Sotka Artic kulmasohva

Ihanaa sunnuntaita! Mitäs teidän viikonloppuun on kuulunut? Me kotiuduimme perjantaina Oulusta sopeutumisvalmennuskurssilta ja tytöt ovat vuorotellen olleet kuumeessa. Viikko piti sisällään sen verran painavampaa asiaa, joten ajattelin tänään blogin puolella keskittyä enemmän hömppään :)

Viisi vuotta sitten muuttaessamme nykyiseen kotiimme, ostimme sellaisen sohvan, jonka oli tarkoitus olla meillä pikkulapsi aika. Olisin jo silloin halunnut vaalean sohvan, mutta tajusin, että se ei ehkä olisi kaikista järkevin valinta vauvaperheeseen. Ja sen silloisen vauvan jälkeen syntyi vielä toinen vauva, joten sohvan hankinta vain lykkääntyi. Nyt kun Viia on kolme vuotta, saimme aikaiseksi vihdoin ostaa uuden sohvan!

Pitkään tutkin eri vaihtoehtoja netissä ja selailin, millaisen sohvan haluaisin. Toiveissa oli hieman vanhempaa kevyemmän oloinen sohva, joka olisi kuitenkin iso ja divaanimallinen. Vanha sohva pysyi hyvänä niin kauan, kunnes lapset kasvoivat ja alkoivat rymyämään siinä, jolloin se alkoi nyppääntyä. Nukkaleikkuri onneksi pelasti tilannetta kun sitä muisti käyttää. Yksi toive uuden sohvan suhteen olikin hyvin kulutusta kestävä kangas.

Huomasin vain sohvan valinnassa tulleeni taas sen saman ongelman eteen, minkä kohtaan usein muissakin hankinnoissa. Ne tuotteet, mitkä silmääni näyttävät hyvältä, ovat yleensä varustettu ihan liian isolla hintalapulla. Ulkonäöllisesti olin ihastunut Sotkan Artic-sarjaan, mistä olin lukenut paljon hyviä kokemuksia Facebookin sisustusryhmistä. Tuo sohva tarjosi mahdollisuuden koota mieleinen yhdistelmä erilaisista tarjolla olevista palasista. Kun sattumalta bongasin keväällä mainoksen, että Sotkassa oli kaikki sohvat -40% alessa, niin hurautin paikan päälle katsomaan näitä. Tykästyin malliin ja kankaaseen ja ominaisuudetkin olivat sellaiset, että sama päällinen kestäisi julkisen tilankin kulutusta. Illemmalla kävimme vielä miehen kanssa yhdessä toteamassa, että tämä otetaan ja kaupat tehtiin.

Kesäkuussa sitten saimme kotiimme tuon uuden sohvan ja vanhakin saatiin samana päivänä myytyä pois alta. Tykkään tästä uudesta sohvasta tosi paljon! Se on ulkonäöllisesti juuri sitä, mitä olin hakenut ja värikin on hyvä. Pinta ei ole aivan tasaisen harmaa, joten likakaan ei ehkä näy niin helposti. Sumutettiin tähän myös se aine, että sohva hylkii likaa eikä ime vaikka niitä kaatuneita juomia sisäänsä.

Yksi ainut miinus sohvassa on se, että syvyyttä on himpun verran vähemmän kuin vanhassa sohvassa, joten tässä ei mahtu yhtä aikaa pötköttelemään kahta ihmistä vierekkäin, kuten vanhassa mahtui :)

Nyt sitten pitäisi löytää joku nätti matto, mutta vielä ei ole oikein mieleistä löytynyt tai sitten tosiaan on se hinta ollut esteenä. Linie desiginin matot ovat silmää miellyttäviä, mutta olen silti vielä yrittänyt etsiä jotain muuta vaihtoehtoja. Kokona kuitenkin saisi olla se 2x3m ja tuota kokoa tuntuu olevan liian vähän myynnissä juuri niistä matoista, joihin olen ihastunut. Joten jatketaan sen suhteen etsintää!

