Itselle

Pääsinpäs vihdoin esittelemään muutaman imetyspaidan, mitkä olen tehnyt jo aikapäiviä sitten. Meillä mies on reissussa yön yli ja sain vasta tuossa puolisen tuntia molemmat lapset unille. Sit pikaisesti suihkun kautta tähän koneelle, että ehtii vähän kirjoitellakin jotain, ennen kuin pitää mennä nukkumaan. Huomenna suunnataankin lasten kanssa mummulaan ekaa kertaa tällä kokoonpanolla! Mies jää tänne viettämään työpaikan juhlia ja me lähdetään evakkoon :) No ei, kiva päästä vähän hengähtämään kun mummu leikkii Veetin kanssa.

Mutta sitten niihin paitoihin! Mä en ollut ostanut kuin muutaman käytetyn imetyspaidan ja Veetin ajoilta oli tasan yksi tallessa. Siksi ompelin neljä erilaista tunikaa. Ja huomasin, että se on aivan liian vähän kun paidan saa yhden päivän käytön jälkeen lyödä pesuun, kun aina on maitoa jossain! Eli maidontulo on vieläkin aika reilua ja vaikka kuinka virittelen harsoja imetyksen ajaksi, ehtii se pirulainen (maito siis) jostain välistä luikerrella paidalle. Kolmessa paidassa on kaavana tuo luotto Onion 2035 ja yhden tein jollain Onionin raglankaavalla, mutta se ei istunut mulle tai sitten se koko L oli yläosasta liian iso. Käyttökelpoinen kuitenkin.

Jännä miten nämä kuvat meni näin kamaliksi kun siirsin ne tänne. Koneen näytöllä kansiosta avattuna ovat ihan tavallisia ja kun lataan ne tänne niin muuttuvat tuommoiseksi sumeaksi, niinkuin olisi puhelimella otettu.. No eiköhän näistä kuitenkin idea selviä...


Kaavaa on muokattu siis siten, että etuosan helmakappaletta on jatkettu rintojen päälle ja reunaan laitettu framilon. Etuyläkappaletta on hieman pidennetty ja siinä on alaosassa vaihtelevasti kuminauha tai resori. Helman halusin vähän pussittavaksi, joten ompelin tuommoisen kangaskaistaleen alas.

Tässä mustassa varsinkin korostuu tuo kuvan huonous! Kamalaa pikselimössöä :/ Tämä siis musta perustunika, johon tein tuommoiset taskut, joiden reunassa on valkoista pitsiä. Vähän huonosti erottuu kuvasta. Taskupussit mustavalkoista raitakangasta.

Lisäksi olen ommellut muutaman pipon sekä ihanat merinovillalapaset, joissa on joustisvuori! Sydänkangas on kaverilta saadusta tilkkupussista ja se riitti juuri etu- ja peukalokappaleisiin. Kämmenosa on mustaa merinovillaneulosta. Pipo on samaa mustavalkoista raitakangasta kuin edellisen tunikan taskut ja edessä tuommoinen "rusetti", joka on reunoilta kiinni pipon saumoissa.

Semmoisia tällä kertaa. Nyt mulla kummittelee mielessä pari ihanaa kangasta, joista haluaisin tehdä pari tunikaa talveksi, mutta en haluais tehdä imetysmallisia, niin missä niitä sitten pitäis :/ Yritänkin täällä nyt päättää, että mitä kangasta tilaisin, kun kaikkea ei kuitenkaan raski ostaa oman tunikan verran.

Perusvaatetta kaappiin

Verson puodin sokerihiirikangas on yksi niistä, joista en tykännyt juurikaan kun näin kuvan kankaasta. Pikkuhiljaa facebookin ompeluryhmän seinillä alkoi näkyä kuvia tästä kankaasta tehdyistä vaatteista ja se olikin ihan kivaa. Ei kuitenkaan niin kivaa, että olisin tilannut. Nyt kuitenkin sain vaihtokaupassa tätä palasen itselleni. Tarkoitus oli tehdä vauvalle body, mutta suunnitelma muuttuikin matkan varrella Veetin paidaksi :) Hihoihin tuota kangasta ei riittänyt, joten laitoin punaista Metsolan pallojoustista kaveriksi. Nyt peukut pystyyn, että tuo valkoinen ei ihan kamalasti ottaisi väriä muista kankaista ja pilaisi paitaa...

