Ommellisen hame

Rasti seinään tai voisiko se ompelukielellä olla vaikka lanka neulansilmään? Olen nimittäin ommellut jotain kivaa itselleni! Bongasin ompeluryhmässä ihanan mallisen hameen, jonka kaava olikin Ommellisen suunnittelema ja se löytyi Suuri Käsityö-lehdestä numerosta 4/20. Ryntäsin tietty innoissani lainaamaan sitä kirjastosta, vaan eipä sitä tietenkään sieltä löytynyt. Joku toinenkin ehkä oli halunnut tehdä saman hameen. Onneksi Facebook pelasti taas kerran ja sain lehden tutulta lainaan.

Tein ensin koeversion yksivärisestä (lue halvasta) trikoosta ja jouduinkin tekemään muokkauksia jonkin verran. Hame on oikeasti tosi pitkä ja itse halusin myös vyötärökaistaleen kuminauhan sijasta. Niinpä lyhensin kaavaa ja tein kaistaleen. Lisäksi olen vähän tuota helman pyöriötä muokannut myös lyhyemmäksi. Vieläkin ehkä saisi olla vyötärö matalammalla, sillä tässä joudun taittamaan vyötäröresoria kaksin kerroin, että se ei tule tisseihin asti! :) Mulla on kyllä tosi lyhyt selkä, että sekin vaikuttaa. Toisaalta se resorin taitto tukee vähän mahaa, mikä on tietty aina positiivinen asia.

Mallin ideasta tykkään tosi paljon. Mulla on koko 40, minkä valitsin lehden mittataulukosta lantion mukaan. Vyötärö olisi pitänyt tehdä koolla 46, mutta rohkeasti otin ton koon 40 ja tein trikoosta joustocollegen sijasta. Mulla ei ole kokemusta näistä SK:n kaavoista, joten en tiennyt etukäteen, että ovatko pientä vai isoa mitoitusta vai vaihteleeko se paljonkin. Tästä tuli aika istuva, joten varmasti myös koko 42 olisi voinut olla hyvä. Kankaana "pirteä" musta pioni, joka on mun mielestä kyllä edelleen tummansininen eikä musta! Tästä tuli ihana ja se pääsikin heti valmistumisen jälkeen mun päälle Kalajoen reissulle testiajolle.

Onko joku teistä ehtinyt tehdä tän saman hameen?

Yö riippumatossa

Juhannuksena Veeti ihastui kovasti ystävien riippumattoon. Meiltäkin löytyy moinen, mutta nyt kun olisimme sen kiinnittäneet niin huomasimme, että meillä ei yksinkertaisesti ole sopivia puita tuossa meidän takametsässä. Niinpä ajattelin tilata telineen riippumattoa varten. No meikäläisen tuurilla kaikki muutkin suomalaiset ovat halunneet just tänä kesänä pötkötellä riippumatossa ja joka paikka myi ei oota. Niinpä nakkasin puoliksi vitsillä Veetille, että lähdetäänkö jonnekin metsään kahdestaan yöksi testaamaan riippumattoja. Vastauksena oli innostunut "mennään vaan", joten ei auttanut kuin laitella Ylivieskan ladulle viestiä, että mahtaisiko heillä olla toista mattoa vuokralle, että olisi molemmille sellainen missä on sääskiverkko.

Instassa jo vinkkasinkin, että Suomen Ladun yksiköt vuokraavat todella edullisesti retkeilyvarusteita teltoista retkikeittimiin ja lastenkantorinkkoihin. Myös Partioaitta tarjoaa ilmaista lyhyttä tarvikkeiden kokeilua ilmaisen klubinsa jäsenille. Jos siis haluat vaikka testata rinkan sopivuutta tositoimissa, voisi tuo olla hyvä keino kokeiluun ennen ostopäätöstä. Meillä Ylivieskan ladulta saa telttojen ja rinkkojen lisäksi tosiaan myös esimerkiksi suplautoja, kajakkeja, riippumattoja ja oikeastaan kaiken mitä tarvitset metsässä.  Vuokrahinnat alkavat ihan muutamasta eurosta ja Rinkankin saa vuokralle viikoksi hintaan 15e, joten suosittelen kyllä tsekkaamaan valikoiman!