Nyt odottelen, että Viia heräilee ja sitten lähdemme varmaan koko perheellä jonnekin retkeilemään, kun ulkona on niin kaunis syyssää!

Huutokauppa Hope:n hyväksi

Hope  on yhdistys, joka yrittää taata eri tuloluokista tuleville lapsille tasa-arvoisemmat lähtökohdat elämään. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että Hopen kautta kiertää isot määrät vaate- ja tavaralahjoituksia perheille, jotka apua tarvitsevat. Vuosia sitten olin ompeluleirillä, jossa ommeltiin Hopen Oulun yhdistykselle vaatteita jaettavaksi niitä eteenpäin. Tällä kertaa olen mukana tempauksessa, jossa Hopen hyväksi on järjestetty huutokauppa, jonka tuotto menee suoraan Hopen toimintaan.

Huutokauppa toteutetaan facebookin ryhmässä  Hope huutokauppa 5.10.2018 ja itse huutokauppa käydään tänä perjantaina. Ryhmässä on tarjolla erilaisia käsityöläisten tuotteita, joita voit huutaa itsellesi ja lahjoittaa samalla tuoton hyvään toimintaan. Saat siis kauniin tuotteen lisäksi myös hyvää mieltä lahjoittamalla. Me tuotteiden tekijät maksamme postikulut tuotteista, muu tuotto menee suoraan Hopelle.

Ryhmä on jo auki ja sinne pääsee jo nyt ihastelemaan kaupan olevia tuotteita. Tässä kuvakaappauksia muutamista kansioista, että mitä herkkuja siellä onkaan tarjolla. Lastenvaatteiden lisäksi vaatteita on myös miehille ja naisille, sekä erilaisia laukkuja ja pussukoita sekä muita kodin tuotteita on tarjolla. Minulta huutokaupassa on okranvärinen merinovillamyssy vauvalle noin 35-40cm koossa. Teethän sinäkin hyvää ja käy huutamassa jotain näistä itsellesi, niin saadaan pottia kasvatettua!

Sovituksessa Kuling vuorellinen kurahaalari

 *sisältää mainoslinkkejä

Vuorellinen kurahaalari on ollut meidän loskakelien luottovaate jo vuosia. Yleensä ollaan suosittu Elloksen kurahaalareita, joita meillä on ollut melko montaa eri kuosia. Ensimmäisen ostin Veetille aikoinaan kirpparilta ja sen jälkeen ollaan joka vuodelle hankittu jonkin sortin vuorellinen kurahaalari ja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne ovat olleet juurikin näitä Elloksen haalareita. Tälle vuodelle oli aika kivat kuosit!

Meille ei kuitenkaan tänä vuonna tullut näitä haalareita,  koska satuin bongaamaan hyvässä alessa Kulingin vastaavat. Mietin muutenkin Aavalle kaksiosaista settiä ja samalta merkiltä löytyi sellainenkin. Viialle valitsin tämän Kuling Douglas sadehaalarin, josta Viialla päällä koko 98/104cm. Nämä sadeastut tuntuvat olevan reilua kokoa, toisin kuin vaikkapa Aavan toppatakki. 

Haalari on just passeli Viialle, mutta kasvunvara riittää hyvin koko talveksi. Ehkä jopa ensi syksyksi?

Elloksen kurahaalarit ovat usein kuosillisia, niin kiva saada välillä tällainen vähän hillitympi versio. Tosin kaikista paras olisi kun olisi tuollainen yksivärinen violetti! En tiedä miksi kuravaatteista usein tehdään kuosillisia?

Mielelläni kuulisin kokemuksia tästä haalarista, että miten on kestänyt käytössä? Meillä nuo Elloksen haalarit ovat olleet aika varmoja ja kestäneet meiltä yleensä seuraavallekin käyttäjälle ehjänä.

