perjantai 16. tammikuuta 2015

Mikä on meidän luku?

Raskaus on ylittänyt puoli välin ja aika on mennyt ihan kamalan hurjaa vauhtia eteenpäin. Huomaa, että koko asiaan on ehtinyt jotenkin paneutua huomattavasti vähemmän kuin kahteen aikaisempaan. Vasta testi näyttä plussaa ja nyt ollaan jo hieman yli puolen välin menossa. Maha on tällä kertaa tässä vaiheessa jo tullut selvästi näkyviin. Joulun aikaan se yhtäkkiä pompsahti ja tietenkään syynä ei olleet ne kirotut joulukilot, joita saan joka vuosi ihan liikaa! Veetin raskausaikana oltiin ulkomailla muistaakseni noin 20 viikon  paikkeilla, eikä valokuvista pysty kertomaan, että olisin ollut raskaana.

Ennen Veetin syntymää ajattelin usein, että minulle riittäisi hyvin yksikin lapsi. Sille saisi antaa kaiken huomion, eikä huomiota tarvisi jakaa sisarusten kanssa. Yksi lapsi olisi myös helppo, koska kaiken sorttinen paikasta toiseen liikkuminen ja reissaaminen on sitä yksinkertaisempaa, mitä vähemmän liikkuvia osia perheessä on. Tiesin kuitenkin, että yksi ei tulisi olemaan meidän lapsilukumme. Itse olen perheen ainut lapsi ja sen vuoksi jo halusin, että jos vain niin suodaan, niin meidän lapsemme saa joskus sisaruksen. Minusta iso perhe olisi ollut ihana, mutta toisaalta eikö se toinen vaihtoehto tunnu aina paremmalta kuin se oma? Tarkoitan, että sisarusten kanssa nahistellessa isojen perheiden lapset saattavat puolestaan toivoa, että saisi olla joskuskaan omassa rauhassa ja olla vaikka se huomion keskipiste.


RV21 ja valtava maha jo nyt! 

Olen aina miettinyt, että kolme vuotta on se maksimi ikäero lasten välillä, jotta heistä olisi edes joskus seuraa toisilleen. Veetin syntymän jälkeen ei ollut mikään kiirus miettiä toista lasta, vaan oli ihana keskittyä rauhassa siihen yhteen ja Veeti saikin nauttia meidän vanhempien jakamattomasta huomiosta kolme vuotta, ennen kuin Aava syntyi. Aavan kasvaessa heräsi kuitenkin ajatus, että tässäkö tämä nyt on. Ei enää vauvoja meidän talossa. Tuntui jotenkin haikealta ajatella, että se oli sitten siinä. Takaraivossa tykytti ajatus, että kaduttaako myöhemmin, jos lapsiluku jää siihen kahteen. Vaikka oikeasti se kaksi olisi todella käytännöllinen määrä. Harmi kun tuo sydän ei aina osaa ajatella niin käytännöllisesti. Meillä on valmiiksi myös tyttö ja poika, joten sekin paketti oli valmis. Ei sillä että kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta olisi jotenkin huonompi yhdistelmä. On kuitenkin kiva, että saa nähdä kummankin sukupuolen kasvun meidän perheessä.

Ajatus kolmannesta lapsesta mietitytti kovasti, koska jos se kolmas olisi tarkoitus yrittää saada, halusin Aavalle ja vauvalle pienen, mielellään alle kahden vuoden ikäeron. Näin heistä olisi mahdollisimman pian seuraa toisilleen. Oli tavallaan paniikki tehdä se päätös, kun aika tuntui menevän myös silloin liian nopeasti ja alettiin lähestyä sitä pistettä, että oikeasti jos se pieni ikäero halutaan, pitäisi päätös tehdä. Niinhän siinä sitten kävi, että ei se järki voittanut tätäkään. Eräs tuttu sanoi fiksusti, että "tekemättömiä lapsia kadutaan, ei niitä tehtyjä". Ja näinhän se taitaa olla.

Tuntuu muuten siltä, että nykypäivänä tuo kolme alkaa olla aika yleinen lapsiluku. Kun mietin omaa kaveripiiriäni, niin aika monella on yksi sisarus. Nykyisin kuitenkin sitten taas omilla kavereillani on monella jo se kolme lasta. Liekö perhekoko kasvanut tässä minun elinikäni aikana? Vaikka kyllähän edelleen joskus tuntuu siltä, että kolmen lapsen perhettä ajatellaan jo suurperheenä jostain syystä :)

Luulen, että kolme on meidän luku. Mikä teidän on?