Myös Veetin t-paitaosasto kaipaa kovasti päivitystä, kun kaikki käytössä olevat paidat ovat jo vuoden takaiselta kesältä. Paitoja on pidetty siis yli vuosi ja pesty kovasti, kun niitä ei kamalan montaa ole. Kunto on sen mukainen. Jämäkankaista tein ensihätään pari kappaletta, niin saa talvella pitkähihaisen alle. Kaavana kaikissa paidoissa on Little Lamb koossa 104cm. Norsupaidan kankaat Kärkkäiseltä, skootterikangas kaverilta saatu.

Kiloille kyytiä ruokaa

Olen nyt vajaan kaksi viikkoa yrittänyt karistaa noita raskauskiloja. Kuulun siihen ihmisryhmään, keneltä jää laitokselle tasan sen verran kiloja, mitä se vauva plus istukka ja vedet painaa. Tässä raskaudessa kiloja jäi yhdeksän, mikä on paljon kun niitä tuli se n. 13kg. Ajattelin, että tällä kertaa haluan päästä niistä mahdollisimman pian eroon, koska muuten ne samat kilot junnaa kropassa vielä kahden vuoden päästäkin! Aloitin toissa maanantaina Jutta Gustafsbergin Go fat go-ruokavalion. Koska kuitenkin imetän, niin olen syönyt miesten ruokaohjeiden mukaan ja lisännyt mukaan vähän leipää.

Pääasiassa tuossa ruokavaliossahan syödään paljon kasviksia ja lihaa, lisäksi raejuustoa ja rahkaa kuluu. Toisella ruualla saa syödä myös niitä ihania hiilareita, mitkä on mun pelastus, koska karppaajaksi musta ei ole! Aamupalalla syön kaurapuuron mehukeitolla ja raejuustolla. Lounas on yleensä salaati lihalla ja munalla tai raejuustolla. Iltapäivällä pyrin syömään jonkin lämpimän ruuan. Kamalan vaikea on muka keksiä, mitä söisi, vaikka noilla sallituilla aineksilla ja painoilla voi oikeastaan syödä ihan tavallista ruokaa. Tässä muutamia esimerkkejä, että minkälaisia (ja kokoisia) annoksia ole syönyt.

Kanapasta:

tummaa pastaa

marinoimatonta kanaa

kirsikkatomaatteja

basilikaa

tomaattimurskaa

mausteita

Uuniseitiä vihaneksilla:

paistinperunat (keitin ensin, maustoin ja käytin uunissa))

seitiä

tomaattmurskaa

pakastevihannespussi

mausteita

Kanasalaatti:

broilerin fileesuikaleita

muna

tomaattia

kurkkua

jäävuorisalaattia

ise tehty sämpylä

chilikastiketta

Salaattia ja lohipaloja:

tomaattia

kurkua

herne-maissi-papikaa

kananmuna

lihopaloja pakasteesta

chilikastiketta

Lisäksi olen tehnyt mm. jauhelihapaistosta eli keitin makaroonia, jonka seuraksi paistoin pannulla jauhelihaa, kesäkupitsaa, sipulia, paprikaa ja tomaattia. Eilen pistin uuniin lohen ja uunijuurekset. Viime viikolla painoa tippui kolme kiloa, tällä viikolla on tippunut kilo. Tämä on mielestäni hyvä ruokavalio, kun ruokaa saa syödä mahan täyteen eikä tarvi kärvistellä nälkäisenä. Lisäksi saa syödä melko normaalia ruokaa. Rahkastakin olen oppinut pitämään! Mehukeitot olen tehnyt itse light-mehusta, mutta nyt ajattelin käyttää myös äitini mehuja. Hiilareitten lisäksi pelastus on tuo aamupuuro. Kiva syödä jotain muuta kuin rahkaa aamupalalla. Jos joku teistäkin on joskus testannut tätä dieettiä, niin olisi kiva kuulla ruokavinkkejä!