Aavalle ostin tämän Ottava sadepuvun koossa 122/128. Aava oli juuri neuvolassa 120cm ja tämä oli vielä aika reilu, mutta kuitenkin pidettävissä. Edellinen koko oli kuitenkin 110/116, jonka pelkäsin jäävän lyhyeksi. Tässä on aika näppärän oloinen tuo housuosa, kun siinä on tuo liivimallinen yläosa, joka lämmittää vielä takin lisäksikin! Meillä näytä on käytetty pikkupakkasille asti ja ihan parhaimmillaan ovat kevään loskakeleillä kun keli alkaa mennä plussan puolelle, mutta maa on täynnä loskaa ja kuraa! Ei tartte sitten erikseen pukea enää kuriksia toppavaatteiden päälle.

Toivotaan, että nämä ovat nyt hyvät ja jos eivät ole niin siirrymme ensi vuonna takaisin sitten Elloksen versiohin. Jos kuravaatteet on vielä hankkimatta, niin Lekmerillä näyttää olevan paljon sadevaatteita yli -30% alennuksella! Ja jos toppavaatteet puuttuvat niin nekin näyttävät ainakin tältä samalta Kuling-merkiltä olevan alessa.

Synttärijuttuja

Meillä molemmat, sekä Veeti että Aava ovat syntyneet syyskuussa. Siksi meillä onkin silloin melkoinen juhlaputki kun on sukulaissynttäreitä sekä lasten omia kaverisynttäreitä. Aava toivoi lahjaksi Lego friendsejä ja niitä meidän antamasta paketista löytyikin. Aava ei ole tähän mennessä ollut kovinkaan kiinnostunut rakentamaan ohjeista, mutta nyt hienosti pienellä avustuksella jaksoi kasata kaikki legot mitä sai lahjaksi ja niitä tulikin useampia!

Veeti toivoi tietokoneelle Minecraftia, koska siinä on jotain erilaisia toimintoja kuin pleikkarilla. Tiedä häntä kun en mitään noist ymmärrä, mutta ostettiin toiveiden mukainen lahja, koska se oli kuitenkin aika edullinen :) Varsinkin kun Veeti harvoin osaa oikein mitään toivoa, niin silloin pitää tarttua koukkuun kun saa selvän toiveen!

Aava piti tänä vuonna ensimmäiset kaverisynttärinsä, mutta onnistuin hukkaamaan kuvat niistä johonkin! Kakun kuvan löysin puhelimen kätköistä. Aava näki samantyylisen keksikakun kun selailin kakkuja Pinterestistä ja halusi samanlaisen kaverisynttäreilleen. Tämähän olikin helppo toteuttaa kun paistoi vain kaksi keksipohjaa ja täytti mascarpone-kermavaahdolla ja löi läjän koristeita päälle! Mascarpone tökkii jostain syystä itsellä ja tekee tunkkaisen maun, ei mene jatkoon meidän kakkujen välissä! Lapsille tämä maistui, vaikka yleensä tavalliset kakut eivät niin hitti olekaan.

Aavan virallisena synttäripäivänä käytiin porukalla ulkona syömässä ja Veeti puolestaan sai omana päivänään pelata normaalia kauemmin. Molemmille siis jotain pientä kivaa!

Aavan synttäri-iltana pidettiin vielä leffailta koko perheen voimin ja olikin kiva katsoa itsekin elokuva lasten kanssa :) Yleensä teen lasten leffojen aikaan jotain omia juttuja, mutta nyt katsottiin kaikki.

Yhteissynttärit pidettiin toissaviikonloppuna ja niihin kutsuttiin kummit ja lähimmät sukulaiset. Tosin Veetin yhdet kummit olivat synttäreiden aikaan juuri ulkomailla. Nähtiin kuitenkin ihan vähän aikaa sitten :) Kiva oli pitkästä aikaa leipoa kunnolla, vaikka suunnittelu jäikin hieman viime tippaan. Muistin myös, että ei tuolla meidän uunilla oikeasti saa tehtyä kakkua!

Paistoin yhteensä kolme pohjaa, joista yksikään ei onnistunut mutta niistä sai koottua sitten yhden kakun. Aina pääsee unohtumaan ja olettaa, että kyllä se nyt tällä kertaa onnistuu. Pitänee käydä Pyhäjoella kotona kotona paistamassa pohjia pakasteeseen! Kakun väliin valitsin toffeen ja lakan, mutta aika vähän tuo lakka maistui valitettavasti kakussa. Kakun päälle hain kukkakaupasta myrkyttömiä kukkia ja niiden varret on vielä teipattu ennen kakun päälle laittoa.

Toisena kakkuna oli Kinuskikissan vadelmainen cookie dough-kakku ja tämä oli kyllä ihanaa oman makuun! Pohjan päällä oli raakaa keksitaikinaa, jonka makeutta kompensoi kivasti tuo raikas vadelmakerros päällä. Tässä samanlainen koristelu kuin täytekakussakin. Aika nopea keino saada aikaan näyttävä kakku on käyttää siina oikeita kukkia!

Halusin testata myös tällaisia dominotikkareita, mutta näitä en tee kyllä toiste! Keksi meinasivat tipahdella kuorrutekuppiin ja muutenkin jostain syystä kuorrute tahtoi leikata kiinni, vaikka olen ennenkin noita Candy meltsejä käyttänyt leivonnassa. Jostain syystä ei kuitenkaan päästy tällä kertaa kavereiksi. Ihan hyviähän nuo olivat ja lapsillekin maistuivat, mutta melkein suosin kuitenkin tekemisen kannalta ennemmin tavallisia cake popseja.

Suolaisena syömisenä meillä oli suolatikkuja, kinkkujuusto-sarvia sekä foccaciaa! Sarvet olivatkin yllättävän helppoja tehdä. En oikein muistanut tätä, koska en ole varmasti yli viiteen vuoteen tehnyt niitä! Upposivat myös hyvin vieraille eikä niitä montaa jäänyt jäljelle.

Foccacian tein Kotikokin  ohjeella ja se oli ihana pehmeää. Päälle laitoin sormisuolaa, rosmariinia ja fetajuustoa. Lisäksi oli vielä ihan irtokarkkeja sekä popcorneja :) Synttärit sujuivat oikein hyvin ja saatiin melkein kaikki sukulaiset paikanpäälle ja lähes kaikki kummitkin. Lapset saivat mieluisia lahjoja tänäkin vuonna.

Veetiltä kysyttiin, että haluaako pitää kaverisynttärit vai viedä vaikka yhden kaverin kanssaan Superparkiin ja hän valitsi jälkimmäisen. Aloin miettiä korvaavaa vaihtoehtoa kun viime vuonnakin taisi käydä niin, että jossain vaiheessa Veeti kysyi, että voisiko mennä vain yhden pojan kanssa rakentamaan legoilla. Luulen, että isossa ja kovaäänisessä porukassa Veeti ei ole ehkä ihan elementissään, vaikka haluaa aina pyytääkin paljon kavereita synttäreille. Nyt sitten päädyttiin tuohon ratkaisuun, että mies vie Veetin ja yhden parhaista kavereista Superparkiin touhuamaan niin on mieleinen synttärijuttu Veetillekin. Ei tuntunut yhtään harmittavan, että kaverisynttäreitä ei ole vaan heti sanoi, että mieluummin tuo. Yleensä Veetin onkin helpompi olla vain yhden tai kahden kaverin kanssa kerrallaan. Nyt molemmat lapset saivat siis sellaiset synttärit kuin halusivat. Ja nyt meillä on talossa kahdeksanvuotias, viisivuotias ja kolmevuotias!

