sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Etelä-Konneveden kansallispuisto lasten kanssa

Kävimme pari viikkoa sitten tutustumassa lasten kanssa Etelä-Konneveden kansallispuistoon. Käymme yleensä Jyväskylässä miehen veljen perheen luona kun jollakin lapsella on synttärit ja silloin ei aika riitä tällaisiin reissuihin. Loppukesästä sovimmekin, että tulemme joku syksyn viikonloppu jo perjantaina Jyväskylään, niin lähdetään porukalla jonnekin retkeilemään! Siellä kun on sadan kilometrin säteellä useita kansallispuistoja ja Jyväskylässäkin hienoja paikkoja, missä retkeillä!


Koska loppusyksystä pimeä tulee jo aikaisemmin, ei reitti voinut olla kovin pitkä. Tarkoitus oli ajella aamuisesta niin, että olisimme perillä kohteessa hieman ennen ruoka-aikaa ja että tekisimme siinä alkutaipaleella ruuan ja jatkaisimme siitä loppureitille.


Miehen veljen vaimon ehdotuksesta valitsimme paikaksi Etelä-Konneveden kansallispuiston ja sieltä Kalajan kierroksen, jonka pituus sopi hyvin kuusipäiselle lapsijoukollemme, joiden iät ovat kymmenestä kolmeen. Matkaa tuolle kertyi reittioppaan mukaan viitisen kilometriä, mutta jostain syystä oma gps näytti seitsemää kilometriä. En tiedä missä olen poukkoillut, kun mittarissani oli pisin matka, vaikka osa porukasta kävi loppumatkasta pienen lisälenkin geokätkön perässä.


Kansallispuistoon oli matkaa Jyväskylästä noin 80km kilometriä, josta osa matkaa keskikokoista hiekkatietä. Perillä olimme aamupäivästä ja lähdimme vaeltamaan ensimmäistä nuotiopaikkaa kohti, että saisimme nuotion tulille ja ruuat mahaan.


Nuotiopaikka olikin kauniilla paikalla järven rannalla ja kota hieman tuossa mäen päällä. Ihan kätevä oli myös se, että noita nuotiopaikkoja oli kaksi; toinen tuossa avotulella ja toinen kodassa. Näin rauhaa kaipaavien ei tarvinnut tulla meidän mölyapinoiden kanssa samalla nuotiolle!



Meillä kävi tuuri viikonloppuvalinnan kanssa, sillä tuona viikonloppuna keli oli vielä kivasti plussan puolella ja vähän ruskaakin oli vielä puissa. Oli mukavampi ulkoilla pitkä aika, kun ei ollut pakkasta ja myös helpompi miettiä, että mitä pukee lapsillekin päälle. Toppavaatteissa tulee helposti sitten kävellessä kuuma, joka kostautuu taukopaikalla kylmyytenä. Seuraavana viikonloppuna tulikin sitten jo pakkanen ja tänne korkeudelle lumikin maahan.





Nuotiolla paistettiin makkaroita, lihapiirakoita sekä ruisleipiä. En tiedä miksi ei itse olla tajuttu ottaa mukaan ihan pelkkiä ruisleipiä, joita sitten paahtaa nuotiolla ja syödä voin kanssa. Otettiin mukaan juokseva voi niin siitä oli helppo ruikata leivän päälle. Jälkkäriksi paistelimme tietenkin vaahtokarkkeja ja löydettiinpä me yksi geokätkökin tuosta laavusta. Pysähdyspaikasta löytyi myös siistit ulkovessat!



Laavulle oli noin kilometrin verran muistaakseni matkaa parkkipaikalta. Siitä lähdettiin sitten kiertämään tuota järveä. Olisi hieno käydä joskus myös se kolmen järven vaellus, että näkisi muitakin vesistöjä kuin tuon pienen järven. Etelä-Konneveden kansallispuisto on ilmeisesti suosittu juurikin mahtavien järviensä vuoksi ja siellä voi kiertää myös esimerkiksi melomalla tai veneellä. Olisi upea mennä jonnekin saareen kesällä yöksi ja herätä siellä kaikessa hiljaisuudessa vain luonnon ääniin (suomeksi siis sääskien ininään!). Ehkä joskus tulevaisuudessa saan kokea vielä senkin.





