Pääsiäismunajahdissa

Joka vuosi suunnittelen aina kaikkia kivoja pääsiäiskoristeita, mutta loppupeleissä pääsiäinen sitten yllättää mut samalla lailla kuin talvi autoilijat. Meidän ohrat ei oikein ollut menestys ja pajunvitsojakin unohdettiin hakea ja tehdä. Ennen pääsiäistä katsoin Prismassa mun tyylisiä, mustia pääsiäismunakoristeita, mutta en raskinut ostaa. Eilen kauppareissulla ne osuivat taas silmään ja paketin kylkeä koristi -50% aletarra. Nakkasin sitten paketillisen kyytiin. Jos niitä on vielä pääsiäisen jälkeen, niin taidan hakea toisenkin paketin valkopohjaisia. Siinäpä meidän ainoat pääsiäiskoristeet.

Eilen käytiin lasten kanssa pääsiäismunajahdissa, joka järjestettiin safaripuistossa tuossa keskustassa. Aavakin pääsi ensimmäistä kertaa rattaisiin istumaan. Istuinosa noissa Teutonioissa on melko kalteva, joten Aava pystyi nojailemaan eikä tarvinut vielä istua selkä suorana koko aikaa. Tosin Aava pysyy jo pitkiäkin aikoja pystyssä istualleen ilman minkäänlaisia tukia.

Samalla pääsin testaamaan fb:n kirpparilta ostamaani Ticketin välikausitakkia ja hyvin pystyi jo tuota 74cm:stä käyttämään jo, vaikka ainakin haalarit Ticketillä on noin kokoa suurempaa mitoitusta mitä kokolappu kertoo. Jalkaan laitettiin Veetin vanhat välikausihousut. Olenkin etsiskellyt jotain puuvillaisia housuja vuorella tai ihan vuorellisia farkkuja, mutta en ole löytänyt vielä. Kappahlissa on hyviä, mutta niiden koot alkoivat vasta kasikutosesta, joka on vielä ihan liian iso.

Nykypuput kulkevat myös muodikkaasti consseissa näemmä... Ja osaavat soittaa Robinin biisejä.

Ennen jahtia oli alkulämmittely, tosin Veeti ei lämmennyt sille ollenkaan. Bongaa kuvasta meidän lapsi, eli se ainut, jota ei vaan kiinnosta tehdä mitään liikkeitä. Muut lapset puolestaan olivat intopiukkana mukana menossa.

"Mä mitään alkulämmittelyjä jaksa, ihan tyhmiä. Miksei voida jo alkaa etsiä niitä munia!?!?!

Lapsille jaettiin pussit, mihin saalismunat sai laittaa. Veetin saldo oli kahdeksan pikkumunaa. Voittaja varmaan sai jotain palkintoa, mutta me lähdettiin ennen sitä pois. Ikähaarukka oli vähän laaja kun toisessa sarjassa kilpailivat 4-8-vuotiaat. Ei ihan niin nopeita nuo Veetin ikäiset kuin koululaiset...

Pusikostakin löyty vielä yksi muna!

Ihan hauska tapahtuma, vaikka itse jahti kestikin vaivaiset viisi minuuttia. Mukava, että täälläkin jaksetaan edes joskus järjestää jotain ohjelmaa lapsille.

Tänään olinkin hyvin reipas ja lähdin jo ysin jälkeen salille! Ajattelin, että siellä saa varmaan yksin treenata, mutta mitä vielä! Varmaan kaikki muut olivat ajatelleet samalla lailla. Ei onneksi ihan tungokseen asti ollut väkeä. Saa nähdä kuin kipeänä sitä on huomenna, kun on tullut useamman viikon treenitauko. Salin jälkeen laitoin muun perheen pihalle touhuamaan ja siivosin koko talon. Eilen jäi viikkosiivot tehtyä niin paikkasin sen sitten tänään. Veeti on nyt päikkäreillä ja pitäisi vähän pakkailla, että voi lähteä käväsemään mummulassa. Huomenna varmaan pistäydytään kokolla, sen kummempia suunnitelmia pääsiäiseksi ei olekaan.

Uusia lukijoitakin on taas liittynyt mukaan, tervetuloa! Ja samalla voikin jo toivottaa hyvät pääsiäiset kaikille teille siellä ruudun toisella puolella!