Työhuoneen päivitys

Kesän aikana uudistimme hieman meidän työhuone/vierashuone-comboa. Tähän asti huoneessa on ollut vuodesohva vieraita varten, mutta suurimman osan ajasta se keräsi vain valtavan määrän romua päälleen eikä siinä oikeastaan kukaan koskaan istunut. Päätettiin pistää se kiertoon ja hommata tilalle vaatehuoneessa säilytettävä ilmapatja vieraita varten. Sohvan paikalle laitettiin pieni työpöytä, että saatiin toiselle pöydälle enemmän tilaa mun ompelujutuille ja nyt ne ei pöllyytä koko ajan läppärin päälle kangaspölyä.

Niinpä me päädyttiin laittamaan huoneeseen kaksi erillistä työpistettä, jossa toisessa on kaikki mun ompelujutut ja toisella pöydällä tietokone ja siihen liittyvät koneet kuten mun kalvoleikkuri ja tarratulostin. Nyt kun läppäri siirtyi toiselle pöydälle, mahtuvat kaikki mun koneet niin, että jokaisen eteen saa tuolin eikä tarvitse ommella ihmeellisessä asennossa.

Pöydän alle mahtuu vielä kivasti iso pussukka epämääräisiä projekteja varten ja muuten vaan epämääräisten kankaiden säilytyspaikaksi.

Työpisteen yläpuolelle jäivät jo huoneessa aiemmin olleet ritiläverkot. Työpöytä tehtiin "itse" hankkimalla Ikealta siihen pukkijalat ja tuo levy teetettiin paikallisessa Palvelumakasiinissa, mistä myös meidän keittiön pöytälevy on. Hintaa pöydälle tuli alle satanen. Halvemmalla olisi tietysti saanut Ikean valmiin pöydän, mutta ne eivät valitettavasti sopineet meidän mittoihin, joten teettäminen oli järkevämpi vaihtoehto. Samalla teetettiin reikä levyyn johtoja varten.

Päädyin myös päällystämään toisen tuollaisen peltitörpön tapetinjämillä niin sain myös tuolle pöydälle kynäpurkin, joka sopii kivasti sisustukseen. Vanhan roosan värinen pahvilaatikko on Ikeasta myös ja siellä säilytän yrityksen kuittivihkoa ja muita kuitteja ja vastaavia.

Ritilän alalaidassa on todella tyylikkäästi maksamista odottavat laskut :D No ovathan ne sentään mustavalkoisia!

Aavakin piirsi äidille kuvan Pikku Lapanen-kummittelee kirjasta ja nyt mulla on kummituksia työhuoneen koristeena.

Tämä nykyinen järjestys on ollut oikein toimiva, kun tilaa kaikille toiminnoille on aiempaa enemmän. Lisäksi lasten synttäreiden aikana tuli testattua myös se vierashuonepuoli ja hyvin mahtui tuohon pöytien väliin myös ilmapatja eli kyllä ne vieraatkin tuonne mahtuvat, vaikka sohva poistettiinkin! Jotenkin huone on helpompi pitää nyt siistimpänä, vaikka tahtoohan sitä rojua kertyä silti. Onneksi ne kuitenkin yleensä kertyvät tuonne mun ompelupöydän puolelle, joka ei niin näy olohuoneeseen asti...

Reima Stavanger ja takkirakkaus

 *postaus sisältää mainoslinkkejä

 Meillä on Aavalla ensimmäistä kertaa ensi talveksi hommattu Reiman Stavanger*-haalari. Olen lukenut tästä paljon hyvää ja tekniset tiedot ainakin ovat huiput, sillä vesipilarikin on 12 000! Meillä aiemmin olleissa haalareissa se on ollut korkeimmillaan 10 000. Haalari on myös voittanut jonkun testinkin "Foreldre & Barn –lehden testivoittaja 2016 .Erittäin vedenpitävä ja kestävin kymmenestä testihaalarista”. Odotukset ovat siis melko korkealla tämän haalarin suhteen!

