maanantai 8. elokuuta 2011

Arkea ja juhlaa

Viikonloppuna juhlittiin Veetin serkun ristiäisiä. Nimekseen kaunis prinsessa sai Veera Anni Margareetan. Etunimi oli tiedossa jo syntymästä asti, joten ei tarvinnut niin kovin jännittää :) Lahjaksi pikkuneitille meni neuvolakortin kannet, Paapiin pehmo sekä tämä aikaisemmin neulottu neuletakki.


Kannet sisäpuolelta






Kannet ulkopuolelta

Ristiäiset olivat vasta puoli kuudelta ja Veeti oli herännyt jo kahdelta päikkäreiltä, mutta hyvin jaksoi pikkumieskin juhlia ja mummulassa oltiin takaisin vasta puoli yhdeksän maissa. Meinaa vaan Veetille ja Lauri-serkulle tulla riitaa ja mustasukkaisuutta mummusta. Toinen kun on sylissä niin toinen viilettää pää kolmantena jalkana tyyräämään itseään myös syliin. Vielä onnistuu, kun lapsenlapsia on kaksi, mutta ensi kesänä siellä on Veerakin sitten puskemassa kolmanneksi, niin saa nähdä minkälaisia riitoja sitä sitten parhaasta paikasta saadaan aikaiseksi ;)



Veeti sai itselleen ristiäisten jälkeen mukaan isin vanhan kiikkutuolin, joka oli Lauri-serkulla lainassa Jyväskylässä. Tarkoitus olisi maalata tuo, kun punainen väri on kulunut jostain kohtaa lähes kokonaan pois. En ole vielä keksinyt, että millaiseksi maalaisin tuon. Ehdotuksia? :) Mietin ihan mustaa, johon voisi sitten toisella värillä ja sabluunalla ehkä tehdä jotain kuvioita.


Uusi viikko alkoikin heti mukavasti, kun pappa tuli aamupäivällä Veetiä katsomaan ja viipyikin useita tunteja leikkimässä Veetin kanssa.
Taustalla muuten vilahtaa tuo Ikean hyllykkö, johon vihdoin löysin sopivan kokoisia laatikoita Jyskistä. Olivat alennuksessa -40%, joten raskin ostaa ne :) Kaksi mustaa ja kaksi harmaata laatikkoa. Pitää joskus kuvata paremmin huonetta, kun siellä on vähän siistimpää :D

Illalla pitäisi kirjoittaa puhe parhaan ystävän häihin, jotka pidetään ensi lauantaina. Että miten niin viimetippaan olen jättänyt kirjoittamisen? Puheen kirjoittaminen itsessään ei ehkä stressaa niin paljoa vain se, että miten onnistun puhumaan sen niin, että siitä saa selvää enkä puhu liian nopeaa. En uskalla jättää puhetta ranskalaisten viivojen varaan, vaan aion kirjoittaa ja ottaa mukaan koko puheen. Tässä on sitten taas se vaara, että luen vain paperista, enkä pysty katsomaan yleisöä. Ja paineitahan ei aseta se, että puheen pitää olla hauska, koskettava, sisältää hauskoja yhteisiä tapahtumia vuosien varrelta, olla sopivan mittainen, ei saa olla myöskään tylsä. Puhe pitäisi myös pystyä pitämään itkemättä jne. Ei paineita ollenkaan :) No katsotaan mitä saan aikaiseksi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti