Look what I've made!

Se on ihana, se on ihanampi, se on kaikista ihanin ja se onnistui! Tein Aavalle siis toisen takin kesäksi tai autoiluun nyt lämpimimmillä keleillä. Kerrankin voin sanoa, että olen erittäin tyytyväinen ja kokokin osui kerralla nappiin! Ompelujälkikin miellyttää omaa silmää, mikä ei aina ole itsestäänselvyys! Voin myös olla ylpeä itsestäni, kun onnistuin ompelemaan hiharesoritkin niin, että sauma jäi sisälle :D Jollekin toiselle ehkä itsestäänselvyys, mutta mun aivot meinasi nyrjähtää. Onneksi on ihania ompelukavereita, jotka laittaa facebookissa tyhmälle valokuvia, että sain onnistumaan...

Kaavana on Happy Combo 6/14 Ottobresta ja koko 92cm. Hihan mitan katsoin sopivaksi Aavan vaatteista ja helman tein kokoa pidemmän mukaan, koska halusin siitä pitkähkön mallisen. Kankaana on Ikean puuvillaa taas ja nyt voi oikeasti sanoa, että tämä ei koskaan lopu! Aina vaan riittää palanen uusiin projekteihin. Hupussa on pallopuuvillaa ja sisällä kierrätyspuuvillaa, tosin tässä se ei kyllä näy.

Kaula-aukko on aika avoin, joten tämän kanssa tarvitsee jonkin sortin tuubihuivin, että ei ole kaula koko ajan paljaana. Meillä ei olekaan olemassa kuin tämä Halpa-Hallin alelaarista ostettu, mutta pitänee vaikka ommella lisää eri väreissä.

Taskuja en laittanut ollenkaan, koska ei Aava vielä osaa semmoisia kaivata. Eli mahdollisimman yksinkertainen malli.

Hihat on kuvissa käännetty resoreista, eli kasvunvaraakin on vielä jonkin verran. Tämä oli kyllä niin kiva kaava, että voi olla, että pitää piirtää kokoa tai paria isompi jemmaan. Lehti kun on kaverilta lainassa. Tämä on oikeasti joustavalle neulokselle tarkoitettu kaava, joten uskalsin ottaa sen koon 92cm, kun monestihan nämä Ob:n kaavat ovat isoja ja tuo kangas on kuitenkin joustamaton. Melko nappikoko, etten sanoisi.

 Tässä muuten hieman paremmat sovituskuvat, mitä edellisessä postauksessa ;)

Huikeita sovituskuvia

Vaikka blogiin ei ompelujuttuja ole nyt juurikaan päivittynyt, niin on niitä valmistunut. Jonkun pitäisi jaksaa kuitenkin kuvata vaatteet sovituksesta puhumattakaan. Ymmärrän, että ihmiset haluavat nähdä vaatteesta mieluummin sovituskuvan, mitä kuvan, jossa vaate roikkuu hengarissa. Saa kuulemma paremman kuvan siitä, miltä vaate näyttää päällä. Mutta kun näitä Aavan kuvia katsoo, täytyy olla ehkä hieman eri mieltä :) Yritin saada seisalteen otettua kuvia ja näytin Aavalle, että seisotko tuossa. Tyttö tomerana tokaisee "Aava istuu" ja siellä se sitten istui.

Tässä siis tosi hyvin edustettuna Grasshopper-shortsit koossa 92cm (hieman olisi saanut olla vaippavaraa enemmän kestovaipalle) ja uusi yritys Seasaw-paidasta. Tällä kertaa lisäsin taitteelle muutamia senttejä, että ei tullut ihan niin makkara kuin ensimmäisestä versiosta. Eihän nämä mitenkään yhteen sovi, mutta onpahan sovituskuva molemmista! :)

"Vedetään nyt tunteella, kerta pitää poseerata!"

 Sitten vaihdettiin jalkaan Pompin housuista kopsatut puuvillahousut, jotka tein kierrätyspuuvillasta. Näistäkään en saanut yhtään kuvaa, jossa housut näkyisivät myös edestäpäin.

Asettelin siis Pompin housut kankaan päälle ja leikkasin menemään. Näissä kun ei ole edes haarakiilaa, niin oli aika piece of cake.

Yritäppä sitten ottaa asukuvia, kun toinen menee tonkimaan eteisen kaappia. Meillä on ollut talvihaalareiden pesupäivä tänään ja siksi haalarikin rötköttää keskellä eteistä :)

"Löytyisiköhän täältä mulle mitään kivaa?"