Onnistuin ostamaan tämän jo viime vuonna Black fridayn alesta Sportamorelta puoleen hintaan ja kokoarviokin meni melko hyvin nappiin. Koko on 128cm ja Aavalla on pituutta 120cm tällä hetkellä.Väri on oikeasti enemmän luumun violetti, vaikka ruudulla näyttää enemmän kirkkaan violetilta!

Hihoissa on vähiten kasvunvaraa, kuten meillä Reiman (ja melkein minkä tahansa merkin!) vaatteissa yleensä. Lahkeissa puolestaan oli enemmänkin kasvunvaraa, vaikka meidän lapsilla riittää näitä raajoja vaikka muille jakaa. Ehkä koko 122cm olisi myös voinut mennä, mutta en tiedä olisiko siinä jäänyt hihat jo lyhyeksi.

Tässä haalarissa yksi ihanin asia on tuo todella muhkea karva hupussa! Joskus nuo karvat ovat ihan onnettomia ja rumia, mutta tässä ei. Suojaa varmsati hyvin tuulelta ja tuiskulta.

Haalarissa on selässä kiristysmahdollisuus ja selvästi sitä saa kiristää reilumminkin talvea ajatellen, mitä nyt äkkiseltään kiristettiin. Kaikin puolin vaikuttaa laadukkaalta haalarilta, toivottavasti onkin! Meillä ei ole tainnut olla Reimalta koskaan talvihaalaria, ainoastaan yksi välikausihaalari ja paaaaljon takkeja ja housuja :D

Meillä mennään varmaan pääsääntöisesti tänä vuonna haalarilla vielä ja ensi vuonna ajattelin sitten panostaa takkiin ja housuihin. Ostin kuitenkin Aavalle myös takin, jossa on tekniset ominaisuudet, mutta sellaisen pienemmän budjetin version. Sitä voi sitten pitää varalta, jos haalari on vaikka pesussa. Löysin ehkä ihanimman talvitakin Aavalle Kulingilta! Sain tämän vielä niin edulliseen neljänkympin hintaan, että en voinut vastustaa kiusausta. Varsinkin kun tässä on tosiaan myös ne tekniset ominaisuudet.  Takki on Kuling Solitude ja sitä myydään vähän väliä Lekmerillä alennuksella. Nytkin näytti olevan -20% alessa, jos takille on tarvetta.

Takki on pidempi parkamallinen, mutta takana on kiristys, joka tekee siitä vähän enemmän tyttömäisen ja lisäksi helmassa on ihanat frillat! Arvoin kuvista, että tekeeköhän nuo frillat leikkimisestä hankalaa, mutta ne ovat ihan ohutta kangasta, joten eivät kyllä ole tiellä ja pituus ilman noita ei ole kuitenkaan liian pitkä.

Kokona tässä on myös 128cm ja tämä olikin aika naftia mitoitusta ja kaikista paras todella hoikalle lapselle. Aavallekin tämä menee, mutta selvästi malli on suunniteltu vielä kapeammalle lapselle, joille tämä ei ole varmasti säkki. Kuvista huomaa, että tässäkään ei ole hihoissa mitenkään erityisen paljon kasvunvaraa, joten seuraava kokokaan ei varmasti olisi ollut jättisuuri. Näillä vaatteilla sekä Reiman toppahousuilla mennään tämä talvi. Pipo olisi vielä mietinnässä ja olen harkinnut joko Metsolan harmaata merinopipoa tai Superyellowin pipoa. Muitakin lämpimiä merinopipoja saa ehdottaa, jos tiedätte jonkun mallin ja värin joka sopisi näihin kumpaankin!

Mitkä merkit te muiden pitkäkätisten lasten vanhemmat olette kokeneet parhaiksi? Kun aina tuntuu, että merkissä kuin merkissä se hiha jää ensimmäisenä lyhyeksi!