Pt:ni Suvi kirjoitti omilla sivuillaan viime viikolla todella fiksusti:
"Tuntuuko siltä, että elämä on kiireistä ja ei ole aikaa liikuntaan tai itseensä panostamiseen? Monet voivat ajatella näin, mutta todellisuudessa säännöllinen liikunnan harrastamisen antaa aikaa arkeen, eikä vie sitä. Kun jaksat lähteä salille tai lenkille kotiin jäämiseen sisään, takaisin tullessa oletkin paljon virkeämpi loppuillasta ja saat paljon enemmän aikaiseksi. Käytit siis 30-60 min saliin, mutta sait oloosi lisää virtaa ja jaksat puuhata muutakin kuin katsoa telkkaria.
Aina motivaatiota liikuntaan ei ole, eikä sitä kannata jäädä
odottelemaan. Se aika, kun tuskailet, että menisikö sitä tänään salille
vai ei, on turhaa energian tuhlausta. Sen sijaan, päätä etukäteen viikon
alussa, että ma, ke ja pe urheillaan, etkä enää mieti asiaa, vaan toimi
suunnitelman mukaan. Liikunnan harrastaminen ei ole enää sinun
päätettävissä, vaan päätös on jo tehty, eikä sinun tarvitse enää käyttää
energiaasi jahkailuun. Motivaatio on valitettavasti aika ajoin hukassa
kaikilla (myös itsellä), joten olen kokenut paljon helpommaksi tavaksi
suunnitella viikon liikunta-annoksen etukäteen ja toteuttaa suunnitelman
sen enempää miettimättä. Jos koet, että et millään pysy
suunnitelmassasi ja kaipaat ulkopuolista motivaattoria, niin PT on
siihen oiva ratkaisu."
Tosin itse en ole vielä sen kummemmin suunnitellut treenipäiviä, koska olen enemmänkin innoissani odottanut, että milloin sinne salille pääsee!
Hyötyliikuntaa; kauppareissu yhdistettunä lenkkiin. |
Liikunnan suhteen ei ole ollut mitään ongelmia tai motivaation katoamista havaittavissa. Enneminkin olen liikkunut enemmän kuin olisi edes tarve. Tai voiko sitä nyt koskaan liikkua liikaa, mutta enemmän mitä suunnitelmiin on kirjattu! Johtuu tietenkin myös mahtavista ilmoista, että viime viikon yhteenveto näytti tältä ja tässä siis viikon lenkit, joista puuttuu lauantain tunnin kauppareissu kävellen sekä n.45min mitä olen käyttänyt salimatkoihin pyöräillen. Yhteensä siis 5h lenkkejä ja vielä 45min pyöräilyä plus päälle kolme salikertaa ja Pyhäjoella ollessani tein pienen treenin leikkipuiston laitteilla.
Ruokavaliota olen noudattanut suhteellisen hyvin, mutta joitakin tahallisia lipsahduksia on tullut. Olen kuitenkin oppinut sen, että kohtuus kaikessa. Voin hyvällä omalla tunnolla joskus syödä pienen herkun vaikka kylässä ollessani, kunhan jätän sen siihen. Ennen yhden karkin syöminen oli mahdotonta, vaan piti syödä koko pussi. Nyt olen oppinut siihen, että kaikkea voi joskus syödä, kun vaan pitää kokonaisuuden kasassa. Vappuna ja äitienpäivänä söin yhdellä ruualla vähän rennommin. Vappuna se tarkoitti kahta munkkia vapun aikana ja äitienpäivänä hieman sallitusta poikkeavaa lounasta. Päivän muut ruuat söin kuitenkin suunnitelmien mukaan ja olen kokenut tämän itselleni parhaaksi tavaksi.
Yksi lipsuminen ruokavaliosta esimerkiksi viikossa ei vaikuta liikaa mihinkään ja tarkoitus on kuitenkin pystyä elämään tämän ruokavalion kanssa ja terveellisesti jatkossakin, eikä se varmasti onnistu, ellei koskaan saa syödä mitään herkkua. Elämä ei kaadu, jos syö yhden suklaapalan, vaikka se on periaatteessa kielletty. Äärimmäisyyteen herkuista karsittu elämä aiheuttaa itselle ainakin sen, että sitten kun se lipsuminen tapahtuu, se tapahtuu kunnolla. Silloin on mätetty sitten monen kuun edestä ja sitä seuraa se ajatusmaailma, että "sama kai se on nyt syödä kunnolla kun on joka tapauksessa jo lipsuttu". Tuo on se ajatusmaailma, mistä olen tietoisesti pyrkinyt pois ja opetellut sen kohtuuden.
Nyt on siis kuudes viikko menossa ja mulla on taas flunssa eli toinen jo tän kuuden viikon sisällä! Liekö nyt sitten jo neljäs vai viides tälle vuotta? Edellinen meni parissa päivässä ohi ja tämä on kestänyt jo sunnuntaista asti. Tällä viikolla olen sitten pitänyt lepoviikkoa, koska haluan parantua kunnolla ennen kuin lähden treenaamaan. Ehkä sunnuntaina voi tehdä jo pienen treenin, jos olo kohentuu. Mutta tiedättekö? Ahdistaa ihan kamalasti, kun on tottunut liikkumaan ja nyt ei pääsekään! Oikein odotan, että olen terve ja pääsen taas salille. Jotain on tainnut naksahtaa oikeaan suuntaan tuolla pääkopassa?
Ja mitä siinä kropassa on sitten tapahtunut viiden viikon aikana?
Paino -3,4kg
vyötärö -5cm
lantio -4cm
rinnanalus -4cm
Nyt on tultu siihen pisteeseen, että nakkaan puntarin nyt ainakin pariksi viikoksi kaappiin, koska alan liikaa stressata lukemia. Salitreeni nostaa painoa toista kiloa ja koko viikon aikana saavutettu painon lasku saattaa tulla punnituspäivänä takaisin tai paino saattaa olla jopa hieman suurempi kuin viikko aiemmin. Päätin, että nyt toistaiseksi otan sitten vain mittoja ja katsotaan sitten sitä puntaria myöhemmin. Painoa on lähtenyt maltillisesti, koska en usko nesteitä sen kummemmin poistuneen, koska olen syönyt aika samalla lailla jo ennen tätä elämäntaparemontin aloittamista. Kuitenkin keskiarvona yli puoli kiloa viikossa eli tavoitteessa olen pysynyt tuon suhteen tämän alun.
Pitäisi muistaa vielä ottaa väliaikakuvia. Otin lähtökuvat, mutta sen jälkeen en ole ottanut muutoskuvia. Mulla oli ennen semmoinen juttu tän oman kropan kanssa, että kun katsoi itseä peilistä, ei se oma kuva näyttänyt mitenkään ihan järkyttältä. Mutta sitten kun katsoi kameralla otettuja kuvia itsestä, huomasi olevansa huomattavasti isompi mitä oli luullut olevansa. Tiedättekö? Että se "totuus" tuli ilmi vasta kun näki valokuvan itsestään. Tai no ehkä järkytävä on väärä sana, mutta peilikuvan minä näytti todellisuutta pienemmältä. En tiedä yrittikö siinä ennen mieli huijata, kun ei olisi halunnut tehdä asialle mitään vai onko meillä hyvin hoikentavat peilit :D Niin kuin anorektikoilla, jotka näkevät aina itsensä lihavana, mutta toisin pävin :)
Mitat ja karisseet sentit numeroina harvoin kertovat ulkomuodon muutoksesta mitään ja tässäkin tapauksessa kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa. Katsokaapa vaikka näitä Miian kuvia (on muuten tehnyt huikean työn ja luonut mullekin sitä kipinää onnistua tässä!), joissa on painoeroa kuvien välillä vain 4-6kg ja miten huikea muutos kropassa!
Mitat ja karisseet sentit numeroina harvoin kertovat ulkomuodon muutoksesta mitään ja tässäkin tapauksessa kuvat kertoisivat enemmän kuin tuhat sanaa. Katsokaapa vaikka näitä Miian kuvia (on muuten tehnyt huikean työn ja luonut mullekin sitä kipinää onnistua tässä!), joissa on painoeroa kuvien välillä vain 4-6kg ja miten huikea muutos kropassa!
Mutta näillä mennään ja periksi ei anneta! Palaan taas kertomaan jossain vaiheessa, miten on jatko sujunut. Onko siellä ruudun takana muita, joilla on kuntoprojekti menossa? Saa myös linkkailla omaa blogiaan, jos siellä käsitellään samoja juttuja.
Tsemppiä sullekki! Mä oon huomannu, että suurin muutos tässä projektissa on tapahtunu siellä pääkopassa. Terveellisistä elämäntavoista on todellaki tullu elämäntapa, pienet herkuttelut ei hetkauta sitä suuntaan tai toiseen, koska paluu "normaaliarkeen" tapahtuu huomaamatta. :) Näin on hyvä!
VastaaPoistaTäysin samaa mieltä sun kanssa! :)
PoistaTsemppiä projektiin! Pitäisi jonkinlaista remonttia tehdä omiinkin elämäntapoihin, kun olen viime aikoina huomannut, että vaatteet eivät enää meinaa mahtua päälle. Järkevämpää on kuitenkin puuttua omaan kokoonsa kuin ostaa uusia, isompia vaatteita, joten liikunnan lisäämistä ja ruokavalion keventämistä on varmaan jatkossa tiedossa!
VastaaPoistaSelailin muuten äsken paikallislehteä ja sieltä pisti silmään hirvittävän tutunnäköisesti sisustettu huone. Sitten tajusin, että se juttuhan kertoikin sinun blogistasi! :)
Mää oon pistänyt tosi paljon nyt vaatetta kiertoon kun mikään ei tunnu enää kivalta ja muutenkin tulee pidettyä vain imetysvaatteita. Nyt odotan, että kun lopetan imetyksen joskus, saan sitten ostettua uusia, kivempia vaatteita ja ehkä pienemmässä koossa tilalle!
PoistaPakko kysyä, että missä lehdessä juttu oli? Se tehtiin johonkin juttupankkiin ja on julkaisu vissiin ainakin kahdessa lehdessä jo :D
Tamperelaisesta bongasin jutun :)
Poista