Että jos joskus ihmettelette, että vaatteet on tosiaan kuvattu hengarin päällä, niin voin sanoa, että se on todella paljon helpompi tapa saada vaatteet ikuistettua! :)

Pienen pieniä nettinöttösiä

Viime kuussa innostuin ompelemaan muutaman sisävaipan uudelle tulokkaalle. Aavalla oli käytössä imse vimsen flanelleja, joita tuunasin laittamalla päälle kerroksen joustofroteeta. Halusin kuitenkin tehdä muutaman erilaisen vaipan ja käyttää samalla muutaman joustistilkun tilkkulootasta pois. Pupukankaan jämä menikin tehokkaasti näihin kahteen vaippaan ja lisäksi käytin yksiväristä keltaista ja fuksiaa sekä tuota vanhaa Noshin raitafroteeta, joka on mielestäni ihan liian paksua vaatteeksi.

Taskuvaippojen ompelusta en tykkää yhtään! Niitäkin on tehty muutama uusi ja isompi Aavalle, mutta kuvaa en ole muistanut ottaa. Nämä sisä vaipat puolestaan on paljon kivempia ommella. Vielä mukavampaa olisi, jos ei tarvisi laittaa kuminauhoja ollenkaan :) Kaavana vaipoissa on nettinöttönen, jonka sain kaverilta. Ilmeisesti sitä ei ole missään ladattavissa. Sen verran poikkesin kaavasta, että jatkoin siivekkeitä sen verran, mitä kankaassa oli varaa. Näin menevät paremmin päällekäin eikä edes näpsyn käyttäminen ole pakollista. Vaipat ovat kaksinkertaista joustofroteeta ja välissä on vielä pari kerrosta samaa kangasta ja osassa vanhaa pyyhettä imuna keskellä. Ainakin nämä ovat söpömpiä mitä ne Imse vimset! Ja kuoria meille onkin kertynyt ihan riittävä määrä jo. Testasin, että nämä menevät Imsen kuoriin ihan hyvin. Koko on varmaan jotain vastasyntyneen ja S-koon väliltä?

Sukkasunnuntai

Pääsiäistervehdykset täältäkin näin sukkasunnuntaina! Vielä ehdin, vaikka oltiin reissussa perjantaista sunnuntaihin. Ehdin myös vähän kutoa sukkaa, vaikka se ei ehkä lienekään tuon sukkasunnuntain idea? Itse asiassa mulla ei ole hajuakaan, että mistä nuo hienot nimet näille pääsiäispäiville tulee...

Oltiin siis Kiuruveden mummulassa viettämässä pääsiäistä. Meidän piti nähdä pitkästä aikaa lasten serkkuja vanhempineen, mutta suureksi harmitukseksemme tauti jylläsi ja heidän reissu peruuntui. Veetiä harmitti kovasti, kun ei ollutkaan serkut tulossa leikkikavereiksi.

Käytiin pakolliset sukulaiskierrokset ja syötiin ja minä lepäsinkin ihan hyvin! Tosin Aava nukkui yöt järkyttävän levottomasti ja heräili itkeskelemään miljoona kertaa yössä. En tiedä johtuiko levoton yö oudosta yöpaikasta vai siitä, että oltiin samassa huoneessa kun normaalisti Aava nukkuu yksin. Sain kuitenkin nukkua päikkärit melkein joka päivä. Joku kamala väsyvaihe raskautta menossa kun koko ajan väsyttää riippumatta siitä, paljonko on nukkunut. Pitänee mittauttaa hemoglobiini ens neuvolassa kun viimeksi sitä ei otettu edellisten arvojen ollessa hyvät.

Leivoin anoppilaan mukaan juustokakun ja voi hitsi, että taas vastusti. Alkuperäinen ohje täytteeseen on Suklaapossun raikas mangositruuna-kakku. Muutin hieman ohjetta ja tein tavallisen digestivepohjan sekä käytin täytteeseen kokonaisen purkin eli 2,5dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Liivatejauheen sijasta käytin kuusi liivatelehteä. Vaniljasokerin korvasin hyppysellisellä aitoa vaniljaa. Mutta pääosin kuitenkin sama kakku :)

Hehkutin miehellekin, että ensimmäistä kertaa sain kiilteen onnistumaan kun ymmärsin jäähdyttää sen täysin ennen kakun päälle kaatamista. Laitoin kakun päälle folion ja lykkäsin jääkaappiin tekeytymään niin eiköhän se folio ollut laskeutunut siihen kiilteen päälle ja jäänyt kiinni! Että se siitä täydellisestä kiilteestä.

