Maastopyöräkärpäsen purema

Kesän alussa ystäväni tartutti minuun maastopyöräkuumeen. Hän oli miehensä kanssa ostanut uudet pyörät ja minä lähdin sitten hänen pyörällään koeajolle metsään ja se olikin sitten menoa sen lenkin jälkeen. Vanha, uskollinen tunturini on ostettu 2003 kun olen muuttanut tänne opiskelemaan, joten ehkä olikin jo aika päivittää kalustoa.

Olen todella pitkäjalkainen ja lyhytselkäinen, mikä vanhassakin pyörässä muodostui suurimmaksi ongelmaksi. Vaakaputki oli yksinkertaisesti liian pitkä, minkä vuoksi kyynärtaipeet olivat aina lukossa pyöräillessä, kun en kunnolla yltänyt tankoon. Eipä sitä tällaisia asioita joskus aikoinaan tullut ajateltua. Ystävän pyörä tuntui kuitenkin heti omalta ja vaakaputki oli tarpeeksi lyhyt, että ylsin paremmin kuin hyvin tankoon.

Oli mukava polkea metsässä, vaikka se aluksi aika haastavaa olikin ja kaloreita kului aivan älyttömiä määriä! Nyt tuo kulutus on hieman jo tasaantunut matalampiin lukemiin alkuajoista. Olin myös yllättänyt siitä, kuinka hyvin maastopyörä kulki myös asfaltilla!

Meidän kaupunki on aika pieni, eikä täällä päässyt juurikaan kokeilemaan pyöriä, niin päädyin ostamaan saman pyörän mitä kävin koeajamassa. Pyörä on Cube Acces WS Exc ja tilasin sen bikesteriltä. Pyörä sopi omaan budjettiini ja sen ajotuntuma oli itselle hyvä. Toki olisi voinut hifistellä jollakin tonnin pyörällä, mutta ajattelin pärjääväni tällä oikein hyvin. Pyörä on suhteellisen kevyt, noin 15kg ja se sopii erinomaisesti lyhytselkäisille. Mun pituus on 169cm ja pyörän runko on 19" ja renkaan koko 29". Yleensä nettikauppojen sivuilla on hyvät taulukot, mistä voi esimerkiksi jalan sisämitan mukaan etsiä sopivaa pyörää.  Mullehan pituuden perusteella kauppa tarjoaa ainakin yhtä pykälää pienempää runkoa, mutta kun syötti jalan mitan, sain kooksi tämän 19" tai jopa 21". Eli jalkaa piisaa keskivertonaista enemmän.

Plussaa tietenkin myös pyörän kivasta väristä! Olenkin nyt yksin sekä ystävän kanssa käynyt rullailemassa tuolla metsässä pyörillä ja välillä asvaltilla ja olen kyllä yllättänyt siitä, miten paljon tykkään pyöräilystä kun välineet ovat kunnossa. Ennen inhosin pyöräilyä! Käytiin heti sillä testilenkillä vetämässä joku 24km enkä tiedä olenko koskaan ennen tuota matkaa edes putkeen ajanut. Ja pysyin jopa ystävän perässä, joka on melko paljon urheilullisempi mitä itse olen ja kun itsellä on tällaiset maailman voimattomimmat jalat niin olin kyllä sen lenkin jälkeen enemmän kuin ylpeä itsestäni!

Metsässä kun polkee niin ei tarvitse käydä niin pitkää lenkkiä kun pienikin lenkki on tehokas ja kehittää muuten kivasti kehonhallintaa. Metsässä myös aivot voi heittää narikkaan ja muistaakseni se metsässä samoilu laski verenpainettakin. Eli kaikkea hyvää kerralla!

Innostuin maastopyöräilystä niin paljon, että ostettiin porukalla miehelle 40v-lahjaksi myös maastopyörä. Hieman hirvitti, että jos hän ei yhtään sitten tykkääkään lahjasta. Pelko oli turha, sillä hän on jo monta kertaa käynyt pyöräilemässä yksin pyörällä. Toissa viikonloppuna soitimme isäni meille lastenvahdiksi ja kävimme Kalajoella Siipojoen luontopolulla pyöräilemässä. Se on sellainen parinkymmenen kilsan lenkki ja siitä poljimme vielä rannan tuntumaan maisemia katsomaan. Kannattaa käydä jos lähellä asustaa, vaikka paikka paikoin pitkospuut olivatkin rasitteet kun pyörän rengas upposi niiden väleihin ja ainakaan oma tasapaino ei meinannut riittää niillä ajamiseen.