Onko teillä muuten mitään pääsiäisperinteitä? Täällä meilläpäin käydään siis kokolla lauantaina eli se on yksi meidän alueen perinteistä. Lisäksi oman äidin kanssa me ollaan vuosittain alettu leikkiä pääsiäismunan piilottamista, siis jo ennen lapsia. Kamalat kisat on aina siitä, että kumpi keksii paremman piilon. Munia on teippailtu kiinni sohvapöydän alle, laitettu pussissa hakaneulalla roikkumaan verhoihin jne. Ehkä me nyt voidaan jo luovuttaa ja antaa Veetin etsiä munat tänä vuonna. Lisäksi meillä syödään aina vähän paremmin pääsiäisenä. Tänä vuonna yllättäen jälkiruuat on mun harteilla. Teen mahdollisesti passionhedelmäpavlovaa. Saa nähdä minkälaista tulee!

Kun lapset nukkuvat

Erään aikaisemman postauksen kommenttilootaan oli serkkuni jättänyt kysymyksen, jossa kyseli, että mitä meillä normaalisti iltaisin tehdään. Kysymys liittyi siis siihen, kun kerroin, että ollaan otettu viikkoon yksi harrasteilta ompelulle ja pleikkarin pelaamiselle. Piti sitten ihan alkaa miettiä, että mihin se ilta livahtaa sen jälkeen kun lapset nukkuvat.

Samalla aloin myös miettiä, että mitä ihmettä me on tehty kaikella sillä vapaa-ajalla ennen kuin meillä oli lapsia. En keksinyt. Sillon oli periaatteessa töistä tulemisen jälkeen koko iltapäivä ja ilta omaa ja yhteistä aikaa, mutta en silti keksinyt, että mitä me ollaan silloin päivät hommattu. Tokihan silloin kavereillakaan ei ollut lapsia, joten kylässä pystyi käymään myös kahdeksan jälkeen ja päästiin yhtä aikaa myös vaikka lenkille. Silloin en vielä ommellut enkä pitänyt blogia, joten niihinkään ei kulunut aikaa. Ilmeisesti ihmisen muisti on hyvin valikoiva tai sitten me ei olla tehty yhtään mitään koskaan!

Lapset rajoittavat aika paljon illalla tapahtuvaa tekemistä, koska halutaan pitää selvät rytmit ja että illat sujuisivat suunnilleen toistensa kaltaisesti joka päivä. Kun lapset nukkuvat, ei voi lähteä mihinkään enää yhdessä ja harvoin pääsee esimerkiksi lenkille ihan kahdestaan. Tekemistä pitää keksiä kotona, mikäli haluaa tehdä jotain sellaista, mitä tehdään yhdessä. Tärkeää olisi kuitenkin viettää myös sitä kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, eikä ainoastaan perheenä.

Yleensä meillä lapset ovat jo kasin maissa nukkumassa ja sen jälkeen käydään usein sitten kahdestaan saunassa, koska Aavaa ei olla vielä viety saunaan. Siellä on hyvä rauhassa vaihtaa päivän kuulumiset. Sitten kun syö iltapalan ja hommailee muita iltajuttuja, on kello helposti jo puoli kymmenen. Tykkään mennä nukkumaan tuossa yhdentoista maissa, joten siihen jää sitten alle kaksi tuntia aikaa tehdä jotain. Meidän yhteinen tekeminen on yleensä jonkin sarjan tai elokuvan katsomista. Samalla saatan esimerkiksi kutoa tai neuloa, koska muuten todennäköisesti nukahdan kesken ohjelman.

Toisinaan minä ompelen ja mies tekee mitä haluaa. Lasten nukkumaanmenon jälkeen saatan lähteä myös vielä lenkille tai salille tai tehdä kotitreenin ja kesällä eli valoisaan aikaan mies saattaa vielä mennä pelaamaan frisbeegolfia. Mies käy salilla ennen töihin menoa, että molempien ei tarvitse ahdata urheilua iltaan. Pyrin ompelemaan tilauspipot Aavan päiväunien aikaan, mutta joskus ei vaan ehdi, jos tilauksia on paljon ja silloin teen töitä myös illalla. Blogiakin päivittelen iltaisin, mikäli en ole päivällä ehtinyt kirjoittaa valmiiksi mitään. Saatan myös piirtää kaavoja ja leikata kankaita valmiiksi, että tiistaina ehtisi ommella mahdollisimman tehokkaasti ilman häiriöitä.