Tässä kohtaa matkaa tajusin, että se reitti tosiaan kiertää tämän järven ja korkein kohta on tuolla kallion päällä, missä näkyy kuvassa punapukuiset ihmiset. Hieman alkoi hirvittää viedä tämä meidänkin ryhmärämä noin korkealle kalliolle, jossa ei ole aitoja. Hengissä kuitenkin selvittiin, joten ehkä me joskus uskalletaan mennä sinne Kolillekin :)


Reitin varrella oli niin metsäpolkua, pitkospuita kuin hieman vaikeampikulkuista maastoakin. Tässä nousussa oli paljon isoja kiviä, mutta meillä Viiakin selviytyi ilman kantamista tuosta. Otettiin Tula mukaan, että Viia pääsee kyytiin tarvittaessa, mutta reippaasti käveli melkein koko kierroksen. Ihan jyrkimmän laskun aikana pistettiin reppuun, mutta muuten käveli itse. Olisiko repussa tullut oltua ehkä kilometri tuosta reitistä?


Tuon metsän läpi oli jossain vaiheessa mennyt läpi iso myrsky, jonka nimeä en tietenkään just nyt muista. Siitä muistona metsässä oli paljon kaatuneita, isojakin puita. Alkumatkasta metsä olikin ihanaa keijumetsää, jossa oli pehmeää sammalta maan peittona. Varmasti kesällä todella kaunis!


Tuolla kasvoi myös omituisen näköisiä sammalia puissa. Ihan kuin kaarnassa olisi kasvanut salaattiruukku! En ole koskaan ennen tuollaista nähnyt missään. Lukeman mukaan metsissä majailee myös liito-oravia, joita me ei kylläkään bongattu. Eipä sillä, olisin itsekin pysynyt kaukana tällaisesta melujoukosta...





Pikkuhiljaa reitti alkoi kiertää yhä ylemmäksi ja ihan huipulla pidettiin kaakao- ja keksitauko. Niiden houkuttelemana lapsetkin jaksoivat kavuta mäen ylös asti.





Kaakaotauko vietettiinkin sitten komeissa maisemissa tuolla yläilmoissa. Kovin reunalle kivetystä en näin korkeanpaikankammoisena uskaltanut mennä. Olisi hieno ollut ottaa vaikka kuva, missä istuskelee tuossa kallion reunalla, mutta ei puhettakaan, että menisin reunalle ilman turvaköysiä!




Mäen päältä löytyi hauska "telkkarikin", mistä kaikkien piti käydä vuorotellen kurkkimassa.


Tuonne mäen päälle asti Viia käveli omin jaloin ja alamäen ajaksi otettiin reppuun, koska lasku oli välillä aika jyrkkää. Avuksi oli reitille viritelty köysiä, mistä sai pitää kiinni, ettei kaatuisi alastulossa. Muut lapset kuitenkin selvisivät alamäestä ihan hyvin eli hyvin voi kiertää myös tuollaisten alle kouluikäisten lasten kanssa tuon reitin.


Tuo taaperokokoinen Tula on kyllä ollut tuollaisille reissulle pelastus, jos ei rattaita voi ottaa mukaan ja tietää, että matka on juuri ja juuri liian pitkä Viialle. Tuon voi sulloa vaikka reppuun, toisin kuin rinkan ja on paljon kevyempikin kuljettaa mukana!


Väsynyt, pieni matkaaja alimmassa kuvassa. Hyvin maittoi tunnin unet autossa kotimatkalla ja mukavan päivän kruunasi serkusten yhteinen elokuvailta ja lauantaikarkit. Kerrankin oli vähän enemmän aikaa lapsillakin leikkiä keskenään kun oltiin kaksi yötä yhden sijaan. Seuraavan kerran mennäänkin jo ensi kuussa juhlimaan synttäreitä.


Summa summarum: kauniit maisemat, sopivan mittainen lenkki lapsillekin ja tulentekopaikka järkevän matkan päässä parkkipaikalta, jos haluaa vaikka vai käydä paistelemassa makkaraa. Kodalle oli myös esteetön pääsy ilmeisesti jotakin kautta eli pyörätuolillakin oli mahdollista mennä. Nyt voi yhden kansallispuiston vetäistä yli listalta, missä käydä :)

Oletteko te käyneet Etelä-Konneveden kansallispuistossa? Mikä on teidän lempparinne kansallispuistoista?

2 kommenttia:

  1. Hei! Hienoja kuvia, paikka on uusi tuttavuus minulle, en ole käynyt, mutta miksei joskus voisi käydäkin. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. käy ehdottomasti! Suomessakin on hienoja paikkoja! :) Hauskaa viikonloppua sinnekin!

      Poista