Viikon päästä olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa Rokualle pyöräilemään, mikäli sää vain sallii! Mahtava olisi joskus päästä myös vaikka kokemaan Hossa pyöräillen. Rokuan pyöräilykaveri muuten tilasi myös Bikesteriltä tämän saman pyörän, samassa koossa kuin mulla. Melkein voitaisiin kohta saada jotain provikkaa sieltä, kun ollaan ostettu kolme näitä samoja pyöriä lyhyen ajan sisällä :D

Ja pakko sanoa, että nyt kun päivitti oman pyörän niin myös meidän perheen lasten pyöriä on uusittu urakalla. Kun itse tajusi miten helposti se huono pyörä latistaa innon pyöräillä niin en halua lasten kokevan samaa. Kiinnostaisiko teitä lukea meidän lastenpyörävalinnoista?

Merinoinen neuletakki sekä pipo ja syksyisiä kuvia

*sisältää mainoslinkin

Kävimme tyttöjen kanssa joku aika sitten merinovillaostoksilla Kärkkäisellä. Viia silitteli tätä okran väristä merinokangasta ja tuumasi, että haluaisi siitä neuletakin. Olin aika yllättynyt, että Viia ihastui noinkin murrettuun väriin kun yleensä kelpaa vain pinkki ja muut hempeämmät värit. Itse olen myös lämmennyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni näille murretuille syksyn sävyille, joten päätin sitten tehdä Viialle neuletakin tuosta okrasta kankaasta.

 Kaavaa neuleeseen ei ollut, joten saksin summassa tämän paitakaavaa käyttäen ja hieman helmaa pidentäen. Kiinnitykseksi laitoin vain kaksi nepparia yläosaan, että alaosa laskeutuisi kivasti. Etureunassa on käänteen sisällä tukikangasta, että merino ei repeydy kun neppareita aukoo.

Pipo on sellainen kokeilu kun halusin tehdä tällaisen käännepipon ja Adlibriksen * tilauksessani oli tätä herkullista poltettua oranssia mukana. Aika hauska myssy tästä tulikin, mutta meidän ulkovaatteet eivät oikein sovi tähän. Jos teiltä löytyisi koti tälle niin tämä sopii parhaiten ehkä 47-51 päähän ja hintaan 25e voisin posteineen tämän myydä tarvitsevalle. Olisi kiva, että tämä pääsisi käyttöön :)

Tuo Dropsin Big merino* on ihana lanka! Se ei kutita ja on pehmeä ihoa vasten. Lisäksi jos Adlibriksen* toimitukset ovat ilmaisia R-kioskille, niin raskii tilata pienemmänkin määrän kokeiluun tätä lankaa. Kärkkäiseltä saa muita Dropsin merinoita, mutta harmillisesti tätä paksuinta ei saa ja menee aina tilailuhommiksi.

Kivasti sopii näihin syksyn sävyihin nämä Metsolan uuden malliston leggarit. Kangas on ihanaa ribbineulosta, jota olen yrittänyt metsästää kankaanakin jossain kivassa sävyssä. Voisi tehdä lisääkin leggareita tytöille itse! Viia on 104cm pitkä ja näissä tuplakoon housuissa on jo hurja 110/116 koko Viialla päällä. Jalkaa kun riittää näillä meidän lapsilla.

Kuvissa näkyvä hame on tehty reilu vuosi sitten ja on sitä pituutta tainnut tulla Viiallekin, koska tässä ohjepostauksessa näkyy tuo sama hame ja se on pidemmän näköinen siinä :) Tämä pussimalli on musta vaan niin söpö ja aika helppo ommellakin!

Halusin käydä pihalla ottamassa neuleista kuvat, että värit toistuisivat mahdollisimman aitoina. Niinpä mentiin niinkin pitkälle kuin meidän takapihalle ottamaan näitä kuvia. Siinä on pieni pläntti metsää ja vähän heinikkoa myös. Mitä sitä turhaa lähteä merta edemmäs kalaan! :)

Vähemmän on tullut nyt blogiin laitettuakaan mitään itse tehtyä. Ompelujumi on meinannut hieman vaivata, mutta ehkä se tän neuleen myötä taas aukesi. Aavalle pitäisi ainakin tehdä vielä viikonlopun synttäreille joku paita sinisen tyllihameen kaveriksi. Kankaiden yöstä tuli myös maltillisesti ostettua kaksi kangasta tytöille mekkokankaaksi talvea varten.

Hei vinkatkaapa jos jostain saa kauniita syksynsävyisiä kankaita, kuviollisiakin! Nappinjalla on kauniita yksivärisiä ainakin, mutta tuota ribbiä ainakin voisin haluta ostaa. Jos siis tiedät kaupan,  jossa hyvät ribbivalikoimat, niin paljasta se heti kommenttiboksiin!

