Maastopyöräkärpäsen purema

Kesän alussa ystäväni tartutti minuun maastopyöräkuumeen. Hän oli miehensä kanssa ostanut uudet pyörät ja minä lähdin sitten hänen pyörällään koeajolle metsään ja se olikin sitten menoa sen lenkin jälkeen. Vanha, uskollinen tunturini on ostettu 2003 kun olen muuttanut tänne opiskelemaan, joten ehkä olikin jo aika päivittää kalustoa.

Olen todella pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen, mikä vanhassakin pyörässä muodostui suurimmaksi ongelmaksi. Vaakaputki oli yksinkertaisesti liian pitkä, minkä vuoksi kyynärtaipeet olivat aina lukossa pyöräillessä, kun en kunnolla yltänyt tankoon. Eipä sitä tällaisia asioita joskus aikoinaan tullut ajateltua. Ystävän pyörä tuntui kuitenkin heti omalta ja vaakaputki oli tarpeeksi lyhyt, että ylsin paremmin kuin hyvin tankoon.

Oli mukava polkea metsässä, vaikka se aluksi aika haastavaa olikin ja kaloreita kului aivan älyttömiä määriä! Nyt tuo kulutus on hieman jo tasaantunut matalampiin lukemiin alkuajoista. Olin myös yllättänyt siitä, kuinka hyvin maastopyörä kulki myös asfaltilla!

Meidän kaupunki on aika pieni, eikä täällä päässyt juurikaan kokeilemaan pyöriä, niin päädyin ostamaan saman pyörän mitä kävin koeajamassa. Pyörä on Cube Acces WS Exc ja tilasin sen bikesteriltä. Pyörä sopi omaan budjettiini ja sen ajotuntuma oli itselle hyvä. Toki olisi voinut hifistellä jollakin tonnin pyörällä, mutta ajattelin pärjääväni tällä oikein hyvin. Pyörä on suhteellisen kevyt, noin 15kg ja se sopii erinomaisesti lyhytselkäisille. Mun pituus on 169cm ja pyörän runko on 19" ja renkaan koko 29". Yleensä nettikauppojen sivuilla on hyvät taulukot, mistä voi esimerkiksi jalan sisämitan mukaan etsiä sopivaa pyörää.  Mullehan pituuden perusteella kauppa tarjoaa ainakin yhtä pykälää pienempää runkoa, mutta kun syötti jalan mitan, sain kooksi tämän 19" tai jopa 21". Eli jalkaa piisaa keskivertonaista enemmän.

Plussaa tietenkin myös pyörän kivasta väristä! Olenkin nyt yksin sekä ystävän kanssa käynyt rullailemassa tuolla metsässä pyörillä ja välillä asvaltilla ja olen kyllä yllättänyt siitä, miten paljon tykkään pyöräilystä kun välineet ovat kunnossa. Ennen inhosin pyöräilyä! Käytiin heti sillä testilenkillä vetämässä joku 24km enkä tiedä olenko koskaan ennen tuota matkaa edes putkeen ajanut. Ja pysyin jopa ystävän perässä, joka on melko paljon urheilullisempi mitä itse olen ja kun itsellä on tällaiset maailman voimattomimmat jalat niin olin kyllä sen lenkin jälkeen enemmän kuin ylpeä itsestäni!

Metsässä kun polkee niin ei tarvitse käydä niin pitkää lenkkiä kun pienikin lenkki on tehokas ja kehittää muuten kivasti kehonhallintaa. Metsässä myös aivot voi heittää narikkaan ja muistaakseni se metsässä samoilu laski verenpainettakin. Eli kaikkea hyvää kerralla!

Innostuin maastopyöräilystä niin paljon, että ostettiin porukalla miehelle 40v-lahjaksi myös maastopyörä. Hieman hirvitti, että jos hän ei yhtään sitten tykkääkään lahjasta. Pelko oli turha, sillä hän on jo monta kertaa käynyt pyöräilemässä yksin pyörällä. Toissa viikonloppuna soitimme isäni meille lastenvahdiksi ja kävimme Kalajoella Siipojoen luontopolulla pyöräilemässä. Se on sellainen parinkymmenen kilsan lenkki ja siitä poljimme vielä rannan tuntumaan maisemia katsomaan. Kannattaa käydä jos lähellä asustaa, vaikka paikka paikoin pitkospuut olivatkin rasitteet kun pyörän rengas upposi niiden väleihin ja ainakaan oma tasapaino ei meinannut riittää niillä ajamiseen.

Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa Rokualle pyöräilemään, mikäli sää vain sallii! Mahtava olisi joskus päästä myös vaikka kokemaan Hossa pyöräillen. Rokuan pyöräilykaveri muuten tilasi myös Bikesteriltä tämän saman pyörän, samassa koossa kuin mulla. Melkein voitaisiin kohta saada jotain provikkaa sieltä, kun ollaan ostettu kolme näitä samoja pyöriä lyhyen ajan sisällä :D

Ja pakko sanoa, että nyt kun päivitti oman pyörän niin myös meidän perheen lasten pyöriä on uusittu urakalla. Kun itse tajusi miten helposti se huono pyörä latistaa innon pyöräillä niin en halua lasten kokevan samaa. Kiinnostaisiko teitä lukea meidän lastenpyörävalinnoista?