Liikuntaa en ole vielä kamalasti vaunuttelun lisäksi harrastanut ja sitäkin melko maltillisesti. Mieli tekisi juoksemaan, mutta pitänee ehkä odotella tuonne jälkitarkastukseen. Toisaalta jo viiden kilsan vaunulenkin jälkeen tuntuu siltä, että ois kävellyt tuplasti, joten ehkä parempi vähän odottaa :)

Sovituskuvia

Sain kuvattua muutamat vauvalle ommellut vaatteet ihan mallin päällä. Saa paljon paremmin käsityksen siitä, millainen vaate on sitten oikeasti käytössä ja kertoo myös vaatteetn mittasuhteista. Ensimmäisenä on OB 1/12 Helicopter fox koossa 62cm. Muistan lukeneeni, että tämä on leveä kaava, joten tein ilman saumanvaroja ja helmaan lisäsin pituuden seuraavan koon mukaan. Hihoihin laitoin myös resorit.

Ei tämä ilman saumanvarojakaan mikään kamalan pieni ole. Meillä on käytössä kaukalossa toppapussi ja yleensä esimerkiksi kauppareissuilla pelkät sisävaatteet. Halusin kuitenkin tehdä jonkun paidan ilman huppua, että sen voi vetäistä bodyn päälle vähän lämmittämään. Ja siis onhan meillä tietenkin myös pipo ja hanskatkin pussissa!

Hieman vedättää kangasta tuo nappilista. Aurinkokangasta ei ollut tarpeeksi, joten laitoin kaveriksi Metsolan keltaista palloa, vaikka tuo keltaisen sävy onkin eri kuin auringossa. Pallokangasta on myös tuo takakappale.

Eilen pääsi ekaa kertaa testiin myös tämä unipussi ja vaikka se näyttää valtavan pitkältä, niin eipä tuolla jalkopäässä juurikaan ylimääräistä ollut! Vauvalla on tässä kuvassa ilmeisesti joku hyvä juttu mielessä, kun sormikin tomerasti osoittaa ylös. Semmoinen "Hei kuulkaa, sain tosi hyvän idean"-kuva :)

Myös vaunuissa meillä on toppapussi pukemisen minimoimiseksi. Koristetyynynpäällisistä jäi suikale tätä Pehemiän neulosta, joten tein siitä Villikko-kaavalla neuloshaalarin vaunuihin puettavaksi. Näillä keleillä sinne ei muuta tarvitsekaan sisävaatteiden päälle ja päikkäreiden jälkeen pussista saa kaivaa lämpimän vauvan.

 Sovituskuvan räpsäisin kun hain vauvan vaunuista sisälle jatkamaan uniaan. Tiputteli tuttia jatkuvasti ja kitisi niin otin sisälle, että ei tarvitse ulkona rampata. Nyt vasta muuten hoksasin, että hauskasti on sama kuvio tuossa vauvan päiväpeitossa ja haalarissa!

Viimeinen ei nyt ole mikään vaatekuva, mutta tästä tuli niin hauska, että jaanpa teillekin. Melkoinen rokkimimmi tätä meidän vauva ;)

Eilen meillä kävi kavereita vauvaa katsomassa, joten tein päivällä pikaisesti puoloffeen kahvin kanssa tarjottavaksi. Helppoa ja hyvää edelleen :) Hieman haastavaa oli leipoa kun eihän vauva tietenkään halunnut nukkua missään välissä ja edelleenkään ei viihdy muualla kuin sylissä. Yritin pitää vauvaa sitterissa ja hyssyttää sitä jalalla leipomisen ohessa, kun en jaksanut laittaa reppua päälle, vaikka se olisi helpottanut hommaa melko paljon. Onneksi tuon tekemiseen ei kauan aikaa mene, niin ei tarvinut vauvankaan kitistä tuntitolkulla!

Mitä miehellä on päällä tänään?

No Tula tietenkin! Menikö moni siihen lankaan, että luuli minun esittelevän jotain miehen asukuvia tältä päivältä? Tai no kyllähän tässä vaatteetkin näkyvät, sillä ei mies sentään ilkosillaan Tulaa testannut... Mulla oli auki Kantokiertueen fb-sivut (jonne pääset tästä ) ja mies huomasi siellä linkin blogikirjoitukseen, jossa perheen isä oli testannut Tulaa. Mies tuumasi, että hänkin voisi reppua kokeilla ja saisin kuulemma ihan blogata sitten aiheesta. No tänään kaivoin sitten Veetin vanhoja vaatteita ja löysin vauvalle villapuvun sekä Tutan nallehaalarin (koska se windfleece ei edelleenkään ole saapunut meille) ja puin ne päälle, että vauva tarkenisi muutaman asteen lämpötilassa. Sitten lähdettiin porukalla ulkoilemaan kirpeään syysilmaan.