Pakkasimme siis yhden yön tavarat ja lähdimme ensiksi koko perheen voimin iltauinnille ja iltapalalle, josta jatkoimme Veetin kanssa matkaa Törmäjärven partiolaisten majalle, minne viritimme riippumatot. Omassa matossani oli ihan onnettoman lyhyet ja ohuet narut, joten hain Kärkkäiseltä pari kolmen metrin kuormaliinaa alle vitosella. Samalla ne toimivat puunhalaajina eli kun kiinnitysnaru on leveämpi, se ei vahingoita puuta samalla lailla kuin ohuet narut, jotka pureutuvat puuhun. Tässä oli todella näppärä tapa käyttää liinoja kiinnitykseen! Lisäksi solmua ei tarvitse purkaa kun maton irrottaa vaan se irtoaa itsestään.

Eniten jännitti oikeastaan se, että saadaanko matot järkevästi ekaa kertaa puuhun kiinni ja ehkä myös se, että olin ensimmäistä kertaa metsässä yötä niin, että ei ollut toista aikuista mukana. Tuolla Törmäjärven läheisyydessä on myös ilmeisesti ollut karhuja liikenteessä, niin sekin vähän jännitti, että sattuuko sellainen samoille hoodeille, vaikka varmasti se on melko epätodennäköistä.

Oltiin paikalla illalla, joten kamalasti ei muuta tehty kuin pystytettiin leiri ja tsekattiin vähän maisemia ja mentiin riippumaan. Makuualusta ei tahtonut pysyä paikoillaan ja koska mulla on käytössä retkipeitto, ei pussia, niin se on melkein pakollinen, koska kylmyys tulee riippumatossa maasta eli alhaaltapäin. Jos siis palelet riippumatossa paksulla makuupussilla, se johtuu maan kylmyyden hohkaamisesta mattoon ja siihen  auttaa juuri tuo makuualusta. Kätevin olisi riippumatto, jossa on tavallaan kaksi pohjaa, jonka väliin alusta tulee. Sellaisiakin kuulemma on. Silloin se alusta pysyy paremmin paikoillaan. Oikein kylmällä maton kanssa pitäisi käyttää underquiltiä eli tavallaan makuupussin tyyppistä juttua, joka viritetään riippumaton alle suojaamaan kylmyydeltä.

Yö meni aika levottomasti kun heräsin jokaiseen Veetin rasahdukseen. Veetillä oli hieman vaikeuksia saada hyvä asento, koska nukkuu itseni tavoin normaalisti mahalleen ja kuulemma aina kun nukahti niin heräsi verkon ulkopuolelta kuuluviin sääskien ininä-ääniin. Korvatulpat olisi varmasti ollut hyvä valinta! Ja linnutkin ovat varsinkin vesistön äärellä aika äänekkäitä kun ääni kulkee vedenpintaa pitkin. Onnistuin kuitenkin nukkua selälleen/kyljelleen, mitä epäilin eniten. Parasta on tietenkin nukahtaa ja herätä kauniissa maisemissa. Riippumatto on helppo virittää sellaiseenkin paikkaan, mihin ei telttaa saa laitettua ja se mahdollistaa ehkä paremmin kauniit maisemat.

Aamulla Veeti tuumasi, että ei haittaa, vaikka nukkui huonosti yön, kun oli muuten niin kivaa! Ja sehän se pääasia on. Taidan kokeilla tätä riippumista vielä uudemman kerran ilman Veetiä. Yöllä tietenkin huolehti, että toisella on kaikki hyvin, eikä halunnut, että lapsi joutuu yksin olemaan hereillä metsässä keskellä yötä, niin siksi heräsin jokaiseen rasahdukseen. Kokemuksena reissu oli kuitenkin kiva ja kun vähemmän tulee tehtyä Veetin kanssa mitään kahdestaan niin siinäkin mielessä tämä oli varmasti tarpeellinen reissu. Instassa jo kirjoittelinkin, että ehkä jotain on mennyt kasvatuksen suhteen putkeen kun saadaan lapset innostumaan tällaisista metsäretkistä sillä, että on raahattu niitä koko heidän pienen ikänsä metsään. Tällaiset kokemukset eivät myöskään maksa juuri mitään, mutta jäävät varmasti lapsen mieleen. Käytännössä tarvitset mukaan sen riippumaton ja makuupussin ja nekin voi lainata.

Ystäväni jo ehdottelikin, että pitäisikö heittää tyttöjen kanssa joku vastaava reissu porukalla. Kun meillä näitä retkeilykamoja on lainaan asti :D Ja mielelläni lähdenkin kaveriksi tarjoamaan ystävienkin lapsille kivoja retkikokemuksia.

