Kokemuksia Tulan taaperorepusta

Varsinkin kesä on sellaista aikaa, että tulee oltua paljon liikenteessä koko perheellä. Kauniilla ilmalla tulee liikuttua kaupungin lisäksi myös luonnossa, minne ei luonnollisestikaan pääse rattailla. Viime vuonna käytiin mustikassa niin, että lainattiin ystävältä toinen Manduca, jossa Aava matkusti ja otti päikkärit ja Viia oli meidän omassa Manducassa. Manduca oli jo tuolloin kuitenkin hieman pieni Aavalle, mutta jatkopalojakaan en ostanut, koska kuitenkin pitäisi olla sitten toinen Manduca, että tytöt saisi kantoon yhtä aikaa.

Tula ja Manduca pienellä karhunkierroksella

Kesän ajan meillä on ollut käytössä kaksi reppua. Manducan lisäksi meillä on siis taaperokokoinen Tula, jossa Aava voi matkustaa väsyn yllättäessa kaupungilla tai metsässä. Reppu kulkee tyhjänä nätisti selässä metsässä ja kaupungissa rattaiden tavarakorissa. Kaksi reppua helpottaa meidän elämää, kun ei tarvitse miettiä reittejä suunnitellessa, että jaksaako Aava kävellä koko matkan vai ei. Tosin olen huomannut, että Aava on laiskempi kävelemään, kun tietää, että olisi mahdollisuus päästä repun kyytiin. Olen tutustunut aiemmin standardikokoiseen Tulaan päästessäni testaamaan sitä Ipanaisen kantokiertueella, joten siksikin oli helppo luottaa merkkiin.

Pääasiallisesti meillä mies kantaa Aavaa ja minä Viiaa, mutta viime viikolla  makkaranpaisto- ja mustikanpoimintareissulla minä otin Tulan selkään ja mies kantoi Viian. Minun oli tarkoitus poimia mustikoita, joten se olisi helpompaa ilman Viiaa selässä. Alkumatkan Aava käveli, joten oma kanto-osuus oli aika lyhkäinen. Sen mittainen, että sain hieman tuntumaa reppuun ja sen kanssa kävelemiseen.

Aavalla on mittaa varmaan himpun alle metri ja painoa kuutisentoista kiloa. Äkkiseltään sanoisin, että tuolla jaksaisi kantaa pieniä matkoja myös Veetiä, joka on noin viisi kiloa painavampi. Paino tuntui hieman hartioilla, mutta ei liikaa. Ainoa hankaluus on se, että jos kannettava kamalasti heiluu puolelta toiselle, voi oma tasapaino hieman horjua :) Lapsen saaminen reppuun on todella helppoa, kun kyse on tuon ikäisestä. Minä menen kyykkyyn maahan ja Aava hyppää reppuselkään ja sitten nostan vain paneelin ylös ja laitan olkaimet. Taaperoreppuun voi siirtyä, kun lapsi on suunnilleen vaatekokoa 86/92 eli mahdollisesti vuoden päästä myös Viia voi käyttää Manducan sijaan tai lisäksi tätä isompaa Tulaa.

Mielestäni säädöt ovat aika samanlaiset Manducan kanssa, joten reppu tuntui ensimmäiselläkin pitokerralla tutulta. Meidän taapero-Tula on Ipanaiselta ja väriksi valitsin aika neutraalin siniharmaasävyisen repun, koska pääasiassa kantaja on tuo mies. Ehkä ei olisi ollut niin mielissään, jos olisin ottanut jonkun hyvin kirjavan kukkarepun. Tuo sinisen sävy on mielestäni todella kaunis ja varmasti semmoinen, että sen näkeminen ei kyllästytä hetken päästä.

Reppu oli meillä myös mukana pienellä kesälomareissulla Oulussa ja pääsi käyttöön, kun Aava ei jaksanut Ranuan eläintarhassa kävellä koko matkaa vaan hyppäri loppuajaksi repun selkään.

Tula taaperokokoinen kantoreppu:

• Paneelin koko: korkeus 45 cm ja leveys 48 cm
• Lasta voi kantaa kantajan etu- tai selkäpuolella, aina kasvot kantajaan päin.
• Reppu on erittäin helppokäyttöinen yksinkertaisten säätöjen johdosta.
• Nopea pukea ja riisua.
• Lantiovyössä on pieni tasku, jossa kulkevat kätevästi mukana esimerkiksi avaimet, puhelin ja pankkikortti.
• Repussa on korkea paneeli ja irroitettava huppu, joka tukee lapsen päätä nukkuessa, suojaa säältä sekä antaa näkösuojaa.
• Repussa on pehmusteet olkahihnoissa sekä panelissa lapsen jalkojen kohdalla.
• Mahtuu pieneen tilaan ja on helppoa kuljettaa mukana.
• Kantoreppu voidaan pestä pesukoneessa.

Onko teillä kannettu isompia lapsia ja millaisilla välineillä? Liinalla tuntuma olisi varmasti vielä parempi, mutta reppu on tämmöisen laiskan ihmisen hyvä valinta :)

*yhteistyössä Ipanainen