Mikä on meidän luku?

Raskaus on ylittänyt puoli välin ja aika on mennyt ihan kamalan hurjaa vauhtia eteenpäin. Huomaa, että koko asiaan on ehtinyt jotenkin paneutua huomattavasti vähemmän kuin kahteen aikaisempaan. Vasta testi näyttä plussaa ja nyt ollaan jo hieman yli puolen välin menossa. Maha on tällä kertaa tässä vaiheessa jo tullut selvästi näkyviin. Joulun aikaan se yhtäkkiä pompsahti ja tietenkään syynä ei olleet ne kirotut joulukilot, joita saan joka vuosi ihan liikaa! Veetin raskausaikana oltiin ulkomailla muistaakseni noin 20 viikon  paikkeilla, eikä valokuvista pysty kertomaan, että olisin ollut raskaana.

Ennen Veetin syntymää ajattelin usein, että minulle riittäisi hyvin yksikin lapsi. Sille saisi antaa kaiken huomion, eikä huomiota tarvisi jakaa sisarusten kanssa. Yksi lapsi olisi myös helppo, koska kaiken sorttinen paikasta toiseen liikkuminen ja reissaaminen on sitä yksinkertaisempaa, mitä vähemmän liikkuvia osia perheessä on. Tiesin kuitenkin, että yksi ei tulisi olemaan meidän lapsilukumme. Itse olen perheen ainut lapsi ja sen vuoksi jo halusin, että jos vain niin suodaan, niin meidän lapsemme saa joskus sisaruksen. Minusta iso perhe olisi ollut ihana, mutta toisaalta eikö se toinen vaihtoehto tunnu aina paremmalta kuin se oma? Tarkoitan, että sisarusten kanssa nahistellessa isojen perheiden lapset saattavat puolestaan toivoa, että saisi olla joskuskaan omassa rauhassa ja olla vaikka se huomion keskipiste.

RV21 ja valtava maha jo nyt! 

Olen aina miettinyt, että kolme vuotta on se maksimi ikäero lasten välillä, jotta heistä olisi edes joskus seuraa toisilleen. Veetin syntymän jälkeen ei ollut mikään kiirus miettiä toista lasta, vaan oli ihana keskittyä rauhassa siihen yhteen ja Veeti saikin nauttia meidän vanhempien jakamattomasta huomiosta kolme vuotta, ennen kuin Aava syntyi. Aavan kasvaessa heräsi kuitenkin ajatus, että tässäkö tämä nyt on. Ei enää vauvoja meidän talossa. Tuntui jotenkin haikealta ajatella, että se oli sitten siinä. Takaraivossa tykytti ajatus, että kaduttaako myöhemmin, jos lapsiluku jää siihen kahteen. Vaikka oikeasti se kaksi olisi todella käytännöllinen määrä. Harmi kun tuo sydän ei aina osaa ajatella niin käytännöllisesti. Meillä on valmiiksi myös tyttö ja poika, joten sekin paketti oli valmis. Ei sillä että kaksi samaa sukupuolta olevaa lasta olisi jotenkin huonompi yhdistelmä. On kuitenkin kiva, että saa nähdä kummankin sukupuolen kasvun meidän perheessä.

Ajatus kolmannesta lapsesta mietitytti kovasti, koska jos se kolmas olisi tarkoitus yrittää saada, halusin Aavalle ja vauvalle pienen, mielellään alle kahden vuoden ikäeron. Näin heistä olisi mahdollisimman pian seuraa toisilleen. Oli tavallaan paniikki tehdä se päätös, kun aika tuntui menevän myös silloin liian nopeasti ja alettiin lähestyä sitä pistettä, että oikeasti jos se pieni ikäero halutaan, pitäisi päätös tehdä. Niinhän siinä sitten kävi, että ei se järki voittanut tätäkään. Eräs tuttu sanoi fiksusti, että "tekemättömiä lapsia kadutaan, ei niitä tehtyjä". Ja näinhän se taitaa olla.

Tuntuu muuten siltä, että nykypäivänä tuo kolme alkaa olla aika yleinen lapsiluku. Kun mietin omaa kaveripiiriäni, niin aika monella on yksi sisarus. Nykyisin kuitenkin sitten taas omilla kavereillani on monella jo se kolme lasta. Liekö perhekoko kasvanut tässä minun elinikäni aikana? Vaikka kyllähän edelleen joskus tuntuu siltä, että kolmen lapsen perhettä ajatellaan jo suurperheenä jostain syystä :)

Luulen, että kolme on meidän luku. Mikä teidän on?

