotiaaksi. Mistä tuo ihana panta on?
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista <3 Aava on myös pitkä ikäisekseen, mikä tekee monesti sen vaikutelman, että on vanhempi. Ja tukka kiinni on vanhemman näköinen, mitä jos on auki :) Panta on ostettu loppukesällä ihan henkkamaukalta :)
PoistaVoi miten ison näköinen ja oloinen Aava jo on! :) Odottelen mielenkiinnolla synttäripostauksia, meilläkin varmaan järjestetään kaverisynttärin ensimmäisen kerran sitten kun Isoveli täyttää 3 vuotta joulun aikaan..
VastaaPoistaJoo, meidän isopieni tyttö!
PoistaOmpas teidän kaks vuotias iso kokoinen meiän pieneen papupataan verrattuna😊. Meillä nimittäin oltiin 81cm ja vähän päälle 10kg😂. No minä itse olen 162cm pitkä joten ei ole tyttö tainut kauas puusta pudota.
VastaaPoistaMeidän lapset on molemmat olleet yli 90cm kaksivuotiaina, mutta minä olen itsekin lähes 170cm ja mies noin 185cm, että ihme olisi jos meidän lapsista kovin lyhyitä tulisi :D
VastaaPoista