27 kommenttia:

  1. Iik, enhän mie oo edes tajunnut siunkin odottavan!? (Vai oonkohan, en muista :D ) Onnea viimeistään nyt ♥ Meillä lapsiluku on kyllä tämän jälkeen täynnä, pitää toivoa, ettei kovin kova vauvakuume iske myöhemminkään ;) (Miun maha on nyt aikalailla samankokoinen kuin siulla, viikkoja 30+4 :) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kato se ilmoitus asiasta oli ovelasti piilotettu joulupostauksen loppuun sadan kuvan jälkeen ;)
      Kyllähän se kuume voi iskeä, nimimerkillä meille ei varmasti tule kuin kaksi lasta :D

      Poista
  2. Minä oon tätä asiaa nyt miettinyt paljonkin, ihan jo siksi että tämä kolmas raskaus ei olekaan ollut aivan niin leppoisa kuin kaksi edellistä :p Jostain syystä mulla on silti tunne, että vielä se neljäs tulee.. Ei olla miehen kanssa näin sovittu enkä tiedä repeäiskö sitä neljän äidiksi mutta aikapa sen näyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä sitä voi etukäteen tietää, että mitä mieltä sitä on asiasta myöhemmin, varsinkin jos nyt jo tuntuu siltä, että neljä vois olla hyvä määrä :)

      Poista
  3. Mulla oli myös ajatuksena joskus, että kaksi voisi olla hyvä määrä. Nyt noita on jo kuusi :-D Niin se elämä joskus yllättää, ja se sopiva määrä on siirtynyt aina yhdellä eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että mulla on kans ikuinen vauvakuume, mutta ei ikuinen lapsikuume :D Pitää vaan toivoa et sit kaverit tekee lisää vauvoja, joita hoitaa :)

      Poista
  4. Kolme. Mutta ei se neljäkään tunnu hassumalta ajatukselta.

    VastaaPoista
  5. Kakkonen syntyy minä päivänä hyvänsä. Kaksi on meidän luku. Ennen esikoista luulin haluavani ainakin 4 lasta (itselläni on 4 sisarusta), mutta esikoisen jälkeen yksi lapsi tuntui todella hyvältä. Mies halusi myös toisen ja kun minulle ei erityistä estettä sille ollut niin tässä sitä nyt ollaan :D

    VastaaPoista
  6. Mäkin kirjoittelin tästä jokunen aika sitten otsikolla Montako saisi olla. Ja muistaakseni totesin siinä myös tuon, että tuntuu, et kolme on uusi kaksi. Mun lapsuudessa oli aika sääntö, että oli kaksi lasta ja jos kaverilla olikin kaksi tai kolme sisarusta niin se oli tosi paljon. Mä luulen, että meidän luku on kolme, mutta se voi vielä muuttua. Jotenkin sellainen olo, että ei tämä tähänkään jää, mutta jos vauva-aika on rankka niin mieli voi muuttua jyrkästikin vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIinpä! Aloin oikeasti miettiä niin melkeen kaikilla oli se kaks lasta ja nyt kolme on varmasti jo suositumpi kuin kaksi :)

      Poista
  7. No eiköhän se tähän viiteen jää (vaikka aikoinaan sanoin, että parillinen olla pitää, mutta tässä on tapahtunut asioita, niin lapsiluku jää viiteen)

    Suloinen masu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä luulen, että viis ois kyllä mun hermoille jo liikaa! Vaikka oishan se varmasti ihana kun ois lapsella paljon sisaruksia.

      Poista
    2. Kyllä kilpparin vajaatoiminta tekee, että pinna on kireällä, jos väsymys on katossa. 4 tyttöä ja yksi poika <3. Poika on kyllä niin rauhallinen tapaus. Ihan erilainen luonteeltaan kuin siskonsa. Niin huomion keskipisteenä toinen :). Ei ole tuttia syönyt, ei valittele turhia, hymyilee ja nauraa vain. Kun on ollut kipeänä, niin silloin on kiukkuinen ja jos ei ruoka tule silloin, kun hän haluaa. (Nyt on 1vuosi1viikko).
      Ei meille pitänyt enää neljännen jälkeen tulla, mutta luonto päätti toisin ja hyvä niin <3. Isänsä kaksoisolento syntyi <3