Ennen lapsia pelasimme silloin tällöin myös lautapelejä iltaisin. Nyt ei olla kyllä pelattu mitään pitkään aikaan. Tai no ei siitä ihan kamalan kauaa ole kun pelattiin Menolippua! Se onkin loistava peli aikuisille, jotka pitävät lautapeleistä. Pitäisi pelata enemmänkin, koska se on oikeasti kivaa ja molemmat tykkäävät siitä. Mitään kovin ihmeellistä ei siis tehdä meillä iltaisin. Kotityöt yleensä saan tehtyä päivällä, mutta aina ei ehdi tai viitsi ja silloin teen niitä illalla. Osa kotihommista on myöskin semmoisia, että ne on kiva tehdä illalla rauhassa. Pesen myös pyykit usein illalla, koska meillä on yösähkö.

Kysymys sai mut kiinnostumaan kovasti siitä, että mitä muut ihmiset tekevät vapaa-ajallaan? Mitä teidän perheessä tehdään, kun lapset jo nukkuvat? Ja varsinkin se kiinnostaa, että mitä teillä tehdään yhdessä, pariskuntana? Entä lapsettomat lukijat, mihin käytätte vapaa-ajan yksin tai yhdessä?

Kuvat eivät liity mitenkään tekstiin, mutta laitoin ne, koska pelkkä teksti on musta itsestä jotenkin puuduttavaa lukea. Aava kävi eilen ensimmäistä kertaa istalteen kylvyssä ja katsokaapa mihin asentoon neiti kiipesi tänään halkokoria apunaan käyttäen!

Kangas kuin koru

Nimittäin tämä Pikkupiltin ihana Koruja korujen ystäville-kangas. Sen verran päivitän nyt tätä tekstiä, että kangas on Pikkupiltin Jonnan suunnittelema, eikä suinkaan Elisa Tuohimaan, niinkuin muistelin  :)Tämä kangas on todella kauniin harmaa, semmoinen mielestäni täydellinen harmaan sävy. Tilasin tätä ompeluleirille kimppatilauksessa hurjat puoli metriä ja siitä syntyi onneksi kaksi vaatetta ja jämätkin aion käyttää johonkin. Ideoitakin on jo niiden osalta.

Meillä mies teki viikonloppuna loistoehdotuksen, että pidettäisiin kerran viikossa semmoinen omailta, jolloin lasten mentyä nukkumaan kumpikin tekee sitä, mitä haluaa. Toisinsanoen minä ompelen ja mies pelaa pleikkaria tai katsoo jotain sarjaa, jota minä en seuraa. Ja se vaan passasi, paremmin kuin hyvin! Nämä siis ommeltu tiistaina ja aika hyvin kerkesi tehdä kolme vaatetta kun oli reilut kaksi tuntia pelkkään ompeluun varattua aikaa.

Ensimmäisenä tein mekon sillä Ottobren Giant apple-kaavalla, millä sydänmekkokin on tehty. Tällä kertaa sovelsin hihat itse ja kiinnitin ne vaan hiha-aukkojen kanttauksen jälkeen kaksoisneulalla tuonne kantin alapuolelle. Näin hihat jäävät vähän pidemmiksi, eikä tuosta kohdasta tule niin paksu. Helman pussitin hieman kuminauhakujalla ja kuminauhalla. Tuo kuminauhahelma on kätevä varsinkin konttaavalla, kun mekkoa saa vähän nostettua pois polvien alta.

Värikkäiden liivimekkojen alle pidettäväksi tein yhden mustan perusbodyn ja kokeilin samalla tuota silityskalvoa, joka on myös Pikkupiltiltä. Tein tuommoisen pikatimantin kokeilumielessä. Todennäköisesti se ei tule tuolta juuri koskaan näkymään, joten ei haittaa, että siitä ei nyt ihan täydellinen tullut! Mun mattopuukko oli varmaan vähän tylsynyt, kun se ei meinannut pystyä tuohon muoviin. Jouduin siis leikkomaan semmoisilla erittäin teräväkärkisillä saksilla, eikä saksilla luonnollisestikaan saa niin tarkkaa jälkeä. Hieman olisi voinut tuota pääntietä suurentaa, mutta mahtui se ainakin toistaiseksi vielä pään yli. Ehkä pitää vaan leikata tuo kanttaus pois ja kantata uudelleen, jos jää pieneksi.