Oletko sinä kokeillut riippumattoilua?

Etupihan havupenkki ja perennat

Edellisessä pihapostauksessa näytin teille vähän meidän takapihaa, jossa on saatu pientä muutosta aikaan terassille pergolan ja terassin uudelleen öljyämisen myötä. Myös etupiha on saanut pientä muutosta osakseen. Ja olihan tuo jo aikakin! Viime kesänä taisin alkaa haaveilla jostain kasveista tuohon tyttöjen huoneen ikkunan alle. Siinä ei oikein ruoho kasva ja ilmalämpöpumpun ulkoyksikkökin rajoittaa vähän sitä, mitä tuohon voi laittaa.

Kaiken miettimisen jälkeen mies rakensi siihen mun toiveiden mukaan käsitellystä lankusta istutuslaatikon, johon tuli havupenkki. Syksyllä käsitellään nuo ulkoa vielä samalla kelonsävyisellä öljyllä kuin terassi on. Kestääpä sitten paremmin ja on yhtenäinen tuon muun talon kanssa.

Halusin tähän melko varjoisaan paikkaan helppoja havukasveja ja muutamia heiniä. Samalla kun tilasimme noita pieniä kiviä, pyysimme laittamaan mukaan muutaman ison niin sain ne tuonne kukkapenkkiin. Ikkunan eteen en halunnut mitään korkeita kasveja, joten mataliksi kasveiksi valikoitui tuivio, pallotuija, laakakataja sekä joku tuollainen heinä, jonka nimeä en valitettavasti muista.

Reunoilla on enemmän tilaa kasvaa korkeutta, joten toiseen reunaan tuli kartiotuija ja toiseen pinkin värinen alppiruusu, joka komeasti kukkikin jo tänä vuonna.

Tykkään lopputuloksesta todella paljon. Se on juuri sellainen simppelin tyylikäs mitä ajattelinkin ja kaiken viimeisteli tuo kuorikate. Se pitää samalla myös vähän kosteutta tuolla penkissä. Kasvit on nyt jo kasvaneet ihan silmissä kun vertaa ensimmäisiin kuviin, jotka penkistä otin.

Lähtötilannehan oli toukokuussa vielä tämä... Laitettiin mullan päälle vettä läpäisevä maisemointikangas ja leikkasimme siihen reiät kasveja varten, jotta rikkaruohoja pääsisi mahdollisimman vähän leviämään penkkiin. Tuo ilmalämpöpumpun edus vuorattiin myös maisemointikankaalla ja siihen kasasin noita koristekiviä päälle.

Myös autokatoksen sivuun tuli uusi kukkapenkki, mutta se on vielä todella keskeneräinen. Olen ostanut siihen vasta muutamia perennoita ja nekin sitten tuossa ajan kanssa leviää isommaksi. Siinä on tällä hetkellä jalokuunliljaa, lamohietakirsikkaa, paria eri matalaa angervoa ja muutama maanpeittokasvi. Nuo puut ovat pikkusyreeneitä ja ne siis jäävät tuollaisiksi melko pieniksi ja tekevät pallon mallisen latvuksen varren päähän. Näissäkin oli jo kauniit kukat, jotka alkavat nyt pikkuhiljaa kuihtua. Tarkoitus on istuttaa noiden puiden juurille mustia tulppaaneita ja jonnekin väliin ainakin jättilaukkaa tai jotain muuta laukkaa. Nythän tuo ei näytä vielä miltään, kun siinä näkyy pääosin multaa. Pitää vielä vähän muutenkin miettiä tuota penkin reunaratkaisua.

Tällaisia pieniä, suhteellisen pienen budjetin juttuja tehtiin tänä kesänä. Vaikka ainahan nuo kukkapenkit multineen tahtoo viedä melko paljon rahaa, vaikka muka kuin yrittää pihistää. Myös kasvit ovat aika kalliita, jos ei onnistu esimerkiksi perennoja saamaan mistään ilmaiseksi. Mutta tästä penkistä on hyvä jatkaa ja tehdä siitä runsaampi pikkuhiljaa ja varsinkin kun näkee, että miten nuo olemassa olevat kasvit alkavat tuosta levitä.