      Poista
  8. Onnea! Itsellä on kohta 2vee poika ja toisaalta nyt vähän harmittaa ettei tehty toista lasta pienellä ikäerolla. Tuntuu ettännyt ois pakko käydä välillä töissä ennen seuraaavaa lasta, mutta sitten tulisi iso ikäero. Aikaisemmin ajattelin etten ehkä olisi jaksanut taaperoa ja vauvaa, mutta toisaalta se vauva-aika ja heräämiset ois alta pois, nyt se taas alkaa joskus alusta, kun muuten elämä olisi jo "rauhoittunut" kun esikoinen olisi jo iso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kans ajattelin, että nyt menee nää kaks silleen putkeen ja sen jälkeen alkaa meilläs e toivottavasti parempien yöunien aika. Mitä jos tekis vaikka kolmen vuoden eroilla lapsia niin aina ehtis tottua niihin hyviin öihin välissä :D

      Poista
  9. Mahtava, onnea hurjasti. neljä on se maksimi ainakin meillä (mutta joka paikassa saa huomata että se kolmas-neljäs on liika kun perhelippu on 2 aikuista + 2 lasta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin oon miettinyt, että aina on tosiaan se 2+2 ja hotelleihinkaan ei välttämättä mahdu kolmea lasta samaan huoneeseen! :/

      Poista
  10. Kolmeen jää. Jos ei olisi itsellä kaikenlaisia vaivoja, niin sitten se olisi neljä, mutta nyt on hyvä näin. Meillä Iidalla ja Olgalla on 6 vuotta ikäeroa ja kyllä niistä kuitenkin on seuraa toisilleen - ja bonusta siitä, että Iidaa voi käyttää jo lapsenvahtina lyhyen aikaa. :D Mutta ihan saman olen havainnut, että silloin kun itse olin lapsi, niin kolme lasta oli todella harvinaista ja suurperhe, mutta nyt kyllä suurimmalla osalla kavereita on vähintäänkin kolme lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuolleen ajateltuna on se isokin ikäero hyvä kun tosiaan on jo apua siitä isoimmasta :)

      Poista
  11. Ihana tuo sinun masusi <3 Onnea loppuraskauteen <3 Kolme olisi minun lukuni, mieheni on päätynyt kahteen. Olen itse isosisko kahdelle ja minulla on ihan hirmuinen vauvakuume, tuntuu todella, että tekemättömiä lapsia kadutaan, joten voikohan miehiä ylipuhua? ;) :D Mukavaa sunnuntain jatkoa :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos! :) Uskon, että miehiäkin voi ylipuhua kun tarpeeksi sitkeästi yrittää. Itsellä ainakin tulis meistä kohtaan vähän katkeruus jos itse hirveästi haluaisi erimäärän lapsia kuin mies ja sitten vaikkapa se kolmas jäisi tästä syystä tekemättä, niin syyttäisikö sit aina sitten miestä siitä, että ei sitä yhtä lasta saanut? Mukavaa sunnuntain jatkoa sinnekin! :)

    VastaaPoista
  13. Onnea vaan odotukseen. Eikös se elinvoimaisen kansakunnan lapsilukumäärä ole vähintään kolme ;) kahdella nimittäin väkiluku kääntyy väistämättä laskuun. No, paras kun vain ovat toivottuja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nyt oon siis tehnyt oman osuuteni kansakunnan elinvoiman hyväksi! :D

      Poista
  14. Onnea! Minultakin oli mennyt vauvauutiset vallan ohi.

    Meillä on kaksi lasta ja näin on hyvä. Ennen ensimmäistä raskautta jännitti kovin, mutta mies ylipuhui. Toiseen ryhtymistä en montaa hetkeä miettynyt eikä mieskään vastustanut, mutta raskausaikana pelkäsin kaikenlaista. Kolmatta ei ole tehnyt kummankaan mieli, joten tässä ollaan. Lapset täyttävät keväällä 6 & 8 ja arki on sen verran helppoa (omat vaikeutensa näitten isojenkin kanssa toki), että omaa vauvaa en enää halua. Mutten vauvoja on kiva käydä ihastelemassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on muutaman vuoden päästä sitten tiedossa ihan erilaiset vaikeudet kun alkaa esimurrosikä puskea päälle :D Ei kyllä käy sitäkään kateeksi, vielä. Tosin jonkin ajan sisällä on se Aavan uhma tiedossa, kauhulla odotellen :)

      Poista