Upeiden maisemien hossa

Kauan odotettu vaellusreissu Hossaan koitti vihdoin muutamia viikkoja sitten ja teimme viime hetkellä suunnitelmiin sen verran muutoksia, että olimmekin reissussa yhden suunnitellun yön sijasta kaksi! Perjantaina iltapäivästä lähdimme ajelemaan Hossaa kohti ja majoituimme Jatkonjärven telttailupaikalta, mistä ensimmäinen kuva onkin kuvattuna meidän teltan ovesta. Aamuyön hämärässä käsivaralla ei kovin tarkkaa kuvaa saanut, mutta tunnelma lie tärkein.

Tuossa oli siis tien vieressä tuollaisia ulokkeita, joihin sai teltan ja auton ja jokaisessa taisi olla joku pöytäpaikka tai nuotiopaikka. Pystytimme leirin ja vietimme illan nuotiolla istuen ja eväitä syöden. Tuosta oli nätti aamulla sitten jatkaa matkaa Ölökyn ähkäsyn aloituspaikalle autolla.

Aamulla kymmenen maissa lähdimme liikenteeseen hieman viileän yön jäljiltä. Myös nukkuminen makuupussissa vaati hieman totuttelua piiiiitkän tauon jälkeen. Äidiltäni lainassa ollut makuupussi ei ollut kovin lämmin, joten ehkä pitää hommata oma pussi! Olimme suunnitelleet reitin niin, että meidän tarvitsi kantaa mukana vain päiväreput ja kun olisimme kävelleet tuon Ölökyn ähkäisyn, hakisimme rinkat ja kävelisimme nelisen kilometriä meidän leiripaikalle kalliomaalausten läheisyyteen.

Reitti oli merkitty haastavaksi ja sitä se paikoin olikin. Silti vastaan tuli eläkeläisikäistä porukkaa kävelykeppien kanssa ja hieman ihmettelimme, että miten he vaikeista kohdista olivat selvinneet. Maasto oli onneksi aika kuivaa eikä tarvinnut missään mudassa tallustaa.

Olimme varanneet kävelylle koko päivän aikaa, että ei tarvitsisi kiireessä paahtaa eteenpäin. Halusimme nauttia maisemista ja pysähdellä ottamaan kuvia! Kameraa en jaksanut ottaa mukaan, vaan puhelimeen ikuistin maisemia. Kelit suosivat meitä ja koko päivän oli sopiva puolipilvinen päivä ja lämmintä 15-18 astetta varmaankin. Silti meinasi kuuma tulla, varsinkin kun tyhmänä pistimme ensin kuoritakit päälle!

Hossa teki kyllä vaikutuksen. Tuo kalliorotko oli upea näky ja kiersimme reitin kahdeksikon mallisena, että saimme ylittää myös riippusillan. Tietenkin ylämäkeen ja kaksi kertaa! Hienoa olisi päästä tuonne joskus myös maastopyöräilemään tai melomaan.

Vinkkinä, että jos tahdot päästä vähemmällä niin kierrä se kahdeksikko niin päin, että aloitat reitin rotkon oikealta puolelta, jolloin voit laskeutua nuo valtavat portaat alaspäin. Sanoisinko, että tuo ylösnouseminen oli aika kovan homman takana :D

Päivällä meillä oli mukana vain eväitä ja vettä sekä ne turhat takit! Pysähdyimme kerran tekemään ruokaa kodalle noin puolessa välissä reittiä. Sillä pärjäsikin hyvin sitten loppuajan. Tuon reitin pituudeksi tuli parilla sillan ylityksellä 12,64km oman kelloni mukaan ja aikaa meillä meni hieman vajaa kuusi tuntia, josta ruokapaikalla oltiin kyllä varmaan melkein tunti. Sanoisin, että ilman ruokailua neljässä tunnissa ehtii tuon käydä jos aikataulu ei anna periksi olla kauemmin.

Maastoa oli monenlaista niin tavallisesta metsäpolusta soisempaan alueeseen ja jyrkkien kallioiden päällä kulkeviin polkuihin. Itse tykkään vaellusreiteillä juurikin tuollaisesta vaihtuvuudesta, sillä pelkässä mäntymetsässä olisi tylsä kävellä koko matka.

Liekö Hossassa ollut joskus maastopalo, koska metsät olivat täynnä rungon alaosasta hiiltyneitä keloja?

Taukopaikalla gourmeteväänä alkupalaksi kaupan kasvissosekeittoa sekä porokeittoa kananmunalla ja pääruuaksi makkaraa nuotiolla! Näillä pärjäsi oikein hyvin reissun ajan.

Ölökynperän laavu.

Nämä hienot näkymät avautuivat kun lähdimme pois ruokatauolta Ölökynperältä.