Päivitystä terassille

Meidän piha on ollut sellainen hieman murheenkryyni, jolle ei ole juurikaan tehty mitään. Toissa vuonna jatkoimme vähän oleskelutilaa ja mies teki siihen tuon laatoituksen. Siitä lisäkuvia näet täältä. Nyt pikku hiljaa terassi alkaa näyttää omaan silmään viihtyisältä ja sellaiselta valmiimmalta, kun on saanut vähän huolenpitoa ja hellyyttä osakseen! Terassin musta öljy oli kulunut ja kaipasi jo kovasti uutta väriä pintaansa. Tuossa laattapostauksessa muuten näkyy hyvin se musta sävy, mikä terassilla oli ennen. Vaikka musta tyylikäs olikin, oli se myös aika epäkätevä, sillä siinä näkyi tosi selvästi ihan kaikki siitepölyt ja tomuiset kengänjäljet. Lisäksi se oli myös kuuma helteellä.

Siitä heräsi sitten ajatus, että voisiko tuon kuluneen mustan päälle vetää vaaleamman harmaata terassiöljyä ja pystyihän siihen! Valitsimme sävyksi Tikkurilan Valtti-maalista kelon, joka on kaunis harmaa. Toki sävy on ehkä varmaan meillä tummempi alla olevan mustan vuoksi, mitä jos sen laittaisi suoraan vaaleaan lautaan? Alla vasemmalla lähtötilanne ja oikealla öljytty terassi. Aika suuri muutos tuli öljyämisellä! Toki jonkin verran joissain kohdissa näkyy se, että on maalattu tumman päälle vaaleammalla, mutta ne ovat pääsääntöisesti noissa sivun laudoissa, jotka eivät olleet niin kuluneet. Ei niihin varmasti ulkopuoliset kiinnitä huomiota, kun eivät osaa niitä katsoa.

Kuvista näkyy selvästi, kuinka haalistunut terassi oli tuosta kohdasta, joka ei jää katoksen alle suojaan ja katoksestakin näkyi jo lauta läpi. Olen todella tyytyväinen tähän uuteen kelo-sävyyn!

Sen verran on tullut muutosta takaterassille, että sain äidiltäni hieman etukäteen synttärilahjaksi pergolan! Se tuo jotenkin kodikkuutta tuohon terassille ja tuossa aiemmin ollut päivänvarjo ei ollut oikein kätevä, koska se unohtui aina auki ja tahtoi välillä painoista huolimatta kaatua kun tietystä suunnasta tuuli. Tässä pergolassa on katos, jonka saa auringon suojaksi ja tarvittaessa vedettyä pois edestä. Terassilla on ehditty viettää jo Viian kaverisynttäritkin naapurin lapsien kera :) 

Ensi kesäksi suunniteltiin, että jos tekisi jonkun seinämän tuonne paljun taakse, että tieltä ei olisi suoraa näköyhteyttä paljuun. Siihen voisi ehkä istuttaa jotain humalaa kasvamaan niin se peittäisi kesällä vielä paremmin tuon reunan.

Kukkia olen myös laitellut jonkin verran ja viime syksynä ostettiin tuo valkoinen puutarhakeinu. Se oli ideana hyvä, vaan huomasin, että en voi oikein itse siinä istuskella kun tulee keinumisesta huono olo! Nyt hakusassa olisi teline riippumatolle, mutta kaikki kaupat tuntuvat myyvän ei oota. Veeti ihastui juhannuksena ystäväperheen riippumattoon ja meiltäkin sellainen löytyy kaapista vaan kun ei ole sopivalla etäisyydellä olevia puita edes tuossa takametsässä, niin ei olla saatu sitä kiinni mihinkään!

Vasemmalla näkyvä musta teline, jossa on heinää, on Kärkkäiseltä. Samoin kuin valkoinen ruukku pöydän oikealla puolella. Rottinkilyhty puolestaan on Jyskin alesta. Betoniruukut, joissa on neilikkaa ja laventelia, ovat myös Kärkkäisen sisustuspuolelta eli olisivatko oikeasti sisäruukkuja? Ostin ensimmäistä kertaa koristeapilaa ja se on kyllä kivan näköistä! Kuulemma kova leviämään ihan nurmikolle asti, mutta meillä on kyllä niin kuollut nurmikko talven jäljiltä, että melkein saisikin joku vihreä siihen levitä :D

Ostettiin myös uusi grilli meidän 12 vuotta vanhan Opalin tilalle. Hyvin uskollisesti palveli meitä kaikki nämä vuodet ja toivon, että tämä meidän uusi Broilking toimii vähintään yhtä kauan! Nyt on grillissä tilaa sen verran, että saa kerralla grillattua koko perheen ruuat. Vaikka eihän se nyt mikään kaunein sisustuselementti ole, mutta tuossa se on parhaiten suojassa säältä.