"Ainahan sen voi paikata hienoilla valkosuklaapursotuksilla ja pääsiäismunilla", ajattelin vielä kotona ja otin tarvikkeet mukaan. Anoppilassa aloin sitten sulatella valkosuklaata, mutta en saanut sitä täysin möykyttömäksi jostain syystä. Sulatin mikrossa, johtuikohan siitä? Anopin kaapista löysin pienen, vielä paketissa olevan pursotuspussin ja pari tyllaa. Ei muuta kuin valkosuklaa pussiin ja pursottelemaan. Ehdin vetäistä yhden viivan, kun ilmeisesti joku möykky tukki tyllan (jossa oli kuitenkin aika kookas reikä) ja pussi repesi totaalisesti leväyttäen hirveän möykyn valkosuklaata kakun päälle! S

en sain vielä pelastettua pois siitä, mutta oli ilmeisen huono idea laittaa loppu valkosuklaa ihan tavalliseen pakastepussiin (en löytänyt vahvempia minigrip-pusseja), jonka kulmaan olin tehnyt reiän tyllaa varten. Tämäkin patentti nimittäin hajosi ja suklaat levisivät taas kakun päälle. Siitä sitten tyllan terällä vetelin suklaata tuommoiseksi rumaksi "nauhaksi" kakun päälle. Suklaa tietenkin jähmettyi liian nopeasti kun sitä ei pursotettu vaan vedettiin pitkin kylmää kiillettä ja jäi sen vuoksi paksuiksi viivoiksi. Nopsaa vaan pääsiäismunakarkkeja päälle tilannetta korjaamaan. Taas voi sanoa, että ei ihan tuo toteutus ja mielikuva vastanneet toisiaan!

No, eipä mitään, sillä maku oli kuitenkin aika hyvä ja muutkin tuntuivat tykkäävän! Aava pääsi nautiskelemaan ensimmäistä kertaa myös mämmiä tänä pääsiäisenä. Kotiin ostettiin jo torstaina yksi paketti, mutta mies tyhmänä antoi lapsille sitä pelkän maidon kanssa (YÖK), joten en ihmettele, että Aavalle ei silloin uponnut. Ihan eri ääni oli kellossa, kun mämmin kaverina oli vaniljakastiketta.

Lauantaina lapset saivat etsiä piilotettuja pääsiäismunia, mikä on perinne omasta lapsuudestani. Itse asiassa piilottelimme äidin kanssa munia toisiltamme vielä aikuisenakin, ennen kuin mulla oli edes lapsia! Ihan parasta pääsiäisessä :) Hieman haastavaa on tukkia piiloon munia pienen rivarikolmion olohuoneeseen, mutta aina joku uusi paikka löytyi...

Meillä lapset eivät ole päässeet ollenkaan virpomaan, kun täällä Ylivieskassa virvotaan vasta pääsiäislauantaina ja muualla jo edellisellä viikolla eli palmusunnuntaina. Yleensä ollaan pääsiäisenä jommassa kummassa mummulassa silloin kun meillä kotona virvottaisiin ja mummuloissa virpominen on jo ollut edellisellä viikolla. Tyhmää tuokin, että pitää olla eri päiviä. Kaikista selvin olisi kun joka paikassa virvottaisiin aina samana päivänä!

Tänään ajeltiin sitten kotiin ja pistettiin palju tulille, että voidaan lasten kanssa huomenna käydä paljuilemassa viimeisen pääsiäisvapaan kunniaksi. Oltaisiin käyty jo tänään, mutta hoksattiin idea sen verran myöhään, että vesi ei ehtinyt lämmetä. Taidetaan siis ehkä käydä aamupaljussa :)

Mites teidän pääsiäinen sujui? Tuliko syötyä paljon suklaamunia?

Potkupyöräharjoittelua Pukylla

Aava osoitti jo viime syksynä kovasti kiinnostusta Veetin polkupyörään, vaikka hädin tuskin osasi itse edes kävellä. Sama jatkui tänäkin vuonna, kun nostettiin Veetin polkupyörä varastosta ulos. Silloin päätin, että ostan Aavalle täksi kesäksi jo jonkinlaisen potkupyörän, millä saa harjoitella ajamista. Veetillä on ollut vain tavallisia pyöriä ja tasapainoa ei ole nimeksikään. Ehkäpä Aava oppii joskus paremmin ajamaan ilman apurattaita, kun kehittää kunnon tasapainon potkupyörällä.