Mitä kaapista löytyy-piirakka

Kaikilla on varmasti joskus niitä päiviä, että pää raksuttaa ihan tyhjää, kun pitäisi keksiä jotain fiksua syömistä perheelle. Yleensä tämä aivojumi tulee silloin, kun ruuan pitäisi olla suht pian valmista. Meillä oli eilen tämmöinen tilanne ja ajattelin tehdä ruuaksi vain suolaisen piirakan. Siihen voi kätevästi tunkea kaikki jääkaapista löytyvät epämääräiset ruokajämät ja saa samalla ruokaisen piirakan. Meidän piirakasta tuli broileripekonipiirakkaa ja tässäpäs teillekin sen ohje.

Pohja:

250g voita

4dl jauhoja

1,5dl kylmää vettä

Nypi vehnäjauhot ja pehmeä voi keskenään. Lisää kylmä vesi nopeasti sekoittaen ja laita jääkaappiin siksi aikaa, kun teet täytteen. Pohjasta riittäisi varmaan melkein uunipellilliseen, mutta koska itsellä ei ollut täytteitä niin isoon piirakkaan, tein isoon pyöreään vuokaan.

Täyte:

250g maustamattomia kanasuikaleita

1pkt pekonia

1 punasipuli

ananaspurkki

valkosipulinkynsi

0,5dl ketsuppia

aurajuustopaketin jämät

2kpl tomaattia

yrttimaustetta

pippuria

paprikajauhetta

Munamaito:

pari munaa

sopivasti maitoa/purkki kermaa

Päälle juustoraastetta.

Paista pekonit kypsäksi, lisää kanasuikaleet ja kun kanat ovat melkein kypsiä, lisää sipulit. Kun sipuli on kuullottunut, lisää tomaatit ja ananaspalat, aurajuusto sekä mausteet. Tee munamaito valmiiksi ja raasta juusto.

Esipaista pohjaa 225 asteisessa uunissa noin viisi minuuttia ja täytä piirakka. Itse laitoin raa'an pohjan päälle folion sekä herneitä, että taikina ei noussut uunissa. Kaada munamaito täytteen päälle ja ripottele lopuksi juustoraaste. Paista noin 25 minuttia tai kumnes piirakka näyttää kypsältä.

Yksi idea vauvavuoden ikuistamiseen

Muistin vasta nyt, että en muistanut koskaan julkaista blogin puolella kuvia, joita olen ottanut ensimmäistä kuukautta lukuunottamatta joka kuukaudelta. Sain jostain idean, että otan Aavasta joka kuukausi yhden kuvan, jossa on Aavan lisäksi kuvassa aina sama esine. Meidän tapauksessa minun tekemä pehmopupu. Kuvista näkee hyvin vauvan kasvun, kun vieressä on esine, jonka koko ei muutu missään vaiheessa. Tämä ensimmäinen kuva on siis otettu Aavan ollessa kahden kuukauden ikäinen ja kuvat ovat siitä lähtien kuukausittain aikajärjestyksessä.

Näistä kuvista saisi koottua vaikka kivan taulun lastenhuoneeseen, jos olisi hoksannut ottaa vähän parempia kuvia eikä vain räpsäissyt jotain hätäisesti.

Ensimmäiset kuvat oli helppo ottaa, kun Aava ei vielä liikkunut mihinkään suuntaan. Jossain vaiheessa pehmo ei enää pysy vieressä vaan on aina käsissä.

Istumavaiheessa kuvaus alkoi olla haastavampaa, kun malli esimerkiksi kuvan mukaisesti söi pupua. Ota siinä sitten nätti kuva!

Kuvista näkee myös aika hauskasti sen, miten paljon Aavan tukka on kasvanut vuoden aikana!

Viimeisen kuvan muistin yhtäkkiä, kun vauuvavuosi alkoi olla lopuillaan ja tämän parempaa otosta ei valitettavasti ole tallessa :(  Toivottavasti muistaisin ottaa seuraavastakin lapsesta kuukausikuvat. Näistä on kuitenkin ihana seurata, miten siitä pienestä, avuttomasta pallerosta on kehittynyt jo paljon osaava taapero!

Oletteko te ikuistaneet vauvavuotta millään vastaavalla tavalla? Ilmeisesti ainakin semmoisia ihan kuukausikortteja on olemassa, joiden kanssa vauvaa voi kuvata?

Mummulan tuntua mummulle

Ainoa joululahjaksi tekemäni vaateompelus oli tämä äidilleni tehty tunika. Kankaana on Verson puodin Mummulan tuntu eli mummulan tuntua lasten mummulle :) Kaavana on perus Onion, koska se sopii äidille muokkaamatta. Hihoihin laitoin pitkät resorit sekä valkoista, joulukalenterista saatua pitsiä. Kaavasta poiketen etu- ja takakappale ovat yhtenäisiä ja rinnan alla on framilonrypytys. Helmaan laitoin kuminauhan, että se pussittaa. Tästä tuli tosi kiva ja sopivan kokoinen päälläkin. Äiti kun on pienempi kuin minä niin saa aina vähän miettiä, että tuleekohan tästä varmasti sopiva eikä iso.