Tuohon katetulle terassille kaipailin pientä laskutasoa tai pöytää, vaikka siinä aika harvoin istutaankin. Sattumalta löysin sitten samalla viikolla tuon pöydän paikalliselta fb-kirpparilta ja tuohonhan tuo sopii kuin nakutettu. Se on myös toiminut lasten leikeissä jääkaappina :D Kuvissa terassin katossa näkyvät valopallot ovat Ikeasta ja ne toimivat aurinkokennoilla eli syttyvät sitten hämärällä palamaan itsestään.

Etupihalle olen myös tehnyt pieniä muutoksia kukkapenkkien myötä, mutta niistä kuvia myöhemmin!
Mitäs tykkäsitte terassin värimuutoksesta? Kumpi sävy oli teistä parempi?

Juhannus telttaillen Pietarsaaren Fäbodassa

Vietettiin tänä vuonna hieman erilainen juhannus, sillä olimme ystäväperheen kanssa telttailemassa Pietarsaaren Fäbodassa! Olemme samalla porukalla viettäneet aiempinakin vuosina niin juhannukset kuin uudet vuodetkin, mutta aina jomman kumman perheen kotona. Sain idean, että miksi ei lähdettäisi teltalla johonkin, kerta uudet teltat odottivat vielä tositoimia varastossa. Niinpä nakkasin ilmoille idean extremejuhannuksesta telttaillen koko köörillä ja idea otettiin avosylein vastaan.

Hieman päänvaivaa aluksi meinasi aiheuttaa ruokapuoli, koska tulta ei saanut tehdä ja on totuttu retkillä tekemään tulella ruoka. Lopulta kuitenkin keksimme ruokaa ylikin tarpeemme! Kuivasin etukäteen jauhelihaa, joten söimme mm. ihan perus makaronimössöä, nuudeleita ja tonnikalaa, hodareita ja autiotuvassa paistettua makkaraa ja lättyjä. Kaiken lisäksi nuotioruoka ei olisi edes helteessä säilynyt, joten kuiva-/pussiruoka oli paras ratkaisu.

Aloitimme reissun Lövbackan tuvalta,  missä kävimme tosiaan paistamassa makkaraa ja lättyjä tuvan sisällä olevassa takassa.

Siitä jatkoimme mahat täynnä matkaa Storsandille, joka oli meidän leiripaikka juhannuksen ajan. Suositumpi ranta on Lilsand ja juuri sen vuoksi emme sinne halunneet. Stordandilta löytyi sopiva leiripaikka kiven heiton päästä merestä, mutta kuitenkin tuulelta suojassa dyynin takana ja hieman omassa rauhassa. Parkkipaikalta löytyi myös huussi, joten vessareissutkin ratkesi sillä. Meillä oli mukana kaksi telttaa. Lapset nukkuivat Naturehiken Cloup up kolmosessa ja me miehen kanssa saman merkin Mongar 2-teltassa. Järjestely toimi näin oikein hyvin ja kaikilla oli rauhallisempaa nukkua.

Ensimmäisenä päivänä ei muuta ehdittykään kuin leiriytyä ja käydä uimassa sekä ihastelemassa maisemia, jotka olivat muuten melko huikeat! Oli merta ja kalliota ja käppyrämäntyjä silmänkantamattomiin! Ja se meren tuoksu! Meren äärellä asuneet tietävät, mistä puhun. Ja ne, jotka myös rakastavat merta.

Etukäteen vähän mietittiin, että keksivätkö lapset puuhaa, kun ei otettu mitään kotoa mukaan. Tai no pari pihapeliä oli ja niistä toiseen ei koskettukaan juhannuksen aikana. Vaikka oli hellekeli, oli rannalla melko kylmä tuuli ja siellä ei todellakaan voinut viettää koko päivää, joten lapset leikkivät omiaan leirissä. Apua oli siitä, että lapsilla oli kavereita mukana ja Veeti viihtyi kirjan kera riippumatossa.