Korukankaan jämästä sain vielä Aavalle leggarit. Näiden kaveriksi kaavailin jo vähän jotain mustaa tunikaa, johon voisi yksityiskohtana käyttää tuon kankaan jämiä...

Alla vielä sovituskuvia näistä uusimmista ompeluista. Tykkään kyllä todella paljon tästä mekkomallista ja kerrankin oli kaava, jota ei tarvinut mitenkään soveltaa. Tai no helmaan lisäsin pituutta, että on pidempi-ikäinen.

Normisettiä

Tänään on ollut hyvin tavallinen päivä. Semmoinen meille erittäin tyypillinen päivä. Paitsi siltä osin, että Aava nukkui kasiin asti ja heräsi ensimmäisen kerran vasta aamulla syömään! Tällaisena tavallisena päivänä menään pihalle tuossa kymmenen maissa. Tänään oltiin ihan vain omalla pihalla ja haravoinkin jo vähäsen. Veeti veti kamalat kilarit, kun ei saanut sahata jotain puupalikkaa.

Ihanan aurinkoinen päivä oli ja tein myös kahvakuulatreenin samalla kun Veeti kiikkui. Pitäisi muistaa käydä kiinnittämässä lautakiikku vielä tuohon meidän telineeseen ja tarkistaa samalla, että pitääkö siihen uusia narut. Ei ole siis sitä lautaosaa vielä käytetty ja ollaan ostettu tuo käytettynä Veetin entiseltä hoitotädiltä.

Pihalta tultiin sisälle puolentoistatunnin jälkeen tekemään ruokaa, joka oli tänään tomaattista kanakasiketta paprika&sipuli-tuorejuustolla ja lisukkena spagetti.Oli muuten maistuvaa ja helppoa, kun tomaattisuuden ruokaan teki siis tölkki tomaattimurskaa.

Ruuan jälkeen on mm. leikitty kauppaa ja Hoplopleikkiä, joka on varmaan suosituin leikki tällä hetkellä. Siinä matkutetaan sänkyautolla Hoploppiin Ouluun ja mukaan pitää tietenkin pakata evästä ja muuta tavaraa. Sitten käydään ostamassa liput ja mennään laitteisiin. Onneksi oltiin asuntoautolla liikenteessä, niin mahduin viikkaamaan pyykit samalla kun matkustettiin. Poimittiin myös Aava-liftari matkalla kyytiin.

Tässä autokuski valmiina ajamaan meidät Hoploppiin ja kuten huomaatte, meillä asuu edelleen pupu.

Löysin Kärkkäisen taloustavaraosastolta tämmöisiä pieniä ostoskoreja ja alle kuuden euron hinnalla ostin meille yhden kauppaleikkeihin ostoskoriksi. Tämä oli näistä koreista isoin ja sinne mahtui hyvin äidin ostokset eli rasvaa, teetä, karkkia, xylitolpastilleja sekä vitamiineja. Mukana myös varmaan kaksikymmentä vuotta vanha lompsa ja leikkipuhelin.

Vitamiinit menivät meidän pienelle asiakkaalle.

Lisäksi Veeti halusi pumpata ilmaa vesi-ilmapalloihin, että voi sitten päikkäreiden jälkeen leikkiä niillä. En ymmärrä miten se muisti niitä olevan tuolla yhdessä kaapissa, kun ne on laitettu laatikkoon varmaan viime syksynä Veetin synttäreiden jälkeen.

Veeti meni puoli kolmen maissa päikkäreille ja nukkuu edelleen. Aava mutustaa syöttötuolissa riisikakkua välipalaksi samalla kuin kirjoittelen tätä. Samalla vahtaan sivusilmällä, että ei mene ruokaa henkeen. Vaikka kyllä tuosta syömisestäkin kuuluu sen verran iso ääni, että sen kyllä kuulisi, jos henki ei kulkisi! Samanlainen on kuin veljensäkin, että jopa syödessä on kamala älämölö päällä koko ajan.

Veetin ja mun istuttamat ohratkaan eivät ole kovin häävisti vielä kasvaneet. En tiedä johtuuko siitä, etä unohdin peittää siemenet mullalla istutuksen jälkeen...

Siirsin tuon tähtitarjoittimen kynttilät eteisen metallivadille ja laitoin tuon tarjottimen nojalleen seinää vasten. Yhdessä kynttilöiden kanssa miellän sen jotenkin niin jouluiseksi tai talviseksi, mutta tälleen erillään ovat kivat!