Aikani nettiä tutkittuani päädyin tilaamaan pienimmän, eli M-kokoisen Pukyn. Testeissä ja meidän kavereiden lapsillakin tykätty merkki ja kohtuullisen edullinen kalliimpiin malleihin verrattuna. Omani tilasin Pikkusiilen verkkokaupasta ja pyörä olikin postissa parin päivän sisällä. Hinta posteineen reilut 70e. Tämä pienin koko on suunnattu yli 85cm käyttäjille, joiden jalan pituus tulee olla vähintään 30cm muistaakseni ja Aavalla nämä kriteerit täyttyvät juuri.

Pienempi ei olisi yltänyt kunnolla penkiltä maahan. Kovasti tuo pyörä Aavaa kiinnosti heti, kun saatiin paketti aukaistua. Ei olisi malttanut odottaa, että isi saa pyörän koottua. Tai siis tangon laitettua paikoilleen. Muuten pyörä tuli valmiiksi kasattuna. Aava hoki vain innoissaan "minu pyöä" ja halusi mennä sen päälle. Eilen ja tänään Aava onkin sitten kävellyt pyörän selässä ympäri taloa ja eilen saatiin pieni mustasukkaisuuskohtauskin nähdä Veetiltä kun Aava sai pinkin pyörän ja vielä potkuversion.

Eihän se Aava heti tuolla osaa potkia vaan aluksi harjoitellaan lähinnä sitä pyörän selässä oloa ja saa nyt vähän sisällä koeajella tuota, että josko ymmärtäisi idean. Viedään sitten pihalle, kun nuo meidän tiet alkavat olla kokonaan sulat.

Haasteita tuottaa vielä pyörän nostaminen maasta ja siinä huudetaankin vielä äiti tai isi apuun. Muuten Aava liikkuu tuon kanssa jo ihan hyvin ympäri taloa. Pitää päivitellä sitten uudelleen aiheesta, jos ja kun Aava oppii sillä ihan potkuttelemaan pihalla.

Potkupyörään päädyttiin tosiaan sen vuoksi, että tasapaino kehittyisi paremmin. Tavallinen pyörä olisi ostettu vasta ensi kesäksi todennäköisesti, jos siihen olisi päädytty. Ei Veetikään vielä alle kaksi vuotiaana pyöräillyt ollenkaan ja kolmevuotiaanakin se polkeminen oli aika opettelun takana.

Ajattelin, että jos Aava oppisi kesällä potkimaan niin ei tarvisi aina edes tuplarattaita jos Veeti ja Aava liikkuvat kumpikin pyörällä pieniä matkoja. Pitää myös ehkä tuoda Veetin vanha pyörä mummulasta kun siitä poistettiin polkimet viime vuonna. Jospa se Veeti innostuisi sillä potkimaan, vaikka ei omaa potkupyörää saanutkaan!

 Onko teillä potkupyöriä? Ovatko lapset nopeasti hoksanneet pyörän idean?

Jääkaapin jämäpasta yllätti!

Eilen meillä oli semmoinen "siivotaan jääkaappi pääsiäiseksi"-iltapäivä eli käytettiin päivälliseen kaapista kaikkia epämääräisiä ruokapakkausten jämiä ja saatiin aikaiseksi hyvä pasta!

Keitin spagettia ja tein siihen kaveriksi sörsselin, johon käytin:

- kaksi pientä pakettia marinoimatonta kanaa

- aurinkokuivattuja tomaatteja

- pestopurkin jämät eli noin ehkä reilu puoli purkkia

- paprika-chilituorejuuston loput, vajaa puoli purkkia

- valmiin pastan päälle "parmesanin" jämät

- cashewpähkinäpussin jämät

Ensin ruskistin kanat ja maustoin hieman suolalla ja pippurilla. Sitten loput ainekset pannulle ja sekaisin. Pidin sen aikaa pannulla miedolla lämmöllä, että tuorejuusto suli. Sitten sekoitin sörsselin valutetun pastan joukkoon.

En ole yleensä mikään peston rakastaja, mutta tähän se sopi todella hyvin ja yllätyksekseni lapsetkin söivät isot lautaselliset ja Aava otti jopa lisää! Vaikka se nyt ei ehkä olekaan mikään kovin suuri ihme... :)