Myös mies oli aluksi hieman skeptinen sen suhteen, että mitä kummaa me tehdään päivät tuolla ulkona. Tuumasin vain, että varmaan sitä samaa mitä jos oltaisiin jomman kumman luona kotona. Vain maisema oli eri. Ja äkkiä se aika hurahtikin! Kuitenkin ruuanlaitto, syöminen ja muut toimet ottivat oman aikansa ja koska koronakevään vuoksi ei ole nähty kuin kerran pihalla, oli kiva jutella kunnolla pitkästä aikaa.

Lapsetkin sanoivat juhannuksen jälkeen, että kaikilla oli ollut mukavaa. Ehkä me siis jatkossakin voidaan telttailla koko perheellä enemmänkin, jos se on näin mukavaa ja suhteellisen helppoa, jos ei lasketa peräkontillista tavaraa mukana :D

Lauantaina teimme kävelyretken Lilsandille ja kävimme kahvilassa jätskillä. Siellä olikin enemmän vilinää ja ihmisiä kuin meidän rannalla. Omalla rannallamme oli yksi iso perheteltta aika kaukana meistä sekä yksi pieni teltta. Kallioiden päällä oli puolestaan yksi isompi telttaleiri ja toinen riippumattoleiri, jossa kaikilla nuorilla oli riippumatto.

Eka yö saatiin nukkua rauhassa, mutta toisena rannalle tuli joku mölyporukka puolen yön aikaan mönkkärillä ja tuntuivat tekevän tulia katkomalla puita ja risuja. Miehen unet jäi lyhyeksi, kun ei uskaltanut pistää nukkumaan kun ei koskaan tiedä, mitä tuollainen porukka keksii. Olivat kuitenkin suhteellisen lähellä meidän leiriä. Tosin en tiedä olivatko humalassa vai vain isoäänisiä, sillä rannalta löytyi heidän jäljiltään myös pillimehupurkkeja tölkkien lisäksi :D Keräsimme sitten tölkit ja roskat pois rantaa rumentamasta.

Ensimmäisenä iltana varasimme ystävän kanssa auringonlaskun katseluvuoron ja komea se olikin!

Tuosta Fäbodan alueesta löytyi jotenkin aika vähän tietoa, vaikka karttoja luontopoluista löytyikin. Esimerkiksi tuota Stordsandin huussia ei oltu kerrottu missään ja meille se oli yksi ratkaiseva tekijä yöpaikan valinnassa. Onneksi Facebookista löytyi ryhmä  Vandring/Vaellus/Hiking Österbotten - Pohjanmaa , josta saimme apua paikan valinnan kanssa. Kyselin etukäteen myös sitä, että kuinka hirveästi tuolla mahtaa juhannuksena olla porukkaa, kun paikka ei kenellekään meistä ollut etukäteen tuttu.

Mutta paikkavalinta oli tosiaan nappi ja teltoille löytyi hyvin tilaa rannan läheisyydestäkin. Eniten ihmettelin sitä, että tuolla ei tosiaan ollut juurikaan väkeä edes päivisin, vaikka paikka sijaitsee noin kymmenen kilsan päästä Pietarsaaren keskustasta ja tuolla oli noinkin upea miljöö viettää hellepäivää! Itse varmaan asuisin tuolla, jos tuo olisi tuossa meidän lähellä.

Viime vuoden Kulingin uv-asut mahtuivat onneksi vielä päälle!

Kivat näkymät teltasta

Summa summarum! Juhannus oli vielä ihanampi mitä olin osannut odottaa. Vältyttiin suuremmilta kinasteluilta ja muutenkin aika kivuttomasti sujui kahden lapsiperheen yhteiselo, vaikka kyllähän lapsilla aina jotain pientä kränää on, kun tuttuja ovat jo vauva-ajoista lähtien. Sadekelillä en olisi lähtenyt telttailemaan lasten kanssa, mutta onneksi meitä kelit suosi. Samalla tuli testattua tuo teltassa nukkuminen ennen meidän virallista kesälomareissua. Hyvä oli huomata, että lapset nukkuivat hyvin keskenään omassa teltassa.

Veeti tykästyi niin kovasti tuohon riippumattoon, että on yritetty metsästää kotoa löytyvälle matolle telinettä kissojen ja koirien kanssa, mutta ei tahdo löytyä mistään :( Tilasin myös itselleni sääskiverkollisen mallin ja kävimme sitä jo testaamassa Veetin kanssa yhden  yön pikareissulla!