Toinen tummanruskean puun värinen kynttilänjalka on myös saanut päälleen mustan maalin. Tällä kertaa kiiltävän kun toinen on matta.

Laitoin pihalle narsisseja ja ostin sisällekin vielä uuden, kun vanha kuoli jo aikapäiviä sitten.

Sen kummemmin meillä ei mitään ihmeellisiä pääsiäiskoristuksia ole. Tänää tussasin muutaman mignonmunan ja laitoin ne tuohon kynttilänjalkaan, joka on muuten myös aika vasta kirpparin ilmaislootasta poimittu. Alunperin se oli puunvärinen myöskin.

Ehkä voisi ostaa noihin Nappuloihin jotkut keväiset kynttilät?

Nyt tässä Aavan kanssa odotellaan, että kuinka pitkään se Veeti meinaa nukkua. Iltapäivällä mennään käymään entisten naapureiden raksalla katsomassa, että miltä siellä näyttää.

Äidin tekemiä vaatteita

Kuten jo maanantaina mainitsinkin, oli meistä Aavan kanssa juttu tiistain Keskipohjanmaa-lehdessä. Sain maanantaiaamuna puhelun toimittajalta, joka halusi haastatella minua lehteen aiheesta ompeleminen. Sairaan ihana elämä-blogin Sanni oli vinkannut toimittajalle tästä mun harrastuksesta, kun toimituksessa olivat tekemässä juttua äitiyspakkauksesta. Aihe vähän rönsysi sitten tähän itse tekemiseen ja minuun. Kuvaaja ja toimittaja kävivät maanantaina ja juttu oli jo tiistaina lehdessä ja yllätyksekseni Aavan kuva komeili melkein puolen sivun kokoisena lehden kannessa!

Lehden käsiini saatua huomasin päässeeni samalle sivulle Paapiin Anniinan kanssa, josta oli juttua mun jutun alapuolella! Jälkikäteen huomasin, että kuvissa oli aika hyvin edustettuna Verson puoti, joiden kangasta on päällä sekä minulla, että Aavalla.

Kyllähän tuo vähän järkytys oli nähdä oma naama lehden sivulla, mutta tästä jää kyllä kiva muisto Aavan vauvakirjan väliin, jonne ajattelin jutun tallettaa. Siinä oli meidän fifteen minutes of fame! Kuvaaja sanoikin Aavaa kuvatessaan, että huipulla ollessa on hyvä lopettaa :)

Mekkoja, mekkoja

Mulle on varmaan iskenyt jokin mekkomania, kun tekisi mieli ommella vain mekkoja. Tai oikeastaan liivareita. Niitä kun saa tehtyä aika pienestäkin pätkästä kangasta ja meillä mies tykkää jostain syystä pukea liivarin päälle Aavalle, jos saa itse valita päivän vaatteet. Mun poissa ollessakin Aavalla näkyy aina olevan kettuliini-liivari. Ovat kuulemma niin helppoja vaatteita.

Uusimmassa Ottobressa oli todella kivan näköinen mekko, joten se meni heti kokeiluun. Testiversion tein tästä ihanasta sydänkankaasta, jota olen ostanut toiselta ompeluryhmäläiseltä. Kaavan nimi oli joku omenaan liittyvä, ehkä Giant apple? Leveys 74cm ja pituus 80cm, että olisi pidempi-ikäinen. Kanttasi turkoosilla, että sain vähän kontrastia. Tässä on aika hauskat nuo pikkuhihat. Vielä pitäisi sovittaa päälle, että miltä ne näyttää. Uskaltaa sitten tehdä toisenkin samalla kaavalla, mikäli malli on hyvä.

Fuksianvärisen joutsofroteen jämästä tein perusliivimerkon, mutta piristeeksi tein tuommoisen sadepilven eteen. Ompelin ihan vain suoralla kiinni ja reunat saavat rauhassa käpristyä pesussa. Tästä tuli mielestäni tosi kiva. Pitäisi vain tehdä tai ostaa mustia bodeja, kun niitä tarvii tämmöisten mekkojen alla. Lehtijuttukin on ilmestynyt, mutta koska mulla ei ole vielä konkreettista lehteä, niin kirjoittelen siitä sitten myöhemmin!