Pienen säätämisen jälkeen saatiin reppu paikoilleen. Mies tuumasi jo heti aluksi, että ärsyttävän paljon liikkuvia osia tuossa repussa :) Kuulemma oli hieman työläs laittaa päälle. Mikä on varmasti ihan totta, jos ei eläissään ole kantoreppua päällensä laittanut! En minäkään heti Manducaa testaillessani osannut kaikkia säätöjä laittaa, vaan ohjeista piti luntata.

Päällä reppu oli kuitenkin miehen mielestä hyvän tuntoinen ja kevyt kantaa ja koska sen kanssa pääsee näppärästi ilman vaunuja liikkumaan, käytiin sitten tuossa lähimetsässä tai oikeastaan katsomassa "lumimetsää". Meidän lähellä on nimittäin vanha listafirman toimipiste ja sieltä on varmaan puhallettu jotain maalia tai muuta ulos ja pieneltä osalta puut ovat siltä kohtaa valkoiset, joten Veeti on ristinyt sen lumimetsäksi.

Tosin näissä kuvissa nuo on kyllä enemmän harmaita kuin valkoisia nuo puut.

Minä pysyin valokuvaajan roolissa, kun mies hoito kantamisen.

Olen yrittänyt nyt opetella kuvaaman tuolla manuaaliasetuksella uudella kameralla ja sillä opettelu onkin helpompaa kuin meidän vanhalla järkkärillä. Tuossa nimittäin näkyy näytössä koko ajan, että mitä tietyn asetuksen säätäminen vaikuttaa kuvaan! Tosi kätevä toiminto niin ei tarvitse ensin räpsäistä sitä kuvaa ja katsoa, että miltä se näyttää ja sitten vasta muuttaa säätöjä.

Rohkeasti siis muidenkin miehet testaamaan reppuja! Kyllä ainakin tämmöisen hienon kitararepun kanssa kehtaa mennä ihmisten ilmoille :) Sanoinkin miehelle, että hänen pitäisi olla muusikko, että reppu sopisi täydellisesti.

Kodin läheltä menee hiihtoladut ja tältä tuo latu ja sen ympäristö näyttää, kun lunta ei vielä ole.

Nyt voinkin aina passittaa miehen molempien lasten kanssa ulos ja jäädä sisään yksin nauttimaan hiljaisesta talosta ;) No ei nyt ehkä sentään. Kiva on ulkoilla koko perheen kera. Löydettiin myös uusi makkaranpaistopaikka, joten voi olla, että pitää vielä tälle syksylle käydä paistelemassa makkarat sielä. Nyt lähden potunkuorintaan, kun vauva vielä nukkuu ja mies ja Veeti on frisbeegolfkentällä. Tosin vauva varmasti herää heti, kun yritän mennä sitä ruokaa tekemään!

Pitkät Jussit testissä

Ajattelin aikani kuluksi laitella teille pari sovituskuvaa noista kalsareista, jotka tein sillä Pitkä Jussi-kaavalla. Tein siis suoraan koon 104, mutta ilman saumanvaroja ja hieman taisin tehdä ohjetta pidemmän resorin, kun lahje näytti niin lyhyeltä. Ja näistä tuli tosi hyvän kokoiset! Sopivan slimmit, mutta ei kuitenkaan liian ja pituuskin on melko nappivalinta.

Nyt kun ostaisi lämmintä merinovillaa ja tekisi siitä housut, niin olisi lämpimämmät pakkaskeleillä! Onko muuten teillä kokemusta merinovillaribistä? Semmoista näyttäisi olevan Myllymuksuilla, mutta mietin, että onko se samanlaista käyttää kuin tavallinen merinovilla? Tai mikä niistä kankaista nyt sitten on tavallista.... Että kannattaisiko tilata sitä kun hinta on melkein kympin halvempi metriltä mitä noissa kuviollisissa merinovillakankaissa.