Kuvan ottaminen oli hieman haastavaa, sillä Aava halusi varastaa mummun koko huomion, eikä suostunut mennä kuvan ajaksi pois jaloista roikkumasta :)

Onneksi kangasta oli pari metriä ja sain siitä itsellenikin hihattoman, pitkän topin, joka on itse asiassa tälläkin hetkellä päällä. Olen ommellut kesän jälkeen aika monta hihatonta, pidemmän mallista toppia, mutta en ole saanut tänne kuvattua vissiin yhtäkään :) Ovat niin käteviä kun menevät kesällä ja sitten talvella neuletakin ja leggareiden kanssa. Pitänee ryhdistäytyä ja yrittää kuvata niitäkin tänne jossain vaiheessa.

Paccas-päivän arvonta!

Kovimpien pakkasten aikaan lasten kanssa kohtaa aina sen ongelman, että sormet eivät meinaa pysyä hanskoissa lämpimänä. Tähän mennässä ei olla löydetty semmosia hanskoja, jotka olisivat pitäneet kädet jääkalikkaa lämpimämpänä pahimmilla pakkasilla. Parhaiten meillä on tähän mennessä toiminut Lennen hanskat, joissa osa vuoresta on aitoa villaa. Olenkin jo aiemmin miettinyt, että pitäisi sijoittaa kunnon nahkahanskoihin. Syksyllä markkinoilla jo kävinkin katsomassa nahkahanskoja, mutta ne olivat todella lyhytvartiset, joten eivät oikein ehkä toimi pienten lasten kanssa ja ne jäi ostamatta.

kuva www.paccas.fi

Onnekseni pääsin tekemään yhteistyötä Paccas Oy:n  kanssa ja sain lapsille testiin aidosta poronnahkasta valmistetut hanskat. Yritys sijaitsee vieläpä tässä melko lähellä Ruotsalossa ja tuotteet valmistetaan alusta loppuun asti Suomessa. Ostin myös itselleni merinovillasisuksella olevat nahkakinttaat, että tarkenen itsekin ulkoilla kovemmissa pakkasissa. Harmikseni hanskat saatuamme riitti pitkään plussakelejä ja vesisadetta, eikä hanskoja päästy testaamaan tositoimissa. Joulun aikaan kuitenkin tuli niitä pakkasiakin, että saatiin testi käyntiin.

Jouluna Pyhäjoen mummulassa Aava nukkui nämä hanskat kädessä vaunuissa yli kahden tunnin päiväunet ja kädet pysyivät hanskoissa lämpimänä, vaikka pakkasta oli viitisentoista astetta. Ja kädet töröttivät vielä taivasta kohden, eivätkä pysyneet lämpöpussin sisällä :) Veetinkin kädet ovat olleen ulkoilun jälkeen suhteellisen lämpimät, puhumattakaan omistani.

Viikonloppuna mies oli lasten kanssa useamman tunnin pihalla ja sen jälkeen kädet tuntuivat Aavalla vähän viileältä, mutta eivät kuitenkaan olleet jääkalikat, kuten normaalisti. Pitänee vielä kokeilla alpakkalapasen kanssa. Mielestäni tämä muotoilu hanskoissa on todella hyvä lapsille, koska varsi on suhteellisen pitkä ja sen päässä on vielä resori, joka auttaa pitämään hanskaa paikoillaan kädessä. Myös peukalo sujahtaa hyvin paikoilleen hanskaa käteen laittaessa.

"Lasten ulkoilukinnas. Valmistettu kestävästä poronnahasta. Poronnahka on pehmeää ja lujaa. Poronnahkaisella kintaalla saa hyvän otteen esineistä ja se on helppo pukea myös pienelle. Käännä kinnas kaksinkerroin niin saat peukalon hyvin paikoilleen.

Nahka on käsitelty vettä hylkiväksi ja se on luonnostaan hengittävä ja tuulenpitävä materiaali. Lämmin tekninen polyesterivuori tai luonnonmukainen 100 % merinovillavuori siirtää kosteuden pois iholta ja nahka hengittää sen ulos, näin kädet pysyvät kuivina ja lämpiminä. Uuden muotoilun ansiosta kinnas pysyy hyvin paikoillaan ja suojaa myös ranteita."

Aavalla hanskojen vuori on merinovillapileetä ja Veetillä polyesterteddyä. Teddy on pehmeämpi kädelle, mikäli lapsi on hyvin herkkäihoinen. Itselleni ostin myös tosiaan tuon merinovillaisen. Kinttaita on saatavilla myös aidolla turkisvuorella.

