Pastellitukka

Olen ollut aika lailla puolet elämästäni vaaleatukkainen ja puolet tummatukkainen. Oma värini oli lapsena ihan valkoinen, sellainen mainoksien elovena, mutta nykyisin se on varmaan lähempänä sitä suomalaisille tuttua harmaan sävyä joka maantienharmaanakin tunnetaan. Sen jälkeen kun joskus yläasteella värjäsin tumman tukan, ei se juuri muun värinen ole ollut kuin se tasaisen tylsän ruskea. Joskus kokeilin punaista, mutta ehkä se ei ollut kuitenkaan se mun oma juttu. Joskus taas ollaan värjätty päälliosaa hieman vaaleammaksi, mutta yleisilme on pysynyt tummana. Itse asiassa siitä vaaleammasta päälliosastakin on aikaa jo yhdeksän vuotta!

Reilu vuosi sitten kirjoittelinkin tukkamuutoksesta, jossa värjättiin melkein musta tukkani takaisin vaaleaksi. Siitä lähtien tukka on ollut vaalea, mutta taittanut latvoista vielä aika vahvasti keltaiseen. Kuten aika usein suomalainen tukka. Latvoissa on tietenkin myös enemmän kaikkia vanhoja värejä ja ne ovat myös kärsineimmät. Aiempina parturikertoina olemme raidoittaneet vain kovasti tukkaani vaaleammaksi ja laittaneet taittoväriä (?) keltaisuutta poistamaan. Huhtikuussa tukka oli tuollainen kuin tuossa alla olevassa kuvassa. Tässä on väri juuri edellisenä päivänä laitettu, joten tukka on selvästi harmaampi mitä se oli esimerkiksi ennen tätä viimeistä käyntiä. Hiuksetkin olivat kasvaneet melko hurjasti!

Ennen lomareissua kävin parturissa taas uusimassa kuontaloa. Koska latvoissa oli vielä vaalennuksen jäljiltä huonokuntoista mukana, niin leikattiin tällä kertaa niin paljon kuin pystyi, että tukan saisi vielä kiinni. Tulihan siitä sitten aika lyhyt, mutta nopeastihan se kasvaa. Pituus on selvästi mukavuusalueen ulkopuolella, mutta varmaan kuukauden jälkeen ollaan jo siellä paremmalla puolella! Tummassa tukassa on se tylsä puoli, että se on oikeastaan aina vain tumma, koska siihen tarvitsee niin ison työn, että saisi jotain muuta väriä. Nyt kun tukka on vaalea, rohkaistuin kokeilemaan muutakin kuin sitä perus blondia. Tukka värjättiin suoravärillä, joka haalistui pesuissa pois eli ei todellakaan jää tuon väriseksi ikuisesti. Siksipä olikin helppo kokeilla rohkeampiakin värejä, kun tiesi että ne lähtevät pois pikkuhiljaa.

Koska olen tosi huono päättämään mitään, on onni omistaa parturi joka huolehtii sen päättämisen sun puolesta. En osannut päättää, että haluaisinko pinkkiä vai violettia niin pistettiin kumpaakin! Enitenhän tuo väri tarraa noihin latvoihin joita on käsiteltyä ja samoin raitoihin, mikä tekee hauskat violetit raidat tukkaan! Samalla sain viileyttä tukkaan ja keltaista piiloon. Tätä väriä saa ostettua myös ihan kotiin niin halutessaan voi ylläpitää sitten kotonakin noita pastellin sävyjä. Tämä on siis Color maskin väriä, samalla sarjalla on niitä väriä ylläpitäviä shampoita!

Hauskasti eri valoissa ja eri vaatteiden kanssa tuo tukka näytti ihan eri väriseltä! Kun veti päälle violetit ulkoiluvaatteet, oli tukka paljon violetimpi kun taas neutraaleimmilla vaatteilla se taittoi enemmän pinkkiin.Kroatian reissulla pastelli kului auringossa ja merivedessä melkein kokonaan pois, hentoista violettia näkyy vielä paikoittain. Mutta tukka on onneksi kuitenkin ainakin vielä harmaampi kuin keltaisempi ja ajattelin, että voisi kotiinkin ostaa noita suoravärejä ja kokeilla itsekin niillä laittaa.

Eikö tämä yli kolmenkymmenen vuoden ikä ole just passeli alkaa värjäillä tämmöisiä pastellihiuksia, joista meidän tytöt on niin kateellisia äidille? Tyttöjen mielestä (yllättäen) tämä oli tosi kaunis ja harmittelivat, että miksi he eivät voi saada pinkkiä tukkaa. Veeti taas tuumas, että et värjää enää hetkeen tukkaa kun mulla on kuulemma koko ajan eri värinen tukka! Vaikka onhan tämä nyt vuoden ollut vain pelkkä vaalea :) Ehkä pitää nyt sit kokeilla kaikkia värejä niiden vuosien edestä, jolloin tukka oli tylsän ruskea!