Luonnon rauhassa oleminen teki hyvää. Edes kännykät eivät olleet rauhaa estämässä, sillä kansallispuiston alueella ei juurikaan verkkoa ollut. Kuvat jäivät siis laittamatta instaan reaaliajassa eikä muutakaan somea tullut päivitettyä, mutta eipä haitannut. Ehti sitä myöhemminkin. Mieleen palasivat vanhat partioajat kun illalla istuskelimme nuotion ääressä ruokaa laitellen. Kyllä tekisi kaikille hyvää käydä välillä tuollaisella reissulla!

Tässä kuvassa muuten näkyy hyvin tuon riippusillan jälkeinen portaiden korkeusero, sillä mies on tuolla kierreportaiden alla kiipeämässä.

Toiseksi yöksi majoituimme Värikallion laavulle, joka olikin loistava paikka majoitukseen! Iso katettu rakennus takasi kuivaa tilaa, mikäli sade olisi yllättänyt. Meidän rinkat eivät mahtuneet teltan sisään, eivätkä etukatokseen, joten laskimme sen varaan, että yöllä ei sada ja jätimme ne teltan viereen. Jos olisi luvattu yöksi sadetta, olisimme saaneet ne rakennukseen kuivaan ja siellä olisi muutenkin voinut tehdä esimerkiksi ruokaa.

Ensin mietimme Ala-Ölkyn laavulle jäämistä, mutta tuo Värikallion laavu oli kyllä paljon kivemmalla paikalla. Hieman myös jännitettiin, että saadaanko seuraa yöksi, mutta saimmekin olla ihan omassa rauhassa yön.

Toinen yö sujui ensimmäistä paremmin kun hoksasin laittaa kaksi merinopaitaa päällekkäin. Nukuin kyllä melko hyvin, koska ulkoilma väsyttää ja takana oli pitkä vaelluspäivä. Yöllä oli varmaan muutenkin lämpimämpi keli kuin ensimmäisenä yönä, joten ehkä nukkuminen oli siksi kivempaa.

Meillä oli vuokralla 50l rinkat ja yllättävän täyteen sen sai, kun laittoi makuupussin rinkan sisään. Toinen kantoi vaatteet sun muut tarvikkeet ja toisella meistä oli ruokatavarat. Ruoka oli ainoa mitä meillä oli liikaa mukana. Vaatteiden kanssa olin onnistunut pakkauksessa eikä ylimääräistä juurikaan ollut.

Rinkkaparkki Ölökyn ähkäisyn jälkeen. Saatettiin käydä terassilla reitin suorituksen kunniaksi...

Tuosta Värikallion laavulta oli vain pieni matka katsomaan niitä vanhoja kalliomaalauksia. Kävimme ystävän kanssa ihmettelemässä niitä sillä aikaa, kun miehet sytyttelivät meille nuotiota ruuan laittoa varten.

Jotenkin nuo kalliomaalaukset saivat meidät todella mietteliäiksi kun tuli ajateltua, että ne on oikeasti joku maalannut jopa 5000 vuotta sitten! Mietittiin kovasti, että millaista elämää tuolla silloin oli ollut ja miten sen ajan ihmiset selvisivät itärajan ankarista talvista hengissä. Tuntui niin oudolta katsella sen ajan ihmisen käden jälkiä siinä ihan metrien päässä meistä. Hiljaiseksi veti.

Alla olevassa kuvassa näkyy meidän toisen yön leiri. Aika kauniissa maisemissa saimme viettää yön. Sen lisäksi, että pääsi luontoon nauttimaan hiljaisuudesta, oli mukava myös viettää kaksi vuorokautta ystävien kanssa ilman lapsia. Sai jutella rauhassa ilman, että joku lapsista on koko ajan huutamassa vieressä. Oli helppo retkeillä tuttujen kanssa, vaikka kummatkaan meistä eivät ole käyneet koskaan yön yli vaeltamassa. Toisaalta oli myös kiva, että molemmat olivat ihan noviiseja tässä asiassa. Opeteltiinpa kantapään kautta sitten asioita yhdessä!

Aamupalaksi chiapuuroa kermalla niin riitti energia vaeltamiseen!

Paikoitellen reitit olivat tällaista kivipolkua, eipä olisi tuossa houkutellut pyöräillä! Kotimatkaa ennen tarvitsi kävellä vain reilu tunteroinen takaisin laavulta Ölökyn ähkäisyn parkkipaikalle ja kylläpä taittui askel kevyemmin mitä edellisenä iltana, kun takana oli jo tuo kokonainen ähkäsy ja vähän päälle.

Pieni kipinä kyllä syttyi retkeilyyn tämän myötä ja tekisi kyllä mieli useamminkin käydä jossain telttailemassa. Ihan lasten kanssakin. Tosin teltan koko vähän mietityttää kun meitä on viisi. Että pitäisikö olla kaksi pienempää telttaa, jotta kantaminen olisi kevyempää vai yksi isompi. Saako noita telttoja talvella halvemmin kun ei ole sesonki!