Mitoitus hanskoissa ei ole mitenkään kovin reilua, joten Aavalla on kinttaista koko 2 ja Veetillä koko 5. Hanskat ovat sen verran reilut, että ne menevät todennäköisesti ensi talvenkin, mutta niiden kanssa ei ole kuitenkaan vaikeaa toimia. Suosittelen siis valitsemaan näistä ikävuotta pykälää isomman koon, että ei jää heti pieneksi! Itselleni tilasin koo 8, että tarvittaessa alle mahtuu toinen hanska ja että sormilla on varmasti pituussuunnassa tarpeeksi tilaa. Seiskakin olisi varmasti riittänyt, mutta koska malli on kapeahko, ei liika pituuskaan haittaa.

Ilokseni saan myös tarjota teille arvonnan, jossa voittaja saa valita verkkokaupasta itselleen palkinnoksi haluamansa nahkakintaat teddyvuorella.

Mukaan arvontaan pääset linkittämällä kommenttikenttään suosikkituotteesi verkkokaupasta. Yhden arvan saat linkillä ja toisen jakamalla arvonnan omassa blogissa tai vaikkapa fb-sivuillasi. Voit käyttää arvontaan alla olevaa kuvaa. Muistakaa jättää kommentin perään sähköpostinne, josta teidät tavoittaa!

Onnea arvontaan ja lämpimiä paccaspäiviä!

Yhteistyössä Paccas Oy

Uuusi vuosi, uudet kujeet?

Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, sillä kutsuttiin pari ystäväperhettä lapsineen meille viettämään vuodenvaihdetta. Lämmitettiin palju, jossa kaikki kävivät pikkutyttöjä lukuunottamatta. Syötiin hyvin ja ammuttiin muutama rakettikin. Yhteensä meillä oli täällä yötä siis kuusi aikuista ja viisi lasta. Ensi vuonna jos samalla kokoonpanolla oltaisiin, olisi lapsia kolme enemmän :) Tinojakin meillä oli, mutta unohdettiin täysin valaa ne ja muistettiin asia vasta aamulla.

Ruuaksi tehtiin pizzoja valmispohjilla, jotta jokainen sai täyttää itse mieleisensä pizzan. Tehtiin myös nachovuokaa, jota ei tosin jaksettu syödä ja miehet hoitivat sitten maistelut yöllä meidän lasten ja äitien jo nukkuessa :) Jälkkäriksi ihan vain jätskiä, kinuskikastiketta, kermavaahtoa ja strösseleitä. Ei panostettu kovinkaan ruokapuoleen tai panostettiin, mutta tehtiin se niin, että kenenkään ei tarvinut viettää iltaa keittiössä. Oli oikein hauska ilta, kiitoksia mukana olleille!

Kuvia illasta ei oikein kamerasta jostain syystä löytynyt, joten laitoinpa tähän pari kuvaa valmistuneista sukista/töppösistä. Näin uuden vuoden kunniaksi mulle on iskenyt valtava neuloosi ja pää vilisee ideoita. Ehkä se johtuu siitä, että viime syksystä lähtien olen tehnyt vain pakolliset joululahjajutut ja muuhun ei ole energia riittänyt. Nyt sitten on suunnitelmia senkin edestä. Kukahan ne ehtii toteuttaa?

Joulukalenterivaihdosta sain kaksi kerää fuksianpunaista Maija-lankaa ja tein siitä Aavalle sukat, koska edelliset alkavat olla pienet. Vastaa vahvuudeltaan noin Novitan nallea. Kuva vääristää väriä todella pahasti. Sukan malli omasta päästä, mutta tuo kuvio on toteutettu seuraavasti: 2o 2n joustinta aina kaksi kerrosta ja väliin kaksi kerrosta oikeaa. Hyvin helppo tehdä, mutta pinnasta tulee sen näköinen, niinkuin siinä olisi vähän vaativampikin kaavio :) Onnistuin myös tekemään täydellisen kokoisen sukan.

Kuulun facebookissa Voihan sillasukka-ryhmään, jossa on ollut valtava huovutettujen tossujen buumi menossa ja pitihän se itsekin kokeilla. Nämä on tehty kaksinkertaisesta purolangasta ja varsi on turkoosia, kaksinkertaista nallelankaa. Hieman pienempiä olisin toivonut, vaikka nämäkin huovutin kahdesti. Kyseessä siis vauvakokoiset tossu. Tai no ehkä menevät myös vajaan vuoden ikäiselle. Tämmöiset olisi varmasti vauvalla ihanan lämpimät pihalla nukkuessa! Toiset on tuolla jo keskeneräisenä, kun lanka loppui tietenkin kesken. Yksi kerä Novitan Jokea ei riittänyt kahteen tämmöiseen tossuun kaksinkertaisena.

Tekisi mieli tehdä itsellekin tämmöiset, mutta ehkä harjoittelen vielä näillä pienillä, että löydän oikean kutistumissuhteen, että ei sitten harmita jos omista tossuista tulee ihan sudet.