perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kuusiviikkoinen kultakimpale

Viialla tuli alkiviikosta kuusi viikkoa jo täyteen. Hurja miten paljon! Tällä viikolla olikin ensimmäinen lääkärineuvola, joka ei ihan kommelluksitta sujunut. Olin jotenkin ajatellut, että neuvola on torstaina ja mies myös. Oltiin jo sovittu, että mies tulee Veetin ja Aavan luo kotiin tai minä vien ne miehelle töihin siksi aikaa, että käyn vauvan kanssa kahdestaan neuvolassa. Noh, viisi yli kaksitoista keskiviikkona sain soiton neuvolasta, että oliko Viialla aika tuossa kahdeltatoista. Minähän siihen vastasin, että ei kun vasta huomenna ja sitten menin tarkistamaan jääkaapin ovesta sitä päivämäärää. Ja väärässähän olin tietenkin! No, sieltä terkkari kysyi, että päästäänkö tulemaan ja minä pakkasin kaikki kolme lasta autoon ja kymmenessä minuutissa oltiin neuvolassa. Aika tehokasta näin kolmen lapsen kanssa vaikka itse sanonkin :)

Kyllä se vaan olisi niin paljon kivempi käydä rauhassa kanssa, koska nyt oma aika ja keskittyminen meni siihen, että sai nuo kaksi olemaan tappelematta lääkärin huoneessa (ei onnistunut) ja olemaan myöskin sen verran hiljaa, että lääkäri saisi kuunneltua sydäntä ja mitä nyt kuuntelikaan. Että ei kamalasti käteen jää mitään kun ei ehdi puhua sen lääkärin kanssa ollenkaan. Onneksi ei ollut mitään semmoista asiaa mielenpäällä, mistä olisi halunnut keskustella.


Neuvolassa kaikki oli ok ja kasvuakin oli tullut riittävästi.

Paino 4770g (4135g 3.7.)
Pituus 57cm (syntymäpituus 53,3cm)
Päänympärys 39,3cm (38,2cm 3.7.)

Noin kolmessa viikossa painoa oli siis tullut tuo kuutisensataa grammaa, eli ihan hyvin. Meidän lapsista Veeti on ollut kuuden viikon iässä kaikista painavin, yli viisi kiloa ja tytöt ovat olleet melko samankokoiset :) Pituus lähti hieman laskemaan käyrällä, mutta paino meni tasaisesti.



Viia nukkuu edelleen erittäin hyvin (pitäiskö nyt koputtaa puuta??) ja aamupäikkärit kestävät kolmesta neljään tuntiin. Herätys aamulla on noin kasin maissa, yleensä silloin kun sisarukset heräävät. Kai siihen mölinään Viiakin sitten herää meidän sängystä. Aamun ekat päikkärit ovat siinä puoli kymmenen maissa ja kestävät suunnilleen kolme tuntia. Joskus käy tankkaamassa välissä ja jatkaa sisällä uniaan. Sen jälkeen nukahdellaan pikku-unia pitkin päivää ja tuossa neljän jälkeen laitan yleensä vielä toisille pidemmille unille pihalle vaunuihin. Nekin saattavat kestää jopa sen kolme tuntia. Eilen tosin nukkui vielä enemmän, kun lähdettiin käymään illalla kaupoissa koko perheellä ja Viia nukkui kaukalossa melkein koko sen ajan normiunien lisäksi!

Yöllä joko Viia nukahtaa tissille meidän sänkyyn mun viereen kun menen nukkumaan, tai jos menee ennen mua niin sitten omaan sänkyyn. Jos on mun vieressä niin mies yleensä nukkumaan tullessaan nostaa Viian sänkyyn nukkumaan sitä ekaa unipätkää ja sitten sillä neljän syönnillä otan viereen ja siinä nukkuu yleensä aamuun asti. Olen oppinut nukkumaan ihan hyvin, vaikka vauva onkin kainalossa!


Illalla laitetaan Viia yleensä nukkumaan puoli kymmenen ja yhdentoista välissä, riippuen vähän kuinka myöhään on nukkunut viimeisiä päikkäreitä. Eilen kitisi yhdeksän jälkeen sylissä eikä mikään ollut oikein hyvä. Peittelin sitten sänkyyn ja laitoin tutin suuhun, niin sinne se jäi tyytyväisenä pötköttämään. Halusi ilmeisesti olla rauhassa sängyssä ja sinne nukahtikin sitten jonkin ajan päästä. Mulla kaverilla on ollut samanlainen vauva, että kitisi kun väsytti ja halusi yksin sänkyyn nukahtamaan :) Vaikea vain käsittää, kun Aavaa on aina ollut vaikea saada nukahtamaan vauvana muuten kuin tissille!

Yöt menevät pääsääntöisesti edelleen samalla rytmillä kuin kotiintulosta lähtien eli yksi syönti silloin neljän maissa ja toinen aamusella. Joskus toinen syönti on vasta kun mies on jo lähtenyt töihin, eli siinä ennen seiskaa. Aika hyvin ollaan saatu tähän asti siis nukkua! Toivottavasti suunta on tämä tästä edeskin!

Viia on myös tässä muutaman viikon sisällä alkanut hymyilemään! Lähinnä se tapahtuu vaipan vaihdon yhteydessä, kun vaihtopisteen päällä on se neuvolasta saatu hymynaamanalle :) Mutta selvästi huomaa, että muutoinkin seuraa paljon tarkkaavaisemmin ympäristöään ja varsinkin olkkarissa verhot kiinnostavat, kun Marimekon Bottna-kuviossa on mustaa valkoisella pohjalla.

Jonkinlaista pientä jutteluakin tuo nallukka on saanut osakseen jo! Onhan se pienen jokeltelu vaan suloista kuultavaa. Viian päällä olevan suloisen mekkobodyn Viia on saanut lahjaksi kummiltaan, joka on myös taitava ompelija niin kuin huomata saattaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti