perjantai 21. syyskuuta 2012

Voihan känkkäränkkä

Kyllähän sen tietää, että kun on tarkoitus viettää lapsen kanssa rauhallista ja mukavaa "laatu-aikaa" näin täyden työviikon päätteeksi, niin mikään ei mene niinkuin suunnitteli. Mies lähti heittelemään kiekkoa firman kisoihin ja sieltä saunomaa, joten ajattelin, että käydään Veetin kanssa kirjastossa, puistossa ja kaupassa. Ensimmäinen konflikti saatiin aikaiseksi ruokapöydässä syömisestä, tai no oikeastaan syömättä jättämisestä. Veeti lähti sitten syömättä kirjastoon.

Kirjastoreissu ei sujunut yhtään sen paremmin kuin viime kerrallakaan, sillä aikuisten kirjojen repiminen hyllystä on ilmeisesti huomattavasti lastenkirjoja mielekkäämpää. Houkuttelin siis Veetin ulos kirjastosta puistoonmenolla. Hurautettiin autolla puistoon ja puistossa Veeti ei suostunut tulemaan autosta pois, koska ei halunnut mennä puistoon. Aina kun yritin laittaa turvavyöt, alkoi huuto "haluan puistoon!!" ja taas vyöt auki ja sama homma. Ei mihinkään autosta. No löin vyöt kiinni ja lähdin ajamaan kauppaan niin sata metriä puistosta alkoi märinä, että pitää päästä puistoon.

Kaupassa Veeti ei halunnut ottaa pikkukärryjä, kuten yleensä, joten mentiin sisälle kauppaan vain isojen kärryjen kanssa. Tai oikeastaan pääsimme porttien toiselle puolelle, kun alkoi taas se huuto, että "tahtoo pikkukärryt". No toisen asiakkaan tullessa sisään käskin Veetin mennä takaisin porteista ja hakea ne kärryt. Kärryt haettiin ja sadan metrin päästä piti päästäkkin isoihin kärryihin istumaan. Oltiin huonoja asiakkaita ja jätettiin sitten ne pikkukärryt kauppaan ja otin Veetin kyytiin. Koko loppukauppareissun ajan sainkin sitten kuunnella huutavaa ja märisevää lasta, joka halusi vuoronperään autokärryjä, pikkukärryjä, karkkia tai pikkukakkosta. Voitte varmaan arvata, kuinka suuri savupilvi korvista olisi tullut ulos, jos se olisi mahdollista! Että se vaan siitä mukavasta kahdenkeskisestä ajasta!

Kotona tietenkin alkoi märinä ruuan perään, koska päivällinen jäi välistä. Oman mielenterveyteni vuoksi laitoin lapselle etukäteen iltapalaa, jotta sain huudon vihdoin loppumaan!


Iltapalaksi oli kaakaota tuosta ihanaakin ihanammasta sydänpurkistani! 
Lisäksi meidän iltapalojen pelastukseksi ollaan hoksattu ostaa muroja. Jos muut ruuat eivät maistu, murot maistuvat aina. Niitä menee yksi, kaksi, kolme ja joskus jopa neljä lautasellista maidon tai vaikka sopan kanssa!


Hyvä ruoka, parempi mieli?


Raksallakin on alkanut taas tapahtua ja seiniä on pohjamaalattu! Käytiin tällä viikolla myös etsimässä maaleja ja ostettiinkin pari näytepurkkia. Suditaan niitä nyt viikonloppuna seiniin ja katsotaan, että miltä näyttää. Lisäksi käytiin etsimässä laattoja ja kyllähän me jotakin vaihtoehtoja löydettiinkin.


Tilat alkavat näyttää entistä avaremmilta, kun seinät ovat vaaleat.


Takkakin on tällä hetkellä jo täydessä korkeudessa ja piippukin paikoillaan. Vielä päällinen puuttuu.
 


Myös sadekourut on asennettu paikoilleen. Valittiin valkoisten sijasta mustat kourut, jotta ne eivät ajan saatossa menisi niin likaisen näköiseksi ja hyvin tuo musta kouru jää melko huomaamattomaksi kun on musta katto.


Myös lumiesteet on laitettu paikoilleen.

Nyt vielä hetki Veetin kanssa oleskelua ja sen jälkeen taidan katsoa koko illan jotain hömppää nauhalta!

3 kommenttia:

  1. Hih, kiukku-Veeti ;) Nuo murot on kyllä pelastus meilläkin, ruoka kun pitää olla sillä sekunnilla pöydässä kun nälkä iskee, jos menee liian kauan niin lautanen lentää seinään :/

    Teillä näyttää raksalla jo tosi valmiilta (tällä menolla te varmaan muutatte aikasemmin kuin me) ;)

    Ja nuo mustat rännit on tosi tyylikkään näköiset!

    VastaaPoista
  2. Uhmaikäisen mieli on kyllä niin ihmeellinen... Meillä on välillä ihan samanlaista, mutta ei siinä voi kun ajatella että se uhma on tosi tärkeä osa lapsen kehitystä eikä siitä pidä provosoitua. Mutta ei se ole aina helppoa.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa uhmaa teillä niin meilläkin =)
    Niin se aika vaan kuluu, jo isoja poikia meillä <3
    Hyvälle näyttää teidän raksalla edistyy edistyy

    VastaaPoista